Pattijoen Urheilijat jälleen mukana mitalitaistossa

 

Topi Kosonen on suurin yksittäinen tekijä Pattijoen menestyksessä. (Juha Levonen)

Topi Kosonen on suurin yksittäinen tekijä Pattijoen menestyksessä. (Juha Levonen)

Vuodet vierivät, pelaajat vaihtuvat. Poissa ovat Jarkko Kokko, Marko Rasinkangas, Jari Törmänen ja Sami Ahola. Joka vuosi odotan Pattijoen Urheilijoiden romahtavan ja jäävän ulos neljän parhaan joukosta, mutta joka vuosi raahelaiset pelaavat laadukasta pesäpalloa ja kampeavat tiensä mitalipeleihin vaikka väkisin. Joukkue onnistuu vuosi toisensa jälkeen rakentamaan kokonaisuuden, jossa on sopiva sekoitus nuoruutta ja kokemusta, lyöntivoimaa, taitoa ja nopeutta. Jussi Kemilä ja jo ikuisuudelta tuntuvan ajan huipulla pelannut Pertti Mäkelä yhdessä maan top 3 lukkareihin lukeutuvan Topi Kososen kanssa pitävät huolta siitä, että vaatimustaso tekemistä ja menestymistä kohtaan pysyvät korkealla myös tällä kaudella.

Kokoonpanossa uusia mielenkiintoisia nimiä

Kuten moni muukin joukkue syksyn siirtomarkkinoilla, myös PattU koki muutoksia. Lähtöpuolella olivat Timo Vesaluoma (Haapajärven Urheilijat) ja Timo Kallio (lopettanut tietojeni mukaan). Kiteeltä takaisin Rännärille saapui Hannu Ikonen, Seinäjoelta kaapattiin uransa suhteen nousua elävä pikakiituri Paavo Pelto ja Oulun Liposta kokenut kaksikko Antti Vihtkari ja Jarmo Viittanen. Näistä nostan etenkin Pellon saamisen Kallion korvaajaksi todella suureen arvoon. Oulun Lipon kasvatti on kehittynyt huimasti muutaman viime kauden aikana urheilijana ja odotan miehen kuuluvan sarjan parhaimpiin etenijöihin alkavalla kaudella.

Koppariosastolle Vesaluoman paikkaajaksi hankittu Tohmajärven Pompun kasvatti Ikonen pelasi edellisen kerran Pattijoen väreissä kaudella 2012, joten voidaan puhua turvallisesta hankinnasta. Monipuolisena pelaajan tunnettu Ikonen on kärsinyt uransa aikana lukuisista pienistä ja isommista loukkaantumisista, jotka ovat osaltaan hidastaneet miehen kehitystä Suomen huippupelaajaksi. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että uran 228 ottelussa Ikonen on iskenyt peräti 18 kunnaria ja 685 kärkilyöntiä. Tulevalla kaudella Ikonen nähtäneen todennäköisesti kakkoskärjessä vaihtaja-etenijän roolissa  ja on äärimmäisen hyödyllinen pelaaja kyseisessä roolissa nopeutensa ja hyvän lyöntiosaamisensa takia.

Vihtkari on kaikkia vähääkään pesäpalloa seuranneille tuttu nimi. Vuodesta 1995 sarjaa tahkonnut Hyvinkään Tahkon kasvatti on kerännyt urallaan kunnioitettavat 2 839 kärkilyöntiä ja on kaikkien aikojen etenijätilastossa seitsemännella sijalla. Jalka ei ehkä kulje entiseen malliin, mutta kokemus mailanvarressa ja ulkokentällä tekee hänestä arvokkaan voimavaran raahelaisille. Viittanen hankittiin tuomaan monipuolisuutta lyöjäosastolle Jukka-Pekka Vainionpään siirryttyä takaisin JymyJusseihin ennen viime kauden alkua. Matti Korhonen pelasi kohtalaisen kauden lyöjäjokerina, mutta liiaksi kumuran varaan perustunut lyöntipeli ei riitä mestaruutta hamuavan joukkueen ykköskotiuttajaksi. Parhaalla Superpesiskaudellaan Kuopion paidassa runkosarjassa 58 juoksua lyönyt Oulun Lipon kasvatti Viittanen tekee paluun pääsarjatasolle kahden Ykköspesiskauden jälkeen ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten kokenut kettu onnistuu parempia ulkokenttiä vastaan alkavalla kaudella. Todennäköisesti Viittaselle jää ”jämäkotiuttajan” rooli, sillä uskoisin Marko Pelkosen ja jopa viistomailaa hyvin viljelevän Pertti Mäkelän menevän lyömään ajolähtöihin ennen Viittasta.

Joukkueen sisäpeli kestää vertailun

Marko Pelkonen kuuluu Pattijoen ratkaisupelaajiin. (Juha Levonen)

Marko Pelkonen kuuluu Pattijoen ratkaisupelaajiin. (Juha Levonen)

Pattijoen sisäpeli tulee olemaan tulevallakin kaudella kohtalaisen vahvalla mallilla. Paavo Pelto, Lauri Kaartokallio ja Tapio Salo ovat hyviä etenijöitä ja taustatukea löytyy kakkoskärjestä Ikosen muodossa. Topi Kosonen ja hyvin pomppua lyövät Kemilä ja Mäkelä tekevät kyllä riittävän määrän tilannetta hyvillä prosenteilla ja Mäkelä, Antti Korhonen ja Pelkonen yhdessä Viittasen kanssa muodostavat varteenotettavan kotiutusarsenaalin. Kuten mainitsin, Pattijoella on myös kohtalainen kakkoskärki ja riippuen pelinjohtokaksikko Törmänen/Haipus peluutuksesta raahelaiset voivat hyvinkin rakentaa aktiivisen kakkoskärjen esimerkiksi Tapio Salon varaan numerolle kuusi (tai etenijäjokerina). Vihtkari ja Ikonen ovat hyviä vaihtolyöjiä ja pitkällä ykköskärjellä pelatessa Viittanen saattaa useinkin jäädä käytettäväksi loppupään kotiuttamiseen.

Sen verran vakuuttava Pattijoen ykköskärki on, että uskon kuitenkin muiden menestyvien joukkueiden tavoin pelitavan rakentuvan pitkään yhteen kärkeen. Kärjessä viilettänee Pelto, numerot 2-6 lienevät Kosonen, Kemilä, Mäkelä, Pelkonen ja Korhonen. Toinen vaihtoehto on viime kaudella ennakkoluulottomia otteita esittäneen Korhosen siirtäminen numerolle kolme tai neljä, jolloin Kemilää voisi peluuttaa jopa vaihtajajokerin roolissa. Ja tässä on tietty myös oletuksena, että Pertti Mäkelä repii neloset irti hihastaan…  Joka tapauksessa, vaihtoehtoja peluutukseen on useita ja runkosarjan suurin tehtävä on löytää se toimivin ratkaisu syksyn ratkaisupelejä ajatellen. Selvää on, että sisäpelistä joukkueen pärjääminen ei jää kiinni. Henkilökohtaisesti odotan Paavo Pellon jatkavan kehittymistään ja Antti Korhosen jatkavan siitä, mihin hän viime kaudella jäi.

Ulkopelissä etukenttä Suomen toimivimpia, riittääkö Vihtkarin liike?

Takakentällä nuorehko Jyri Suhonen oli ailahteleva viime kauden aikana ja hänet laitettiinkin esimerkiksi Vimpeliä vastaan pelatussa välieräsarjassa tylysti katsomon puolelle. Iso kysymys pelaajan kohdalla on, miten hän on käsitellyt viime kauden pettymykset. Suhonen on ottanut asian joko henkilökohtaisena kehittymisen paikkana tai sitten hän on jupissut hiljaa pelinjohdolle kohtalostaan. Uskoisin kuitenkin ammattilaisena Suhosen saaneen viime kauden päätöksestä henkilökohtaista motivaatiota harjoitteluun ja hänet nähtäneen tällä kaudella aloittavana 3-kopparina. Koppariduo Ikonen-Suhonen saa ennen kautta kulmakarvani nousemaan epäilyksen merkiksi. Kaksikko ei ole pelannut ennen Superpesistä yhdessä, joten hakemista kommunikoinnissa ja rooleissa on odotettavissa ainakin alkukaudesta. Varmaa on, että muut joukkueet muistavat viime kauden kopparisekoilut ja painetta tulee molemmille puolille takakenttää.

Linjassa nähtäneen Pelkonen (3v), Vihtkari (2p), Mäkelä (2v) ja joko Tapio Salo tai Jussi Kemilä 3-polttajana. Pelinjohdolla onkin mielenkiintoisia valintoja edessään, laittaako kokenut Kemilä vai nuori ja kehittyvä Salo aloittamaan kautta. Myös Pelkonen pystyy pelaamaan etulukijan paikkaa, joten vaihtoehtoja peluutukseen on. Linja on tasoa ok, mietin kuitenkin miten Vihtkarin liike ja liikkuvuus riittää pelaamaan huipputasolla kovia vastustajia vastaan. Toisaalta, muiden linjapelaajien monipuolisuus mahdollistaa esimerkiksi Salon pelaamisen takalukijana vaihtotilanteissa, vaikkei se hänelle omin paikka olekaan. Kuten sisäpelissä, uskon PattU:n kokeilevan alkukaudesta muutamia eri ryhmityksiä ja en pidä missään nimessä ensimmäisiä versioita lopullisina valintoina syksyn peleihin lähdettäessä.

Etukentällä nähdään kova trio, kun Kosonen, Korhonen ja Pelto luutivat kenttää puhtaaksi lyhyistä lyönneistä. Nostan tämän osa-alueen Pattijoen suurimmaksi vahvuudeksi vertailussa muihin top 4 joukkueisiin.


Mallikasta hassuttelua Kososelta, Korhoselta ja Kemilältä. Uhrina Vimpelin Sami Haapakoski

Topi Kosonen on edelleen mielestäni lukkareista paras hakemaan pieniä vaihtotilanteissa ja kokemuksen myötä taktinen osaaminenkin on rautaa. Pientä hämmennystä aiheuttava pitkän miehen matala syöttö on jokakesäinen puheenaihe sekä tuomareiden, katsojien että vastustajien parissa. Kosonen myös rytmittää peliä hyvin ja selätettyään lautaskammon muutama kausi takaperin itseluottamus on korkealla tasolla, mies ei pienestä hätkähdä. Korhosella puolestaan on hyvä fysiikka ja hän pystyy pelaamaan vaihtotilanteet kummassakin rajassa. Pelto on kehittynyt etukentällä vuosien edetessä ja ansaitsee mielestäni näyttöpaikan Pattijoen etukentällä. Yhdessä Korhosen ja Kososen kanssa kolmikko täydentää toisiaan ja on mielestäni tällä hetkellä paperilla Suomen kovin etukenttä yhdessä Vimpelin Huuskosen, Kuusiston ja Lönnmarkin kanssa.

Pudotuspelien kotietu tavoitteena

Pattijoki tulee taistelemaan pudotuspelien kotiedusta yhdessä Hyvinkään, Joensuun ja Kiteen kanssa. Uskon Sotkamon ja Vimpelin menevän menojaan runkosarjassa, tosin ero etenkin Sotkamoon voi olla viime kauden 26 pistettä pienempi. Sijoista 3-6 käydään todella kovaa kamppailua ja en ihmettelisi, vaikka koko nelikko mahtuisi kolmen pisteen sisään runkosarjan päättyessä. Nostan Pattijoen pykälää paremmaksi joukkueeksi verrattuna Tahkoon ja Kiteeseen, sillä mielestäni joukkue on onnistunut paikkaamaan hyvin viime kauden lähtijät Matti Korhosen, Timo Kallion ja Timo Vesaluoman ja muuten runko on säilynyt samana. Lisäksi Antti Korhonen hätyytteli jo viime kaudella valtakunnan eliittipelaajan statusta sekä sisällä että ulkona ja odotan häneltä tällä kaudella lopullista läpimurtoa aivan terävimpään kärkeen. Pattijoen materiaali on  laaja ja pelinjohdolla on positiivinen ongelma sekä ulko- että sisäpelin peluutuksessa, kun esimerkiksi päävaihtajaksi on tyrkyllä useampikin pelaaja ja ulkokentällä pelaajat pystyvät pelaamaan useilla eri pelipaikoilla. Tämä on vahvuus jo mahdollisia loukkaantumisiakin mietittäessä.

Materiaali on laaja ja laadukas, isoimmat kysymysmerkit liittyvät siis peluutuksen valintamahdollisuuksiin, kopparipeliin, Vihtkarin liikkeeseen ulkokentällä  ja Viittasen lyöntivireeseen. Mikäli Törmänen ja Haipus löytävät nopeasti toimivan kokonaisuuden, voi Pattijoki yllättää runkosarjassa ja kiilata itsensä jopa kolmen parhaan joukkoon. Pudotuspeleihin lähdettäessä joukkueessa on riittävästi kokemusta ja voittavia yksilöitä, joten jokainen joukkue saa olla raahelaisten kanssa tarkkana. Selvää on, että yksittäisissä peleissä Pattijoki pystyy voittamaan kenet tahansa sarjassa. Eri asia on, pysyykö pelinjohtokaksikko muiden viuhkavelhojen tahdissa kovissa otteluissa, vai nähdäänkö Vimpeli-sarjan kaltaista jäätymistä ratkaisutilanteissa.

Mahdollinen kokoonpano kauden avausotteluun Vimpeliä vastaan (lauantai klo 14.00, Rännäri)

1. Paavo Pelto 1v
2. Topi Kosonen L
3. Jussi Kemilä 3p
4. Antti Korhonen s
5. Marko Pelkonen 3v
6. Pertti Mäkelä 2v
7. Antti Vihtkari 2p
8. Hannu Ikonen 2k
9. Jyri Suhonen 3k
10. Jarmo Viittanen
11. Lauri Kaartokallio
12. Tapio Salo

Toinen vaihtoehto on peluuttaa Harri Kolehmaista siepparina, Korhosta 2-vahtina, Mäkelää 2-polttajana, Ikosta ja Vihtkaria koppareina, Pelkosta 3-polttajana ja Kemilää 3-vahtina. Tällöin Suhonen tipahtanee kokoonpanosta ulos.

Kolme väitettä Pattijoen Urheilijoista ja pelaajista kaudella 2014:

1. Antti Korhonen valitaan miesten Itä-Länteen
2. Pattijoen Urheilijat ovat jälleen mitalipeleissä mukana
3. Marko Pelkonen lyö runkosarjassa yli 65 juoksua

Kuvat: Juha Levonen