Kouvolan Pallonlyöjät on aloittanut kautensa pirteästi lyöjäjokerinsa Ossi Meriläisen johdolla. (Jukka Rasimus/KPL)
Superpesiskautta on takana joukkueesta riippuen neljä tai viisi ottelua, ja on aika luoda katseita menneeseen. Mitkä ovat kauden suurimmat yllätykset ja mielenkiintoisimmat puheenaiheet?
Kouvola ja Kankaanpää isoimmat yllättäjät
Ennen kautta povasin ennakossani Kouvolaa jopa pudotuspeleihin, ja toistaiseksi joukkue on lunastanut sille annettuja odotuksia. Sarjataulukon sijalla viisi majaileva Kopla on ottanut isoja päänahkoja (mm. puhdas kotivoitto JymyJusseista) ja haastanut mitalisuosikkeja, kuten Joensuuta ja Hyvinkäätä (olkoonkin, että pidän Hyvinkään mitalia täysin utopistisena ajatuksena).
Viime vuonna keltamustat aloittivat kauden viidellä peräkkäisellä tappiolla ja ajoivat itsensä takaa-ajajan asemaan heti alkukaudesta. Joukkue ei ollut yhtenäinen ja Mikko Hylkilän miehistön otteet olivat sen mukaisia. Peli-ilmeeltään täysin uudistunut Kouvola on onnistunut haastamaan isompiaan ennen kaikkea yhtenäisyytensä ja ennakkoluulottoman pelinsä ansiosta. Se ei ole pyydellyt anteeksi eikä lähtenyt häviämään otteluita saappaat jalassa, vaan nuori joukkue lähtee tosissaan kamppailemaan voitosta jokaisessa ottelussa.
Joukkueeseen talven aikana tulleet Matti Saukko, Ossi Meriläinen ja Juho Toivola ovat ottaneet suurta roolia. Saukko on ollut isosssa roolissa joukkueen 3-polttajana, Toivola ja Meriläinen puolestaan ovat kunnostautuneet tärkeiden juoksujen lyöjinä. Meriläinen on lyöjätilastossa tällä hetkellä sijalla 10., mikä on Superpesisdebytantille kunnioitettava suoritus.
Joukkueen henkinen ja pelillinen johtaja Anssi Lammila on onnistunut myös erinomaisesti sekä ulkona että sisällä. Yli 75 % varmuudella mailan varressa onnistunut Lammila on isoin yksittäinen pelaaja Kouvolan onnistuneen alkukauden takana. Kokenut johtaja tuo rauhallisuutta Koplan ulko- ja sisäpeliin ratkaisuhetkillä ja johtaa nuorempia pelaajiaan omalla esimerkillään. Toinen onnistuja on itseään kohti valtakunnan parhaan etukenttäpelaajan titteliä hinaava Sasu Toikka. Helpoilla lyönneillä Kouvolan etukentästä ei vaihtoja saada, siitä pitää Toikka yhdessä lukkari Rytkösen kanssa huolta. Lisäksi Toikka on onnistunut kotiutuksissaan kahdeksan kertaa viiteen peliin, mikä on kunnioitettava lukema. Suorituksen arvoa nostaa se, että yrityksiä on ollut vain 13. Mikäli Toikka jatkaa kotiuttamistaan yli 61 % varmuudella, puhutaan sellaisista lukemista, jotka täytyy ottaa huomioon arvo-otteluvalintoja mietittäessä.
Hyvä alku ei kuitenkaan takaa mitään, sillä runkosarjaa on edessä vielä 25 kierrosta. Toivon, että Kopla jatkaa samalla ilmeellä ja onnistuu tärkeissä otteluissa päävastustajiaan vastaan. Silloin keltamustasta väristä ja iloisesta pelistä saataisiin nauttia pidemmälle syksyyn saakka.
Kankaanpää onnistunut päävastustajiaan vastaan
Kankaanpään kokenut Henri Pulkkinen on ollut yksi alkukauden onnistujista. (Juha Levonen)
Vaikka kyyti on ollut kylmää Raahea ja Joensuuta vastaan, Superpesiksen karsintasarjaan povaamani Kankaanpää on onnistunut tärkeissä paikoissa ja napsinut tililleen kolme voittoa viidessä ottelussa (Hyvinkää, Alajärvi, Jyväskylä). Voittojen arvo voidaan punnita kunnolla vasta syksyllä, kun runkosarja on ohitse. Satakuntalaiset ovat käyttäneet tylysti hyväkseen kauden alun ja sen luoman yllätysmomentin. Kauden avausvoitto Hyvinkäästä käynnisti positiivisen kierteen, joka kantoi otteluissa Alajärveä ja Jyväskylää vastaan. Joensuutakin vastaan joukkue pyristeli ajoittain mukana, mutta kolmikko Niemi-Joukainen-Rautiainen oli liian kova kotiutuksissaan, eikä Kankaanpää saanut kuriin Joensuun laajaa sisäpeliosaamista.
Mailalla on edessään kolme pahaa ottelua, kun se matkustaa helatorstaina Sotkamon Jymyn vieraaksi. Hiukka on paha paikka pelata ja isäntäjoukkue Roope Korhosen johdolla on kovassa iskussa, eikä se ole hävinnyt vielä otteluakaan. Jymyn jälkeen vastaan asettuvat kotiotteluissa pohjalaisjoukkueet Seinäjoen JymyJussit ja Koskenkorvan Urheilijat. Avainasemissa noissa otteluissa on vastustajien lyöntivoiman kuriin saaminen. Toistaiseksi Maila ei ole onnistunut pitämään tilannemääriä pieninä kovia lyöntijoukkueita vastaan, ja sekä Raahe että Joensuu moukaroivat nuorta ulkokenttää oikein urakalla. Mikäli Kankaanpää mielii pisteitä napsia, pelinjohtaja Karttusen on löydettävä lääkkeet takatilanteeseen. Juoksuntekokilpailussa Kankaanpää nimittäin ei tule pärjäämään, ulkopelin on onnistuttava. Mikäli satakuntalaiset onnistuvat roikkumaan mukana jommalla kummalla jaksoista ja onnistuvat ratkaisuhetkillä, supervuoroparissa mitä tahansa voi tapahtua. Silloin Kankaanpää voi napsia arvokkaita irtopisteitä isommiltaan, kuten se teki esimerkiksi Hyvinkäätä vastaan.
Joukkueen suurimpia onnistujia alkukaudella ovat olleet kokenut Henri Pulkkinen ja nuori Topias Lilja, joka on pelannut yllättävänkin kypsästi vaativalla 3-kopparin tontilla ja mennyt kentällekin kohtalaisesti. Vielä kun kaveri opettelee pompun, niin hänestä saadaan loistava pelaaja numerolle yksi. Pulkkinen pelaa vaativaa päävaihtajan roolia ja pitkälti hänen onnistumisistaan on kiinni Kankaanpään sisäpeli. Kolmekymmentä kertaa onnistuneen pelurin pitää jatkaa hyviä otteitaan, jos satakuntalaiset mielivät korjata pisteitä myös tulevissa otteluissa. Pulkkisen ja Liljan taustalla onnistumisia on tullut tasaisesti koko joukkueelle, niin sisä- kuin ulkopelissäkin. Toistaseksi tasaisuus on ollut vahvuus, mutta tärkeillä hetkillä yksittäisten pelaajien on noustava entistä paremmin esiin. Katseeni suuntaan Miika Anttilaan ja loukkaantumisesta toipuvaan Petteri Kortelaiseen. Anttila on monipuolinen sisäpelaaja ja Kortelaisen toivuttua täyteen kuntoon Maila saa käyttöönsä todella vahvan jokerikotiuttajan.
Aika näyttää, kantaako KaMan positiivinen kierre pitemmälle kauteen ja jääkö ennustamani putoamiskamppailu tyhjäksi puheeksi.
Saku Kapasen paluu Superpesiskentille
Maanantain uutispommi saatiin, kun Kiteen Pallo tiedotti sivuillaan Saku Kapsen liittyvän joukkueeseen ottelukohtaisella sopimuksella. Kolme SM-kultaa, neljä hopeaa ja yhden pronssin urallaan voittanut Juvan Pallon kasvatti tekee uransa toisen comebackin.
Kiteeltä ovat sivussa Joni Matikainen ja Juhani Myyryläinen, mutta pidän Kapasen tuomaa panosta aavistuksen verran kysymysmerkkinä. Hän on ennen kaikkea linjapelaaja, ja jo ennestään Kiteellä on tunkua kyseisille pelipaikoille: Topi Hurskainen, Ville Hämäläinen, Matti Latvala, Simo Rahunen ja Jukka Latvala ovat kaikki hyviä vaihtoehtoja linjaan, joten kuka siirtyy ja minne? Ensimmäisenä mieleeni tulee kopparina aavistuksen verran varovaisesti esiintyneen Ville Postin siirtäminen jokeripaitaan, Hämäläisen siirtäminen takaisin koppariksi Jussi Hurskaisen pariksi ja Kapasen pelaamista 3-polttajan paikalla. Postista Kitee saisi lisää jalkoja jokeriosastolle ja yhdessä Saku Hakkaraisen kanssa he pystyisivät luomaan tilannetta lähes mistä kohtaa lyöntijärjestystä tahansa.
Toinen vaihtoehto olisi tietty peluuttaa Kapasta vaihtajajokerina, mutta miehen juoksunopeus ei ole enää entisellä tasollaan ja vaikka 1-tilanne hoituisikin kovalla prosentilla, vaarana on että miehestä tulee ”tukko”, jota ei oikein viedä eteenpäin aktiivisilla lyönneillä.
Odotan mielenkiinnolla Kiteen torstaista vierasottelua Vimpeliä vastaan ja sitä, mikä on Kapasen pelikunto ja panos Kiteelle. Entä mitä tapahtuu sitten, kun Myyryläinen palaa kehiin? Kapanen ilmoitti paluunsa motivaatioksi pelihalut ja mahdollisuuden menestyä, joten ilmeisesti hänellä on aikeita pelata koko kausi, eikä toimia vain apuna loukkaantumisten sattuessa.
Hyvinkään Tahkon tuskien taival
Tahkon Korhosen on noustava johtajaksi joukkueessaan. (Jukka Rasimus/KPL)
Peli ei kulje, ei sitten millään. Sami Sirviön puskema identiteettimuutos on herättänyt vastarintaa, kun sisäpelin hurmion kautta tulosta tekevästä joukkueesta yritetään tehdä itäsuomalaista ulkopelin varaan kaikkea rakentavaa kokonaisuutta. Tulos on ollut huonoa, eikä voittoja ole tullut tilille tähän mennessä kuin yksi (Kouvola supervuoroparin jälkeen). Häviöt Sotkamolle, Kankaanpäälle, Vimpelille ja viimeisimpänä Koskenkorvalle ovat aiheuttaneet myös rakoilua joukkueen sisällä. Tahko-ikoni Juha Korhonen laitettiin jokeripaitaan muutaman ottelun ajaksi ja kaarella ollaan puukotettu omia selkään.
Joukkueen pelitaktiikan rakentamisessa ulkopelin varaan on yksi iso ongelma. Tahkon ulkopeli ei vakuuta oikeastaan millään osa-alueella, mistä kertovat joukkueen 54 päästettyä juoksua viiteen peliin (eniten koko sarjassa). Lukkari Puhtimäki ei ole missään vaiheessa noussut valtakunnan lukkarieliittiin, etukentällä Vierimaa-Kuosa eivät pysty tekemään riittävästi paloja pienistä vaihtolyönneistä, kopparipari Nikkanen-Kokkonen on virhealtis, linjassa pelaa yksi etumies (Carlsson) ja kaksi nuorta kaveria Ikonen ja Hokkanen, joilla on parhaat vuotensa vasta edessä. Lisäksi sieltä löytyy suulas Tahko-ikoni Korhonen, joka on huhupuheiden mukaan tuonut mielipiteensä selväksi sekä ulkopelin pitävyydestä että ulkopelikeskeisestä ajattelutavasta.
En haluaisi maalailla piruja seinille, mutta miten pitkään seurajohto on valmis katsomaan joukkueen kyntämistä ja missä vaiheessa tehdään muutoksia, jos tulosta ei ala syntyä? Uusia pelaajia on vaikea saada, mutta pelinjohtajamuutos saattaisi rauhoittaa tilannetta. Tällöin vaihtoehdoksi nousee mieleen Tahkon viimevuotinen viuhkamies, Pasi Virtanen.
Seuraavan ottelunsa Tahko pelaa vasta sunnuntaina 1.6., jolloin se matkaa Jyväskylään Kirin vieraaksi. Seuraavalla viikolla joukkue kohtaa kotonaan Kiteen ja Seinäjoen, ja tappiot noista otteluista saattavat käynnistää muutosprosessin tavalla tai toisella. Jäämme seuraamaan ja tiedotamme asiasta, mikäli jotain kerrottavaa on.
Kuvat:
Juha Levonen
Jukka Rasimus / KPL