Superpesiksessä oli hiljaisempi viime viikko, kun ”vain” kolmena päivänä pelattiin ja maanantainakin oli ohjelmassa ainoastaan yksi ottelu. Ei se mitään, Faneille.com hyökkää siitä huolimatta ajankohtaisten aiheiden kimppuun!
Mikä mättää, Mäkelä?
Pattijoen Urheilijoiden kausi on ollut pelillisesti yhtä vuoristorataa. Alkukauden hyvät pelit saivat jatkoa kahdella huonolla, kun ensin joukkue kävi ottamassa nekkuun otteitaan parantaneelta Seinäjoelta ja sen jälkeen hävisi helatorstain hulinoissa Kouvolan Pallonlyöjille lukemin 0-1. Sunnuntaina raahelaiset kävivät hakemassa uusitulla kokoonpanolla voiton Kiteellä, joten tappioputki jäi torsoksi kahden ottelun mittaiseksi horjahdukseksi.
Ulkopeli on Pattijoella muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollut totutun vahva, mutta eniten minua on mietityttänyt sisäpelin tasollinen vaihtelu. Joukkue iski viiteen ensimmäiseen otteluun 37 juoksua, sen jälkeen kolmeen otteluun on tehtailtu yhteensä 10. Topi Kosonen on ollut hyvä numerolla kaksi, eikä 2-tilanteen purkaminenkaan ole mennyt huonosti. Käännän katseeni kotiutusosastoon ja erityisesti Pertti Mäkelään. Hänen taitonsa ja kokemuksensa huomioiden vaatimaton kärkilyöntien onnistumisprosentti 50 jaksaa ihmetyttää. Se on noin 10 pinnaa alhaisempi kuin miehen uran keskiarvo. Ja yleensä Mäkelään on voinut luottaa kuin vuoreen pelin ratkaisupaikoissa ja vaikeilla hetkillä, viime viikon kahdessa tappiollisessa ottelussa kärkilyöntien onnistumiset 4/16 ja kotiutukset 0/6. Uskon ja toivon, että faneissa tunteita herättävä temperamenttinen Pera palaa vanhalle tasolleen. Jos ei palaa, niin pitäisikö harkita uusien ja nuorempien miesten sisäänajamista keskipalkkiin, vai mennäänkö Peralla loppuun asti?
Hannu Ikosen loukkaantuminen alkaa olla mennyttä, vaikkakin hän pelasi Kitee-ottelussa varotoimenpiteenä jokerina, kuten flunssainen Marko Pelkonenkin. On muuten Pelkosen pojalla kepissään. Haluaisin nähdä hänet Pattijoen kiistattomana ykköskotiuttajana numerolla neljä. Sen verran tilannetta kesän kuumilla keleillä Jussi Kemilä tulee tekemään, että Pelkonen saattaisi taistella tosissaan lyöjätilaston kärkisijoista.
Yleisömäärät korkealla
Superpesiksen toukokuun yleisömääräkeskiarvo on kunnioitettava 1 255 ottelua kohden. Etenkin, jos lukemaa verrataan Veikkausliigan vastaavaan lukemaan 2 016, jota nostaa HJK lähes 4 800 silmäparin keskiarvollaan. Kauden pesisykkönen on ollut yllättäen Alajärven Ankkurit 1 732 keskiarvollaan, häntää pitää Raahe (771). Mitä johtopäätöksiä tästä tulisi tehdä?
Ensinnäkin, epäilen vahvasti muutamissa otteluissa ilmoitettua yleisömääriä joko paikan päällä olleena tai videotallenteen kautta pelin katsoneena. Raahelle nostan hattua siitä, että peleihin ei ole lyöty satoja haamukatsojia tilastoa vääristämään, vaan ollaa oltu rehellisiä tilastoja laadittaessa. On surullista, mikäli seurat vielä tänäkin päivänä ilmoittavat valheellisia lukemia nostaakseen yleisökeskiarvoa. Mitä se sillä voittaa? Markkinointitulot saattavat kasvaa, hetkellisesti ainakin. Mutta minkälaisen kuvan se antaa yhteistyöyrityksille, jos myydään itseä valheellisiin tietoihin perustuen? Haluavatko yhteistyökumppanit tehdä pitkäjänteistä työtä tällaisen seuran kanssa? Tuskin.
Toiseksi. Tuotteen pitää olla kiinnostava. Urheilullisesti heikko menestys voidaan antaa anteeksi, jos tuotteesta rakennetaan alueellisesti kiinnostava ilmiö. Pesäpallo on ennen kaikkea maakuntien ja pienten alueellisten verkostojen laji. Mielestäni Alajärvi on tehnyt tässä hyvää työtä, ollut hauska ja rehellinen lehmänpaska-arvaus kisoineen ja pelaajien persoonallisine blogeineen. Lisäksi, joukkueessa on paljon omia kasvatteja. Alajärvi ei tule tänä vuonna kultaa voittamaan, mutta silti yleisö löytää sen peleihin. Eikä yhden lehmän paska voi vetää niin paljoa yleisöä, selitys on tuotteessa.
Sotkamon yleisö löytää perinteisesti lehtereille vasta lomien alettua, kolea keli verottaa ja otteluista puuttuu jännitys. Siinäpä Jimi Heikkiselle ja kumppaneille kehitettävää ensi vuoteen. Miten saada hyvin menestyvästä ja profiloidusta tuotteesta kaikki irti myös runkosarjan alkukierroksilla?
Yksi asia, mitä olemme miettineet eri tahojen kanssa on vapaaliput alle 18-vuotiaille ja jopa opiskelijoille (tai ainakin puoleen hintaan). Kymmenen euroa/lippu on nuorelle (ei ole tarkkaa faktatietoa lipun keskihinnasta) iso raha, jos pitää valita käyttääkö sen esimerkiksi kavereiden kanssa kahvilla käymiseen tai elokuviin.
Lapsiperheiden ei tarvitsisi miettiä lasten lipuista koituvia kustannuksia (okei, aika moni seura päästää jo nyt lapset aikuisten seurassa tai jopa aikuisen lapsen seurassa puoleen hintaan tai muuten tarjoushinnalla), ja samalla lapsista jopa saattaisi kasvaa uusia pesäpallon tapakuluttajia. Jos ei pienenä kasva pesiksen pariin joko pelaten, tuomaroiden tai katsoen, aika hankala sinne on löytää aikuisena, jos ainoat muistot pesäpallosta ovat liikuntatunneilta.
Kolmanneksi lippujen hinnat tulee saada kuriin ja suhteellisiksi. Ymmärrän, miksi Vimpelin matsiin lippu maksaa 10 euroa, mutta miksi Jyväskylän Kiri pyytää lipustaan kaksi euroa enemmän? Vimpelin avohoitolaitos on kokemus, ja vaikka Hippoksen hornankattilassa on oma viehätyksensä, ei lipun hintaeroa voi ymmärtää.
Neljänneksi. Pesäpallo on marginaalilaji maailman ja jopa Suomen mittakaavassa. Seurojen tulee joko itse tai liittojohteisesti painottaa sitä asiaa, että samoina päivinä ei olisi kylissä/kaupungeissa kahta kilpailevaa tapahtumaa päällekäin. Pahimmillaan tämä syö molempia osapuolia, kun penkkiurheilijat haluaisivat käydä katsomassa sekä divarijalkapalloa että pesäpalloa, mutta valinnan edessä jompikumpi häviää varmasti.
Kirin Määttälä on palannut
Juho Määttälän paluu Kirin kokoonpanoon on piristänyt Jyväskylän peliä silmiinpistävästi ja 67 % varmuudella tilannetta purkanut Toholammin Urheilijoiden kasvatti onnistui erityisesti viime viikon kahdessa ottelussa, jossa kärkeä siirreltiin 12 kertaa 15 yrityksestä. Mikäli tahti jatkuu samana, Mälli on varteenotettava Itä – Länsi -edustaja kesän arvo-otteluun.
Lisäksi Määttälä on tuonut henkistä johtajuutta joukkueeseen, joka on kamppaillut jälleen kerran loukkaantumisten kanssa. Urheiluun tosissaan mutta rennosti suhtautuva Määttälä on juuri sitä, mitä Kiri tarvitsee jatkaakseen Hyvinkää-ottelusta saatua flow-tilaansa. Tipsasin Kiriä vastaan viime kierroksen ennakossani, olin varma että Hyvinkää tulee ottelun viemään, mutta en ole koskaan ollut niin onnellinen betsilappujen polttamisesta kuin illalla Bittilähteestä tilastoja katsellessani. Valitettavasti en kyseiseen otteluun päässyt paikalle, mutta kuuleman mukaan ottelun kotiyleisö oli lähtenyt kannattamaan Kiriä voittoon oikein urakalla. Hyvä Fanit, sitä tarvitaan lisää!
Vedonlyönti
Voi turhuuksien turhuutta. Olemme sortuneet aloittelijamaisiin kömmähdyksiin ja panostaneet liian monia kohteita. Avausviikonlopun jälkeen kassamme näytti yli 17 % kasvua, josta se valahti 3 % kasvulukemiin. Tällä hetkellä pelikassamme on 7,3 % plussan puolella. Pari isompaa keissiä on ollut ns. yhden päässä, mutta kyllä on peiliin katsottava. Parannettavaa: keskitymme over/under kohteisiin, joissa olemme osuneet 17/21. Jokainen voi päätellä, miten on käynyt meidän otteluiden voittajaveikkauksille. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa! Plussalla ollaan, ja ajanvietettähän tämä enimmäkseen on. Muistakaa pitää pelikassa irrallaan ns. oikean elämän rahasta, älkääkä pelatko liian isoilla panoksilla!