Salibandyliigan runkosarjassa kaarretaan kohti loppusuoraa, sillä pelejä on enää reilu kolmannes jäljellä. Viime aikojen puhutuin tapahtuma on luonnollisesti Jarkko Niemisen odotettu debyytti Classic-paidassa, mutta tennislegendan ensiesiintyminen ei urheilullisesta näkökulmasta sarjaa juurikaan hetkauta. Vastaavasti taistelu pudotuspelipaikoista, kotiedusta ja karsintapeikon karistamisesta hetkauttavat. Tässä ovat Salibandyliigan kuumimmat puheenaiheet.
Kahden kauppa
Jos Salibandyliiga on viime vuosina tullut tunnetuksi tasaisuudestaan – etenkin kärjen osalta – ollaan tällä kaudella otettu askeleita takaisin 2000-luvulle. Liigassa nimittäin jyllää kaksi täysin omalla tasollaan olevaa seuraa, Tampereen Classic ja EräViikingit (Helsinki). Tasapisteissä oleva kaksikko ratkoo runkosarjan voiton, sillä eroa kolmantena olevaan Seinäjoen Peliveljiin on jo seitsemän pistettä.
Eikä Classicin ja EräViikinkien ylivoima näy pelkästään sarjataulukossa ja paperilla, myös pelillisesti kaksikko on selvästi muuta liigaa karussa. On vaikea kuvitella minkään joukkueen pystyvän kaatamaan jompaa kumpaa suurista paras seitsemästä -sarjassa. Ilman suurempia loukkaantumissumia Classic ja EräViikingit taistelevat Salibandyliigan mestaruudesta historian toisessa Superfinaalissa (22.4.). Superfinaaliin asetelmia haetaan kuitenkin vielä Suomen Cupin finaalista jättiläisten kohdatessa ensi lauantaina Tampere Areenalla.
Kiitos ja hyvää yötä M-Team!
Nyt sen voinee jo ääneen sanoa. M-Teamin kohtalo on jäädä sarjan jumboksi ja pudota suoraan Divariin. Helsinkiläiset ovat voittaneet vain yhden pelin kuudestatoista ja eroa toiseksi viimeisenä olevaan Kooveeseen on jo viisi pistettä. Käytännössä M-Team sinetöi kohtalonsa häviämällä niin Kooveelle kuin Steelersille tammikuun tärkeissä kotipeleissä.
Salibandyliigalla tuskin tulee M-Joukkuetta ikävä, sillä Tiimi ei tunnu kiinnostavan helsinkiläisyleisöä. ”Kuolemanpeli” Kooveeta vastaan veti Pasilan lehtereille vain 172 katsojaa. 300 katsojan rajan M-Team on puhkaissut kahdesti. Hieman sympatiaa joukkuetta luotsaavalle Jarmo Härmälle täytyy kuitenkin antaa. Entinen OLS-luotsi on loukkaantumisten vuoksi joutunut tulemaan koko kauden toimeen ilman liigamitat edes erehdyttävästi täyttävää maalivahtia.
Steelers hyödynsi MM-kisatauon
Hämeenlinnassa ollaan tehty MM-kisatauon aikana jotakin todella oikein, sillä hämeenlinnalaiset suorastaan lentävät tällä hetkellä. Vaikka Steelersin viiden ottelun voittoputki tuli Classicin vieraana päätökseen, voi joukkuetta tituleerata yhdeksi liigan kuumimmista ryhmistä. Suoran putoajan peikko häntäpäähän povatulta ryhmältä on jo karissut ja tällä hetkellä kabinettinousija taistelee jopa pudotuspelipaikasta, johon eroa on enää yksi piste.
Jussi Sihvosen luotsaama Steelers on selvästi tehnyt oikeita asioita MM-kisatauon aikana. Kuva: Salibandyliiga
Steelersin hyvän vireen takuumies on ollut maalia vartioiva Tomi Aaltonen, joka on torjui kaikki viisi voittopeliä. Pienikokoinen maalivahti on tiedetty lahjakkaaksi torjujaksi, mutta forssalaisella on ollut äärimmäisen suuria vaikeuksia pysyä pelikunnossa. Nyt vuoden 2011 nuorten maailmanmestari on kuitenkin kunnossa ja ollut yksi sarjan parhaista torjujista, sillä pallo on tarttunut lähes 83-prosenttisesti. Se on todella hyvä lukema salibandymaalivahdille.
Polvella saa taklata
Tämän johtopäätöksen voi vetää siitä, että yksi valtakunnan kirkkaimmista junioritähdistä, LASBin Rasmus Kainulainen kirmasi viime viikonlopun peleissä. Tammikuun 6.päivä pelatussa Oilersin ja LASBin välisessä ottelussa Kainulainen taklasi polvellaan rumasti ja todella vaarallisesti Öljymiesten Sylvester Raikamoa. Ottelun tuomaripari ei kuitenkaan nähnyt tilannetta ja Kainulainen selvisi ilman rangaistuksia.
Tilanne ei ilmeisesti edes edennyt kurinpitäjälle, joka on täysin käsittämätöntä. Joko kurinpitojärjestelmä on pahasti viallinen tai sitten pelaajien suojelu ei enää kiinnosta. Vaikka Raikamo oli tilanteessa onnekas ja säästyi vammoilta ovat nähdyn kaltaiset jalkoihin kohdistuneet kontaktit äärimmäisen vaarallisia. Surullisinta tilanteessa oli se, että kontakti oli täysin turha eikä Kainulainen yrittänyt missään vaiheessa edes pelata palloa. On kerrassaan uskomatonta, että teko jäi rankaisematta, mutta ottaen huomioon Salibandyliiton sekoilut kurinpitopuolella, ei ”pupelluksesta” voi olla edes yllättynyt.
Liigan tylsin TPS on hyvä TPS
Turun Palloseura on liigan tylsin joukkue. Sen takia Aki Vilanderin suojatit eivät juurikaan ylistystä kerää, vaikka siihen olisi aihetta. TPS on kaikessa hiljaisuudessa pelannut loistavan kauden ja viidentenä majaileva ryhmä saattaa hyvinkin napata kotiedun puolivälieriin.
Syy miksi TPS on liigan tylsin löytyy joukkueen pelityylistä. Tepsi puolustaa todella tiiviisti, eikä ota riskejä pallolla. TPS on yhdessä Classicin kanssa vähiten maaleja (70) päästänyt joukkue, mutta vastapainoksi reppu on heilunut vastustajan päässä vain 81 kertaa, mikä on vähemmän kuin sarjaan nousseilla LASBilla (88) ja Steelersillä (92). Kaikki kunnia kuitenkin turkulaisille. TPS:n tasaisesta materiaalista ei Lauri Stenforsin jälkeen löydy huippunimiä, mutta kollektiivisella tasolla Turussa pelataan laadukasta ja vastustajan kannalta äärimmäisen epämielyttävää salibandya. Pronssijuhlat Aurajoen rannoilla eivät missään nimessä ole utopiaa.
Kansikuva: Salibandyliiga