Salibandyliiga palaa MM-kisatauolta 14.12.2018 Seuraa sarjaa suorana Ruutu+ -palvelusta.Salibandyliiga jäi vajaan kuukauden mittaiselle MM-kisatauolle. Tiivistahtisen syyskauden jälkeen sarja on puolivälissä, joten nyt on otollinen aika vetää yhteen liigasyksyn antia. Alkukausi on ollut varsin yllätyksetön, eikä ennakoituihin voimasuhteisiin ole tullut olennaisia muutoksia.
1. Classic (37p) – Odotetun ylivoimainen
Ennätyksellinen voittoputki katkesi Nokian KrP:tä vastaan jatkoajalla, mutta Classic on ollut odotetun ylivoimainen. Kauden alla puhuttiin materiaalin kapeudesta kärjen osalta, mutta joukkueen nuorisokaartista koostuva kolmoskentällinen on pelannut mainion alkukauden, mitä kuvastaa sentterinä toimivan Eetu Sikkisen teholukema +16. Tamperelaisten ylivoiman ei kuitenkaan pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, sillä ryhmästä matkaa joulukuun MM-kisoihin peräti 10 pelaajaa. Suorittamisen rutiini on edelleen jäätävällä tasolla.
2. SPV (28p) – Uusi pelitapa on yllättänyt vastustajat
Seinäjoella muutettiin pelitapaa heikon viime kauden päätteeksi. Tommy Koposen armada on karvannut alkukauden päätylankusta. Pelitapa on toiminut, sillä verkko on heilunut vastustajan päässä jo peräti 119 kertaa ja SPV on noussut Classicin näennäiseksi ykköshaastajaksi. Aggressiivisen karvauksen mahdollistaa maalilla palloja koppaava Eero Kosonen, jonka ansiosta puolustajat uskaltavat nostaa rohkeasti katkomaan puolen kentän tuntumaan. Loppukauden osalta on mielenkiintoista nähdä, oppivatko vastustajat purkamaan SPV:n karvausta, sillä toisen karvaustason takana on runsaasti tilaa ja sieltä seinäjokisia voi haavoittaa.
Eero Kososen torjuntatyöskentely on mahdollistanut SPV:n aktiivisen pelitavan. (Salibandy.fi)
3. TPS (25p) – Varovaisuus tuottaa tulosta
Vahvaan viisikkorakenteeseen luottava TPS on ollut odotetun tasainen, vaikka matkan varrelle on sattunut muutama heikompikin esitys. Kovista hyökkäyspään vahvistuksista huolimatta peliä on aktivoitettu varsin varovaisesti. Jukka Ruotsalainen ei ole myöskään löytänyt täysin toimivia ketjukoostumuksia ja etenkin ykköstähti Miko Kailialan ympärillä miehet ovat vaihdelleet. Kärjistetysti voisi todeta, että TPS:llä on kolme kakkoskenttää.
4. Happee (24p) – Uhkakuvat olivat haihattelua
Hirviryhmä heikkeni, mutta tuloksissa se ei ole liiemmin näkynyt. Mikko Lehto on löytänyt kaksi toimivaa kentällistä. Etenkin Peter Kotilainen on ollut ilmiliekeissä ja palannut liigan parhaiden pelaajien joukkoon. Heikommat joukkueet Happee on peitonnut tyylillä, mutta muita kärkiryhmiä vastaan on ollut vaikeampaa. Voitot joukkue on kuitannut KrP:stä ja huiman loppukirin turvin Oilersista, mutta Classicilta, TPS:ltä ja SPV:ltä on tullut tukkaan. Alkukausi on kuitenkin osoittanut, että Happee on taas mitalikandidaatti.
Peter Kotilainen on ollut heikon viime kauden jälkeen jälleen liigan parhaita pelaajia. (Esa Jokinen/Salibandy.fi)
5. Oilers (22p) – Nuori ryhmä etsii edelleen tasaisuutta
Huippulahjakkaan ryhmän Espooseen kasannut Heikki Luukkonen ei kahlitse nuoria taitureita, mikä on näkynyt otteiden ailahteluina. Oilers haki hetki ennen kisataukoa komean vierasvoiton Turusta ja aiheutti SPV:lle kauden ensimmäisen tappion, mutta vaikeuksia on ollut häntäpään Welhoja ja Kooveeta vastaan. Kevättä silmällä pitäen Oilersin täytyy saada pelikuri paremmaksi, sillä ryhmä tekee edelleen liikaa tyhmänrohkeita ratkaisuja, joista kovemmat vastustajat rokottavat armotta. Viime kauden konttausta ei ole näköpiirissä, mutta varmaksi välieräjoukkueeksi öljymiehiä ei voi missään nimessä laskea.
6. EräViikingit (22p) – Tulosta tulee yllättävän hyvin
Fuusioseuran peli ei ole ollut uomissaan, mutta se on silti raapinut mukavasti pinnoja. Matkan varrelle on tosin mahtunut muutama ohipeli, esimerkiksi Seinäjoella ja Turussa. Nuoret ovat ottaneet mukavasti vastuuta ja liigadebytantti Joonatan Lindholm kantaa parhaan pistemiehen Tupla-paitaa. Joukkueen terävin kärki kalpenee kuitenkin tuloksenteon osalta muille kärkiryhmille, sillä Lindholmin pistesaalis on 14 pistettä, mikä oikeuttaa toiseksi viimeiseen sijaan joukkueiden parhaiden pistemiesten kategoriassa yhdessä OLS:n ja Welhojen kanssa. Joukkue on kärsinyt loukkaantumisista ja kakkossentteri Janne Hyvönen on pelannut vain neljä ottelua. ErVi menee heittämällä pudotuspeleihin, mutta näillä otteilla kevät katkeaa jälleen puolivälieriin.
7. Nokian KrP (19p) – Kuntokäyrä osoittaa ylöspäin katastrofialun jälkeen
Pronssikrapula oli melkoinen, kun Näätälauma hävisi kauden neljä ensimmäistä peliään. Seuraavista kahdeksasta ottelustaan nokialaiset ovat voittaneet seitsemän. Pelätty ykköskenttä on jopa viime kautta kovempi, kun Classicista tullut Joona Rantala istutettiin Jere Oksasen tilalle oikeaan laitaan, mikä on kasvattanut kentän vaarallisuutta etenkin pitkissä hyökkäyksissä. Classicin kaataminen osoitti Näätien potentiaalin, mutta suorittamisen taso heittelee edelleen liikaa. Päävalmentaja Jarmo Härmä haluaa pelin virtaavan päästä päähän kovalla tempolla, eikä ”Näätärokkiin” ole edelleenkään löytynyt kontrolloidumpaa vaihdetta – tämä voi muodostua ongelmaksi kevään peleissä. Kuntokäyrä osoittaa joka tapauksessa ylöspäin ja KrP kivunnee taistelemaan kotiedusta.
1000. pistettä täyteen saanut Henri Johansson on saanut Joona Rantalasta oivan tutkaparin. (Jarmo Koskela/Salibandy.fi)
8. Indians (17p) – Juuri sellainen kuin odotettiin
Indians menetti kapeasta kärjestään useamman avainpelaajan, mutta tulos ei ole heikentynyt dramaattisesti. Tästä kiitos menee kenties liigan parhaalle valmentajalle Mikko Laurikaiselle, joka ulosmittaa monen melko keskinkertaisen pelaajan potentiaalin lähes maksimaalisesti. Heimo on voittanut Welhoja vaille kaikki häntäpään joukkueet, mutta hävinnyt kaikki pelit yläpuolelta löytyville joukkueille. MM-ryhmästä rannalle jääneet Valtteri Kainulainen ja Aaro Astala ovat olleet odotetun kovia, mutta myös kakkoskentästä on löytynyt tehoja Kevin Nylundin muodossa. Espoolaiset etenevät tällä menolla jälleen pudotuspeleihin, mutta viime kauden välieräpaikan uusiminen ei ole realismia.
9. Steelers (15p) – Huippuyksilöt tekevät eron
Steelers on ollut alkukauden yllättäjiä. Petri Kemppainen on laittanut joukkueen puolustuspelaamisen kuntoon ja Santtu Pohjonen on torjunut ryhmälle pisteitä. Hyökkäyspeliä ei ole tarvinnut edes modernisoida, sillä 20 kertaa osunut Ville Lastikka tekee Nico Jonaesonin säestämänä eron muihin häntäpään joukkueisiin. Teräsmiehillä on jopa saumoja pudotuspeleihin, mutta sinne päästäkseen tehoja pitäisi löytyä myös vaarallisen ykköskentän takaa. Kisatauolle mentäessä ainoastaan neljä kenttäpelaajaa on plussalla, kun esimerkiksi yläpuolelta löytyvässä Indiansissa heitä on yhdeksän.
10. SB Welhot (14p) – Valmennus taikoo tulosta
Materiaaliltaan SB Welhot on liigan ehkäpä heikoin ryhmä ja loukkaantumisten myötä mukaan on nostettu tulokkaita suoraan B-junioreista. Etenkin hyökkäysosasto on todella kevyt, sillä kolme parhaan pistemiehen joukossa on kaksi puolustajaa ja hyökkääjistä vain Aleksi Ahokas on tehnyt yli 10 pistettä. Janne Kainulainen on kuitenkin liigan parhaita luotseja ja hänen täsmälliset ottelusuunnitelmansa paikkaavat heppoisen materiaalin puutteita. Pelaajiston rajoitteet ja taitoero tulevat kuitenkin ilmi kärkiryhmiä vastaan. Kärkikaksikko Classic ja SPV lapioivat kuopiolaisten reppuun yhteensä 33 maalia. 14 pistettä on yli odotusten, eikä Welhoilla pitäisi olla hätää suoran putoamisen suhteen.
Janne Kainulaisen johtama Welhojen valmennustiimi on repinyt jälleen maksimit irti ryhmästään. (Juhani Järvenpää/Salibandy.fi)
11. OLS (12p) – Alun maalivahtiongelmat jäivät taakse
OLS:n alkukausi oli todella vaikea, kun tähtivahti Ville Mestarin sairasloma piteni. Joukkue näytti pelokkaalta, eikä asiaa auttanut heikko maalivahtipeli. Yllätysvoitto Raholasta käänsi kuitenkin kurssin ja OLS on näyttänyt sen jälkeen lähes eri joukkueelta. Viimeisestä neljästä ottelusta tilillä on kolme voittoa, joten kisatauko tuli kuntokäyrän näkökulmasta huonoon saumaan. Osan kunniasta saa 19-vuotias Vinski Kivilompolo, joka löysi tolppien välissä huippuvireen kreivin aikaan. Ratkaisuvoimaa OLS:llä on edelleen rajallisesti ja se on tehnyt toiseksi vähiten maaleja, mutta pallollinen peli on kehittynyt alkukauden aikana. Suora säilyminen on jälleen realismia, vaikka vielä lokakuussa näytti, että joukkue saattaa jopa pudota suoraan.
12. LASB (9p) – Floppi numero yksi
Alkukauden pettymys numero yksi löytyy Lahdesta. Justus Kainulaisen lähtö vei tulivoimaa, mutta materiaali parani leveyden ja etenkin Miska Mäkinen on lisännyt alakerran pallollista osaamista merkittävästi. LASB on voittanut yläpuolella olevista joukkueista vain Welhot. Materiaalin epätasaisuus on näkynyt viime kautta räikeämmin, sillä Matti Korhosen +/- tilasto näyttää lukemaa, -11, kun taas Joonatan Surakalla vastaava lukema on +9. Lahtelaisten maaliero (-19) on kuitenkin selvästi parempi, kuin muilla häntäpään joukkueilla, mikä kielii siitä, ettei ryhmä ole onnistunut kääntämään tiukkoja pelejä voitoiksi. Pudotuspelipaikkaan on matkaa kahdeksan pistettä, mikä ei ole mahdoton takamatka uudella pistelaskusysteemillä, mutta pelissä täytyy tapahtua merkittävä parannus, mikäli joukkue mielii jatkaa pelejään keväällä.
13. Karhut (8p) – Liian innokas
Karhujen päävalmentaja Mikko Lehti ei valehdellut kertoessaan kauden alla Karhujen pelaavan aktiivista ja hyökkäysvoittoista salibandya. Toinen kysymys on se, kuinka järkevää se on, kun huomioi porilaisten tasainen, mutta varsin tasapaksun materiaalin . Karhujen reppu on pölissyt jo peräti 107 kertaa, mikä tekee yli kahdeksan takaiskua per ottelu. Torjuntoja karhukassareilla on liki 50 enemmän kuin toiseksi eniten maaleja päästäneen Kooveen torjujilla. Maaleja ryhmä on kuitenkin tehtaillut jo 69 kappaletta, mikä on enemmän kuin EräViikingeillä. Tasapaino on siis puuttunut. Karhujen on pakko tiivistää puolustuspelaamistaan, mikäli joukkue mielii välttää putoamisen.
14. Koovee (6p) – Materiaalin heikkous näkyy karusti
Sarjajumbo pelaa paremmin, mitä tulokset antavat ymmärtää, mutta kapean materiaalin rajoitteet näkyvät karusti, kun pelejä pitäisi ratkoa. Kooveen paras pistemies Teemu Suomalainen on summannut tehot 7+6=13. Joukkueen tekemät 48 maalia on vain 3,69 nyyttiä ottelua kohden, eikä ryhmässä ole yhtään plussalla olevaa pelaajaa. Koovee on samalla ainoa joukkue, joka ei ole voittanut vielä varsinaisella peliajalla – se on kyllä ollut lähellä, mutta johto on sulanut kolmesti päätöserässä. Vaikka maaliero (-41) on sarjan kehnoin, on Kooveen viisikkorakenne ollut pääpiirteittäin hyvä. Kellarista pois päästäkseen ryhmän täytyy karsia helpot pallolliset virheet pois ja terävöittää viimeistelyä.
Kansikuva: Juha Käenmäki / Salibandy.fi