Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Salibandykausi 2016-17 huipentui lauantaina Hartwall Areenalla, jossa Classic Tampereelta vei nimiinsä sekä naisten, että miesten Suomenmestaruudet. Toimittajamme Jaakko Tiira (Sählyniilo) ja Nico Surenkin (Kendojanari) olivat tapahtumien ytimessä ihastelemassa Superfinaalia ja kaksikko kertoikin kokemuksiaan tapahtumasta, niin järjestelyiden, tunnelman kuin itse pelinkin tasolla. Miten Superfinaalin koki laji-ihminen, entä ei-laji-ihimnen?
Minkälainen tapahtuma Superfinaali oli?
Kendojanari: Itse tapahtuma oli positiivinen yllätys. Jo pari tuntia ennen miesten finaalia, oli käytävillä tungosta. Superfinaali taitaa olla ainoa aikuisten finaalitapahtuma, missä katsojien keski-ikä on alle 20-vuotta. Tältä ainakin tuntui kun vaelteli käytäviä ennen peliä. Paljasnilkkaisia ja pipopäisiä junnuja tuntui olevan joka puolella. Useassa osassa areenaa oli erilaisia lapsille suunnattuja kilpailuja ja viihdettä. Tästä voi antaa ison plussan tapahtuman järjestäjille. Lajin tulevaisuuden tekijät oli otettu huomioon erinomaisesti.
Sählyniilo: Yanaaria on kompattava. Tapahtuma oli hienosti järjestetty ja oli ennen kaikkea oikea tapahtuma, ei vaan pari peliä isossa hallissa. Posia täytyy antaa etenkin siitä, että se todella oli koko perheen tapahtuma. Kuten Nicokin totesi, oheisohjelmaa oli mielinmäärin, aina laukaisututkista mailavalmistajien pisteisiin. Myös median edustajalle tapahtuma oli hyvin koottu, ohjeet olivat selkeät ja toimiminen mutkatonta. Kaiken kaikkiaan tapahtuman järjestämisestä littipeukkua Salibandyliigan ja liiton suuntaan. Hieman toki suretti, kun yleisöstä suurin osa oli kaikonnut ennen pytynnostoa. Ainakin itselleni tämä kertoo siitä, ettei salibandyväki osaa arvostaa tapahtumaa sen ansaitsemalla tasolla.
Entä fiilis hallissa, minkälainen tunnelma Superfinaalissa oli?
Kendojanari: Fiilis katsomossa ja käytävillä oli valitettava pettymys. Finaalin ja kauden huipennuksen tuoma kiima oli tyystin kateissa. Vastakkain olivat pääkaupunkiseudun suurin seura ja viime vuoden mestari Tampereelta. Itse odotin täyttä tupaa ja valtavaa meteliä. Kausi ratkeaa kuitenkin yhteen peliin. Silti innostus oli kateissa. Vaikea sanoa missä epäonnistuttiin. Sakkasiko seuramyynti, yhteistyökumppanit vai laji-ihmiset yhdessä? Kauden huipennus voisi kuitenkin olla vielä suurempi salibandy-juhla kuin mitä se nyt oli.
Sählyniilo: Tunnelman suhteen ei päästy edes etäisesti karnevaali-tasolle. Jos tunnelmaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, lienee ”väsynyt” kaikkein lähimpänä totuutta. Fanikatsomot yleensä luovat tunnelman ja tässä tapauksessa ne jäivät harmillisen unisiksi. EräViikinkien päädystä löytyi rumpu, mutta lukumäärältään fuusioseuran faniporukka jäi harmillisen pieneksi. Classic-fanit taas peritamperelaiseen tapaan olivat hiljaa pois lukien maalien jälkeiset suosionosoitukset.
Seurajoukkue-peli tuo tietysti omat haasteensa ja fakta on kuitenkin se, että suurin osa yleisöstä oli niin sanottuja ”neutraaleja katsojia”. Olisi siis utopistista olettaa tunnelman nousevan sinne, mitä se oli samaisella areenalla, kun Suomi nappasi MM-kultaa joulukuussa 2010. Jotenkin kuvaavaa oli se, että suurimman syttymisen sai aikaan Daruden Sandstorm toisessa erässä. Järjestäjää heikosta tunnelmasta ei tietenkään voi syyttää, vaan se ehkä ennemminkin kertoo lajin nuorekkuudesta myös kannattajakulttuurin tai tarkemmin sen puuttumisen suhteen.
Mitenkäs sitten itse ottelu, saiko Salibandykausi 2016-17 arvoisensa huipennuksensa?
Kendojanari: Itse ainakin viihdyin. Kahdessa ensimmäisessä erässä maaleja tuntui satelevan liukuhihnalta. Ensimmäisen erän vuorotahti nosti selkeästi ottelun sykettä. Joukkueiden erilaiset pelitaparatkaisut olivat myös oma viihdykkeensä. Classic iski lujaa paikan saatuaan, ja välillä oli jopa vaikea pysyä mukana. EräViikingit jaksoi hieroa palloa loppuun asti. Joukkueella oli lopulta aika paljon maalipaikkoja, mutta Classicin maalivahti veti tänään pitemmän korren. Salibandyä harvemmin seuraavalle itse peli oli erittäin viihdyttävä.
Sählyniilo: Ottelu oli erittäin positiivinen yllätys, sillä molemmat joukkueet olivat tulleet Jaffa Areenalle oikeasti pelaamaan, eivätkä rikkomaan vastustajan peliä. Classic oli luonnollisesti parempi – ei kahta puhetta – mutta lopputulos ei mielestäni kerro aivan koko totuutta, sillä EräViikingeillä oli tontteja ja omat vahvat jaksonsa. Oli kuitenkin sääli, että ottelu käytännössä ratkesi toisessa erässä, sillä vielä pelin puolivälissä ilmassa oli vahvoja eeppisen finaalin viitteitä. Sanoisin, että viimeistely, valmius reagoida ja kärkiyksilöt ratkaisivat mestaruuden Classicille. EräViikingeiltä ei löytynyt ratkaisuvoimaa Miko Kailiala & Jani Kukkola -akselin takaa, kun taas Classicin kaksi ensimmäistä kenttää vyörytti vahvasti ja penkiltäkin löytyi kauden ensimmäiset maalinsa tehnyt yllätysjokeri Oskari Heikkilän muodossa. Ratkaisu karkasi harmillisesti antikliimaksin puolelle, mutta itse peli oli loistavaa viihdettä ja hyvää mainosta koko lajille.
Näin Superfinaalin jälkeen, mitä mieltä olet itse formaatista? Olisiko finaalisarja sittenkin parempi?
Kendojanari: Itse innostuin ”Salibandyn Super Bowlista”. Vielä kun saataisiin tupa täyteen ja tunnelma kattoon, voisi tapahtuma vetää muitakin kuin laji-ihmisiä. Pitkissä finaalisarjoissa on toki hohtonsa, mutta ratkaisu yhtenä päivänä, yhdessä hetkessä on urheiluromantikolle vastustamatonta. Superfinaali; ehdottomasti jatkoon.
Sählyniilo: Rehellisesti sanottuna en tiedä, brittitermein istun siis edelleen aidalla tämän suhteen. Yleisömäärä (9512) oli pettymys, samoin valju tunnelma. Toisaalta lähes viisinumeroinen yleisömäärä on poikkeuksellista luokkaa, sillä finaalijoukkueilla oli välierissä haasteita päästä edes lähelle tuhatta katsojaa.
Superfinaalia ei kuitenkaan voi arvioida pelkästään hallin sisällä tapahtuvan pöhinän kautta. Täytyy muistaa, että tämän kaltainen ”megatapahtuma” herättää ihan eri tavalla kiinnostusta valtamedioissa ja sitä kautta myös lajin ulkopuolisissa ihmisissä, mitä finaalisarja herättäisi. Sarja olisi luonnollisesti urheilullisempi ratkaisu ja uskoisin, että nämä kaksi olisivat tarjoilleet hurjan finaalisarjan, joka olisi nostanut tunnelmaa jopa EräViikinkien kotipeleissä.
Jotenkin kuitenkin tuntuu, ettei edes lajiväki ole vielä ottanut Superfinaalia omakseen, sillä minimi odotusarvon pitäisi olla loppuunmyyty Jaffa Areena ja kiimainen tunnelma. Haluaisin antaa tapahtumalle vielä ainakin yhden tai kaksi mahdollisuutta, mutta jos tunnelma Hartwallilla on yhtä väsynyttä kuin se lauantaina oli, en näe järkeä Superfinaali-formaatin jatkamisessa.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press