Mikä ihmeen U23-maajoukkue? Tämä kysymys on askarruttanut salibandyväkeä viime päivinä. Se onkin relevantti kysymys, koska helmikuussa Tšekin kohtaava maajoukkue ei tule osallistumaan mihinkään arvoturnaukseen, eikä kansainväliseen kilpailukalenteriin ole merkitty yhtäkään tapahtumaa kyseiselle ikäluokalle. Mitä tarkemmin konseptiin tutustuu sitä huvittavammaksi uusi maajoukkue muuttuu.
”Tällä kertaa valitsematta jäi muutama pelaaja kotimaan sarjoista, koska samaan aikaan on kaksi Salibandyliigapeliä.” Todetaan Salibandyliiton joukkuetta koskevassa tiedotteessa. Juuri kyseiseen virkkeeseen tiivistyy koko U23-maajoukkueen humoristisuus. Siis muutama pelaaja jäi valitsematta koska samaan aikaan pelataan liigapelejä.
Toinen huumoria joukkueen ympärillä lisäävä seikka on se, että helmikuun 5. päivä pelattava ottelu pelataan Mosahallissa. Edesmenneen Tapanilan Erän kotipyhättönä tutuksi tullut ”lato” nielee vajaat 400 katsojaa, eikä Pohjois-Helsingissä sijaitseva halli ole täyttänyt liigastandardeja enää pariin vuoteen. Maaotteluun Mosahalli kuitenkin kelpaa. Voi Salibandyliitto ja voi.
Osaltaan U23-maajoukkueen vitsitasoa nostivat myös pelaajavalinnat. Aina pelaajavalintojen yhteydessä nousee esille keskustelua siitä ketä pitäisi ottaa ryhmään ja kuka pitäisi jättää ulos. Jos nyt lähdetään kuitenkin siitä, että päävalmentaja Lasse Eriksson on valinnut ryhmäänsä kahdeksan hyökkääjää ja kahdeksan puolustajaa. Allekirjoittaneen matematiikalla yhtälö kuulostaa vähintäänkin hölmöltä, sillä kolmessa pelaavassa kentässä on totuttu näkemään yhdeksän hyökkääjää ja kuusi puolustajaa.
Päävalmentaja ja liiton valmennuskoordinaattori Eriksson on myös oma lukunsa. Nuorten maajoukkuetta taannoin valmentanut Eriksson jaksoi aina yllättää pelaajavalinnoillaan, kun pääkaupunkiseudun juniorijoukkueista kiilattiin Suomi-paitaan ohi muualla Suomessa pelanneiden liigapelureiden. Vaikka Erikssonin palkintokaapista löytyy yksi poikien maailmanmestaruus (2003) olivat valmentajan viimeisten ikäluokkien (1989 & -90) Ruotsi-kohtaamiset lähinnä pesu ja linkous -tasoa, kun länsinaapuri tanssi tauluun yli kymmenen maalin voittomarginaaleja.
Vaikka uunituoreen maajoukkueen pelaajavalinnoista ei kenenkään kannata mieltänsä pahoittaa, kuvastavat myös pelaajavalinnat sitä, kuinka surullinen projekti U23-maajoukkue on. Samaan aikaan liigapelejä pelaavilla pelaajilla Eriksson tarkoitti mitä ilmeisimmin ainakin LASB:n Rasmus Kainulaista, mahdollisesti myös SPV:n ykköskentän alla luutivaa Matias Veikkolaa.
Joukkueesta ulkopuolelle jääneiden alle 23-vuotiaiden pelimiesten listasta löytyy samana päivänä seurajoukkueissaan operoivan kaksikon ohella tukku laadukkaita pelimiehiä. Muun muassa Oilersissa (6+20) 26 pinnaa läiskinyt Markus Markkola jäi rannalle, samoin Kooveelle yli 40 paunaa iskenyt kaksikko Samuli Salomaa (14+10) & Mikko Immonen (9+11). Oulun Luistinseuran Juho Sorri (13+4) ei myöskään kelvannut Erikssonille.
Sen sijaan EräViikinkien vilttikentästä mukaan kelpasivat Kevin Söderling (6+7) ja Tuure Ailio (3+2). Seurastatus näyttää olleen valinnoissa valttia, sillä OLS:n kahtena edelliskeväänä pudotuspeleihin torjunut Ville Mestari ei mahtunut joukkueeseen, mutta EräViikinkien kakkostorjuja Markus Laakso on mukana.
En missään nimessä väitä etteikö EräViikingeistä mukaan valittu trio omaa potentiaalia, mutta olisihan tarjolla ollut huomattavasti parempiakin pelaajia. Samoin olisi ollut Happeen kolmoskentän takana röyhivän Joel Lahden tilalle, joka on myös Erikssonin joukkueessa.
Miksi U23-maajoukkue sitten on olemassa? Luultavasti siitä syystä, että Salibandyliitto haluaa tekohengittää Olympiaunelmaa. Kyseinen maajoukkuekonsepti tulee kuitenkin suoraan Olympia-jalkapallosta, jossa joukkueisiin valitaan alle 23-vuotiaita pelaajia. Lisäksi ryhmään on mahdollisuus ottaa kolme yli-ikäistä peluria.
Tässä tapauksessa U23-maajoukkue on kuitenkin niin heikosti toteutettu, että se herättää lähinnä myötähäpeän tunteita. Liigapelien kanssa yhtä aikaa pelattava ottelu latomaisessa Mosahallissa ei tarjoa kovinkaan ruusuista kuvaa uudesta keksinnöstä. Olisivat edes pelastuneet suuremmalta häpeältä ja valinneet harjoitusotteluun parhaan mahdollisen joukkueen, mutta sekin näytti olevan liikaa pyydetty.
Summasummarum, alle 23-vuotiaiden maajoukkueesta kenenkään ei kannata pahoittaa mieltään. Päinvastoin, uusi maajoukkue on kaikessa koomisuudessaan hauska huumorikattaus keskelle Salibandyliigan runkosarjaa.
Kansikuva: Salibandyliiga