Naisten seiväshypyn ympärillä riittää mielenkiintoa, vaikka kirkkain tähti poistuikin estradilta.
Naisten seiväshyppy on tavallaan yhtä kuin Jelena Isinbajeva. Viime vuonna uransa päättänyt venäläistähti on yksi säkenöivimmistä yleisurheilijoista. Hän vei 2000-luvulla nuorta lajia urotekojensa ansiosta eteenpäin.
Venäläisen näytöt ovat kiistattomat. Isinbajeva oli urallaan äärettömän kova kilpailija tiukoissa paikoissa, mistä kertoo mittava menestys. Häneltä löytyy muun muassa kaksi olympiakultaa, kolme maailmanmestaruutta, nykyinen maailmanennätys 506, olympiaennätys 505 sekä lukuisia maailmanennätystehtailuja.
Isinbajevasta kertoo myös paljon se, että hän on ylittänyt 480 tai enemmän käsittämättömät yli 60 kertaa. Uransa aikana hän on ylittänyt ulkona kuusi kertaa viiden metrin rajapyykin. Parhaimmillaan hän oli musertavan ylivoimainen. Venäläisen voittaessa MM-kultaa Helsingissä 2005 voittomarginaali seuraavaan oli hulppeat 41 senttiä.
Isinbajevan lopetettua ihmisten voi olla vaikea nähdä naisten seiväshypyn tulevaisuutta ilman lajin kuningatarta. On vaikea hahmottaa tuollaisen valtakauden jälkeen mitään muuta lajin ympärillä tapahtuvaa. Olisi kuitenkin syytä osata myös irrottautua menneestä eroon ja nähdä nykyhetki.
Taso laajenee
Kun Venäjä oli viime vuonna kilpailukiellossa kansainvälisestä yleisurheilusta, Isinbajevan ympärillä kävi kuhina siitä, ettei nainen päässyt Rioon. Siinä missä Isinbajevaan perään surkuteltiin, seiväshypyllä on mennyt viimeisten vuosien aikana kovaa.
Ensinnäkin viime kesänä nähtiin historian tasokkain ulkoratakausi, sillä sekä 470 että 480 hypänneitä oli eniten koskaan. Ensin mainitun lukeman ylitti 17 ja jälkimmäisen peräti yhdeksän eri naista, kun kansainvälisten ympyröiden ulkopuolella kisanneiden Isinbajevan ja Angelica Sidorovan tulokset lasketaan mukaan.
Lisäksi kesällä 2015 470 hypänneitä oli lähes yhtä paljon kuin viime vuonna. Isinbajevan valtakaudella 480 ponkaisseita oli kesän aikana parhaimmillaan neljä eri naista. Lisää vahvistusta vahvalle nousukäyrälle antaa myös viime vuoden hallikausi, jolloin tehtiin neljä kaikkien aikojen viidestä parhaimmasta sisäratasijoituksesta.
Viimeisten vuosien aikana arvokisafinaalit ovat koventuneet ja mitaleihin vaaditaan senttejä lisää. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten MM-kisoissa nähtiin kovatasoinen mitalikolmikko, kun palkintosijat pronssista kultaan otettiin 480–490 välillä. Riossa puolestaan kaikki mitalistit selättivät 480 ensimmäistä kertaa olympialaisten historiassa.
Sandi Morrisin viiden metrin ylitys ulkona historian toisena naisena oli vain jäävuoren huippu komealle naisten seiväskaudelle. Uutta maailmanennätystäkin Timanttiliigan päätösosakilpailussa kokeillut Morris antoi välähdyksen siitä, että tulevaisuudessa ME:n kimppuun käydään hanakasti kiinni.
Uusi aika
Morrisin ja viime vuonna olympiavoiton sekä Euroopan mestaruuden napanneen Ekaterina Stefanidin takana tapahtuu. Nimittäin junioreiden puolella on tehty kovaa jälkeä viime vuosina.
Merkillepantavaa on, että alle 20-vuotiaiden ulkoratatilaston historian top10-hypyistä seitsemän on tehty parin viime kauden aikana. Vaikka nuorisomenestyjistä ei aina tulekaan aikuishuippuja, on nuorissa nyt paljon lahjakasta massaa. Osa nuorista naisista ei ole täyttänyt vielä edes pariakymmentä vuotta, joten heillä on aikaa kehittyä varteenotettaviksi aikuistason hyppääjiksi.
Nuori Eliza McCartney pokkasi viime vuonna olympiapronssia. Kuva: Bernd Thissen / EPA
Nuorten ulkoratatilaston piikkipaikkaa tuloksella 464 pitävä Eliza McCartney on jo ehtinyt näyttää potentiaalinsa aikuisten tasolla, sillä hän ylsi Riossa kolmanneksi. Vuoden alussa ennätyksensä 482 tehnyt uusiseelantilainen lähestyy hiljalleen viiden metrin rajaa.
McCartneyn lisäksi potentiaalisia tekijöitä ovat esimerkiksi nuorten ME:n haltija Wilma Murto sekä ruotsalaislupaus Lisa Gunnarsson. Kaksikolla on vielä aikaa kaunistella nuorten ulkorataennätystä.
Kun nuorten hyppääjien lisäksi Morris ja Stefanidi ovat vielä kahdenkympin puolenvälin kieppeillä, on lajissa lähivuosina runsaasti mielenkiintoista seurattavaa. Vaikka Isinbajevan kaltaista supertähteä ja mennyttä aikaa voikin helposti jäädä romantisoimaan, loppupeleissä yhden urheilijan ylivertaisuus kuihduttaa mielenkiinnon lajin ympäriltä.
Oleellisinta ja hienointa on, että lajin taso levenee ja kilpailu kovenee. Näin on myös seiväshypyn kohdalla.
Kuva: AOP