Hiljattain päättynyt Bundesliiga-kausi tarjosi jälleen roppakaupalla ikimuistoisia hetkiä. Hienoja voittoja, katkeria tappioita, yllätyksiäkin. Viimeisetkin pelit saatiin pakettiin viime viikolla, kun VfL Wolfsburg ja 2.Bundesliigan Eintracht Braunschweig mittelivät tiukan kaksiosaisen putoamiskarsinnan, jonka päätteeksi Wolfsburg sai pidettyä itsensä korkeimmalla sarjaportaalla.
Monivuotinen mestari Bayern München varmisti hyvissä ajoin jo ennätyksellisen viidennen perättäisen Bundesliigan mestaruuden. Titteli tuli lopulta jälleen kerran reilulla erolla muihin, toiseksi tulleen RB Leipzigin jäätyä lopulta müncheniläisistä jopa 15 pistettä. Sarjan toisessa päässä Darmstadt ja Ingolstadt putosivat, kuten moni osasi jo ennakoida. Jotenkin kuvioon sopi täydellisesti myös se, että HSV sai varmistettua sarjapaikkansa vasta viimeisellä kierroksella. Ilkeät kielet ovat ehtineet jo nälviä Bundesliigaa liian ennalta arvattavaksi.
Uusia nimiä sarjan kärkipäähän
Positiivisia yllätyksiäkin nähtiin kuitenkin useita. Yksi suurimmista puheenaiheista läpi kauden oli RB Leipzigin debyyttikausi korkeimmalla sarjaportaalla, joka oli kaikilla mittareilla mitattuna menestyksekäs. Eikä unohtaa sovi Hoffenheimia ja sen nuorta sensaatiovalmentaja Julian Nagelsmannia. Seuran muodonmuutos viime kauden rypemisen jälkeen oli järisyttävä, eikä ihme että Nagelsmann valittiin maaliskuussa Saksan vuoden valmentajaksi.
Piskuinen Freiburg pelasi vähäisistä resursseistaan huolimatta loistavan kauden. Sympaattinen pikkuseura nousi vuosi sitten 2.Bundesliigasta pääsarjaan ja nyt saavutetun seitsemännen sijan myötä se pääsee karsimaan Eurooppa liiga-paikasta. Myös Köln ansaitsee tulla mainituksi, sillä seura ylsi komeasti viidenneksi ja sen myötä myös europeleihin ensi kaudeksi – ensimmäistä kertaa 25 vuoteen.
Vaikka nuorta, vuonna 2009 perustettua RB Leipzigiä on kritisoitu ja lyöty läpi koko kauden jalkapalloromantikkojen ja puritaanien toimesta seuran omistussuhteiden takia, on tölkkiseura rikastuttanut siitä huolimatta koko sarjaa. Se yllätti kaikki näyttämällä syyskaudella, että pystyy haastamaan jopa itsensä Bayernin mestaruustaistelussa.
RB Leipzig on kohdannut vastarintaa koko lyhyen olemassaolonsa ajan. Tämä kuva on vuoden takaa 2.Bundesliiga-ottelusta Kaiserslauternia vastaan. ( Kuva: Getty Images)
Red Bullin ansiosta Leipzigillä ei ole pelkoa taloudellisesta ahdingosta, mutta tästä huolimatta seura on käyttänyt rahaa varsin hillitysti ja ennalta sovitun toimintasuunnitelman mukaisesti. Se pystyisi haastamaan tarjouskilpailussa jopa Euroopan suurimmat seurat, mutta sen sijaan Leipzigissä ollaan pyritty naaraamaan nuoria ja lahjakkaita lupauksia, jotka istuvat täydellisesti urheilujohtaja Ralph Rangnickin luomaan strategiaan.
Huolella valittu ja vaalittu strategia näkyi RB Leipzigin tuloksissa menneellä kaudella. Ero esimerkiksi Hampurin HSV:hen oli jättiläismäinen. Hampurissa koettiin jälleen yksi sekasortoinen kausi, joka sopi täydellisesti seuran värikkääseen historiaan.
Suuryrityksiä seurojen taustalla
Wolfsburg ja Leverkusen, Leipzigin lailla kaksi vahvasti suuryrityksiin kytkeytyvää seuraa, kuuluivat kauden floppien joukkoon. Kun vielä kaksi vuotta sitten Wolksvagenin sponsoroima Wolfsburg voitti Saksan cupin ja ylsi toiseksi Bundesliigassa, vajosi se nyt putoamiskarsintaan, jossa sarjapaikka varmistui vasta Braunschweigia vastaan käydyn tiukan väännön jälkeen.
Joel Pohjanpalon edustaman Bayer Leverkusenin kausi oli pelkkää tervanjuontia. Kovin odotuksin kauteen lähtenyt lääketehtaan seura ei saavuttanut tavoitteitaan haastaa sarjan kärkeä, vaan joutui lopulta taistelemaan jopa sarjapaikastaan viimeisille kierroksille saakka.
Pohjanpalon kausi henkilökohtaisella tasolla oli kaksijakoinen. Helsinkiläinen ei saanut peliaikaa kuin 11 pelissä – osin loukkaantumisen takia – mutta oli kentälle päästyään silti tehokas. ”Jolle” pelasi koko kaudella vain 185 minuuttia, mutta teki sinä aikana silti jopa kuusia maalia. Siis maalin joka 31.minuutti.
Surkean Leverkusenin lisäksi myös Lukas Hradeckyn Eintracht Frankfurt menetti otteensa totaalisesti talvitauon aikana. Syksyllä hienoja otteita esittänyt Frankfurt sukelsi rumasti kevätkaudella, vajoten sarjataulukossa kuudennelta sijalta jopa 11:sta.
Menestys kiertänyt saksalaisseuroja Euroopassa
Bundesliiga on yksi Euroopan kolmesta suurimmasta kansallisesta sarjasta, tai ainakin se pyrkii markkinoimaan itseään sillä tavoin. Mutta kuinka vakavasti väitteen voi ottaa, kun Bayern pystyy voittamaan sarjan viidesti peräkkäin, ja lähes poikkeuksetta vieläpä selvällä erolla pahimpiin kilpailijoihinsa? Münchenilaiset ovat kiistatta Euroopan eliittiä millä standardeilla tahansa mitattuna, mutta heidän jälkeen taso putoaa liikaa. Ja se näkyy tällä hetkellä Euroopan seurajoukkuekilpailuissa. On huomion arvoista, että yksikään saksalaisjoukkue ei päässyt puolivälieriä pidemmälle tällä kaudella Mestarien liigassa eikä Eurooppa liigassa. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 2005.
Jalkapallo pelinä kehittyy sykleittäin. Menestys ei parhaimmillakaan seuroilla ole pysyvää ja aallonharjalta putoaa jokainen aikanaan, ainakin hetkeksi. Saksalainen jalkapallo on tottunut säännölliseen menestykseen viimeisinä vuosina. Bayern Münchenin ylsi Mestarien liigan finaaliin vuosina 2010, 2012 sekä 2013. Neljä vuotta sitten myös Dortmund raivasi tiensä kovimman eurooppalaisen seurajoukkuekilpailun loppuotteluun. Nyt viimeisinä vuosina saksalaisjoukkueiden taival on loppunut joka kerta ennen aikojaan.
Aiempi saksalaisen seurajoukkuefutiksen menestyskausi nähtiin viime vuosituhannen tienoilla. Tuolloin kuuden vuoden sisään, vuosina 1997-2002, nähtiin Bundesliiga-joukkue Mestarien liigan finaaleissa jopa neljä kertaa. Borussia Dortmund, Bayer Leverkusen ja Bayern München kahdesti. Siitä alkoi hiljaisempi ajanjakso, joka kesti aina kevääseen 2010 asti.
Juuri tällä hetkellä kaikki viittaisi saman trendin toistumiseen. Saksalainen järjestelmällisyyden tietäen, määrätietoinen työnteko ja seurojen kehittäminen jatkuu ja uutta kukoistusta on lupa odottaa.
Mutta ehkä vasta muutaman vuoden päästä.
Artikkelikuva: Getty Images