Valioliigaa sen perustamisesta asti (1992) pelanneiden joukkueiden listalta viivattiin yksi nimi yli, kun Prinssi Williamin kannattama Aston Villa putosi surkean kauden päätteksi Championshipiin. Perinteikkään birminghamilaisseuran räpiköinti on jatkunut myös sarjaporrasta alempana, eikä mikään mitä Villa Parkilla yritetään tunnu toimivan.
Vaivaiset 17 pistettä viime kauden Valioliigassa kerännyt Aston Villa pääsi kyseenalaiselle palkintopallille, kun siitä tuli kolmanneksi pienimmän pistepotin kerännyt joukkue koko Valioliigan historiassa. Jättiyllätyksenä seuran kyntäminen ei tullut, sillä vuodet 2006-16 seuran pääomistajan toimineen amerikkalaisen Randy Lernerin alaisuudessa seura valahti hiljalleen keskikastista putoamiskamppailuun.
Toissa kesän siirtomarkkinoilla Villaa koeteltiin kovalla kädellä, kun sen kolme tärkeintä pelaajaa – Christian Benteke, Ron Vlaar sekä Fabian Delph – vaihtoivat kaikki maisemaa. Birminghamilaiset pelasivat siirtomarkkinoilla upporikasta ja rutiköyhää lastaamalla kolmikon paikkaajiksi lähinnä nuoria ja tuntemattomia pelaajia siinä toivossa, että joku breikkaisi.
Oikeastaan vain Delphin korvannut Idrissa Gueye oli hyvä hankinta. Jordan Ayew oli kohtalainen, mutta esimerkiksi Jordan Veretout, Rudy Gestede, Micah Richards tai koirankoppiin istutettu Adama Traore olivat pahemman luokan floppeja. Oikeastaan ex-huippulupaus Richardsin nimittäminen kippariksi vain alleviivasi Villan surullisuutta.
Melankolia on jatkunut omistajavaihdoksesta huolimatta
Lerner teki vihaisille Villa-faneille palveluksen myymällä seuran kiinalaiselle bisnesmiehelle Tony Xialle. Uusi omistaja palkkasi seuran peräsimeen Chelsean Mestarien liigan voittoon keväällä 2012 luotsanneen Roberto Di Matteon, joka entisenä Schalken ja West Bromwichin valmentajana oli varsin nimekäs manageri Championshipiin.
Seurassa oltiin selvästi viisastuttu edelliskesän surkeasta siirtopolitiikasta ja Villa teki varsin turvallisia hankintoja. Loistavat EM-kisat pelannut James Chester saapui WBA:sta, Crystal Palacesta irto kapteeni Mile Jedinak, samoin Bournemouthin Valioliigaan kipparoinut Tommy Elphick sekä yksi 2010-luvun parhaista Championship-kärjistä Ross McCormackin muodossa. Myös reippaalla 10 miljoonalla punnalla Bristol Citystä tullut Jonathan Kodjia oli kovan luokan kiinnitys, joka tarkoitti Villan omanneen ainakin paperilla huippuvaarallisen hyökkäyksen.
Norsunluurannikon maajoukkuemies Jonathan Kodjia on ollut harvoja valopilkkuja Villan surkeassa kaudessa. (Nathan Stirk/Getty Images)
Mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Nopeaa paluuta Valioliigaan tavoitellut putoaja voitti ensimmäisestä 12 pelistään vain yhden. Tämä piisasi seurajohdolle, joka vapautti Di Matteon tehtävistään lokakuun alussa. Tilalle tullut topparilegenda Steve Bruce oli niin ikään kovan luokan nimi Championshipiin ja luotsi saikin puhallettua tuulta Villan purjeisiin.
Seuraavasta 12 pelistä Villa voitti seitsemän ja nousi jopa kutittelemaan nousukarsijan paikkoja tasaisessa sarjassa. Vuoden vaihteessa kuitenkin tapahtui jotain ja tällä hetkellä Villa taistelee lähinnä putoamista vastaan. Tämän vuoden puolella Brucen miehistö on saalistanut vain yhden pisteen ja seilaa tällä hetkellä peräti viiden ottelun tappioputkessa.
Vaikka Villan materiaalilla karsijanpaikka olisi minimitavoite, on viimeisetkin nousuhaaveet roskakorissa. Viimeisen karsijan 6. sija on jo 22 pisteen päässä, kun taas ensimmäisen putoajan pallia Villa on vain kuusi pinnaa edellä. Tuloksellisesti birminghamilaisseuran kausi on siis ollut täydellinen farssi.
Kun mikään ei onnistu
Vaikka kesällä tulleista pelureista Brucen kanssa riitoihin ajautunutta McCormackia lukuunottamatta kukaan ei ollut täysfloppi, eivät kokeneet Valioliiga-ratsut ole sen kummemmin säväyttäneet. Villa pyrki vielä tammikuun siirtoikkunassa mukaan nousukahinoihin kokeilemalla uutta siirtotaktiikkaa – ostamalla kovan profiilin Championship-pelureita.
Villa Parkille saapui todentotta laatupelaajia, kun monen Valioliiga-seuran tavoittelema, Brentfordille 14 maalia tykittänyt Scott Hogan tuli vahvistamaan jo ennestään kovaa hyökkäystä. Myös keskikentälle tuli tekijämiehiä, kun Nottinghamin kapteeni Henri Lansbury sekä yksi kauden komeetoista, Barnsleyn Conor Hourihane saapuivat seuraan. Kolmikon lisäksi Bruce hankki naisten päiväunien kohteeksi kesän EM-kisoissa päätyneen islantilaisen Birkir Bjarnasonin Baselista ja Swansean pitkäaikaisen luottoratsun Neil Taylorin.
15 miljoonaa puntaa maksaneen Hoganin maalihana on tukkiutunut Villassa, eikä keskikentälle tullut kolmikkokaan ole onnistunut kääntämään kurssia. Tällä hetkellä Villa-faneista varmasti tuntuu, ettei mikään onnistu, sillä seura on parin vuoden sisään yrittänyt erilaisia toimintamalleja, mutta lopputulos tuntuu olevan aina sama.
On oikeastaan täysin käsittämätöntä, että Villa kyntää nykyisellä ryhmällään. Joukkueesta löytyy kuitenkin monia pelureita, jotka toivotettaisiin tervetulleiksi lukuisiin Valioliiga-ryhmiin. Esimerkiksi huippulupaava Jack Grealish, Valioliiga-seurojen nenän edestä napattu Hogan tai 11 maalia tehnyt Kodjia pärjäisivät takuuvarmasti myös sarjaporrasta ylempänä. Muunkin ryhmän pitäisi olla vähintäänkin hyvää Championship-tasoa.
Birminghamin paikallispelin paluu on Villa-fanin harvinaisia ilonaiheita. (Matthew Lewis/Getty Images)
56-vuotias Bruce ei ole ehkä sumujen saarten valovoimaisin manageri, mutta mies on noussut neljä kertaa Valioliigaan, josta Brucella löytyy manageri-kokemusta lähes 400:n ottelun verran. On kuitenkin selvää, ettei englantilaisella ole enää kauaa armon aikaa. Jos tappioputki jatkuu ja Bruce saisi monoa, olisi uusi mies jo seuran seitsemäs manageri reilun kahden vuoden sisään. Se jos joku kuvastaa minkälaista turbulenssiä Villa Parkilla ollaan viime vuosina koettu.
Fanit ovat kuitenkin pysyneet Villan takana. Vaikka 42 000 katsojaa vetävä Villa Park ei ole aivan täynnä yleensä ollutkaan, on 32 000 katsojan keskiarvo Championshipin toiseksi korkein. Tämän kauden Villa on sentään yrittänyt.
Jos liian isona tippumaan pidetyn Aston Villan putoamisesta haluaa jotakin positiivista kaivaa ovat Birmingham Cityn kanssa pelattavat Second City Derbyt upeita tapahtumia englantilaisessa jalkapallokalenterissa.
Ihan sama miten päin asiaa kääntää, tuntuu Villan surkeus jotenkin absurdilta. Joukkueeseen on panostettu ja se on laadukas. Myös omistajanvaihdos karisti Lernerin apatian pois Villa Parkilta. Jos vapaapudotus ei pikkuhiljaa ala päättymään, saattaa seura sukeltaa aina Ykkösliigaan asti, se jos joku olisi katastrofi.
Kansikuva: Nathan Stirk/Getty Images