Kantaako Suomen kiima kisoihin? Katso Huuhkajien kaikki ottelut Viaplay-palvelussa.Kansojen liigaa on nyt pelattu neljän ottelun verran ja Suomen verkkoon ei näissä otteluissa ole tehty maaliakaan. Suomi on puhtaalla pelillä oman lohkonsa kärjessä ja yksi piste tulevista otteluista riittää tuomaan Huuhkajille lohkovoiton. Faneille urheilusivuston jalkapallojaoston Roope Liimatainen, Jaakko Tiira ja Kalle Tamminen kokoontuivat puimaan viime viikon tuplamaaottelua ja sitä, mitä Huuhkajilta on tulevaisuudessa lupa odottaa.
Miltä tuntuu olla lohkon kärjessä neljän pelatun ottelun jälkeen ilman pistemenetyksiä tai päästettyjä maaleja?
RL: Tuntuu ihan uskomattoman hyvältä. Tallinnassa sai jännittää turhan pitkään, mutta lisäajan voittomaali oli upea osoitus taistelutahdosta ja ehtymättömästä nälästä. Kreikan piti olla Ratinassa se kova mittari, mutta helleenit jäivät ihan jalkoihin, mikä lisää itseluottamusta entisestään. Huuhkajat on tällä hetkellä todella kova jalkapallojoukkue.
JT: Surrealistiselta. Tämän vuosikymmenen Huuhkajille on ollut leimallista pelata ihan hyvin, mutta hävitä sympaattisesti. Nyt esitykset ja tulokset ovat olleet priimaa, joten fiilikset ovat todella korkealla. Kiima on nostanut Huuhkajat täydellisestä vitsistä valtakunnan puhutuimmaksi joukkueeksi. Erityisesti mieltä lämmittää joukkueen identiteetti, joka näkyy jokaisen pelaajan sitoutumisena yhtenäiseen pelitapaan. Huuhkajien voitot eivät ole olleet onnea, vaan täysin ansaittuja, mikä on se kaikkein olennaisin asia.
KT: Kai tässä toimittajana pitäisi koittaa pysyä mahdollisimman neutraalina, mutta liki mahdotonta se on, sen verran hyvältä Huuhkajien nykyiset otteet pitkän korpivaelluksen jälkeen maistuvat. Toivottavasti nykyinen meno jatkuu aina arvokisapaikkaan asti, jotta meidän kansallinen jalkapalloilullinen alakulo ja alemmuudentunne vihdoin lakkaisi. Mutta kuten Jalmi yllä sanoi, hienointa tässä kaikessa on se, että Huuhkajat vihdoin puhuttaa ja herättää positiivisia tunteita siinä kuuluisassa kansan syvissä riveissä.
Huuhkajat menettivät lyhyen ajan sisään Niklas Moisanderin, Kari Arkivuon ja Perparim Hetemajn tapaisia tähtipelaajia, mutta otteet kentällä sen kun paranevat. Mikä Markku Kanervan salaisuus oikein on?
RL: Markku pitää homman simppelinä, mutta on hieronut yksityiskohdat upeasti kuntoon. Hyökkäyspelissä luodaan alueellisia ylivoimia, jota kautta saadaan luotua maalipaikkoja. Omassa päässä nippu on taas niin tiivis, että saa nähdä kuinka pitkään maali pysyy vielä puhtaana. Riven taktisen kyvykkyyden lisäksi hän on valanut joukkueeseen loistavan asenteen, jossa kaikki pelaavat toisilleen ja taistelevat viimeiseen vihellykseen asti. Jalkapallo on joukkuepeli, joka ei ratkea paperilla olevien yksilöiden mukaan, vaan siinä miten he toimivat yhdessä.
JT: Juuri näin, Huuhkajat ovat osoittaneet, että jalkapallo on todella joukkuepeli. Tämä näkyi erityisesti Ratinassa, kun Suomi alisti huomattavasti nimivahvemman Kreikan totaalisesti. Rive laittoi projektin alkajaisiksi puolustusmuodon rakenteen kuntoon, jonka jälkeen hän on kehittänyt selvästi myös pallon kanssa pelaamista. Uskoisin Kanervan menestyksen pohjautuvan melko pitkälti vahvaan tietotaitoon suomalaisesta jalkapallosta ja sen nykyhuipuista. Pelitavasta huomaa sen, että siinä on otettu pelaajatyypit ja heidän vahvuudet huomioon, unohtamatta materiaalin realiteetteja suhteessa muihin maajoukkueisiin.
KT: Tylsästi sanottuna Markku Kanervan salaisuus on se, ettei mitään salaisuuksia ole. Suomea on viime vuosina valmentanut jos jonkinlaisia kaiffareita ja jalkapalloromantikkoja, joille tärkeintä on ollut näyttävyys, ei tuloksen teko. Karu fakta on kuitenkin se, että Suomen kaltaisen jalkapallomaan ainoa mahdollisuus menestykseen on kova työnteko ja inhorealistinen pelaajien vahvuuksia tukeva pelitapa. Ja juuri näiden seikkojen varaan Markku Kanervan nyky-Huhukajat on rakennettu. Jokainen pelaaja kentällä tietää, mitä hänen pitää tehdä ja hyviän tulosten myötä Huuhkajien joukkuehenki tuntuu paremmalta kuin koskaan.
Lokakuun tuplamaaotteluissa nähtiin paljon onnistujia, mutta ketkä yksittäiset nimet haluaisit nostaa valokeilaan?
RL: Glen Kamara pelasi nyt viimeistään itsensä fanien sydämiin ja osoitti kuuluvansa jatkossakin joukkueen avauskokoonpanoon. Teemu Pukki teki Tallinnassa sen mitä häneltä odotettiin, mutta oli upeaa nähdä, että Tampereella kyettiin voittoon myös ilman häntä. Robin Lod on osoittautumassa Riven Huuhkajien pelilliseksi johtajaksi, joka hoitaa jokaisen hänelle annetun roolin kiitettävästi. Nostetaan valokeilaan myös kaikki Tallinnaan ja Ratinaan matkanneet fanit, jotka pitivät otteluissa hienoa tunnelmaa yllä. Pelaajat silminnähden arvostivat sitä todella paljon.
JT: Hyviä nostoja. Etenkin Kreikka-ottelussa kaikki onnistuivat erinomaisesti. Pelaaja, jonka nostaisin itse esiin on Joona Toivio. Taitava toppari on etsinyt maajoukkueessa pitkään itseään ja pari vuotta sitten osa ihmetteli, miksi häntä ylipäänsä edes roikotetaan mukana. Mixu Paatelaisen aikaan hän oli turhan pehmeä ja pelokas, kun taas Riven projektissa Toivio on nähty usein laitapakkina. Tänä syksynä Toivio on noussut maajoukkueessa uudelle tasolle ja muodostaa erinomaisen toppariparin fyysisen Paulus Arajuuren kanssa. Hän pystyy edelleen avaamaan laadukkaasti, mutta nyt myös puolustuspelaamiseen on tullut lisää särmää. Kaiken lisäksi Toivio on osoittanut vaarallisuutensa hyökkäyspään erikoistilanteissa. Jos joku pelaaja summaa ”Rivelutionin”, niin Toivio.
KT: Jaakon mainitsema Toivio ja Jukka Raitala olivat omissa papereissani jo täysin unohdettuja pelaajia, mutta kumpainenkin on Kanervan aikana pelannut uransa parhaat maaottelut ja Raitalan uuden nousun myötä Kari Arkivuon valtavat saappaat on täytetty liki täydellisesti. Keskikentällä kovasti aliarvostettu Tim Sparv ei tee taiktatemppuja, mutta tekee takuuvarmalla ammattitaidollaan kanssapelaajien pelaamisesta helpompaa. Kamara keräsi ansaitusti suuret otsikot, mutta myös Suomen pelin sielun Robin Lodinpelaaminen miellyttää ainakin allekirjoittaneen silmää. Lod kehittyy pelaajana vuosi vuodelta paremmaksi, eikä miehen näillä otteilla tarvitse kauaa Espanjan divarissa homehtua.
Robin Lodin tekeminen miellitty raatilaisia. (AOP)
Aina löytyy kuitenkin hieman petrattavaa, missä ovat Riven Huuhkajien suurimmat kehityskohteet tuleviin otteluihin?
RL: Kreikka kaatui niin fantastisella tavalla, että risuja on vaikea jakaa. Jos kuitenkin palauttaa mieliin Tallinnan tapahtumat, niin Viroa vastaan ei pitäisi joutua noin ahtaalle, vaikka voitto lopulta tulikin. Maalipaikkoja pitäisi Viron tasoista nippua vastaan kyetä luomaan enemmän, jotta selkeästi heikompaa nippua vastaan pelit eivät ole noin pienestä marginaalista kiinni. Uskon, että peli olisi ollut aiemmin paketissa, mikäli Kamara olisi aloittanut ottelun heti alkuvihellyksestä.
JT: Kanerva on kehittänyt peliä fiksusti osa-alue kerrallaan. Nyt avauspelaaminen ja nopeat syöttökombinaatiot keskikentällä ovat olleet hyvällä tasolla, joten odotan, että seuraavaksi ryhdytään hiomaan murtautumispelaamista. Esimerkiksi Kreikkaa vastaan Suomi pääsi vaivattomasti hyökkäyskolmannekselle, mutta murtautuminen ja laadukkaiden keskityspaikkojen rakentaminen tuottivat jossain määrin tuskaa. Toki on huomioitava, että viekkaasti pystyyn juoksevan Pukin loukkaantuminen sekoitti hyökkäyspelin rytmiä jonkin verran, mutta silti murtautumispelaamisessa riittää kehitettävää.
KT: Viro-ottelu jätti paljon toivomisen varaa, mutta Kreikkaa vastaan Huuhkajat pelasi liki täydellisen jalkapallo-ottelun. Suomi onnistui luomaan kiitettävästi maalipaikkoja ja vastaavasti Kreikalla ei tainnut olla yhtään laukausta kohti Lukas Hradeckyn vartioimaa maalia. Ne pienet potentiaaliset kehityskohdat liittyvät omastakin mielestä juuri hyökkäyspelaamiseen, jota tulisi pystyä monipuolistamaan entisestään. Jere Uronen on kansainvälisen tason hyökkäävä laitapuolustaja ja hänen työkalupakistaan tulisi saada enemmän irti tulevissa otteluissa. Lisäksi ainakin itseäni kiehtoo kovasti ajatus siitä, miltä Suomen pelaaminen näyttäisi, jos Jasse Tuomisen sijaan Teemu Pukinkärkiparina jatkossa kirmaisi muuan Roman Eremenko…
Yksi piste jäljellä olevista otteluista riittää viemään Suomen varmaan lohkovoittoon. Ei kai tätä enää voida pupeltaa?
RL: Seuraava peli on Ateenassa. Jos siellä Huuhkajat onnistuvat tekemään maalin, tulee Kreikan tehdä peräti neljä, tai peli on ohi. Myös mikä tahansa yhden maalin tappio käy Huuhkajille. Joukkue on tällä hetkellä niin kovassa iskussa ettei pupelluksen vaaraa ole.
JT: Maltetaan vielä, mutta hyvältähän tämä kieltämättä näyttää. Lohkovoiton voi tosiaan paketoida yhden maalin tappiolla Kreikassa tai viimeistään Unkaria vastaan, joka pelaa ilman panosta. Suomi on ollut pelillisesti niin vahva, että pupeltamisen vaara on hyvin marginaalinen.
KT: EM-kisapaikka on vielä kaukana, mutta edes Suomi ei pysty pupeltamaan Kansojen liigan alkulohkon voittoa. Hengetön Kreikka voi hyvinkin kaatua seuraavassa ottelussa ja se tarvittava tasapelipiste kairataan viimeistään ilman panosta pelaavan Unkarin vieraana lohkon viimeisessä otteluss.
Kansikuva: Getty Images