Perjantaina alkavissa Alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa riittää tähtiloistoa – Espanja ja Italia suurimmat suosikit

Faneille.com LogoFaneille.com – Urheilumedian Zlatan.

Viikonloppuna alkava Confederations cup kerännee suurimmat huomiot jalkapallon osalta, mutta perjantaina polkaistaan käyntiin myös turnaus, jota oikeasti arvostetaan. Joka toinen vuosi pelattavat alle 21-vuotiaiden EM-kisat kisataan Puolassa 16.-30. kesäkuuta. Vaikka turnaus ei ole perinteisesti kerännyt aivan kaikkia maanosan parhaita nuoria, on tämän kesän EM-turnaus erittäin tasokas. Ohessa olevan artikkelin avulla Faneille.com pyrkii tarjoamaan lukijalleen hyvä eväät turnauksen seuraamiseen ja siellä pelaavien joukkueiden voimasuhteisiin.

Alle 21-vuotiaiden EM-kisat lienevät seuratuimmat ja kenties arvostetuimmat nuorten kisat mitä vanhalla mantereella pelataan. Kisat tulivat tutuksi myös suomalaisille, kun Markku Kanervan luotsaamat Pikkuhuuhkajat esiintyivät Ruotsissa pelatussa turnauksessa kesällä 2009.

Turnauksen nimi on kuitenkin siinä määrin harhaanjohtava, että kisojen vanhimmat pelaajat ovat 23-vuotiaita. Tämä johtuu siitä, että varsinaiset alle 21-vuotiaat aloittavat karsintaurakkansa kaksi vuotta ennen kisoja. Tänä kesänä vanhin ikäluokka on siten vuonna 1994 syntyneet.

Vaikka arvoturnaus ei missään nimessä vastaa loistoltaan aikuisten arvokisoja, on turnee toiminut hyvänä ponnahduslautana monille nouseville nuorukaisille. Esimerkiksi kaksi vuotta sitten Ruotsin paidassa mestaruutta juhlinut ja hiljattain Manchester Unitediin siirtynyt Victor Lindelöf nousi suuren yleisön tietoisuuteen juuri U21-kisoissa. Samoin teki muutamaa vuotta aiemmin Real Madridin kanssa Mestarien liigan valloittanut Alvaro Morata. Näin ollen turnaukseen ja etenkin siellä esiintyviin pelaajiin kannattaa kiinnittää huomiota.

Alle 21-vuotiaat ovat vanhimpana juniorimaajoukkueena tärkeä ikäluokka pelaajapolulla kohti A-maajoukkuetta. Esimerkiksi Ruotsissa vuonna 2009 mestaruuden voittaneen Saksan riveissä dominoi muun muassa Mesut ÖzilSami KhediraBenedict HöwedesManuel Neuer ja Mats Hummels, jotka olivat kaikki avainpelaajia Die Mannschaftin juhliessa miesten MM-kultaa Brasilian kisoissa viisi vuotta myöhemmin.

Turnaus on perinteisesti pelattu kahdeksan maan ja kahden lohkon voimin, mutta täksi vuodeksi UEFA on tehnyt viilauksia. Mukana on 12 maata, jotka on jaettu kolmeen lohkoon. Formaatti on todella armoton, sillä lohkojen voittajat jatkavat suoraan välieriin ja neljännen semifinaalilipun saa paras lohkokakkonen. Näin ollen alkulohkopelit ovat poikkeuksellisen tärkeitä, eikä kömmähdyksiin kliseisesti ole varaa.

Englanti A-Lohkon kärkimaana

Isäntämaa Puola saa A-lohkoon seurakseen Englannin, Slovakian ja hallitsevan mestarin Ruotsin. Lohkon ennakkosuosikin viitta on luonnollisesti asetettu jalkapallon synnyinmaan harteille, joka on nimekkäistä joukkueista huolimatta tavannut aikuisten tapaan flopata myös näissä karkeloissa.

Jos Englanti olisi saanut jalkeille parhaan mahdollisen ryhmän, olisi Aidy Boothroydin valmentama joukkue hurjaa tasoa. Dele AlliEric DierMarcus RashfordLuke Shaw tai Raheem Sterling eivät kuitenkaan tulleet Kolmen leijonan avuksi. Englannin joukkueesta löytyy kuitenkin tukku laadukkaita Valioliigapelureita, vaikka varsinaiset tähdet loistavat poissaolollaan. Joukkueen ykkösnimi löytyy tolppien välistä, jossa maalia vartioi läpimurtokauden Sunderlandissa pelannut Jordan Pickford.

Valioliigan maalivahtieliittiin nousseen Pickfordin eteen Englannilla on kasata laadukas puolustuslinja, josta löytyy niin ikään tällä kaudella Valioliigassa säväyttäneet Rob Holding (Arsenal), Alfie Mawson (Swansea), Jack Stephens (Southampton) sekä Mason Holgate (Everton). Lädien keskikentällä peliä johtaa erikoistilannespesialisti James Ward-Prowse (Southampton) sekä pari kautta Hollannissa lainalla pelannut syöttökone Lewis Baker (Vitesse, Chelsean omistuksessa).

Hyökkäyspään tehoista vastaavat liukas Nathan Redmond (Southampton) sekä hurjaa jälkeä Championshipissä tehnyt Tammy Abraham (Bristol City, Chelsean omistuksessa). Myös Leicesterin 20-vuotias laituri Demarai Gray on yksi Englannin avainpelaajia ja vaikka lopullinen läpimurto Valioliigassa antaa muutamista väläyksistä huolimatta odottaa itseään, on Gray ehdottomasti yksi turnauksen potentiaalisista tähdistä, jos Englanti menee pitkälle.

Englannin hyökkäyspään tehot lepäävät Tammy Abrahamin harteilla. (Stephen Pond/Getty Images)

Etenkin Chelsean omistama Tammy Abraham on todella mielenkiintoinen näky Puolassa. Englannin kisajoukkueen 19-vuotias kuopus paukutti Championshipin häntäpään Bristol Cityssä peräti 23 maalia, joten sumujen saarilla lasketaan paljon 190-senttisen superlupauksen varaan. Myös toinen Chelsean omistama pelaaja, Lewis Baker on englantilaisesta näkövinkkelistä mielenkiintoinen nimi. 22-vuotias keskikentän dynamo on noussut Vitessessä Eredivisien kärkinimiin omalla pelipaikallaan ja maalasi päättyneellä sesongilla komeasti 10 kertaa.

Englannin ryhmästä ei kuitenkaan löydy selviä profiilipelaajia, mikä voi olla lopulta joukkueen etu. Boothroydin käytöstä löytyy kuitenkin jokaiselle pelipaikalle laadukkaita pelaajia ja yleisesti ottaen Englannin kisajoukkue on erittäin tasainen. Turnauksen suurimpiin voittajasuosikkeihin maa ei kuitenkaan kuulu.

Englantia haastavat isäntämaa Puola sekä Ruotsi. Isäntien suurin tähti on jo viime kesänä Ranskan EM-viheriöillä nähty Bartosz Kapustka. 20-vuotias polski jäi kuitenkin minimaaliselle vastuulle Leicesterissä, joten näytönhaluja varmasti riittää. Toinen Puolan tähdistä on Sampdoriassa hienon kauden pelannut Karol Linetty, joka johtaa isäntien keskikenttää. Muilta osin Puola koostuu pitkälti kotimaan sarjassa pelaavista ja suurelle yleisölle tuntemattomista nimistä. Nantesissa pelaava hyökkääjä Mariusz Stepinski on kuitenkin potentiaalinen johtotähti.

Ruotsin ryhmä taas on nimetön ja olisi suoranainen sensaatio jos länsinaapuri uusisi kahden vuoden takaisen mestaruutensa. Keltapaitojen osalta katseet kääntyvät keskikentälle, jota johtavat Groningenin Simon Tibbling sekä kippari Kristoffer Olson (AIK). Katseita kannattaa kiinnittää myös oikeana puolustajana pelaavaan 20-vuotiaaseen Linus Wahlqvistiin (IFK Norrköping), joka on debytoinut jo miesten maajoukkueessa. Yli 80 peliä Allsvenskania pelannut Wahlqvist lienee myös yksi scouttien erityistarkkailussa olevista pelaajista.

Lohkon ennakkoon heikon joukkue on Slovakia, joka koostuu ympäri Eurooppaa pelaavista nuorukaisista. Joukkueen mielenkiintoisin nimi on Bundesliiga-tunnelmaa tällä kaudella haistellut 19-vuotias Laszlo Benes (Mönchengladbach), jonka pelipaikka löytyy keskikentän sydämestä. Slovakeilla on kuitenkin vuori kiivettävänään, mutta uskoa varmasti antaa se, että karsinnoissa maa voitti lohkonsa ja jätti muun muassa Hollannin viiden pisteen päähän.

B-Lohkosta löytyvä Espanja on turnauksen suurin suosikki

B-Lohko on rakenteeltaan hieman erilainen, kuin lohko A. Ykkössuosikki on huippumiehistöllä Puolaan matkaava Espanja, jota haastaa naapurimaa Portugali. Iberian niemimaan jättien takaa löytyy balkanilaiset Serbia ja Makedonia, jotka pyrkivät horjuttamaan lohkon suursuosikkeja.

Jonkun muun kuin Espanjan ykköspaikka B-lohkossa olisi jättiyllätys. Spanskien nippu on turnauksen kovin ja sen riveistä löytyy lukuisia huippupelaajia. Neljän vuoden takaisella mestarilla on juoksuttaa kentälle sellaisia nimiä kuin Saul Niguez (Atletico Madrid), Hector Bellerin (Arsenal), Sandro Ramirez (Malaga), Gerard Deulofeu (AC Milan), Marco Asensio (Real Madrid) tai Inaki Williams (Athletic Bilbao).

Espanjan kohdalla ei siis puhuta pelkästään huippulupauksista, vaan ajoittaista dominointia Euroopan isoissa sarjoissa esittäneistä pelaajista. Ykköstähtien takaa Espanjalla löytyy Mikel Oyarzabalin (Real Sociedad), Marcos Llorenten (Alaves, Real Madridin omistama) Denis Suarezin (FC Barcelona) ja Jose Luis Gayan (Valencia) kaltaisia pelaajia, joten punapaitojen ryhmää voi kuvailla jopa poikkeuksellisen kovaksi.

Espanjalla löytyy maalintekovoimaa, juonikkuutta laidoille, syöttökoneita keskustaan ja hyviä puolustajia, joten joukkuetta voi hyvällä omalla tunnolla kutsua kisojen voittajasuosikiksi numero yksi. Suurin haaste lienee se, miten kokematon Albert Celades saa tähtisikermänsä hitsattua yhteen ja löydettyä jokaiselle joukkuetta parhaiten palvelevan roolin.

Kävellen Espanja ei kuitenkaan välieriin mene, sillä naapurimaa Portugalilla on jalkeilla vahva joukkue. Toissa kesänä finaalin hävinnyt joukkue ei ole laajuudeltaan aivan Espanjan veroinen, mutta sen terävin kärki on kisojen parhaimmistoa. Rui Jorge sai mukaan muun muassa viime kesän EM-kisojen komeetan Renato Sanchesin (Bayern München), jolla on kuitenkin takanaan vaikea kausi Saksan mestarien riveissä. Megalupauksena pidetyn rastapään kausi oli jopa niin tuskainen, että Bayern olisi huhujen mukaan valmis luopumaan pelaajasta. Myös se, ettei Portugalin avainpelaajiin viime kesän EM-kisoissa valittua Sanchesia valittu lusitaanien Confederations cup -ryhmään kertoo paljon keskikenttämiehen tämän hetkisestä tilanteesta. Todistettavaa Puolassa siis riittää.

Renato Sanchesin kausi Bayernissa kului lähinnä vaihtomiehenä, joten nälkää nuorukaisella varmasti piisaa. (Dan Mullan/Getty Images)

Sanchesin ohella konehuoneessa häärii Portugalin toinen superlupaus, niin ikään vuonna 1997 syntynyt Ruben Neves (FC Porto). Lusitaanien mielenkiintoisin nimi on peräti 30 miljoonalla Eurolla PSG:n riveihin tammikuussa siirtynyt laituri Goncalo Guedes, joka jäi hulppeasta hintalapustaan huolimatta vähälle vastuulle Ranskan pääkaupungissa. Toiseen laitaan Portugalilla on heittää Bruma (Galatasaray), joka ei ole potentiaalistaan huolimatta noussut odotetulle tasolle, mutta on kova tekijä näihin karkeloihin.

Myös lusitaanien peräpää on hyvillä kantimilla ja etenkin suurseurojen tavoittelema Ruben Semedo (Sporting Lissabon) on pelaaja, jonka otteita kannattaa seurata. Edellä mainittujen pelaajien ohella Portugalin vahvaa runkoon kuuluvat Joao Cancelo (Valencia) sekä kippari Bruno Fernandes (Sampdoria), joten finaalipaikan uusiminen ei ole missään nimessä utopiaa.

Serbia on kyennyt tuottamaan laadukkaita pelaajia, mutta tämä ei ole näkynyt aikuisten maajoukkueen menestyksessä, jota ei olla nähty arvokisoissa sitten vuoden 2010 MM-kisojen. Serbien nuorten maajoukkuepelaajat ovat jakautuneet ympäri Eurooppaa, eikä kotimaan sarjassa pelaavia pelureita ole kuin kuusi kappaletta. Serbien tunnetuin pelaaja lienee Liverpoolissa vain 39 minuuttia Valioliigaa pelannut Marko Grujic. Toinen serbien profiilipelaajista on Benfican laituri Andrija Zivkovic. Varsin nimettömän ryhmän seuratuin pelaaja on kuitenkin järkälemäinen 19-vuotias toppari Nikola Milenkovic, joka nousi maan suurseura Partizanin avainhahmoin tällä kaudella.

Serbien jatkoon meno olisi kuitenkin ihme, sillä sekä Portugalin, että Espanjan kaataminen vaatisi lähes satumaista lentoa. Osviittaa serbien iskukyvystä saadaan heti lauantaina, kun maa kohtaa Portugalin avauspelissään.

Kisojen ennakkoon heikoimman joukkueen titteli lankeaa Makedonialle, jonka joukkueesta suurin osa pelaa edelleen kotimaassa. Joukkueen kulmakivet ovat Sveitsissä pelaava 19-vuotias laituri Nikola Gjorgjev (Grasshopper) sekä vähintäänkin mielenkiintoisen uravalinnan siirrollaan Japaniin tehnyt keskikenttämies David Babunski (Yokohama Marinos). Makedoniaa ei kuitenkaan kannata tuomita täydelliseksi turistijoukkueeksi, sillä maa jätti karsintalohkossa taakseen jalkapallon suurmaa Ranskan.

C-Lohkon voitto ratkeaa Italian ja Saksan välillä

C-lohko on ennakkoon turnauksen tasokkain. Alustavasti lohkon piikkipaikasta kisaavat Saksa ja Italia, mutta myös Tšekkiä ja Tanskaa kannattaa pitää silmällä.

Saksalaisten huiman laadukas pelaajakasvatus näkyy. Confederations cupiin matkaavassa maajoukkueessa on peräti kahdeksan pelaajaa, jotka olisivat voineet ikänsä puolesta pelata myös Puolassa. Ykköstähtien puuttumisesta huolimatta karsinnoissa voitosta voittoon edenneellä Die Mannschaftilla on laadukas nippu myös Puolassa.

Saksalaisten suurimmat tähdet turnauksessa ovat Bundesliigassa vakuuttavia otteita esittäneet Max Meyer (Schalke), Serge Gnabry (Werder Bremen) sekä Mahmoud Dahoud (Mönchengladbach). Juonikas Meyer pyörittää joukkueen peliä kymppipaikalta ja hiljattain Bayern Müncheniin siirtonsa sinetöinyt Gnabry kiusaa puolustajia laidoilla. Joukkueen moottori on fantastisella peliälyllä varustettu Dahoud, joka päätyi Jürgen Kloppin kosiskeluista huolimatta Dortmundiin.

Saksalla on tähtienkin takana vino pino tasonsa Bundesliigassa osoittaneita pelaajia. Esimerkiksi joukkuetta kipparoiva Maximilian Arnold (Wolfsburg), jonka tililtä löytyy yli 100 Bundesliiga-peliä. Puolustuksen johtohahmot ovat jo aikuistenkin arvokisoissa esiintynyt Jonathan Tah (Bayer Leverkusen) sekä Niklas Stark (Hertha Berlin). Hyökkäyksessä katseet taas kääntyvät RB Leipzigin 192-senttiseen Davie Selkeen ja hiljattain Freiburgista Dortmundiin siirtyneeseen Maximilian Philippiin, josta BVB maksoi 20 miljoonaa euroa.

Huippulupaava Mahmoud Dahoud rytmittää Saksan peliä keskikentän sydämestä. (Richard Heathcote/Getty Images)

Kaiken kaikkiaan Saksalla on jalkeilla perisaksalaiseen tapaan laadukas ryhmä, jossa ei juurikaan heikkouksia ole. Oikeastaan ainoa pienoinen kysymysmerkki on maalivahtipeli, sillä Marvin Schwäbe (Dynamo Dresden, Hoffenheimin omistama) tai Odysseas Vlachodimos (Panathinaikos) eivät kuulu turnauksen tasokkaimpiin veskareihin. Siitäkin huolimatta Saksa kuuluu turnauksen ehdottomiin voittajasuosikkeihin.

Italian pelaajatuotanto on ehtynyt pahasti maan kulta-ajoista, eikä Azzurrin lippulaiva ole enää pärjännyt paperilla maailman kärkimaille. Tuleva turnaus antaa kuitenkin italialaisille uskoa, sillä Luigi Di Baggion miehistö on yksi kisojen parhaista. Joukkueen ykköstähti ei juurikaan esittelyjä kaipaa. Kisojen nuorin pelaaja, megalupaus Gianluigi Donnarumma (AC Milan) pitää huolen ettei Italian pärjääminen jää ainakaan maalivahtipelistä kiinni.

Sinipaitojen alakerta on peri-italialaiseen tyyliin raudan luja. Topparin tontteja hallinnoivat Daniele Rugani (Juventus) sekä Juventukseen ensi kesänä siirtyvä Mattia Caldara (Atalanta), jotka muodostavat turnauksen parhaan toppariparin. Vahvan linjan täydentää huippukauden Atalantassa pelannut Andrea Conti, joka kelpuutettiin Faneille.comin Serie A -tähdistöön. Alakerran ainoa kysymysmerkki on vasen kaista, jossa avannee Torinon Antonio Barreca.

Keskikentän keskustaan Di Baggiolla on jopa positiivinen ongelma. Manuel Locatelli (AC Milan), Marco Benassi (Torino), Lorenzo Pellegrini (Sassuolo) sekä Roberto Gagliardini (Inter) ovat kaikki hyvää Serie A -tasoa. Toisaalta konehuoneessa ei ole selkää liideriä ja esimerkiksi Saksalle Azzurri kalpenee juuri keskikentällä.

Myös hyökkäykseen Italialla löytyy tekijämiehiä. Fiorentinan avainpelaajiin kuuluva Fernardo Bernardeschi on kuulunut viime vuodesta saakka Azzurrin edustusmiehistöön ja on näin ollen loistava vahvistus nuorten ryhmään. Toinen hyökkäyksen kulmakivistä on Sassuolossa jo useamman vuoden kovaa jälkeä tehnyt Domenico Berardi, joka on iskenyt Italian pääsarjassa yhteensä 43 maalia. Italian mielenkiintoisin nimi löytyy laituriosastolta. Hän on entisen Italian maajoukkuepelaajan Enrico Chiesan poika Federico, joka nousi tällä kaudella Violan edustusmiehistöön.

Italialla on näin ollen vahva ryhmä, joka nojaa etenkin kisojen parhaaseen alakertaan. Saapasmaa on saanut mukaan käytännössä parhaan mahdollisen joukkueen, joten menestyspaineita riittää. Tästä syystä Italia on vähintäänkin varteenotettava vaihtoehto turnauksen mestariksi ja Saksan kohtaaminen alkulohkossa kertoo paljon Di Baggion ryhmän mestaruuspotentiaalista.

Väkivahvaa kärkikaksikkoa pyrkii kiusaamaan turnauksen toinen pohjoismaalainen joukkue Tanska, joka ei saanut ykköstähtiään Andreas Christenseniä (Mönchengladbach, Chelsean omistama) ja Kasper Dolbergiä (Ajax) mukaan kisajoukkueeseensa. Katseet kohdistuvat kärjessä häärivään Marcus Ingvartseniin (FC Nordsjaelland), joka iski päättyneellä liigakaudella komeat 14 rysää. Tanskan toinen avainpelaaja on kapteeni Lasse Vigen Christensen (Fulham), joka johtaa juuttien keskikenttää. Pitkälti Tanskassa palloilevista pelaajista koostuva ryhmä on Ruotsin tavoin varsin nimetön, mutta sen etuna on pelaajien kokemus aikuisten peleistä, vaikka Tanskan liiga ei aivan Euroopan kiimaisimpiin lukeudukaan.

C-lohkon jokerikortti on Tšekki, joka jätti karsinnoissa taakseen Belgian. Tšekkien tähtipelaaja Patrik Schick on yksi turnauksen parhaista hyökkääjistä ja häneen otteisiinsa kannattaa kiinnittää runsaasti huomiota. Sampdoriassa 11 maalia iskenyt 187-senttinen kärki herätti monien suurseurojen kiinnostuksen ja siirtoa Juventukseen pidetään lähes varmana. Schick on tehnyt tuhojaan myös maajoukkuepaidassa kärjen, iskettyä 10 rysää karsinnoissa.

Tšekin toinenkin profiilipelaaja palloilee Italiassa. Keskikentän keskustassa viihtyvä 21-vuotias Jakub Jankto vakuutti Udinesessa ja herätti muun muassa Arsenalin ja Stoken kiinnostuksen. Tšekin tulevaisuuden nimistä katseita kannattaa kääntää 19-vuotiaan Vaclav Cernyn suuntaan, joka debytoi tällä kaudella Ajaxin edustusmiehistössä. Laiturin kausi sujui kuitenkin pääosin Hollannin divarissa, jossa maaliverkko heilui Jong Ajaxin paidassa 15 kertaa. Ulkomailla pelaavien tähtien ohella Tšekkien ryhmästä löytyy 16 kotimaassa pelaavaa peluria, joten ryhmä on pääosin suurelle yleisölle tuntematon.

Eurosport Playerin hankkiminen kisojen ajaksi ei näin ollen ole huono vaihtoehto. Puolassa kirmaa tukku huippulupauksia ja jo nyt huippupelaajan tittelin ansaitsevia nimiä. Edessä onkin äärimmäisen mielenkiintoinen turnaus ja vaikka selkeitä ennakkosuosikkeja löytyy, ei nuorten kisoissa olla yllätyksiltä vältytty. Siitä paras esimerkki lienee Ruotsin mestaruus kaksi vuotta sitten.

Kansikuva: Martin Rose/Getty Images