Aivan Pucin aikakauteen ei kuva-arkistotkaan riitä. Kuvassa kuitenkin yksi huikea tshekkitukka viime vuosituhannelta, Patrick Berger (Getty)
Nimi Antonín Puč tuskin sanoo juuri mitään paatuneimmallekaan jalkapallofanaatikolle. Silti kyseessä on pelaaja, joka on piirtänyt nimensä historiaan – ja nimenomaan sellaiselle historian lehdelle, joka Suomen osalta hohtaa vielä tyhjyyttään.
Pučin uroteosta tulee ensi viikolla kuluneeksi 80 vuotta, joten sikäli tietämättömyyden voi antaa anteeksikin itselleen. 27. toukokuuta 1934 Stadio Littoriolle Triestessä Puč nimittäin upotti pallon Romanian verkkoon ja tuo on Tshekin – silloin toki Tshekkoslovakian – historian ensimmäinen maali arvokisojen lopputurnauksessa.
Tshekkoslovakia voitti tuon Romania-ottelun 2-1 sittemmin vuoden 1934 MM-lopputurnauksen maalikuninkaaksi kruunatun Oldřich Nejedlýn osumalla. Tshekkoslovakia eteni aina finaaliin saakka, jossa Italia vei kuitenkin voiton jatkoajan jälkeen 2-1. Tshekkien johtomaalin 71. minuutilla viimeisteli Puč.
Tshekkoslovakia eteni MM-finaaliin saakka myös 1962 Chilessä ja Euroopan mestariksi maa kruunattiin vuonna 1976 kahden EM-pronssin ohella. EM-lopputurnauksessa Tshekkoslovakia esiintyi tasan nuo kolme kertaa, mutta MM-esiintymisiä kertyi komeasti kahdeksan.
Tshekkoslovakian jakautumisen jälkeen suhde on kääntynyt hiukan päälaelleen. Tshekki on ollut mukana vain yhdessä MM-lopputurnauksessa – 2006 – sitten vuoden 1998, eikä selvinnyt myöskään tämän kesän lopputurnaukseen. EM-lopputurnauksessa maa on sen sijaan ollut mukana joka kerta vuodesta 1996 lähtien. Juuri 1996 Englannissa Tshekki ylsi hopealle ja neljä vuotta myöhemmin Portugalissa välieriin.
Euroopan mestaruus ja hopea, kaksi MM-hopeaa, lukuisia lopputurnauksia, Antonín Puč. Tshekin ja Tshekkoslakian jalkapallohistoria on kunniakas ja menestyksekäs. Se Suomen historiankirjan tyhjä sivu on Tshekin historiankirjassa venynyt jo useamman sivun mittaiseksi.
Teemu Pukki ja tahra
Pysytään Tshekin kirjan parissa. Siihen on nimittäin yhden enemmän tahralta tshekeistä tuntuvan merkinnän kirjannut myös Suomi. Ja nimenomaan Mixu Paatelaisen Huuhkajat. Reilu puolitoista vuotta sitten syksyllä 2012 maat kohtasivat Teplicessa, jossa Tshekki oli aiemmin pelannut 19 A-maaottelua hurjalla saldolla: 18 voittoa, yksi tasapeli (Ruotsia vastaan).
Teemu Pukki teki tuolloin Teplicen illassa ”pučit” – oli ensimmäinen koskaan Teplicessa voittomaalin tehnyt vierasmaajoukkueen pelaaja. Huuhkajien 1-0-voitto jäi historian lehdille ja Pukki samoin. Ensimmäinen on aina ensimmäinen ja ikuisesti myös sinä pysyy.
Tuo Teplicen ottelu oli ”vain tavallinen” A-maaottelu, joita jotkut edelleen kutsuvat myös harjoitusmaaotteluiksi. Kuten Mixu Paatelainen on useaan otteeseen painottanut, ei ole olemassa mitään enemmän ja vähemmän tärkeitä otteluita, on ainoastaan erittäin tärkeitä otteluita.
Teplicesta Suomi ei saanut yhtään pistettä matkaansa, mutta se ottelu osoitti, että vuosikymmenten saatossa menestystä roppakaupalla kahminut maa on lyötävissä myös vieraissa. Tuo ottelu ei ehkä ennakkoon ollut kannattajien kirjoissa paksulla punaisella tussilla ympyröity, mutta historiallisen tuloksen myötä sen merkitys on myös joukkueen ulkopuolella kasvanut.
Ei ole merkityksettömiä otteluita. Sellainen ei missään nimessä ole myöskään Huuhkajien ja Tshekin keskiviikkoinen kohtaaminen Olympiastadionilla. Pisteitä ei jaeta, mutta onnistumisia voi ammentaa, tuloksen voi saada, toimivia osa-alueita nähdä ja itseluottamusta nostaa. Yhtä lailla voi näkyä puutteita, jotain joka ei toimi, jotain korjattavaa. Ja koskaan ei tiedä mikä ottelu ja millä lailla mahdollisesti jää historiaan.
Lopputulos? ”Vähämaalista tasapeliä” veikkaavat eivät ainakaan usko tilastoihin. Suomi on kohdannut aikojen saatossa Tshekkoslovakian tai Tshekin Helsingissä kolmesti: tulokset 0-4, 3-0 ja 0-3 eivät ainakaan puolla tuota vähämaalista tasapeliä.
Tai mahdollisesti keskiviikkoiltana kirjoitetaan taas kappale historiaa.
Suomi-Tshekki Olympiastadion klo 19.00.