1990-luvulla Hollannin perinteikäs suurseura Ajax nousi Jari Litmasen myötä suomalaisten sydämiin. Modernin jalkapallon realiteetit eivät kuitenkaan ole palvelleet isompien sarjojen jälkeen jäänyttä Eredivisietä ja vuoden 1995 Mestarien liiga -voittaja on näin ollen tipahtanut seurafutiksen absoluuttiselta huipulta. Eurooppa liigan finaalipaikka on kuitenkin osoitus siitä, ettei Ajaxia kannata vielä haudata.
Ajaxin taantuminen linkittyy paitsi Eredivisien jäämiseen isojen eurosarjojen jalkoihin, myös hollantilaista jalkapalloa ravistelleeseen alennustilaan. Aikanaan jokaiseen arvoturnaukseen varteenotettavana mestarina lähtenyt maa ei ole pystynyt tuottamaan maailmanluokan pelaajia, sitten 80-luvun alussa syntyneiden Arjen Robbenin, Robin Van Persien ja kumppaneiden.
Muun muassa Dennis Bergkampin, De Boerin veljekset tai Edgar Davidsin koulinut amsterdamilaisseura on kärsinyt hollantilaispelaajien taantumisesta, eikä ole näin ollen pystynyt pitkään aikaan haastamaan suurempia eurooppalaisseuroja. Ajaxin kasvattamista nykyhuipuista parhaat pelaavat Tottenhamissa, mutta kolmikosta Christian Eriksen, Toby Alderweireld, Jan Vertonghen kukaan ei ole hollantilainen.
Mitä tarkoittaa cruyffilaisuus?
Jokunen vuosi sitten Ajaxin kulisseissa käytiin kiivasta valtataistelua. Vastahankaan Ajax-johdon kanssa asettui itse Johan Cruyff, Hollannin kaikkien aikojen pelaaja ja Ajax-legenda, jonka mielestä suurseuran pelaajapolitiikka ja kasvatusmetodit olivat etääntyneet ajaxilaisuudesta. Entinen suurpelaaja ja hänen tukijansa olivat sitä mieltä, että Ajaxin edustusjoukkueessa oli liikaa kalliita ulkomaalaisia, eikä akatemia jauhanut enää huippulupauksia, vaan liukuhihnan tapaan mekaanisia ja mielikuvituksettomia pelaajia.
Kun puhutaan ajaxilaisuudesta, on se hyvin pitkälti sidoksissa cruyffilaisuuteen. Aikanaan jalkapalloa mullistanut Total Voetbal oli legendaarisen Rinus Michelsin kehittämä tapa ajatella jalkapallosta ja sen keskiössä oli luonnollisesti maajoukkueen ykköspelaaja, Johan Cruyff. Totaalinen jalkapallo tarkoittaa käytännössä tilan hyödyntämistä, palloa halliten, kun taas pallottomassa pelissä tarkoitus on voittaa peliväline mahdollisimman nopeasti takaisin.
Michelsin ja Cruyffin viitoittamalla tiellä ovat sittemmin olleet esimerkiksi FC Barcelona ja Pep Guardiola. Prässi ja tilanhallinta eivät ole katalaanien omia keksintöjä, vaan Cruyffin seuraan tuoman kulttuurin ilmentymä. Yhtenä suurpelajaan barrikaadeille nostaneista tekijöistä olikin vuoden 2010 MM-finaali, jossa Espanja oli pelaajistoltaan ja pelityyliltään cruyffilaisempi kuin suurpelaajan oma kotimaa Hollanti.
Cruyffin tapa ajatella Total Voetballista on hyvin yksilökeskeinen. Entinen suurpelaaja antoi jo valmentajana paljon ärsykkeitä pelaajilleen, eikä Cruyffin filosofiaan mahdu sanaa geneerinen. Toista koulukuntaa Total Voetballin sisällä edustaa Louis Van Gaal, jolle pelin lainalaisuudet ovat samat, mutta kaiken keskiössä on joukkue ja pelaajat ovat vain välineitä sen joukkuepelin toteuttamiseen. Kenties juuri tämän takia Rautatulppaani ei saanut juurikaan irti Angel Di Marian tai Radamel Falcaon kaltaisista tähdistä.
Ajaxilaisuuden paluu
Cruyff ja hänen suojattinsa, joihin kuuluu muun muassa Bergkamp ja entinen Inter-peluri Wim Jonk ottivat perinteikkään suurseuran haltuunsa, jonka jälkeen Amsterdamissa ollaan palattu kohti vanhaa ajaxilaista DNA:ta. Joukkue on nuorentunut ja hollantilaistunut, mutta ennen kaikkea palannut takaisin cruyffilaisen jalkapallon pariin.
Interiin lähteneen Frank De Boerin päävalmentajana korvannut Peter Bosz kuului Johan Cruyffin lähipiiriin, etenkin siitä syystä, että entisen suurpelaajan poika Jordi on Maccabi Tel Avivin tekninen johtaja, jossa Bosz työskenteli ennen siirtymistään Ajaxiin. Poika-Cruyff totesikin, ettei hän ole yhtään yllättynyt hyvän ystävänsä ja rakkaan seuransa menestyksestä.
Bosz tuli jo Vitessessä ja Heraclesissa tunnetuksi rohkeudestaan ottaa riskejä hyökkäyspäässä. Ajaxissa tämä on tarkoittanut Lyon-otteluiden tapaista avointa jalkapalloa. Cruyffilaiseen tyyliin Ajax pelaa 4–3–3-ryhmityksellä, jossa keskustan kolmio on alaspäin ja laitapakit ovat hyökätessä käytännössä laitureita. Tasan 60-prosenttisesti palloa kotimaan sarjassa pitänyt Ajax on siis hyvin pitkälti samantyylinen joukkue kuin Barcelona. Tosin Barcaa voisi kutsua ennemminkin ajaxilaiseksi kuin Ajaxia barcelonamaiseksi joukkueeksi.
Se, mikä Boszin Ajaxista tekee kuitenkin niin mielenkiintoisen joukkueen, on amsterdamilaisten huiman lahjakas pelaajisto. Tulevan finaalin ennakoidun avauskokoonpanon keski-ikä on vain 22,5 vuotta. Nykyryhmästä ainoastaan keskikentän huipputaitava Hakim Ziyech sekä tammikuussa tullut brassi David Neres ovat reippaampia panostuksia kymmenen miljoonan euron hintalapuillaan.
Puolustuksen keskustaan Ajax ryhmittää 20-vuotiaan kolumbialaisen Davinson Sanchezin, joka on heti avauskaudellaan vanhalla mantereella noussut Eredivisien kärkitoppareiden joukkoon. Sanchez saa vierelleen rakettimaista nousua tällä kaudella tehneen Matthjis De Ligtin, 17, joka on kohonnut seuran B-joukkueesta aina maajoukkueeseen asti.
Joukkueen sydän on kuitenkin kolmen miehen keskikenttä, jota ankkuroi avauksen ainoa 80-lukulainen, Lasse Schöne. Juutin yläpuolella ovat Zieych sekä 14 sarjamaalia tällä kaudella tehnyt kippari Davy Klaassen, jonka siirtoa suurempaan seuraan ollaan odoteltu jo tovi.
Kärjessä Ajaxilla hyökkää yksi koko Euroopan kuumimmista nimistä tanskalaisen Kasper Dolbergin muodossa. 23 maalia takonut juutti saapui Ajaxiin kaksi vuotta sitten kotikaupunkinsa Silkeborgista ja tulee olemaan yksi Eurooppa liigan finaalin seuratuimmista pelaajista. 19-vuotiasta kärkeä säestää Chelsea-laina Bertrand Traore, joka on pelannut mainion kauden amsterdamilaisten riveissä tehden yhteensä 13 osumaa.
Yleisesti ottaen Ajax on äärimmäisen rakastettava joukkue. Amsterdamilaisten riveissä huomattava osa on käynyt läpi seuran akatemiana tunnetun De Toekomstin. Muilta osin Ajax on ostanut nuoria pienemmän profiilin pelaajia ja tehnyt heistä huippuja, esimerkkinä vaikkapa laiturina viihtyvä Amin Younes, joka tarttui pari vuotta sitten Borussia Mönchengladbachista noin kahdella miljoonalla eurolla.
Siinä missä Eurooppa liigan finaalissa vastaan asettuvan ManU:n ennakoidusta avauksesta puolet on 80-luvulla syntyneitä, saatetaan Ajaxin avauksessa nähdä kaksi vuonna 1999 syntynyttä pelaaja. De Ligt saattaa saada avaukseen seurakseen hyökkääjälegenda Patrick Kluivertin pojan Justinin, joka on tällä kaudella murtautunut edustusmiehistöön.
Daavid vastaan Goljat
Aivan täysin ruusuilla tanssimista Ajaxin kausi ei kuitenkaan ole ollut. Kaikkiaan 33 kertaa Hollannin mestaruutta juhlinut seura jäi jälleen Eredivisiessä toiseksi, kun pahin vihollinen Feyenoord juhli 2000-luvun ensimmäistä mestaruuttaan. Boszin miehistö on kuitenkin kulkenut pitkän matkan tällä kaudella, sillä Mestarien liigan karsinnoissa se jäi pahasti Venäjän keskikastijoukkue Rostovin jalkoihin.
Selviytyminen Eurooppa liigan finaaliin kuitenkin kertoo siitä, ettei Ajaxia kannata ottaa kevyesti. Matkalla Tukholmaan kaatui Legia Varsova, FC Kööpenhamina, Schalke ja Lyon. Vastaan tuleva Manchester United lienee kuitenkin matkan suurin testi. Monet ovat jo jakaneet mestaruuden englantilaisille, jotka lähtevät otteluun suursuosikkina.
Sen suurempia paineita Ajaxin ei näin ollen tarvitse ottaa. Kuudenneksi Valioliigassa jäänyt ManU kaipaa kipeästi voittoa ja sen tuomaa pääsylippua ensi kauden Mestarien liigaan. Ajax taas pääsee Euroopan isoimman ja kauneimman kilpailun karsintoihin tappiollakin.
Finaalin voimasuhteista osviittaa antaa jo futissivusto Transfermarktin arviot joukkueiden arvoista: Ajax 104 miljoonaa euroa, ManU 469 miljoonaa. Ihan neljä kertaa parempi ManU:n joukkue ei kuitenkaan ole. Voimasuhteita on kuitenkin vaikea arvioida, sillä Eredivisie ja Valioliiga ovat kovin eri tasoisia sarjoja.
Kävi finaalissa miten kävi, on Ajax palannut juurilleen, josta paikka Eurooppa liigan finaalissa on oiva osoitus. Ikoniseen valkopunaiseen peliasuun pukeutuva ryhmä on nuori ja ajaxilainen – joukkue, josta reilu vuosi sitten edesmennyt Johan Cruyff olisi ylpeä. ManU:n haastava Ajax on jälleen ajaxilainen, joka on eurooppalaisen seurajoukkuejalkapalloilun pitkän historian vahvin pelillinen identiteetti.
Kansikuva: Dean Mouhtaropoulos/Getty Images