HJK:n tie Eurooppa-liigassa katkesi lohkovaiheeseen, kun se hävisi torstai-iltana Belgian suurseuralle Club Bruggelle vieraskentällä maalein 1-2. Kun Torino möyhensi samaan aikaan Kööpenhaminan 5-1, olisi Klubin pudotuspelivaiheeseen pääsy edellyttänyt siltä 4-1 voittoa.
HJK aloitti ottelun erinomaisesti. Se prässäsi aiempia Eurooppa-liigan vierasotteluitaan ylempää ja aggressiivisemmin, ja Brugge vaikutti alussa yllättyneeltä eikä saanut peliään rullaamaan. 9. peliminuutilla taktiikka tuotti maukkaan maalipaikankin, kun Rasmus Schuller riisti pallon, ajoi rangaistusalueen sisään ja keskitti päätyrajalta takaviistoon Anthony Annanille, joka laukoi kuitenkin suoraan maalivahdin syliin. HJK:n hyökkäysorientoituneisuutta kuvaa hyvin se, että molemmat alemmat keskikenttäpelaajat Annan ja Schuller olivat yhtä aikaa vastustajan rangaistusalueella.
Alkushokin jälkeen Bruggekin sai pelinsä käyntiin. Se pyrki maalitilanteisiin pääasiassa keskitysten kautta hakien sentteri Tom De Sutteria ja onnistuikin saamaan muutaman vaarallisen hässäkän suomalaisten maalille. Brugge sai johtomaalin Mika Väyrysen menetettyä pallon ja Valtteri Morenin kaadettua vastustajan rangaistuspotkun arvoisesti. Felipe Gedoz laittoi pallon pilkulta varmasti maaliin. Maaliin johtaneet syyt olivat kuvaava esimerkki suomalaisen jalkapallon ja pelaajakasvatuksen ongelmista, joihin palataan myöhemmin tässä kirjoituksessa.
HJK aloitti toisen jakson yhtä terävästi kuin ensimmäisenkin. Tasoitusmaali tuli loistavasta nopeasta vastaiskusta 51. minuutilla Schullerin toimiessa jälleen pallon riistäjänä. Hän jatkoi pallon Annanille, joka odotti hetken ja syötti pallon Robin Lodille oikeaan laitaan. Lod kuljetti ja keskitti maalivahdin ja puolustuslinjan väliin kovan ja kierteisen pallon, johon ehti päineen ensimmäisenä Macoumba Kandji.
Loppupeli oli melkoista hurlumheitä molempien joukkueiden hyökätessä nopeasti. Peli aaltoili kontrolloimattomasti päädystä toiseen, ja kumpi tahansa olisi voinut tehdä maalin. Lopulta se oli Brugge, kun kaksi minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Lior Refaelov viimeisteli tappavan kovalla maanuoliaisella loppulukemat 2-1 belgialaisjoukkueelle.
Heikkinen pelasi perusvarman pelin vahvaa Bruggea vastaan (All over Press)
HJK voi kokonaisuutena olla tyytyväinen historiansa ensimmäiseen Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Pelaajat ja valmennusjohto ansaitsevat hatunnoston siitä, että joukkueen peliesitykset paranivat ottelu ottelulta. Joukkue otti kolmesta viimeisestä pelistä kaksi kotivoittoa, ja Brugge-peli oli Klubin ylivoimaisesti paras vierasesitys, vaikka se tappioon päättyikin. Ensimmäisten otteluiden hivenen liiallinen passiivisuus vaihtui kohtalaiseen tasapainoon korkean ja matalan prässitason kanssa. Sitä kautta HJK pystyi myös pitämään paremmin palloa, kun koko ryhmä ei joka kerta maannut 30 metrin päässä omasta maalista joukkueen saadessa pallon.
Palataan lopuksi siihen Bruggen 1-0 maaliin. Mitä se opetti ja kertoi suomalaisesta jalkapallosta ja jalkapalloilijoista? Ongelma oli täsmälleen sama kuin Suomen A-maajoukkueella Romania-ottelussa. Pelaajat eivät tunnista ja pelaa oikein pelin perustilanteita. Kun pelaaja vastaanottaa pallon negatiivisessa peliasennossa hän ei käänny, vaan pelaa pallon joko alaspäin tai sivulle. Kun kanssapelaajalle pelataan pallo negatiiviseen peliasentoon, silloin lähimmät pelaajat tarjoavat syöttösuunnat sivulle ja alaspäin, eivätkä säntää ylöspäin. Brugge-pelissä niin pallollinen pelaaja Väyrynen kuin pallottomat Schuller ja Sebastian Sorsa toimivat pelin perusperiaatteiden vastaisesti, ja lopputulos näkyi hetken kuluttua tulostaululla. Eikä tämä tietenkään ollut ainoa kerta pelin tai lohkovaiheen aikana, kun vastaavia tilanteita tuli. Ja HJK on kaiken lisäksi ainoita joukkueita Suomessa, jossa nämä asiat ymmärretään ja niitä yritetään laittaa kuntoon.
Perimmäinen syy löytyy Palloliitosta, ja sen pelaaja- ja valmentajakoulutusjärjestelmästä. Siellä ei tätä asiaa opeteta tai edes tunnisteta. Ehkä kannattaisi kysyä vaikkapa Roman Eremenkolta tai Niklas Moisanderilta, kuinka paljon TsSKA Moskovassa tai Ajaxissa suvaitaan peliasennon vastaisia ratkaisuja pelinavaamis- ja rakenteluvaiheessa. Tai katsoa paljonko niitä tehdään Barcelonan joukkueessa.
Pelaajakehityspäällikkö Hannu Tihinen on puhunut julkisuudessa paljon muun muassa pelaajien elämänhallinnasta sekä koulun ja jalkapallon yhdistämisestä. Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta itse tärkeimmästä, eli pelin ja sen perusperiaatteiden opettamisesta hän ei ole puhunut sanaakaan. On tosiasia, että poikamaajoukkueikää lähestyville pelaajille ei opeteta kunnolla peruspelitilanteiden ratkaisun lisäksi esimerkiksi puolustuslinjan yhtenäistä toimintaa, pelinavaamisen, rakentelun tai murtautumisen malleja. Tämän kaiken lopputulos nähdään A-maajoukkueen, suomalaisten joukkueiden sekä yksittäisten pelaajien peliesityksissä kansainvälisessä ympäristössä. Ne eivät paljon hurraa-huutoja aiheuta.