Jalkapallossa jokainen valmentaja haluaa löytää kullekin pelipaikalle siihen parhaiten sopivan pelaajan. Erilaiset ominaisuudet sopivat eri pelipaikoille. Keskikentän keskellä peliä rakentava kenttäpelaaja tarvitsee eri ominaisuuksia kuin alemman keskikentän rouhija. Rakentava pelaaja tarvitsee silkinpehmeän pallokosketuksen ja laajan syöttövalikoiman. Toppareiden edessä luutiva kutospaikan pelaaja puolestaan menestyy usein hyvällä liikkeellä, koska rooliin kuuluu puolustuksen edessä varmistaminen yhtä paljon kuin hyökkäysten tukeminen.
Monenlaisilla ominaisuuksilla pystyy jalkapallossa pärjäämään, mutta nykypelin nopeuden kasvaessa koko ajan, pelaajien liikenopeudenkin täytyy olla huipputasoa jokaisella pelipaikalla.
Puhdasta suoranopeutta mitataan jalkapallossa yleensä 30 metrin matkalta, koska se vastaa eniten jalkapallossa pelitilanteissa tapahtuvia juoksusuorituksia. Pelaajat juoksevat keskimäärin 10 kilometriä ottelussa ja se sisältää useita nopeita pyrähdyksiä.
Nopeudesta puhuttaessa, täytyy kuitenkin muistaa, että jalkapallossa on todella monta erilaista nopeusominaisuutta. Pelkkä suoranopeus ei auta yksittäistä pelaajaa, jos juoksu tapahtuu väärissä paikoissa tai aiheuttaa pelinlukuvirheitä ylijuoksemisella.
Suoranopeudeltaan hidas pelaaja voi olla hyvinkin oikea-aikainen liikkumisessaan ja näin ollen tehokkaampi kuin pelkällä terävällä nopeudella varustettu pelaaja. Hyvä esimerkki oikea-aikaisuudesta on Bayern Münchenin Thomas Müller, joka on yksi maailman vaarallisimpia pelaajia rangaistusalueen sisällä ja aiheuttaa usein hyvin ajoitetulla nopealla parin askeleen liikkeellä itselleen maalipaikan. Müller ei ole kovin näyttävä pelaaja, mutta hän on osoittanut, että maalipaikoissa kliinisyys on Bayern-kärjen vahvuus.
Monella huippuhyökkääjällä tärkein ominaisuus on lähtönopeus. Kun ”aito” Ronaldo aikanaan kylvi tuhoa vastustajien puolustuspäässä, hänet tunnettiin erityisesti lähtönopeudestaan. Ronaldo ei ikinä ollut sulava-vartaloisin pelaaja, mutta räjähtävällä lähtönopeudella hän pystyi karkaaman puolustukselta sen verran, että pääsi hyvään maalipaikkaan. Hyvä lähtönopeus, ja kyky käyttää sitä oikeissa tilanteissa antaa monelle muuten hitaammalle pelaajalla edun.
Valioliigassa on mitattu pelaajien nopeuksia ja sieltä paljastuukin monia yllättävän nopeita pelaajia. Moni ajattelee Hector Bellerinin olevan Englannin pääsarjan nopein pelaaja. Jos otetaan pitkän matkan otanta niin espanjalainen saattaa hyvin ollakin nopein, mutta huippunopeuksia mitattaessa Barcelonan juniorimyllyn kasvatti jää niukimmalla mahdollisella erolla seurakaverinsa Theo Walcottin taakse. Bellerinin huippunopeudeksi on mitattu 34,77km/h ja Walcott on painellut nopeimmillaan 34,78km/h.
Bellerin on 20 pelaajan listauksessa vasta sijalla 15, joten espanjalainen jää useammallekin pelaajalle jälkeen, jos tarkastellaan pelkkää huippunopeutta. Burnleyn Andre Gray painelee nopeimmillaan 34,87km/h. Listan suurimpia yllätyksiä on Sunderlandin paidassa yhdeksän kertaa tällä kaudella esiintynyt amerikkalais-keskikenttäpelaaja Lynden Gooch, joka jättää muut telineisiin 35.19km/h huippuvauhdillaan. Gooch joutuu katselemaan vain Southamptonin Shane Longin perävaloja. Longin huippunopeus on 35.31 km/h.
Huippunopeuksia tutkittaessa täytyy miettiä myös faktaa, kuinka hyvin pallo pysyy jalassa. Harva pelaaja pystyy kuljettamaan palloa täydessä nopeudessaan, eikä sen takia pelkkä hyvä suoranopeus tee huippupelaajaa.
Kun jalkapallossa vertaillaan pelaajia, niin suurin väittely tulee aina Cristiano Ronaldon ja Lionel Messin välillä. Nopeusvertailussa pelaajien ominaisuudet ovat niin erilaisia, että toisen paremmuudesta on tässä suhteessa turha puhua.
Ronaldon on nopeuden suhteen suoraviivaisempi ja hänen liikkeessään nähdään enemmän nopeita suoria juoksuja ja räjähtävän lähtönopeuden avittamia suunnanvaihdoksia. Ronaldo ehtii usein irtopalloihin ennen puolustavia pelaajia ja pyrkii usein linjan taakse nopeilla juoksuilla. Ronaldo tekee enemmän juoksuja ilman palloa kuin Messi.
Messin nopeus pallon kanssa on yksi maailman parhaita. Argentiinalainen pystyy liikkumaan äärimmäisen nopeasti pallo kiinni jalassa. Nopeus ja pallokontrolli vaikeuttavat puolustajien pallonriistoja ja ”Kirpulta” on todella vaikea riistää palloa. Kun puolustava pelaaja on tekemässä riiston, Messi ottaa pallon kanssa vielä nopean liikkeen. Näin puolustaja aiheuttaa joko rikkeen tai jää niin paljon tilanteessa jälkeen, että Messi pääsee vapaaseen paikkaan. Vaikka argentiinalaisen juoksunopeus ei yllä huippujalkapalloilijoista aivan kärkipäähän, pystyy Messi kuitenkin liikkumaan pallon kanssa niin nopeasti, että hän pystyy pyörittämään useammankin vastustajan pelaajan solmuun. Tästä syystä huippunopeutta tärkeämpää on se, kuinka nopeasti pelaaja liikkuu pallon kanssa.
Poikkeuksellinen nopeus ja kyky käyttää sitä, on jalkapallossa etu. Koko ajan nopeammaksi muuttunut peli nostaa erityisesti juoksuvoimaisia pelaajia esiin. Laitapuolustajat ja laitapelaajat ovat todella suuressa roolissa ja näiden laitakirmaajien pitää olla ylhäällä päättämässä hyökkäyksiä ja ehtiä salamannopeasti alas puolustamaan. Bayern Münchenin Arjen Robben on hyvä esimerkki nykyajan laitapelaajasta. Robben ei ole hyvä pääpelaaja, eikä hollantilaisen oikea jalka ole kuin pystyssä pysymistä varten, kuitenkin äärimmäisen nopea laituri pystyy todella usein laitanousun päätteeksi vastustajan rankkarialueen tienoilla nopealla sisään ajolla ja rytminvaihdoksella luomaan vasurilleen vaarallisen maalipaikan.
Kaikki tietävät, että Robben tekee kyseisen tempun, mutta sitä on äärimmäisen vaikea pelata pois, koska hollantilainen pystyy iskemään niin nopeasti.
Jalkapallossa on monia erilaisia nopeusominaisuuksia. Pelkkä suoranopeus ei vielä auta pelaajaa olemaan tähtiluokkaa, mutta pallon pysyessä mukana nopeissa spurteissa, pystyy pelaaja aiheuttamaan vaikeuksia muille. Nopeudesta ei ole kuitenkaan hyötyä, jos pelinlukutaito ei ole riittävän nopeaa. Huippunopeudella varustettu pelaajaa saattaa helposti olla paitsiossa, koska ei osaa arvioida nopeuttansa.
Lähtönopeus on tehokas ase niillä joiden huippunopeus ei ole niin korkea. Monella hyökkääjällä juuri kaksi tai kolme ensimmäistä askelta ovat ne tehokkaimmat, joilla saadaan irtiotto puolustajasta. Nopeita pelaajia on aina hieno katsella, mutta enemmän nousee esiin pelaajat, jotka ovat aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja joiden liike perustuu tehokkuuteen ja pelinlukutaitoon.
Kansikuva: Getty