Suomen jalkapallomaajoukkue aloittaa vuoden 2017 ottelunsa jo perinteeksi muodostuneessa Lähi-Idän miniturnauksessa, jossa Suomi kohtaa Afrikan mestaruusturnaukseen valmistautuvan Marokon ja niinikään kokeilupitoisella B-miehistöllä matkassa olevan piskuisen Slovenian.
Takana historiallinen voitoton vuosi
Huuhkajilla on takana historiallinen vuosi, mutta varsin murheellisella tavalla. Suomen maajoukkueen lähihistoria on ollut täynnä turbulensseja, eikä viime vuosi ollut valitettavasti tässä suhteessa poikkeus. Kaikkien aikojen karsinnat menivät miten menivät ja Mixu Paatelainen sai ansaitusti potkut maajoukkueen peräsimessä.
Paatelaisen seuraajaksi nimitettiin kovin odotuksin Suomeen saapunut Hans Backe. Siinä missä Paatelainen äksyili jatkuvasti medialle, oli Backe kohtelias, analyyttinen ja sai myytyä omat ajatuksensa heti läpi eri medioissa. Valitettavasti Backen ajatukset pelaamisesta eivät juurikaan näkyneet kentällä, sillä kalenterivuoden 2016 aikana Huuhkajat pelasi 11 virallista maaottelua, joista se ei voittanut yhtäkään. Maaleja Suomi teki näissä peleissä vain neljä kappaletta, joten vuoden voidaan sanoa olleen täydellinen katastrofi.
Backe ei kuitenkaan ollut aivan yhtä huono valmentaja, kuin puhtaasti tuloksien perusteella voidaan ajatella. Suomi pelasi paikkapaikoin vähintäänkin hyvin, parhaimpina esimerkkeinä Belgiasta haettu kova vierastasuri ja surullisen kuuluisa Islanti-ottelu, josta Suomi olisi ansainnut vähintäänkin tasapelin. Jälkikäteen ajateltuna Backe joutui vaikeaan asemaan, sillä hän ei tainnut kertaakaan päästä otteluihin parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Suomen kaltainen pieni jalkapallomaa vaatii kaikki parhaat pelaajat kentälle, mikäli se meinaa tosissaan haaveilla Kroatian, Saksan tai Italian kaltaisten suurmaiden kaatamista. Tim Sparvin ja Perparim Hetemajn loukkaantumiset yhdistettynä Roman Eremenkon outoon doping-sotkuun jättivät materiaaliimme sellaisia aukkoja, joita muut pelaajat eivät onnistuneet paikkaamaan.
Rive is back!
Kaikesta huolimatta jo maajoukkueemme yleisen uskottavuuden kannalta Backen jatkaminen päävalmentajana oli poissuljettu asia. Backen korvaajaksi nimitettiin jo pitkään Palloliitossa eri rooleissa toiminut legendaarinen Markku ”Rive” Kanerva, joka hoiti maajoukkueen vastuuvalmentajuutta jo hetkellisesti Paatelaisen potkujen jälkeen. Tuolloin Rive valmensi itsensä Suomen maajoukkuekannattajien sydämiin tuloksellisesti loistavilla otteilla. Voitot Kreikasta ja Fäärsaarista ja tasapelit Pohjois-Irlantia ja Romaniaa vastaan ovat kieltämättä kovia saavutuksia, mutta kentällä Huuhkajat esiintyivät Kanervan aikana kaikkea muuta kuin vakuuttavasti.
Kanervan näytöt valmentajan ovat sanalla sanoen erittäin ohuet, vaikka U-21 maajoukkueen vieminen Ruotsin EM-lopputurnaukseen vuonna 2009 oli yksi maamme jalkapallohistorian kovimmista saavutuksista. Kanervalla on kuitenkin paljon todistettavaa ja onkin mielenkiintoista nähdä minkälaista jalkapalloa hän haluaa Suomen pelaavan. Edellisellä lyhyellä päävalmentajakaudellaan Suomi keskittyi lähinnä puolustamaan eikä joukkueella ollut juurikaan kollektiivista hyökkäyspelaamista. Nyt Kanerva sai kuitenkin kolmen vuoden sopimuksen, joten hän pääsee ajamaan rauhassa sisään omia suunnitelmiaan. MM-karsinnat on jo hävitty, joten Kanervalla ei tulevaan vuoteen ole juurikaan tuloksellista painetta.
Vastassa nimivahva Marokko
Kanervan aikakausi päävalmentajana alkaa kaikkea muuta kuin helpolla ottelulla, kun tulevana maanantaina vastaan asettuu Afrikan mestaruuskisoihin valmistautuva Marokko. Ottelu on Marokon viimeisiä valmistavia otteluita ennen lopputurnauksen alkua, joten oletettavasti joukkue tulee pelaamaan parhaalla mahdollisella kokoonpanollaan.
Herve Renardin valmentava Marokko ei ole se kaikkien mediaseksikkäin mahdollinen vastustaja, mutta Suomi saa vastaansa varsin nimivahvan joukkueen, joka lähtisi ennakkosuosikkina myös aivan parhaalla kokoonpanolla pelaavaa Suomea vastaan. Viime aikoina Marokko on pelannut Renardin alaisuudessa pääosin 4-2-3-1 formaatiolla, mutta myös perinteinen 4-3-3 on ollut käytössä. Marokon ykkösmaalivahtina pelannee Espanjan divarissa palloja ammatikseen torjuja Munir Mohamedi. Puolustuksessa ehdottomasti nimekkäin ja paras pelimies on Juventuksen Mehdi Benatia, jonka viime vuodet ovat olleet Juventuksessa ja Bayern Munchenissa loukkaantumisten sävyttäviä. Keskikentällä isoa roolia on tarjolla ainakin pitkään Euroopassa viihtyneelle, nykyään taaloja Lähi-Idässä takovalle Mbark Boussouffalle, Southamptonin Sofiane Boufalille ja Feyenoordin Karim El Ahmadille. Hyökkäyksessä suurimman maalintekovastuun kantanee Malagan nuori 19-vuotias lupaus Youssef En Nesyri, joka on pikku hiljaa murtautumassa La Ligassa pelaavan joukkueensa vakioavauskokoonpanoon. Marokon pelaajamateriaalin laajuudesta kertoo paljon se, että Ajaxin Hakim Ziyech, Napolin Omar El Kaddouri ja Nizzan Younés Belhanda jätettiin tylysti kisajoukkueen ulkopuolelle.
Mukana monia mielenkiintoisia tulevaisuuden nimiä
Tammikuun maaottelut pelataan perinteisesti lähinnä pohjoismaalaisista seuroista koostuvalla joukkueella, sillä valtaosa Euroopan suurimmista sarjoista pyörii täyttä häkää ja näiden joukkueiden pelaajat eivät luonnollisesti ole maajoukkueiden käytettävissä. Tälläkin kertaa Suomella on jalkeillaan varsin nuori ja mielenkiintoinen joukkue, jossa pelaa muutama hyvinkin potentiaalinen tulevaisuuden maajoukkuetoivo.
Maalivahtiosastolla katseet kannattaa suunnata Walter Viitalaan, joka siirtyi mestaruuteen päättyneen Veikkausliigakauden jälkeen Tanskan liigan Viborgin riveihin. 24-vuotias Viitala tuskin tulee koskaan olemaan maajoukkueemme ykkösmaalivahti, mutta hyvät otteet Tanskassa voivat nostaa hänet hyvinkin mukaan maajoukkuerinkiin, sillä Lukas Hradeckyn takana on iso aukko Niki Mäenpään ja Jesse Jorosen urien otettua takapakkia. Puolustuspäässä mielenkiintoisin nimi on ehdottomasti AIK:n nuori Sauli Väisänen, joka nousi Huuhkajien avauskokoonpanoon jo Hans Backen aikakauden loppuaikoina. 22-vuotias Väisänen on kaikkea muuta kuin valmis pelaaja, mutta hänellä on useampi loistava ominaisuus, joiden avulla hänellä on kaikki mahdollisuudet luoda komea ura kansainvälisillä kentillä. Nuori pelaaja tekee yhä liian paljon virheitä puolutuspäässä, mutta pallollisesti hän on jo nyt hyvää kansainvälistä tasoa.
Loukkaantumisesta toipunut Tim Sparv tekee paluun maajoukkueeseen
Huuhkajien kokoonpanon kiinnostavimmat nimet taitavat tällä kertaa löytyä keskikentältä. Liki puoli vuotta ikävän polvivamman takia loukkaantuneena ollut maajoukkuekapteeni Tim Sparv tekee paluun pelikentille toivottavasti jo Marokkoa vastaan. Sparv on hitaasti, mutta varmasti kehittynyt yhdeksi Suomen maajoukkueen tärkeimmistä pelaajista ja hänen poissaolonsa aikana kävi hyvin selväksi, ettei meillä oikein ole toista saman tyylistä pelaajaa, joka voisi pelata huippujoukkueita vastaan.
SJK:n Matej Hradecky debytoi maajoukkueessa jo viime vuoden vastaavassa turnauksessa ja on jälleen mukana vuotta kokeneempana. Debyyttikausi SJK:ssa oli erittäin onnistunut ja nuori mies on herättänyt kiinnostusta monessa Keski-Euroopan seurassa. Fyysinen ja pallovarma Hradecky on potentiaalinen ulkomaillesiirtyjä jo tammikuussa ja nämä ottelut ovat erinomainen paikka näyttää osaamistaan pelaajatarkkailijoille.
Sparvista ja Hradeckysta huolimatta suurimman huomion saanee kuitenkin kaksikko Petteri Forsell-Simon Skrabb. Ensinnämainittu on suorastaan dominoinut Puolan divaria ja siirtyy takuuvarmasti kesällä nykyistä seuraansa kovempiin ympyröihin. Siirtoa puolan divariin pidettiin varsin kyseenalaisena, mutta jälkikäteen katsottaessa se vaikuttaa varsin oikealta valinnalta, sillä Forsell on kehittynyt rutkasti niin ihmisenä kuin jalkapalloilijana. Simon Skrabb on myös varsin tuttu nimi jokaisella kotimaista jalkapalloa seuraavalle. Kohuttu nuorisotähti rikkoi ennätyksiä nousemalla jo 16-vuotiaana Jaron pelaavaan kokoonpanoon, mutta hänen kehityksensä ei kuitenkaan ole edennyt ehkä aivan niin nopeasti, kun moni jalkapallofani olisi toivonut. Viime vuosina Skrabb on kuitenkin noussut Ruotsin Allsvenskanin eliittipelaajien joukkoon ja hän siirtyikin talvella ensi kauden Eurooppaliigan karsintoihin osallistuvan IFK Norrköpingin riveihin. Monipuolinen Skrabb pystyy pelaamaan monessa hyökkäyspään roolissa ja hän lieneekin maajoukkueen vakionimiä tulevien vuosien aikana.
Mikä B-maaotteluiden funktio oikein on?
B-maaotteluiden hyödyllisyydestä käydään paljon keskustelua läjiväen keskuudessa. Kaltaiseni jalkapalloromatikko toivoisi, että näillä otteluilla olisi muutakin merkitystä, kun päästää Palloliiton puheenjohtaja kestittämään yhteistyökumppaneitaan hieman Suomea lämpimämmpään paikkaan. Paljon puhutaan mystisestä sisäänajosta maajoukkuetoimintaan, kun nuoria tulevaisuuden toivoja ei haluta heittää suoraan syvään päähän esimerkiksi tärkeisiin karsintaotteluihin. Tämän kaltaiset vähemmän panokselliset ja vähemmän mediahuomiota tuovat ottelut voivat helpottaa useamman Veikkausliigapelaajan siirtymistä maajoukkuetoimintaan. Päävalmentaja Markku Kanerva pääsee myös samalla katsastamaan useamman pelaajan todellisen tason kansainvälisessä pelitemmossa, sillä Marokon tapaiset vastustajat tarjoavat huomattavasti kovemman pelitason kuin keskimääräinen Veikkausliiga-ottelu. Tämänkaltaiset ottelut ovat samalla myös hyvä näyttöpaikka monelle pelaajalle, sillä otteluissa pyörii paljon ulkomaalaisten seurojen pelaajatarkkailijoita. Maajoukkuestatus on aina maajoukkuestatus ja jos näiden otteluiden avulla yksikin suomalaispelaaja siirtyy kovatasoiseen ulkomaalaiseen seuraan, voidaan reissun totea olleen onnistunut.
Suomen maajoukkue Marokkoa vastaan:
Mika Hilander
Walter Viitala
Markus Uusitalo
Kari Arkivuo
Mikko Sumusalo
Markus Halsti
Juhani Ojala
Sauli Väisänen
Albin Granlund
Kristian Kojola
Tim Sparv
Rasmus Schuller
Sakari Mattila
Joni Kauko
Petteri Forsell
Juha Pirinen
Matej Hradecky
Simon Skrabb
Robert Taylor
Eero Markkanen
Akseli Pelvas
Tim Väyrynen
Jassse Tuominen