Suomen jalkapallon A-maajoukkue sai nauttia lähes kahden vuosikymmenen ajan loistavasta maalivahtipelistä, kun Brittein saarilla huikean uran tehneet Antti Niemi ja Jussi Jääskeläinen kannattelivat Suomea lukuisissa tiukoissa paikoissa. Tällä hetkellä soihtua kantaa varsin menestyksekkäästi Niki Mäenpää, mutta seuraava pitkäaikainen numero yksi on suurella todennäköisyydellä Niemen ja Jääskeläisen tavoin uraa Englannissa tekevä Jesse Joronen.
21-vuotias Joronen siirtyi Fulhamin organisaatioon jo vuonna 2009, ja hän on pikku hiljaa noussut seuran maalivahtihierarkiassa. Viime kaudella Joronen oli jo Valioliigaryhmän kolmosmaalivahti, joka harjoitteli ja matkusti ykkösjoukkueen mukana. Tällä kaudella Joronen torjui Fulhamin neljä ensimmäistä ottelua Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Championshipissä, jonne se putosi viime kauden päätteeksi. Reservipelien lisäksi hän on viettänyt aikaa lainalla Englannin kuudenneksi korkeimman sarjatason Maidenhead Unitedissa kaudella 2012-13 8 pelin verran sekä Veikkausliigan FC Lahdessa, jossa hän pelasi 18 ottelua kesällä 2013.
Joronen on ollut vakiokasvo Suomen nuoriso- ja poikamaajoukkueissa. 11 U21-maaottelun jatkoksi hän teki A-maajoukkuedebyyttinsä Kings Cupissa Thaimaassa tammikuussa 2013. Vaikka pelejä Huuhkajissa ei ole tämän jälkeen kertynyt, on hän silti kuulunut säännöllisesti A-maajoukkueryhmään. Joronen valittiin myös EM-karsintojen avausotteluun Färsaaria vastaan.
Jorosen ehdoton vahvuus on torjuntatyöskentely. Hän on 196-senttisenä erittäin ulottuva ja hallitsee kehonsa erinomaisesti. Tästä on kiittäminen yleisurheiluvalmentajana toimivaa isää Timo Jorosta, joka on pitänyt pienestä asti huolen siitä, että poika on tehnyt oikeita asioita oikeaan aikaan. Lähes kahden metrin mittainen varsi, hyvä raajojen koordinaatio, tasapaino ja rautainen keskivartalon hallinta takaavat sen, että mies pystyy torjumaan ajoittain mahdottomiltakin näyttäviä palloja.
Heikkouksiakin Joroselta totta kai löytyy. Englantilainen valmennus ei edelleenkään ole maailman moderneinta. Tämä koskee myös maalivahtivalmennusta, ja näkyy karulla tavalla siinä, että kaikilla Valioliigan kärkijoukkueilla on Manchester Cityä lukuun ottamatta ulkomaalainen ykkösmaalivahti. Pitkään Englannissa olleessa Jorosessa näkyy muutamia tyypillisen brittimaalivahdin negatiivisia piirteitä.
Hänellä oli isoja vaikeuksia alueen puolustamisessa ja siihen liittyvässä nopeassa päätöksenteossa jo FC Lahden lainapestin aikana, ja samaa on näkynyt myös tämän kauden alussa. Virhearviointeja tulee liikaa. Tämä on todennäköisesti seurausta Englannissa paljon käytettyjen niin sanottujen suljettujen maalivahtidrillien toistamisesta. Tietyt peliin liittyvät päätökset (lähteäkö vastaan vai ei, valitako peittoasento/reaktioasento/hyökätäkö palloon) pitäisi saada automaatiotasolle niin, että peleissä asiat vain tapahtuvat miettimättä. Tätä automatisoitumista ei tapahdu, jos harjoittelu sisältää liikaa suljetun taidon osioita päätöksentekoa vaativien harjoitteiden sijaan.
Toinen selkeä heikkous on jalalla pelaaminen. Jos katsoo Valioliigan huippuseurojen ulkomaalaisia ykkösmaalivahteja (esim. David De Gea, Hugo Lloris, Simon Mignolet), niin he kaikki kykenevät kierrättämään palloa prässinkin alla ja pelaamaan sen tarkasti esimerkiksi taskuihin tai kymppialueelle oman pelaajan jalkaan. Jorosella (kuten myös Manchester Cityn englantilaisella Joe Hartilla) pallo lentää kyllä brittityyliin todella pitkälle, mutta mannereurooppalaisten tarkkuuteen hän ei pysty. Ja jälleen sormi osoittaa vanhakantaisen brittivalmennuksen suuntaan.
Sopii toivoa, että Fulhamin saksalaisen managerin Felix Magathin mukanaan maalivahtivalmennuksesta vastaamaan tuoma maanmies, entinen bundesliigamaalivahti Andre Lenz edustaa modernimpaa koulukuntaa, sillä Jorosen puutteet ovat edelleen täysin korjattavissa. Se, mille tasolle Joronen kykenee näitä puutteitaan kehittämään, tulee lopulta määrittämään sen, pääseekö hän aivan terävimmälle huipulle. Juuri nämä samat heikkoudet estivät aikanaan Jussi Jääskeläisen siirron pelaavaksi maalivahdiksi mihinkään suurseuraan.
Jos jo varsin paljon vammoista kärsinyt Joronen välttyy jatkossa pahoilta loukkaantumisilta, hän tulee joka tapauksessa pelaamaan pitkän ja menestyksekkään kansainvälisen uran sekä torjumaan Suomen A-maajoukkueen maalilla lukuisissa karsinnoissa ja toivottavasti myös lopputurnauksissa.
Fulham aloitti kautensa surkeasti neljällä tappiolla, eikä Joronenkaan varsinaisesti loistanut. Tämän takia oli loogista, että Magath hankki viime tiistaina seuraan kokeneen maalivahdin Jorosen ja 22-vuotiaan Marcus Bettinellin tueksi. Hän on 38-vuotias unkarilainen Gabor Kiraly, joka on pelannut urallaan pitkään Englannissa ja Saksassa. Viime lauantain 1-1 tasapelissä Cardiffia vastaan Joronen oli pudotettu kokoonpanosta kokonaan pois, ja joukkueen maalissa pelasi Bettinelli Kiralyn ollessa varalla. Tämä ei kuitenkaan estä, korkeintaan vähän hidastaa, Jorosen urakehitystä. Hän on tähänkin asti rakentanut uraansa ja kehittänyt itseään määrätietoisesti askel kerrallaan, eikä ole antanut vastoinkäymisten lannistaa itseään. Jorosen kaikista lausunnoista huokuu analyyttisyys omaa tekemistä kohtaan ja terve itseluottamus. Viime kädessä kokonaisvaltainen asennoituminen ammattiurheilijan elämään ja päivittäiseen tekemiseen määrittelee sen, kuinka paljon urheilija pystyy potentiaalistaan hyödyntämään. Jorosen potentiaali on huikea, ja miehen toiminnasta saa sellaisen kuvan, että ennusmerkit sen ulosmittaamiseen ovat hyvät.