Arviot siitä, että pesti Manchester Cityn managerina olisi Pep Guardiolan valmentajauran kovin haaste ovat osoittautuneet todeksi. Guardiolan City on tämän syksyn aikana ehtinyt hurmaamaan ja sukeltamaan. Kärkiottelun ruma 1–3-kotitappio Chelsealle osoitti sen karun tosiasian, ettei Cityzensin puolustuksella voiteta mestaruuksia.
Marraskuun alun Man City–Middlesbrough-pelissä Guardiola sai huomata Valioliigaan haastavuuden. Suvereenisti peliä hallinnut City tuhri maalipaikkansa ja täysin purjeessa olleet vieraat niittasivat tasoitusmaalin ottelun lisäajalla käytännössä ainoasta maalipaikastaan.
Ottelu ei varsinaisesti symboloinut Valioliigan tasoa, mutta kuvasi osaltaan sen haastavuutta suhteessa muihin sarjoihin. Pelin tempo on Valioliigassa kuitenkin muita Euroopan huippusarjoja korkeampi. Myös häntäpään joukkueiden voi väittää olevan kovempia kuin muissa maissa, sillä Boron tasoituksen Cityn verkkoon puskenut Marten De Roon, maksoi sarjanousijlle lähes 13 miljoonaa puntaa.
Pelien kova tempo ja päästä päähän virtaava peli tekevät pelaamisen organisoimisesta erittäin haastavaa. Tämä on ongelma, jonka kanssa Guardiola ei ole vielä päässyt sinuiksi. Toki Valioliiga globalisoituu jatkuvasti niin pelaajien kuin managerienkin suhteen, mutta pelien vauhdikkuus ei ole merkittävästi taittunut tai edes taittumassa.
Guardiolan veivaa ryhmityksen kanssa
Katalaaniluotsin johtama FC Barcelona tuli tutuksi 4–3–3-ryhmityksen käytöstä. Vastaavasti Bayern Münchenin luotsina Guardiola sääti ryhmitystään, mutta yleisesti ottaen Bayern nähtiin joko 4–2–3–1 tai 4–3–3-muotissa. Cityn luotsina katalaani ei tunnu keksivän mikä olisi paras tapa ryhmittää Taivaansiniset.
City on tällä kaudella nähty 4–1–4–1, 4–2–3–1, 3–5–2 ja eilen nähdyssä 3–1–4–2-ryhmityksessä. Ryhmityksen veivaamisessa on tietysti omat hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta vastustajan on vaikeampi ennakoida joukkuetta, jonka ryhmitys elää, eivätkä pelaajat pääse mukavuusalueilleen, joka pitää kilpailua yllä. Toisaalta Cityn on vaikea havitella jatkuvuutta jos muodostelma vaihtuu muutaman pelin jälkeen. Kenties Guardiolan kannattaisi palata 4–1–4–1-muottiin, jolla se saalisti kymmenen peräkkäistä voittoa kauden alkuun.
Miksi Guardiola sitten veivaa ryhmitystä? Luultavasti kahdesta syystä. Ensinnäkin Cityn pelaajamateriaali on varsin taipuisa ja luotsi yrittää parhaansa mukaan saada pelaajiensa vahvuudet esiin. Kevin De Bruynen peluuttaminen oikeana laiturina ei tosin maksimoi loistavasta pelintekokyvystään tunnetun belgialaisen kontribuutiota Citylle.
Toisekseen Cityn puolustus on niin heikko, että Guardiolan on pakko keksiä uusia lääkkeitä oman pään tilkitsemiseksi. Valioliigassa City on pitänyt kahdesti maalinsa puhtaana ja Mestarien liigan lohkovaiheen peleissä kertaalleen.
Cityssä ei tiedetä miten puolustus pitäisi organisoida
City-pesti on osoittanut karulla tavalla sen, ettei Guardiolalla tunnu olevan hajuakaan siitä miten puolustus pitäisi organisoida. Pepin Barcelona piti palloa ja prässäsi niin vahvasti, ettei se oikeastaan edes joutunut puolustamaan. Samoin teki Guardiolan Bayern. City ei kuitenkaan ole materiaaliltaan niin vahva kuin luotsin edelliset joukkueet. Toisin sanoen City ei tasaisessa Valioliigassa kykene puolustamaan pelkästään pitämällä palloa.
Puolustuksen organisoinnin mestari Antonio Conte koulutti virkaveljeään eilen kovalla kädellä. Kuva: Getty
Puolustuksen organisoinnin haasteet eivät tietenkään johdu pelkästään Cityn materiaalista. Kuten yllä todettiin, tuo Valioliigan kova tempo omat haasteensa pelin organisoimiseen. Tilanteet vaihtuvat nopeasti, mikä on Cityn tapauksessa tarkoittanut runsaasti omissa helisseitä vastaiskumaaleja. Eilinen Chelsea-tappio osoitti karulla tavalla Cityn suuren heikkouden, manchesterilaisten pakka on pahasti levällään pallon menetyksen jälkeen. Ongelma ei kuitenkaan ole uniikki, vaan esimerkiksi Arsenal on paininut saman pulman kanssa lähes koko 2000-luvun.
Parhaimmillaan City on pelannut fantastista jalkapalloa, esimerkiksi Barcelonaa vastaan kotona tai syyskuun alussa Old Traffordilla. Kummassakin pelissä City sai vastustajan vaikeuksiin korkean koko joukkueen prässin ansiosta. Chelsea-peli kuitenkin osoitti kuinka haavoittuvainen City-pakka on vastustajan purkaessa ensimmäisen prässitason. Käytännössä Chelsean jokaisessa kolmessa maalissa vieraat pelasivat pallon Cityn ensimmäisen prässitason ohi, jonka jälkeen edessä oli noin 70 metriä kenttää ja muutama City-pelaaja.
Vaikka City-faneille jäi Chelsea-tappiosta kitkerä maku ottelun tuominneen Anthony Taylorin oikeudenjakamisesta, pitää Cityn nähdä ongelmien taakse. Oikeastaan koko huippuottelu kuvasti Cityn tämän hetkistä heikkoutta. Taivaansiniset hyökkäsivät ja loivat maalipaikkoja, mutta Chelsea nousi takaa-ajoasemasta voittoon, ilman että sen tarvitsi edes avata peliään missään vaiheessa. Käytännössä Guardiolan miehistö pelasi juuri sillä tavalla, kuin Chelsea ja Antonio Conte toivoivat.
Cityn puolustus on todella heikko
Guardiolan pahin ongelmakohta, luvattoman heikko puolustus oli jo ennen kauden alkua tiedossa. City on polttanut viime vuosina rahaa uusiin toppareihin, mutta kukaan ei tunnu kunnolla onnistuvan. Kippari Vincent Kompanylle on etsitty kaveria jo kolmen kesän ajan ja rahaa on palanut peräti 114 miljoonaa puntaa.
Viimeisimpänä tullut John Stones (£47M) on sentään Cityn avauksen tasoinen pelaaja. Edelliskesien topparihankinnat Nicolas Otamendi (£37M) sekä Eliaquim Mangala (£30M) taas ovat olleet pahemman luokan floppeja. Cityn harmiksi Kompany on lipunut siinä sivussa niin pahaan vammakierteeseen, ettei belgialaisesta tule enää huippujalkapalloilijaa.
Puolustuksen vahvistaminen pelkästään Stonesilla osoittaa arroganssia Guardiolan suunnalta. Evertonista tullut huipputalentti on kyllä hyvä keskuspuolustaja, mutta Stones ei ole mitenkään erityisen hyvä puolustamaan. Toffeesin vaatima rahapinkka ladottiin pöytään, koska Guardiola halusi pallollisesti pätevän topparin ja Englannin maajoukkuemies on planeetan aatelia tässä roolissa.
Vastaavasti Otamendi – kuten lauantaina huomattiin – on kävelevä katastrofi. Fyysinen argentiinalainen voittaa käytännössä kaikki pääpallot ja kaksinkamppailut, mutta Valenciasta tulleen topparin pelinlukutaito on hyvin lähellä nollaa.
Chelsean tasoitusmaalissa Otamendi luki Cesc Fabregasin pystypallon täysin väärin ja Diego Costa pääsi hassuttamaan City-pakkia, ennen vuorenvarmaa sijoitusta ohi Claudio Bravon. Chelsean voittomaalissa nähtiin Otamendia pahimmillaan. Argentiinalainen ryntäsi vastaan, ei ehtinyt palloon, mikä avasi Costalle tarvittavan tilan Willianin läpiajoon vapauttamiseksi.
Laitapakkien suhteen Guardiolalla alkaa olemaan myös ongelmia. Kyse ei varsinaisesti ole siitä, että laitapakit olisivat flopanneet, päin vastoin, Aleksandr Kolarov, Gäel Clichy, Bacary Sagna ja etenkin Pablo Zabaleta ovat palvelleet Taivaansinisiä hyvin. Kokenutta nelikkoa vaan alkaa ikä painamaan. Kolarov, Zabaleta ja Clichy ovat kaikki 31-vuotiaita ja Sagna on 33-vuotias. Kaikki ovat toki edelleen hyviä puurtajia, mutta räjähtävyys, mitä hyökkäysten tukeminen vaatisi loistaa poissaolollaan.
Cityn heikon alakerran kruunaa aika ajoin pahasti haparoiva Bravo. Chileläinen hankittiin ensisijaisesti hyvän jalalla pelaamisen vuoksi, mutta kokonaisuudessaan entisen Barca-vahdin hankinta vaikuttaa pahalta virhearviolta. Torjujana Bravo on korkeintaan keskinkertainen, eikä pysty millään paikkaamaan Otamendin ja kumppaneiden sähläämisiä. Ulos savustettu Joe Hart ei välttämättä ole jalalla hyvä, mutta huippupelastuksiin atleettinen englantilainen venyy, toisin kuin Bravo.
Lähes koko alakerta pitäisi laittaa uusiksi
On oikeastaan hyvin Cityn oman pään materiaalia kuvaavaa, ettei Guardiolan suojateista yksikään mahtuisi Arsenalin tai Tottenhamin puolustuslinjoihin. Hyvänä pallonliikuttajan Stones menisi Chelsean linjaan Gary Cahillin tilalle, muilla Cityn miehillä ei lontoolaisjoukkueisiin asiaa olisi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Cityn on tehtävä täysremontti alakertaan. Guardiola voi unohtaa harhakuvitelmansa siitä, että Taivaansiniset voisivat puolustaa hallitsemalla palloa.
Cityn epäonneksi etenkin keskuspuolustajien suhteen käynnissä ovat myyjän markkinat. Esimerkiksi Arsenalin Shkodran Mustafista maksamat 35 miljoonaa puntaa kuvastavat sitä, kuinka paljon huipputopparista saa tänä päivänä maksaa. Toki Mustafi on osoittaunut loistavaksi hankinnaksi.
City-Chelsea päättyi kaaokseen. Fernandinho sai tästä kuristuksesta ansaitusti ulosajon. Kuva: Getty
Cityä onkin yhdistelty muutamiin huipputoppareihin, esimerkiksi Southamptonin Virgil Van Dijkiin, jonka perässä ovat myös Liverpool, Everton ja Manchester United. Joidenkin lähteiden mukaan myös kesällä Cityyn huhutut Leonardo Bonucci ja Aymeric Laporte ovat jälleen Taivaansinisten ostolistalla. Joku jokseenkin järkevään pelaamiseen kykenevä toppari Cityn olisi tammikuussa ostettava. Esimerkiksi Crystal Palacen Scott Dannkin olisi merkittävä parannus tämän tästä sähläävään Otamendiin.
Kokeneella laitapakkikvartetilla City pystyy operoimaan vielä tämän kauden, mutta kesällä manchesteriläisten olisi suotavaa vahvistaa myös laitapuolustustaan. Guardiola on ollut niin Arsenalin Hector Bellerinin kuin Bayernista tutun David Alaban kintereillä, mutta kyseinen kaksikko tuskin on Etihad Stadiumille suuntaamassa. Bellerin teki hiljattain jatkosopimuksen Arsenalin kanssa, eikä monipuolinen Alaba tiettävästi halua pelata koko uraansa vasempana pakkina.
Ennen kuin City lähtee puolustajaostoksille kannattaisi Guardiolan päättää, millä ryhmityksellä mies haluaa joukkueensa pelaavan. Siirtyminen alkukaudesta toimineeseen 4–1–4–1 voisi olla paikallaan. Kolmen alakerralla Cityn ei ainakaan kannata pelata, yksinkertaisesti siitä syystä, ettei joukkueessa ole sopivia laitapelaajia wingbackin vaativaan rooliin.
Chelseaa vastaan vasemmalla pelannut Leroy Sané on hyvä hyökkäyssuuntaan, mutta loistokautta pelaava Victor Moses näytti, että nuorella saksalaisella on vielä paljon tekemistä 1vs1-puolustamisen suhteen. Vastaavasti Cityn varsinaiset laitapakit eivät ole tarpeeksi nopeita tai hyviä hyökkäyssuuntaan, jotta kyseinen rooli hoituisi.
Cityn epäonneksi Guardiolan ongelmat eivät rajoitu edes puolustukseen ja ryhmitykseen. Törkytaklauksella punaisen saanut Sergio Agüero ja Fabregasin kurkkuun tarttumisesta saman tuomion saanut Fernandinho ovat vähintään kolme ottelua pelikielloissa.
Molempien poissaolot kirpaisevat, mutta Cityn tärkeimpiin pelaajiin kuuluvan kaksikon turhautuminen voi kertoa myös jostain muusta kuin yhden pelin turhautumisesta. Ehkä Cityssä ei ole tällä hetkellä hyvä olla? Siirtohuhujen kohteena ollut Agüero tai Fernandinho kun eivät kumpikaan ole tulleet tunnetuksi likaisina pelaajina.
Ilman ykköshyökkääjäänsä ja keskikentän tasapainottavaa pelaajaansa Guardiola on entistä suuremmissa ongelmissa. Lähes jumalhahmona pidetty luotsi on toki onnistunut ennenkin kääntämään vaikeita tilanteita edukseen. Cityn oman pään ongelmat niin materiaalin kuin organisoinnin suhteen ovat kuitenkin niin massiivisia, ettei edes Pep pysty johtamaan tätä City-ryhmää mestariksi.
Kansikuva: Getty