Räväkkänä persoonana tunnettu Tony Pulis lähtee kohti elämänsä kevättä West Bromwich Albionin puikoissa. Joukkue on yltänyt syyskierroksen päätteeksi heti kärkikastin taakse kahdeksannelle sijalle, vastoin kaikkia odotuksia. Usein seurojen johtoportaan kanssa napit vastakkain oleva 58-vuotias walesilainen on noussut pienoiseen kulttiasemaan, eikä syyttä. Stoken ja Pulisin noustua Valioliigaan vuonna 2008, ei sarja ole ollut enää entisensä.
Nousu, tuho ja uusi nousu
Captain Cookie lempinimeä totteleva Pulis aloitti valmentajauransa toimimalla 90-luvun alussa Bournemouthin pelaajavalmentajana. Vuonna 1992 hän riisui nappulakengät viimeisen kerran ja nappasi seuran päävalmentajan tehtävät kontolleen, Harry Redknappin siirryttyä West Hamin riveihin. Teiden erottua Bournemouthin kanssa, siirtyi Pulis vuonna 1995 vaikeuksien kanssa rypevän Gillinghamin penkin päähän. Heti ensimmäisen kauden päätteeksi vaikeudet väistyivät ja joukkue juhli sarjanousua 2. divisioonaan. Vuonna 1999 Pulis oli vähällä nostaa Gillinghamin jopa 1. divisioonaan asti, mutta nousukarsinnoista jäi lopulta luu käteen. Kauden päätteeksi Gillingham erotti Pulisin vedoten hänen rikossyytöksiinsä. Captain Cookie haastoi seuran oikeuteen ja saikin lopulta korvauksia.
Gillinghamin vuosia seurasi heikommin menneet pestit Bristol Cityssä ja Portsmouthissa, jonka jälkeen uutta työpaikkaa ei löytynyt kahteen vuoteen. Nousujohteisesti alkanut valmentajaura oli käytännössä palautettu takaisin alkupisteeseensä ja harva jaksoi enää uskoa Pulisin kykyihin. Kukaan tuskin osasi ainakaan nähdä miehestä tulevan vielä kovan luokan pääsarjaluotsi.
Vuonna 2002 taivas avautui uudelleen, kun toiseksi korkeimmalla sarjaportaalla pelannut Stoke City oli ajautunut pahoihin vaikeuksiin ja kesken kauden pois potkitun Steve Cotterillin tilalle tarvittiin uusi mies. Pottersin seurajohto teki outona pidetyn ratkaisun pestatessaan kortistossa notkuneen Pulisin seuran peräsimeen. Jälkikäteen arvioituna tuo on pitkän historian omaavan seuran yksi parhaista ratkaisuista, jopa paras.
Pulis muistetaan ennen kaikkea Stoken käskyttäjänä. Kuva: Getty
Kesken kauden mukaan hypännyt Pulis sai pidettyä kriisijoukkueen sarjassa, eikä vauhtia tarvinnut lähteä hakemaan sarjaporrasta alempaa. Tämän jälkeen Stoke vakiinnutti paikkansa toisen sarjaportaan joukkueena ja putoamisen puolesta ei enää tarvinnut alati pelätä. Captain Cookiesta oli pian muodostunut fanien suosikki. Vuonna 2005 Pulis saikin yllättäen potkut, syynä erimielisyydet seurajohdon kanssa. Seuraava kausi kului Stoken kanssa samalla sarjaportaalla pelaavan Plymouth Argylen puikoissa, jossa sarjasijoitus koheni kolmella pykälällä aikaisempaan kauteen verrattuna. Samaan aikaan Pulisin Stokessa korvannut Jan Boskamp ajoi joukkuetta väärään suuntaan sarjataulukossa.
Seuraavana kesänä Stokessa puhalsivat muutosten tuulet omistajien vaihtuessa. Uudet omistajat toivottivat fanien suosikin takaisin seuraan ja tästä alkoi Pulisin ja Stoken komea yhteinen taival, joka on ehdottomasti valmentajavelhon paras pesti tähän mennessä. Ensimmäinen comeback-kausi 2006-07 oli lupauksia herättävä ja Potters sijoittui komeasti Mestaruussarjan sijalle 8. Seuraavalla kaudella pankki räjähti ja Pulis johdatteli joukkueen sarjan toiselle sijalle, joka oikeutti suoraan nousuun Englannin korkemalle sarjatasolle, Valioliigaan.
Kulttihahmoksi
Valioliigassa käännettiin uusi sivu, kun kausi 2008-09 alkoi. Vuonna 1863 perustettu ja viimeksi 80-luvulla pääsarjassa esiintynyt Stoke oli tehnyt paluun. Tällä kertaa mukana oli seuran takkeihin ja urheilulippiksiin kentän laidalla aina sonnustautunut Tony Pulis. Näinä päivinä päävalmentajat on totuttu näkemään pääasiassa siisteihin siviilivaatteisiin tai pukuun käärittyinä. Pulisin sporttisemmat kuteet eivät johdu tyylittömyydestä, vaan tavasta, sillä usein ottelun jälkeen haastatteluihin hän onkin jo ehtinyt napittaa kauluspaidan ja laittaa puvun niskaan. Siinä missä Pulisin pukeutuminen kentän laidalla edusti vanhaa koulukuntaa, teki niin myös hänen pelityylinsä.
Stoken pelaajamateriaali koostui suurelta osin isoista karpaaseista, jotka oli hankittu joukkueeseen ennemminkin kaksinkamppailuvoiman, kuin teknisten ominaisuuksien ansiosta. Joukkueen peli perustui pallon pitämiseen ilmassa ja erikoistilanteet olivat ne mistä Stoke eli. Myös sivurajaheitot olivat joukkueelle kuin erikoistilanteita, jalkojenkatkoja Rory Delap huimien linkojen ansiosta. Heittojen teho maksimoitiin tekemällä Britannia Stadiumin kentästä mahdollismman kapea, jotta isot miehet boksista löytyisivät entistä helpommin. Osa vastustajista reagoi tuomalla laitamainokset lähelle sivurajoja, jotta Delapille jäisi mahdollisimman vähän tilaa ottaa vauhtia heittoihinsa.
Stoken ja Pulisin ensimmäisestä pääsarjakaudesta ei povattu helppoa, sillä joukkueen materiaali ei vastannut liigakriteerejä. Epäilijöistä huolimatta kausi oli menestys ja putoamistaistelussa pelasivat täysin muut joukkueet. Potters sijoittui komeasti sijalle 12. Toisen kauden kirouskaan ei iskenyt ja sesongin päätteeksi Pulisin äijäryhmä löytyi sarjataulukon sijalta 11. Seuraavan kolmen kauden aikana Stoke vakiinnutti paikkansa Valioliigajoukkueena sijoittuen joka kerta alempaan keskikastiin, kauas putoamistaistosta.
Viiden pääsarjakauden päätteeksi Stoken ja Pulisin tiet erosivat, tällä kertaa sopuisissa tunnelmissa. Pulis oli tehnyt divisioonan kriisijoukkueesta täysiverisen Valioliigajengin, jota Potters on yhä tänäkin päivänä. Hyvien liigaotteiden lisäksi joukkue ylsi vuonna 2011 FA Cupin finaaliin. Pulis itse keräsi tuon viiden vuoden aikana niin ystäviä, kuin vihollisiakin. Hänen inhorealistista pelitapaansa joko rakastettiin tai vihattiin. Juurikin suurten tunteiden herättämisen vuoksi Pulisin aikaisesta Stokesta tuli kulttijoukkue ja lätsäpäästä sen kasvot.
Hyviä tuloksia ja erimielisyyksiä
Stoke-pestin jälkeen Pulis ehti olla vain puolisen vuotta ilman työnantajaa, kunnes jälleen kerran eräs kriisiin ajautunut seura oli hänen palveluksiaan vailla. Vuoden 2013 lopulla sarjanousija Crystal Palace majaili Valioliigan viimeisenä ja oli tekemässä kovaa vauhtia harakiriä takaisin sarjaporrasta alaspäin.
Seurajohto vapautti sarjanousun tuoneen Ian Hollowayn tehtävistään ja pestasi tilalle kenetpä muunkaan kuin Tony Pulisin. Kotkien kurssi alkoi vähätellen kääntymään ja aurinko paistoi risukasaan. Lopulta koitti sensaatiomainen kevät, jonka aikana etelälontoolaiset ylsivät viiden ottelun mittaiseen voittoputkeen, jonka turvin putoamispeikko karisi viimeistään pois. Kauden päätteeksi Crystal Palace sijoittui sensaatiomaisesti sijalle 11. Tony Pulis valittiin kauden 2013-14 parhaaksi valmentajaksi, vaikka hän aloitti pestinsä vasta marraskuun lopulla. Perpektiiviä valinnan arvolle antaa se, että edellisen oli voittanut muuan Sir Alex Ferguson ja seuraavan sai puolestaan Jose Mourinho.
Kotkien ja Pulisin välistä sopimusta oli vielä jäljellä kaksi vuotta, mutta erimielisyydet seurajohdon ja Captain Cookien välillä nostivat jälleen päätään. Tällä aiheena olivat kesän siirtovarat. Asioista ei päästy yhteisymmärrykseen ja tiet erosivat. Stoken tavoin myös Crystal Palace on jatkanut taivaltaan Valioliigassa Pulisin lähdön jälkeen aina tähän päivään asti.
Kausi 2014-15 starttasi ilman Pulisia, mutta kaikille oli selvää, että hänen palveluksiaan tullaan vielä jonkun ongelmiin ajautuneen joukkueen toimesta kyselemään. Tämä joukkue oli West Bromwich Albion, joka löytyi vuodenvaihteessa sijalta 16. Pulis nappasi Baggiesin sopimuksen ja tavoilleen uskollisena ohjasti harhailevan laivan kohti säilymisen satamaa. WBA:n sijoitus oli lopulta 13. Seuraava kesä selvittiin ilman pahoja riitoja, joskin Pulis ehti taas osoittaa mieltään seurajohdon tapaan toimia siirtomarkkinoilla, mutta pitkästä aikaa valmentajavelho pääsi aloittamaan kauden puhtaalta pöydältä. Tuloksena totutusti putoamiselta helppo välttyminen ja sarjan sija 14.
Pulis pitämässä hauskaa David Moyesin kanssa, luonnollisesti tutussa asustuksessaan. Kuva: Getty
Kesä 2016 ja sen aikana alkanut kausi oli jälleen kerran riitaisaa aikaa seurajohdon kanssa ja mediassa alettiin jo huhuilemaan potkuista. Asioita eivät helpottaneet elokuun heikohkot peliesitykset. Tälläkin kertaa molempien osapuolten maltti kesti ja potkuilta vältyttiin. Sen jälkeen meno on ollut erittäin hurjaa. WBA:n materiaali ei paperilla ole edelleenkään sarjan parempaa puoliskoa, mutta niin vain 20. kierroksen jälkeen Baggies löytyy sarjan kahdeksannelta paikalta.
Pulisin kahden kesän aikana hankkimat Salomon Rondon, Jonny Evans, Matt Phillips ja Nacer Chadli eivät ole mitään maata järisyttäviä nimiä, mutta jokainen heistä on osoittautunut äärimmäisen hyväksi hankinnaksi. Etenkin QPR-ostos Phillipsiä voidaan noin viiden miljoonan punnan hinnalla pitää todellisena ryöstönä. Kenties Valioliigan parhaita keskityksiä jakeleva skotti on neljän maalin lisäksi antanut huimat kahdeksan maalisyöttöä, joka on koko sarjan toiseksi suurin potti Kevin de Bruynen yhdeksän passin jälkeen. Taakse jää Alexis Sanchezin, Christian Eriksenin ja Dimitri Payetin kaltaisia syöttöjumalia.
Vaikka Pulis kantaa yhä mukanaan samaa vanhaa pelikirjaansa, on siihen lisätty uusia lukuja. Juurikin Phillipsin ja Chadlin kaltaiset pelaajat tuovat roiskimisen ja erikoistilannepelaamisen lisäksi kentälle taitoa ja nopeutta. Perinteitä kuitenkin kunnioittaen on Baggies iskenyt tämän kauden Valioliigassa Pulisin pelikirjan ensimmäisen luvun opein jo käsittämättömät 12 erikoistilannemaalia. Hienolla tavalla Pulis edustaa edelleen sitä koulukuntaa, joka teki hänestä kulttihahmon, mutta on samalla onnistunut kehittymään valmentajana ja on vuonna 2017 yksi Valioliigan valovoimaisimpia käskyttäjiä. Oma tinkimättömällä tyylillään tietenkin.
Kansikuva: Getty