Tuplaa ensitalletuksesi Unibetille? Avaa pelitili jo tänään!
Onko enää kiveä, jota ei ole mahtiseura FC Barcelonan kohdalla käännetty? Onko asianlaitaa, johon asiantuntijat ja asian tuntijat eivät ole sanoneet mielipidettään? Onko seurasta jäljellä mitään pyhää kulmaa, mitä ei olisi vielä häväisty?
Barcelona on aina pyrkinyt suuruuteen, vaikka tietynlainen kapinallisuus on seurassa yhä läsnä. Tästä kuuluu kiittäminen Katalonialle, katalaaneille ja katalonialaisuudelle. Suuruus on tuonut seuraan tietynlaisen auran. Ei siis mitään peltoauraa, vaan pikemminkin seuran itsensä nielleen poksumuovikuplan.
Nyt, kun lopputalven ja kevään otteet ovat olleet hyvinkin hämmentäviä, ovat kuplat alkaneet poksumaan rajusti ja ilma pallon sisällä vähenee dramaattisesti. Barcan tapauksessa voidaan puhua klassisesta mahtavuuden aallonharjasta. Tuo kaiken edestään jyräävä merimassa on vahva ja se jatkaa eteenpäin menemistään. Haasteeksi muodostuu kaiken päällä pysyminen. Jos putoaminen tapahtuu, pyöräyttää aalto ratsastajansa pohjaan.
Tällä kaunopuheisella jargonilla koitan sanoa sitä, että Barcelona tulee seurana vyörymään aina mahtaviin tekoihin, mutta tämänhetkinen ryhmä, jota ohjastaa Luis Enrique, on tuleva joutumaan merenpohjaan. FC Barcelona on siis tietyllä tavalla maineensa vanki, mutta saman aikaisesti se jatkaa kasvamistaan. Seuran lippulaivan, eli pääsarjajoukkueen, on vain kyettävä täyttämään ne valtavat raamit, jotka koko organisaatio on hulluudessaan tai neroudessaan pystyttänyt.
Päävalmentaja Enrique on ollut likipitäen jokaisen julkaisun kannessa, sivulla ja televisioruudussa. Joten tässä epistolassa ei tulla pureutumaan itse Luchoon tai hänen otsaryppyihin. Kirjoituksessa tullaan nostamaan esille pointteja, jotka ovat välttämättömiä ennen ensi kauden alkua. Ja älkööt luulko, että olisi liian aikaista tämänkaltaiseen spekulointiin. Barcelonan päämajassa ollaan ihan varmasti oltu yhteydessä suuntaan, jos toiseen ja lonkerot ovat tunkeutuneet sellaisiin paikkoihin, joista meillä pulliaisilla ei ole mitään käsitystä. Salaisia tapaamisia hotelleissa, salamyhkäisiä pelaajatarkkailijoita ja tiukkoja neuvotteluja savun täyttämissä huoneissa.
Päävalmentaja
Se on jo itsestään selvää, että Barca tulee saamaan uuden luotsin ensi kaudeksi. Olipa tämän kauden loppu millainen tahansa, on Enrique menettänyt joukkueen pelaamisesta sen pyhimmän DNA:n: joukkuepelaamisen, kollektiivin. Seuran suurin vahvuus ja identiteettinen leima on joukkuepelaaminen. Ei loistelias pallokontrollijalkapallo, muikeat syöttökombinaatiot ja boksiin nostopallolla tapahtuvat murtautumiset niin vain tapahdu. Niitä hiotaan aivan pienimmistä futaajienaluista asti La Masian muurien sisäpuolella.
Ymmärrän halun muuttaa Barcelonan peliä, suoraviivaistaa sitä tietyissä pelin vaiheissa. Vastoin yleistä harhaluuloa, seura on aina edennyt sinne missä tila on. Joskus se on tapahtunut nopeampaa ja joskus hiukan hitaampaa. Tästä esimerkkinä toiminee hyvin Pep Guardiola ja Enrique. Toinen eteni tilaan hitaammin, metri metriltä edeten ja toinen pyrkii joukkueen menemään kohti tyhjyyttä kovemmalla pallotempolla.
Se mitä Barcelonaan täytyy palauttaa, on vahva kollektiivinen pelaaminen jokaisessa pelin vaiheessa. Toki edelleen on yhtenäisiä tekijöitä, kuten Atlético Madridia vastaan pelatussa 2–1-voitossa nähtiin. Keskustassa tilan ja ajan saatuaan joukkue kykenee kollektiiviseen pelinrakenteluun. Mutta Barcelona surffailee liian paljon huikeiden yksilöiden avulla. On nähty lukuisia otteluita, joissa puolustus on ollut pinteessä, keskikenttä ulapalla ja sitten tulee maaginen kaksiminuuttinen ja MSN paukuttaa maalin. Sellainen ei Barcelonan kaltaisessa seurassa vetele.
Vahvimmat Enriquen seuraajat ovat huhuttu olevan argentiinalaiskaksikko Mauricio Pochettino ja Jorge Sampaoli. Molempien kohdalla ongelmaksi saattanee muodostua meneillään olevat prosessit Tottenhamissa ja Sevillassa, jotka kulkevat vahvasti kohti haluttuja tavoitteita. Mutta toisaalta, raha on rahaa ja Barcelona on yksi maailman suurimmista seuroista.
Pelaajahankinnat
Oikea laitapuolustaja, pelipaikka, joka on aiheuttanut tarpeettoman määrän harmaita hiuksia kaikille seuraan jollain tapaa liitoksissa oleville. Sergi Robertolla ei riitä pelinlukutaito puolustussuuntaan, eikä nopeus aivan niitä kovimpia pikakiitureita vastaan. Aleix Vidal sen sijaan söi raksuja koirankopissa liian kauan, ja kun hän sai vihdoin paikkansa, hän käytti sen ja loukkaantui. Raakaa, mutta kuten eräs puhelinoperaattori aivoihin syöpyneen hokeman tavoin asian ilmaisi: ”Elämä on”.
Enkä suoraan sanottuna tiedä, mitä Jérémy Mathieu tuolla enää tekee. Monikäyttöinen, kyllä, mutta lian hidas ja pallolliselta pelaamiseltaan riskialtis. Javier Macherano on 32-vuotias, joka ei ole nykyfutaajalle vielä ikä eikä mikään, mutta olisi korkea aika nostaa tai ostaa hänen tilalleen pelaaja. Sisäänajo tulee kuitenkin viemään aikaa, joten miksi ottaa riskiä, jos homma ei toimikkaan heti ensimmäisestä kaudesta lähtien?
Toivoisin muutenkin taas seuraavaa La Masia-sukupolvea nousevaksi Barcan ryhmään. Viimeisestä isojen poikien tasolla dominoivasta akatemiapelaajasta on melkoisesti aikaa.
Lisäksi, MSN-kolmikon taakse tarvitsisi sellaisen – mahdollisesti keskikenttämiehen – joka kykenisi isoihin maalimääriin. Rafinha on paukuttanut tällä La Liga-sesongilla kunnioitettavat kuusi rysää, joka on hyvä tulos, kun sitä peilataan miehen peliminuutteihin (819 min.).
Seuraavaksi paras maalintekijä on kolmella sarjamaalilla Arda Turan. Paco Alcácerin kausi hyökkäyksessä on ollut suorastaan katastrofaalinen. Tekisi mieli puhua jo entisestä huippuhyökkääjästä, sillä niin heikot hänen suorituksensa ovat tällä kaudella olleet. Miehen puolustukseksi on todettava, että Paco on päässyt harvoin kentälle (kolme kertaa avauksessa La Ligassa ja seitsemän kertaa vaihdosta) ja kun itsevarmuus on luokkaa nolla, niin hyvin, hyvin hankalaa se on.
Nykyisen keskikentän perustason pitäisi riittää vallan mainioisti. Tämän kauden taktiset ongelmat ovat kuitenkin laskeneet heidän osakkeitaan. Uuden päävalmentajan pitäisi saada tämä nippu sellaiseen ryhmitykseen ja ennen kaikkea roolitukseen, että peli rullaisi.
Messin rooli
Tämä pilkka ei osu pelkästään maagiseen Lionel Messiin, vaan koko hyökkäyskolmikkoon, joiden ulapalla seilaaminen on käynyt joukkueelle monesti kalliiksi. Neymar on alkanut tehdä selvää pesärakoa kahteen muuhun sankariin kovalla ja uutteralla puolustustyöllään. Messi on niin arvokas pelaaja, ettei hänen penkittäminen tule kuuloonkaan. Mutta jotain argentiinalaisen roolille kentällä olisi syytä tehdä. Ei edes joukkueen paras pelaaja voi olla noin välinpitämätön muiden pelaajien saamasta puolustuskuormasta ihan vain sen takia, että häntä itseä ei nyt vain satu kiinnostamaan.
Vai voisiko kyse olla mielenilmaisusta Enriqueta kohtaan? No, nämä puinnit hoitaa espanjalaislehdistö mikäli siihen tarve tulee.
Hyökkäyssuuntaan Messi liikkuu vahvasti keskialueelle, on tehnyt niin jo pidemmän aikaa. Peliä tukevan oikean keskikenttäpelaajan ja hyvän saman laidan laitapuolustajan kanssa homma varmasti toimisi ja onhan se menneisyydessä toiminutkin. 29-vuotias kaiken nähnyt ja melkeinpä voittanutkin Messi tarvitsisi joko kokonaan uuden pelipaikan (10-paikka) tai sellaisen puolustusroolituksen, jotta hänen jättämä mahdollinen tila saataisiin täytettyä.
Toinen vaihtoehto olisi rakentaa ryhmitys siten, että Messin lipsuilujen vaikutukset jäisivät minimiin. Esimerkiksi kaksi vahvasti puolustavaa keskikenttäpelaajaa. Tai sitten ylijumala voisi ottaa kuokan kauniiseen käteen ja alkaa tekemään töitä. Luis Suárezin ohella.
Kuva: Clive Rose/Getty.
La Ligan mestaruustaisto käy kiivaana, katso ottelut Viasatin kanavilla sekä Viaplay-palvelussa