Espanjalaisseura Valencialla on monen monta piirrettä, joista osa on humoristisia, toiset taas traagisia. Yksi nousee kuitenkin absurdiudessaan ylitse muiden. Joukkueeseen on virrannut nimittäin vuosien varrella iso määrä italialaisia pelaajia. Tarkkaa syytä Valencian fetissiin italialaisia kohtaan ei ole tiedossa, mutta arvailuja voi aina heittää ilmoille.
Yksi – ja varmasti suosituin – selitys on, että yksi siirtynyt saapasmaalainen on houkutellut seuraavan ja niin edelleen. Seura on voinut myös lähestyä hyvin menestynyttä italialaista ja kysyä tältä, tietääkö hän kuka voisi olla seuraava onnistuja heidän joukkueessaan. Joukkuetta valmentaneella Claudio Ranierilla (1997-1999 ja 2004-2005 helmikuu) on varmasti ollut näppinsä pelissä.
Niin tai näin, tässä listaus italialaisista pelaajista, jotka ovat jättäneet, positiivisen tai negatiivisen, merkkinsä Lepakoiden historiaan.
Työteliäs taistelija
Menestyjä, sekä yksi Valencian seurahistorian parhaimpia hankintoja: Amedeo Carboni. Pelasi urallaan Italian maajoukkueessa vain 18 ottelua, mutta se ei poista hohdokkuutta, mikä hänestä leijuu Espanjan itärannikolla vielä tänäkin päivänä. Vasemman laitapakin tontilla luutinut pelimies siirtyi Valenciaan, kun ikää oli ehtinyt kertyä mittariin jo 32 vuotta. Tämäkään fakta ei häntä hidastanut.
Carboni viiletti Los Che -paidassa yhteensä 346 virallisen ottelun verran ja kaudet 1997-2006. Vaikka Carbonille mahtuukin Valenciassa aiheutettu ja epäonnistunut rangaistuspotku yhdessä Mestarien liigan finaalissa, on hänen menestyksensä pokaalien muodossa mittava. Laitapakki voitti Valencian kanssa Eurooppa-liigan, Uefa Super cupin, La Ligan kahdesti (2001-2002 ja 2003-2004), Copa del Reyn, Espanjan Super cupin ja Uefa Intertoto cupin.
Väsymätön puolustaja.
Neljä muskettisoturia
Kausien 1998-2007 Valenciassa vieraili neljä italiaanohyökkääjää. Heistä kukaan ei hakannut nimeään ihmisten muistiin huippuviimeistelijänä. Päinvastoin. Itse asiassa jokainen heistä oli jollain tapaa floppi. Kuten kuuluisa klisee kuuluu, ”jalkapallo on maalintekopeli”. Ja maaleja nämä herrat eivät ainakaan liika iskeneet. Cristiano Lucarelli vietti Espanjassa kauden 1998-1999 ja esiintyi kaikki kilpailut mukaan lukien 13 kertaa tehden kaksi maalia. Vaikkakin, täytyy muistaa, että myöhemmin Serie A:ssa maalipitsejä venytellyt Lucarelli oli Valenciaan siirtyessään reilu parikymppinen ja sai hyvin, hyvin epätasaisesti peliaikaa.
Marco Di Vaio pelasi Lepakko-paidassa puolentoista kauden ajan vuosina 2004-2006. Tuona aikana hän esiintyi Valencian riveissä 53 ottelussa ja teki 14 maalia. Di Vaion reissu ei mennyt siis täysin hukkaan, mutta lisämaaleihinkin olisi ollut varaa. Di Vaionkin uraa Espanjassa värittivät hänestä riippumattomat vaikeudet. Hyökkääjän saapuessa seuraan, sitä luotsasi maamies Claudio Ranieri. Ranierin saadessa kenkää Di Vaio huomasi olevansa ulkona avauksesta, kun joukkueen uusi päävalmentaja Quique Sánchez Flores suosi seuraan tullutta David Villaa.
Marco Di Vaio joutui Valencia-pestinsä aikana peluutuksen uhriksi. Kuva: Christopher Lee/Getty Images
Di Vaion kanssa samana kesänä Valenciaan saapunut Bernardo Corradi, oli sitä vastoin todellinen ohilaukaus seurajohdolta. Hyökkääjänä operoinut Corradi sai mukiinmenevästi peliaikaa (32 matsia) ainoalla pelaamallaan Los Che -kaudellaan, mutta osui maalipuiden väliin vain viidesti. Käsittämättömän vähän siihen nähden, kuinka monessa ottelussa Corradi sai esiintyä.
Hyökkääjänelikosta neljäntenä onneaan lähti koittamaan upean liimaletin omannut Francesco Tavano. Vaikka miehen ulkoiset puitteet olivatkin miehekkäällä latinotavalla kunnossa, niin itse pelaaminen oli hirvittävää tervanjuontia. Tavano viihtyi Valenciassa vain puolenvuoden ajan ja pelasi tuossa ajassa kuudessa ottelussa. Peliaikaa ei tullut siis juuri mitään, eikä näin ollen myöskään maaleja. Siirto, jonka varmasti molemmat osapuolet haluavat unohtaa.
Kaksikko
Oikeastaan heitä oli neljä, Stefano Fiore, Bernardo Corradi, Marco Di Vaio ja Emiliano Moretti, mutta koska Di Vaio ja Corradi käsiteltiin aiemmin, niin menemme kahdella. Kaksikko (nelikko) siirtyi Valenciaan samana kesänä vuonna 2004. Keskikentällä pelannut Fiore oli espanjalaisseurassa kahden kauden ajan ja profiloitui vähän peliajan pelaajaksi. Kausiensa aikana Fiore nähtiin kentällä kaikkinensa 26 kertaa.
Viimeisin tästä katraasta menestyi sitä vastoin erinomaisesti. Moretti, joka kykenee pelaamaan puolustuksessa niin vasemmalla laidalla kuin keskelläkin, oli täsmähankinta seuralta, ja lopulta syrjäytti Carbonin. Moretti nousi arvostukseen, josta kertoo miehen peliminuutit, jotka olivat majesteettiset 209 ottelua viiden vuoden aikana. Mikäli tuoreimmasta italohankinnasta Simone Zazasta ei kehkeydy timanttia, jää Moretti Valencian historiaan viimeisimpänä menestyksekkäänä italialaisena pelaajana.
Lähde: Transfermarkt.
Artikkelikuva: Phil Cole/Getty Images.