Kapitalismin ja riistäjäyhteisöjen aikakaudella suurta osaa päätöksistä säätele raha, oli kyseessä tuiki tavallinen perhe tai jalkapalloseura. Uuden televisiosopimuksen myötä Espanjan La Ligassa rahat jakautuvat ennenkuulumattoman tasaisesti seurojen välillä. Tämä ei vieläkään tarkoita täysin tasaista jakoa, mutta sarjajärjestelmä on menossa kuitenkin oikeaan suuntaan.
Mutta eriarvoisuutta ja -puraa on yhä. Siksi monet pääsarjaseurat ympäri maailmaa tukeutuvat johonkin tiettyyn selviytymismalliin tai kuten tässä esimerkissä, selviytymismenestykseen.
Valencian autonomisella itsehallintoalueella ja Castellónin maakunnassa sijaitsevan pienen Vila-realin kaupungin (reilut 51 000 asukasta) pieni seura Villarreal on luonut tällaisen. Villarreal Club de Fútbol on menestynyt hämmästyttävän hyvin koko 2000-luvun maan pääsarjassa yhtä vahinkokautta lukuun ottamatta, jolloin seura piipahti Segundassa.
Pohatta-Roig
Vaikka Villarrealin pääsarjamenestykseen kuuluukin todella vaihtelevia kausia, on se kyennyt säilyttämään järkipohjaisen toimintakulttuurin. Järjen äänenä on toiminut, ja toimii edelleen, ainakin tietyissä mittasuhteissa El Submarino Amarillon omistaja ja ylijumala Fernando Roig, 69. Bisnespampun ohella seurassa vastuuta saa urheilutoimenjohtaja Antonio Cordón Ruiz.
Avaa tili Unibetille ja katso kauden La Liga -matsit ilmaiseksi!
Tosiasioiden ollessa Villarrealille kohtalaisen raa’at kaudesta toiseen, on seura halunnut pitää junioripuolen vahvana, eikä järjettömän suuria europinoja ole maksettu yhdestäkään pelaajasta. Tulojen kasvettua ja yhä suurempien kassavirtojen syleillessä jalkapallon rantoja, on pelaajien arvot lähteneet monessakin tapauksessa täysin lapasesta. Tällöin Villarreal on näyttänyt kekseliäisyyttään siirtomarkkinoilla ja luottaneet omiin nuoriin, josta viimeisimpänä esimerkkinä 20-vuotias keskikentän keskustassa vaikuttava Rodrigo.
Poikkeuksetta lähes joka kesä itäisen Espanjan kaupungilta nähdään hinnallisesti keskitason pelaajia, joiden todellinen potentiaali on hintaa suurempi. Eikä pelaajan taitotasonkaan täydy pilvissä olla, hänen on ennen kaikkea sovittava Villarrealin pelilliseen sapluunaan.
Identiteetti
Viime vuosina seuran pelillistä identiteettiä ovat hallinneet kaksi suurta linjaa. Chileläisen päävalmentajan Manuel Pellegrinin aika 2004-2009 ja Marcelino 2013 tammikuu-2016. Nyt Fran Escribá jatkaa hyvin pitkälti Marcelinon jalanjäljillä.
Escribá ymmärsi, että Villarrealin pärjätäkseen, on joukkueella oltava vahva ymmärrys pelillisestä filosofiasta. Edeltäjänsä aikana El Submarino Amarillo pelasi kurinalaisesti, selkeästi, mutta ymmärsi pelin painopisteet ja kuinka niihin reagoida.
Nykyinen päävalmentaja haluaakin joukkueen kykenevän puolustamaan korkealla prässilinjalla, sekä matalalla. Villarreal nähdään pelien aikana iskevän vastaan, mutta myös pyrkivän pallonhallintaan ja hitaaseen pelinrakenteluun. Barcelonamaista neppailua peli ei missään vaiheessa ole, ei edes lähimain. Keltanuttuiset haluavat palloa hallitessaan siirtää pelin pois omilta keskuspuolustajilta ja tehdä peliä ylempänä, mieluiten vastustajan hyökkäyskolmanneksella.
Suoraviivaisuus on osa Escribán luomaa identiteettiä. Mutta jotta palloa pystytään pitämään ja silti etenemään tyhjiin tiloihin täytyy keskikentän keskellä olla oikeat pelaajat. Sellaiset, jotka avaavat peliä kovalla onnistumisprosentilla samalla murtaen vastustajan puolustuslinjoja.
32-vuotias Villarreal legenda megalomaanisella L-kirjaimella, Bruno Soriano, ja 25-vuotias Manu Trigueros ovat pitkälti poppoon pelillinen sielu. Jälkimmäinen tarjoilee palloa omille pelureilleen keskimäärin 86,9 prosenttisesti ja antaa 4,3 pitkää palloa ottelua kohden. Ensiksi mainitun kapelimestarin vastaavat luvut ovat 90,2% ja 2,3.
Lopullisen päätelmän antaa koko joukkueen keskimääräinen onnistuneisuus syötöissä: 80,3%.
Päävalmentaja Fran Escribá on Villarrealin onneksi myös käyttänyt eri ryhmityksiä, joilla pyritään vaikeuttamaan vastustajan yrityksiä Brunon ja Triguerosin pysäyttämiseksi. Joukkueelta on nähty kymppipaikan peluuttamista, jolloin laitakaistan kautta pelin painopiste voidaan palauttaa takaisin keskustaan.
Esimerkillinen
El Submarino Amarillo on upea esimerkki siitä, kun seuraa ja joukkuetta luotsataan päämäärätietoisesti ja jatkuvuutta ajatellen. Villarrealin historiaan mahtuu synkkiä ja surullisia hetkiä, jolloin valmentajanimitykset eivät ole onnistuneet joko pelitavallisesti tai kohtalon kouran sanelemana.
Tärkeintä kuitenkin on, että Villarreal menestyy ja pitää kiinni menestyksen reseptistä. On hyvin todennäköistä, että tulevina vuosina Estadio de la Cerámicalla tullaan todistamaan vielä monta monituista fantastista näytelmää. Kiitos tästä kuuluu omalle filosofialle.
Katso sunnuntain huipputaisto Sevilla – Villarreal ilmaiseksi Unibet TV:sta.
Kuva: David Ramos/Getty Images