Jatkuvatko Shakhtar Donetskin yllätykset eurokentillä? Kevään kaikki Mestarien liiga -ottelut ovat katsottavissa Viaplay-palvelussa.Mestarien liigan lohkovaiheen iloisimpia yllättäjiä oli ukrainalainen Shakhtar Donetsk, joka jätti Italian mestaruutta havittelevan Napolin taakseen ja matkasi jatkopeleihin. Neljännesvälierissä mustaoranssit pyrkivät yllättämään toisen italialaisseuran AS Roman. Shakhtaria ei voi olla symppaamatta, sillä seuran lähihistoria on karua kerrottavaa.
Itä-Ukrainasta tuleva Shakhtar Donetsk perustettiin hetki ennen toista maailmansotaa vuonna 1936. Seuran logon alaosasta löytyvistä työkaluista ja ”Hirnyky” (suomeksi kaivostyöläiset) lempinimestä voi päätellä olennaisen Shakhtarin syntyhistoriasta, joka linkittyy vahvasti hiilikaivosteollisuuteen.
Ukrainan mittapuulla menestyväksi suurseuraksi Shakhtar nousi kuitenkin vasta 2000-luvulla. Neuvosto-aikoina seura juhli neljää cup-mestaruutta, mutta Ukrainan ylivoimainen ykkösseura oli pääkaupungin ikoninen Kiovan Dynamo. Maan suurimman kaupungin jättiläinen hallitsi Ukrainan liigaa myös 1990-luvulla. Maan ensimmäinen mestaruus lipsahti Tavriya Simferopolille, mutta yhdeksän seuraavaa meni Dynamon nimiin.
Shakhtar nousi näyttämölle kaudella 2001-02, jolloin mestaruus matkasi ensi kertaa Itä-Ukrainaan. Kaiken kaikkiaan Shakhtar on juhlinut kymmentä liigamestaruutta, kun taas Dynamon nimi on kaiverrettu mestaruuspokaaliin 15 kertaa. 2000-luvun osalta valtikka kuuluu tälläkin hetkellä Ukrainan liigaa johtavalle Shakhtarille, jolla on kaksi mestaruutta enemmän kuin Dynamolla.
Myös Euro-menestys puhuu Shakhtarin puolesta, sillä seura voitti Eurooppa-liigan edeltäjänä tunnetun UEFA Cupin vuonna 2009. Tulevat Mestarien liigan neljännesvälierät Romaa vastaan ovat seuralle tämän vuosikymmenen neljännet.
Täysin tyhjästä menestys ei kuitenkaan ole syntynyt, vaan Shakhtaria on tukenut taloudellisesti seuran presidenttinä vuodesta 1996 toiminut Rinat Akhmetov. Donetskista kotoisin olevan teollisuuspohatan omaisuuden arvioidaan olevan noin 4,6 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Keskeistä ei ole ollut pelkästään oligarkin seuraan syytämä rahamäärä, vaan se miten raha on käytetty.
Shakhtar on tunnettu etenkin hyvistä ulkomaalaispelaajistaan
Shakhtarin joukkueen rakenteet ovat pysyneet pitkään samankaltaisina. Alakerrasta löytyy Ukrainan maajoukkuepelaajia, kun taas hyökkäys on brassien tähdittämä. Brasilialaisukrainalaisen rungon täydentää joukkuetta kipparoiva kroatialainen Dario Srna, 35, joka on viihtynyt seurassa vuodesta 2003 lähtien.
Ukrainan liigaa ei ainakaan Suomessa pidetä järin mielenkiintoisena, mutta kyseessä on kovatasoinen sarja, minkä voi todeta jo UEFA:n liigarankingista. Ukrainan Valioliiga on sijalla 8. jättäen taakseen muun muassa Hollanin Eredivisien ja Turkin Superliigan. Kenties juuri tästä syystä Shakhtar on kyennyt vuosien saatossa houkuttelemaan riveihinsä tukun laadukkaita ulkomaalaispelaajia.
Tämän hetken kirkkaimmat Ex-Shakhtar-tähdet löytyvät Englannin Valioliigasta. Hiljattain Arsenaliin siirtynyt Henrikh Mkhitaryan kasvoi huippupelaajaksi Ukrainassa, samoin tekivät Chelsean Willian sekä Manchester Cityn Fernandinho. Myös Juventusta edustava vauhtikone Douglas Costa pelasi aikanaan Shakhtarissa. Kovien brassien listaan voi lisätä Alex Teixeiran, Brandaon ja Luiz Adrianon kaltaisia nimiä.
Donetskin kautta on kulkenut monia nykyisiä huippupelaajia, muun muassa kuvassa pallosta kamppailevat Henrikh Mkhitaryan sekä Willian. (Julian Finney/Getty Images)
Shakhtarin liiketoimintamalli perustuu pitkälti pelaajien ostamiseen maltilliseen hintaan ja voitolliseen myyntiin. Ja kun seura käärii pelaajistaan hyviä siirtokorvauksia, sijoittaa se tuotot uusiin kykyihin. Kun Mkhitaryan ja Fernandinho myytiin kesällä 2013 yhteensä lähes 70 miljoonalla eurolla, sijoitti seura puolet rahoista nykyjoukkueen kulmakivinä toimiviin Frediin ja Bernardiin. Keskikentän pohjalla häärivä Fred on herättänyt Man Cityn kiinnostuksen ja hänestä kaavaillaan Fernandinhon korvaajaa tulevaisuudessa. Nykymarkkinoilla Shakhtar saa 24-vuotiaasta brassista helposti yli 40 miljoonan euron korvauksen.
Shakhtar ei ole pelännyt panostaa pelaajiin, sillä pienikokoinen keskikentän taituri Bernard maksoi ukrainalaisille aikanaan 25 miljoonaa euroa. Willian saapui Corinthiansista jo vuonna 2007 ja hänestä pulitettiin peräti 14 miljoonaa, mikä oli tuohon maailman aikaan kova summa.
Nykyjoukkue on rakennettu pitkälti samalla sapluunalla. Maalista löytyy seuralegendan arvonimen omaava Andriy Pyatov, jonka edessä operoivat Ukrainan maajoukkuetopparit Yaroslav Rakitsky sekä Ivan Ordets. Oikealla puolustaa kippari Srna ja vasemmalla brasilialainen Ismaily. Keskikenttä ja hyökkäys taas ovat Ukrainan maajoukkuepelaaja Taras Stepanenkoa lukuun ottamatta vierastyöläisiä. Fred viihtyy Stepanenkon kanssa keskikentän pohjalla ja heidän edessään 4–2–3–1-ryhmityksessä häärää brassikolmikko Bernard-Marlos–Taison. Kärjessä taas pelaa argentiinalainen Facundo Ferreyra, joka on tällä kaudella maalannut 28 peliin 20 kertaa.
Shakhtarin viime vuosien suurin muutos on nähty penkin päässä. Seuraa peräti 12 vuotta luotsannut Mircea Lucescu jättäytyi syrjään kauden 2015-16 päätteeksi. 73-vuotias romanialainen valmentaa tätä nykyä Turkin maajoukkuetta. Shakhtarin maan ykkösseuraksi vieneen Lucescun paikan nappasi portugalilainen Paulo Fonseca. Superagentti Jorge Mendesin talliin kuuluvan luotsin avauskaudella Shakhtar voitti maan mestaruuden peräti 13 pisteen erolla, mutta floppasi europeleissä ja jäi karsintoihin niin Mestarien liigassa kuin Eurooppa liigassa.
Tällä hetkellä Fonsecan miehistö johtaa kotimaan liigaa kolmen pisteen erolla ennen Kiovan Dynamoa. Suurin uroteko oli kuitenkin Napolin ja Feyenoordin sysääminen laulukuoroon Mestarien liigassa. Fonsecan hattuun voi ripustaa sulan myös siitä, että Shakhtar oli ensimmäinen Manchester Cityn tällä kaudella peitonnut joukkue.
Koti jäi sota-alueelle
Ukraina nousi jalkapallomaailman keskiöön kesällä 2012, kun se järjesti EM-kisat yhdessä Puolan kanssa. Yksi kisojen päänäyttämöistä oli vuonna 2009 valmistunut Donbass Arena, jossa pelattiin muun muassa Espanjan ja Portugalin välinen välieräottelu.
Reilut 51 000 katsojaa vetävä uusi stadion ehti olla Shakhtarin koti vain vajaan viiden vuoden ajan. Alkuvuodesta 2014 alkoi tapahtumaan, kun Venäjä-myönteinen presidentti Viktor Janukovyts jäädytti lähentymisen EU:n kanssa. Suivaantunut kansa marssi kaduille, Janukovyts syrjäytettiin vallasta ja hän pakeni lopulta Venäjälle. Tätä taas seurasi Venäjä-mielisten nouseminen takajaloille, joka huipentui Krimin niemimaan liittämisenä Venäjään. Jos asian merkittävyydelle haluaa hakea perspektiiviä, oli se ensimmäinen kerta sitten toisen maailmansodan, kun Euroopassa muutettiin valtioiden välisiä rajoja.
Kuten hyvin tiedämme, levisivät levottomuudet myös Itä-Ukrainaan, jonne perustettiin toukokuussa 2014 Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat. Virallisesti Ukrainan valtio sotii separatisteja vastaan, mutta on hyvin tiedossa, että Venäjän valtio tukee Itä-Ukrainan kapinallisia. Tämän Kreml oikeuttaa Ukrainassa asuvien etnisten venäläisten nojalla.
Sodat ovat aina humanitaarisia katastrofeja, joista kärsivät kaikki, mutta koska tämä artikkeli käsittelee jalkapalloa, puhutaan sodasta jalkapallon kontekstissa. Ukrainan ykkösseuralle levottomuudet tarkoittivat evakkoa toiselle puolelle maata lähes 1000 kilometrin päässä sijaitsevaan Lvivin kaupunkiin.
Länsi-Ukrainassa Shakhtar viihtyi viime vuoden tammikuulle, kunnes uusi koti löytyi huomattavasti Donetskia lähempää, 400 kilometrin päästä Harkovasta. Lähes 1,5 miljoonan asukkaan Harkova ei ole suoranaisesti kärsinyt jäätyneestä konfliktista, mutta kaupungin perinteikäs Metalist Harkova, jota muun muassa Alexei Eremenko Jr taannoin edusti, kaatui vajaat pari vuotta sitten, kun seuran velat pelaajille kasvoivat liian suuriksi.
Sota on näkynyt ikävällä tavalla Ukrainan jalkapallossa muutenkin. Vajaat kolme vuotta sitten Eurooppa-liigan finaalissa pelannut FC Dnipro ajautui talousvaikeuksiin ja putosi pisterangaistusten saattelemana sarjaporrasta alemmas.
Shakhtarin tapauksessa konflikti osui äärimmäisen huonoon saumaan, sillä seura oli uuden stadionin myötä kovassa nosteessa. Yleisökeskiarvo pomppasi 15 ja 20 tuhannen välistä reippaasti päälle 30 tuhanteen. Piikki nähtiin heti EM-kisojen jälkeen kaudella 2012-13, kun Donbass Arenalla vieraili keskimäärin 41 000 silmäparia. Luvut ovat kovia jo Euroopan mittakaavassa, mutta erityisesti Ukrainalla, jossa liigan keskiarvo on pyörinyt 10 000:n paikkeilla.
Mutta, kun Shakhtar evakuoitiin juuriltaan, putosivat myös yleisömäärät. Lviv’ssä ja Harkovassa on nähty komeita yleisömääriä europeleissä, mutta liigapelien keskiarvo on pysynyt alle 10 000:ssa. Edes muutto lähemmäs Donetskia ei ole piristänyt yleisömääriä.
Shakhtar ehti pelata upealla Donbass Arenalla vain reilut neljä kautta. Sittemmin stadion on toiminut humanitaarisen avun jakelupisteenä. (Genya Savilov/EuroFootball/Getty Images)
Evakostaan huolimatta Shakhtar on pärjännyt hyvin ja joukkue on pysynyt kilpailukykyisenä. Tämä johtuu kuitenkin omistaja Akhmetovin tarjoamasta rahoituksesta. Esimerkiksi pääsarjassa pelannut paikalliskilpailija Metalurh Donetsk meni konkurssiin reilu vuosi konfliktin puhkeamisen jälkeen.
Shakhtarin evakoiminen on näkynyt karusti myös koko Ukrainan liigan yleisömäärissä. Arvokisat tuovat yleensä buustia maan futiskulttuurille ja kaudella 2012-13 katsojakeskiarvo oli miltei 13 000. Tällä kaudella liigapeleissä on käynyt keskimäärin alle 5 000 ihmistä.
Murheellinen on myös vajaat 200 miljoonaa euroa maksaneen Donbass Arenan kohtalo. Areena on saanut vaurioita etenkin kranaattitulituksissa ja lokakuussa 2014 ihmisiä varoitettiin lähestymästä stadionia turvallisuusuhkaan vedoten. Täysin hylätyksi uljas jalkapallopyhättö ei kuitenkaan ole joutunut, vaan sitä on käytetty humanitaarisen avun jakelupisteenä. Ja osa avusta on ollut Shakhtarin tarjoamaa.
Seura taas on siirtänyt toimintansa pääkaupunki Kiovaan, jossa myös edustusjoukkue asuu ja harjoittelee. Kapteeni Srna totesikin loppuvuodesta 2014, että jokainen ottelu tuntuu vieraspeliltä. Seura sai onnekseen vakuutettua pelaajat heidän turvallisuudestaan, sillä kesällä 2014 peräti kuusi pelaajaa jätti aluksi saapumatta harjoitusleirille vedoten maan sekavaan tilanteeseen. Lopulta pelaajat kuitenkin palasivat työpaikalleen, eikä tiettävästi yksikään pelaaja ole jättänyt seuraa inhimilliseen turvallisuuteen vedoten.
Pelaajia on kuitenkin koeteltu. Srna kertoi The Guardianin haastattelussa vajaat pari vuotta sitten pelaajien menettäneen kotinsa ja seuran faninsa. Kapteeni kertoo nopeasta lähdöstä toukokuussa 2014, jolloin jopa vaatteet jäivät kaappiin ja perhe poistui kaupungista kahdella autollaan.
Konfliktin päättyminen ei ole näköpiirissä
Koettelemuksista huolimatta Shakhtarin pelaajat ja toimihenkilöt uskovat seuran palaavansa kotiin vielä jonain päivänä. Seuran itsensä ja koko ukrainalaisen jalkapallon kannalta tämä olisi erittäin suotavaa, mutta valitettavasti paluu ei ole näköpiirissä.
Venäjä-asiantuntijoiden joukossa vallitsee vahva konsensus maan suurvaltapyrkimyksistä, joiden sijaiskärsijäksi Ukraina on joutunut. Edes kansainvälisen yhteisön asettamat talouspakotteet eivät ole saaneet Vladimir Putinia perääntymään naapurimaasta, ja presidentin Ukraina-politiikka nauttii laajaa kannatusta vahvoja johtajia rakastavalla Venäjällä. Sotilaallisia menoja viime vuosina kasvattaneen Venäjän narratiivissa pakotteet, aivan kuten maan sulkeminen meneillään olevista olympialaisista on käännetty lännen sortotoimiksi, joiden uhriksi Venäjä on joutunut.
Itä-Ukrainan kannalta tämä tarkoittaa jo lähes neljä vuotta kestäneen konfliktin jatkumista, sillä Venäjä ei ole näyttänyt mitään viitteitä siitä, että se lopettaisi separatistien tukemisen. Myös Putin tulee pysymään vallassa vielä seuraavat kuusi vuotta.
Toisin sanoen Ukrainan ykkösseuran evakko jatkuu jatkumistaan. Juuri sen takia Shakhtaria ei voi olla symppaamatta, kun seura kohtaa AS Roman Mestarien liigan neljännesvälierissä.
Lähteet: USA Today, BBC, The Telegraph, The Guardian, Transfermarkt
Kansikuva: Matthew Lewis/Getty Images