Meneillään olevaa Mestarien liiga -kautta on jäljellä enää kolme ottelua, joista kaksi ensimmäistä pelataan tiistaina ja keskiviikkona. Välierien avausosat olivat harmillisen epätasaisia ja sekä Madridissa, että Torinossa täytyy tapahtua ihmeitä, jotta Juventus ja Real Madrid eivät kohtaisi Cardiffin loppuottelussa. Tapahtuuko ihmeitä? Sitä pähkäilivät UCL-raadissa istuneet Kalle Tamminen, Atte Ruuttila sekä Jaakko Tiira.
Juventus – Monaco
Avausosa Stade Louis II -stadionilla oli Juventuksen näytöstä. Onko materiaali ylivoima liian suuri vai miksi Monaco ei pystynyt vastaamaan italialaisten tekemiseen?
KT: Materiaali toki osittain, mutta ennen kaikkea Juventuksen rutiini ja suoritusvarmuus. Tämä peli oli käytännössä jokaisen Monacon pelaajan tähänastisen uran suurin ottelu, mikä näkyi yksittäisissä suorituksissa ja puolittaisissa maalipaikoissa. Vastaavasti Juventuksen kokenut runko on nähnyt ja kokenut kaiken eikä nähtävillä ollut minkäänlaista jännittämistä tai ylimääräistä puristamista. Juventus oli kokonaisvaltaisesti parempi ja pystyi nollaamaan täysin vastustajan pelätyn hyökkäysarsenaalin. Olen melkein jopa valmis väittämään että nyky-Juven puolustuslinja on koko jalkapallohistorian paras ja parhaiten yhteen pelaava.
AR: Juventus ensinnäkin sotki Monacon korkean prässin pelaamista kolmella topparilla ja saivat näin ollen pelinrakennusvaiheeseen selkeän edun. Kotijoukkue ravasi, minkä kerkesi, mutta mitä enemmän joukkue yritti tukkia Juven peliä ylhäältä, sitä epäorganisoituneempia he olivat isossa kuvassa. Vieraat kykenivät rauhalliseen pelaamiseen heti ensimmäisistä pallonliikutteluista lähtien ja saivatkin perille useita pidempiäkin avauksia. Toiseksi, Juve sai keskialueen hallinnan aivan liian helposti. Monacon survoutuessa kohti vastustajan pelinavausta, pystyi Juve ohittamaan ensimmäisen linjan kohtalaisen vaivattomasti ja pelaamaan pallon keskikentälle positiiviseen peliasentoon. Kun Claudio Marchisio ja Miralem Pjanic saavat tuollaiset tilat, niin ei hyvä heilu.
JT: Materiaali, ruutini ja taktinen ylivoima. Max Allegri ei ole Pep Guardiolan tasoinen idealisti, vaan enemmänkin reflektiivinen pragmatisti, jolla on perusstruktuuri, jota muovataan vastustajan mukaan. Tästä syystä Juve ei ole päästänyt yhtäkään maalia jatkopeleissä. Kuten Kalle totesi, puolustus on huiman kova, mutta isoimpana vahvuutena näen koko joukkueen huiman muuntautumiskyvyn. Ei myöskään sovi vähätellä Gigi Buffonin panosta, sillä futishistorian paras maalivahti otti muutamia tärkeitä torjuntoja, aivan kuten Barcelonaakin vastaan. Näinköhän elävä legenda meinaa lopettaa? Hän nimittäin uhkaili ripustavansa nappikset naulaan, jos pitää kahdet nollat Barcaa vastaan.
Nuorekkaalla Monacolla on vuori kiivettävänään, mikäli he mielivät vielä finaaliin. Onko ruhtinaskuntalaisilla enää minkäänlaisia mahdollisuuksia?
KT: Mietin pääni sisällä kymmenen minuutin ajan eri skenaarioita, mutta en keksinyt yhtään realistista tapaa, millä Monaco tästä parista menisi jatkoon. Toki joku yksittäinen virhe tai ulosajo voi muuttaa ottelun kuvaa täysin, mutta Juventus tuskin tällaiseen sortuu kotikentällään. Puolestani toinen osaottelu voidaan perua kokonaan ja päästää Juventus suoraan finaaliin.
AR: Maltillisemmalla pelisuunnitelmalla heillä saattaisi olla pienen pienet teoreettiset mahdollisuudet. Eli varsinkin korkealta prässäämisen pitää olla tarkemmin harjoiteltua ja mietittyä, samaan miinaan ei voi mennä kahta kertaa. Toisaalta, kun taululla on kaksi vierasmaalia niin riskejäkin pitäisi ottaa. Tällöin Monaco-luotsille Leonardo Jardimille jää riskien puntaroiminen. Ottaako maltillisemmalla tekemisellä kivijalka peliin vai mennäkkö upporikkaalla ja rutiköyhällä? Molemmissa totta kai etunsa, mutta itse lähtisin ensimmäistä osaottelua maltillisemmalla suunnitelmalla. Vaarana on jäädä niin sanotusti telineisiin, mutta häröilyä kokeiltiin ensimmäisessä kohtaamisessa, ja sitä lienee turha toistaa.
JT: Komppaan Kallea, tämä ottelupari on brittitermein in the books. Vanhan Rouvan verkkoon on tehty edellisen kerran kaksi maalia Juventus Stadiumilla reipas vuosi sitten Mestarien liigan neljännesvälierissä Bayernin toimesta, kun parin avausosa päättyi 2–2. Juventuksen edelliset kahden maalin kotitappiot ajoittuvat kauteen 2012-13, kun Bayern ja Inter kävivät hakemassa voitot Torinosta. Niin sympaattinen ja ihastuttava kun Monaco onkin, ei heillä valitettavasti tule olemaan minkäänlaisia saumoja yllättää Juventusta tiistaina.
Atletico Madrid – Real Madrid
El derbi madrileñon piti olla tiukka ja vähämaalinen taisto, mutta avausosa oli täydellistä Realin dominointia. Mistä moinen?
KT: Real pelasi kokonaisvaltaisesti koko kauden parhaan ottelunsa ja yllätti Atleticon täysin housut kintuissa. Kuninkaalliset olivat jokaisella osa-alueella patjantekijöitä edellä ja ottelu olisi voinut hyvinkin päättyä vielä nähtyä rumempiin lukemiin. Erityisesti ihailin Real Madridin keskikentän pelaamista. Toni Kroos pelasi liki täydellisen jalkapallo-ottelun ja Luca Modric & Casemiro -kaksikko antoi erinomaista taustatukea. Myös Isco esiintyi omassa vapaahkossa roolissa erinomaisesti ja Real taitaa olla tällä hetkellä parempi joukkue ilman loukkaantuneena sivussa olevaa Gareth Balea.
AR: Mistähän lähtisi liikkeelle, jotta vastaus ei lähentelisi kokonaisen jutun mittaa. Kun Kalle kerran otti keskikentän, niin otetaan itse Realin vetäytyminen. Kotijoukkue vetäytyi ajoittain ja antoi pallokontrollin Ticolle. Eikä tämä mitään pyörän uudelleen keksimistä ollut. Se, mikä teki tästä vedosta niin onnistuneen, oli Los Blancosin tehokkuus matalassa puolustusasetelmassa. Syvä blokki onnistui siinä määrin, että Atleticon pelaajat eivät löytäneet juuri minkäänlaisia lääkkeitä sitä vastaan. Ja tämä oli yksi pelin ratkaisseista asioista. Real oli likipitäen ensimmäistä kertaa tällä kaudella ihan oikeasti tiivis, kollektiivinen ja Zinedine Zidanen aivoituksille omistautunut joukkue. Siinä, missä monet arvioivat ottelun olevan pallokontrolli vastaan vastahyökkäykset, tarjosi Real lähes täydellisen monipuolisen pelin monine prässitasoineen, etenemismuotoineen ja pelipaikkakohtaisine liikkumisineen.
JT: Keskikenttä, puolustus, hyökkäys – Real yksinkertaisesti dominoi jokaisella osa-alueella. Varsin hyvin pelin kulkua kuvaava oli, että Ticon topparipari Stefan Savic & Diego Godin syötti yhteensä lähes puolet vähemmän kuin Sergio Ramos yksistään, vaikka Real toisinaan tarjoili pallonhallintaa vieraille. Esiin täytyy luonnollisesti nostaa myös Cristiano Ronaldo, joka itse ottelussa puhalteli lähinnä muniinsa, mutta paikan saatuaan ei ruudun ääressä tarvinnut jännätä mistä pallo seuraavaksi löytyy. Tiivistäen voisi todeta Realin olleen satumaisen hyvä, mikä taas teki Atleticosta täysin aseettoman.
Vieläkö Atleticolla on saumoja nousta finaaliin vai pelaavatko Patjantekijät toisessa osassa enää kunniastaan?
KT: Pelissä on vain kunnia, mutta odotan silti kuumaa ja tiukkaa ottelua, sillä pelissä on kuitenkin kaupungin herruus ja Atletico varmasti haluaa pestä kasvonsa ensimmäisen osan nöyryytyksen jälkeen. Samalla seura pelaa viimeistä kertaa eurokentillä legendaarisella Vicente Calderonilla ennen muuttamista uudelle stadionille. Myöskään Real tuskin lähtee himmailemaan, sillä Zidane lepuutti viikonlopun liigaottelussa useita avainpelaajiaan tätä ottelua silmällä pitäen.
AR: Harvoin tulee mumistua henkisestä puolesta tai ”hyvällä jalalla pelaamisesta”, mutta tässä toisessa ottelussa on kyse myös näistä asioista. Uskon, että Atleticon liikkuminen, pelinrakentaminen ja tahtotila ovat aivan toista luokkaa kuin Bernabeulla. Mutta. En näe millään, että Real kykenisi sössimään tätä johtoa aiemmassa vastauksessa tulleiden asioiden vuoksi. Diego Simeonen porukka tulee otteluun kuin raivohärkä, kuin rabies-piikin saanut koira, ja uskon, että he tulevat näyttämään taktisesti paljon parempaa tekemistä. En ihmettelisi, jos ryhmitys olisi enemmänkin muotoa 4–2–3–1 tai 4–3–3, koska viime pelissä 10-alue oli erittäin harvoin Atleticon hallussa ja vastaavasti kyseiset ryhmitykset tarjoavat joko laitojen ylimiehittämistä tai laitapelaajien leikkaamista keskustaan, jolloin ylivoima muodostuu sinne. Näiden lisäksi avointa tilaa löytynee painottoman puolen äärimmäiseltä kaistalta.
JT: 3–0 tappioasema on käännetty puoliajassakin, mutta ottaen huomioon joukkueiden vahvuudet, on Atletin nousua vaikea nähdä. Simeonen poppoo ei ole omimmillaan tappioasemissa ja nyt sen on yksinkertaisesti pakko avata pakettiaan ja lyödä kaikki peliin. Calderonin edellisessä derbyssä syksyllä, tämä tarkoitti nöyryyttävää 0–3-tappiota Realin päästyä murhaaviin vastaiskuihin. Derbyn ollessa kyseessä mitä kummallisemmatkin asiat ovat mahdollisia, mutta tuntuu jotenkin mahdottomalta nähdä yhden maalin kauden kolmessa aiemmassa derbyssä tehneen Atletin iskevän yhtäkkiä kolme taululle.
8 eurolla NBA-finaaleihin? Osallistu kilpailuun tästä!
Kansikuva: Clive Rose/Getty Images