Paleleeko päätä? Avaa pelitili Unibetille ja saat pipon!
Huuhkajien vuosi 2016 oli kaikin tavoin pohjakosketus. Hans Backe on kuitenkin menneisyyttä ja nyt onkin hyvä aika kääntää katseet Markku ”Rive” Kanervan johdolla kohti tulevaisuutta. Heikkojen otteiden myötä kesän 2018 MM-kisapaikka on jo menetetty, joten Huuhkajat pelaa meneellään olevissa karsinnoissa enää omasta maineestaan ja kunniastaan. Suomen miesten maajoukkueen tulevaisuus ei näytä hurjan positiiviselta, mutta Suomella on kasvamasssa muutama hyvinkin mielenkiintoinen nuori pelimies. Faneille.com päätti hahmotella, miltä Huuhkajien kokoonpano näyttää viiden vuoden päästä.
Maalivahdit
Suomen maalivahtitilanne tulevaisuutta ajatellen näyttää harvinaisen selkeältä. Pikku hiljaa pelaajan parhaita ikävuosia lähestyvä Lukas Hradecky on täysin ilmiselvä valinta Huuhkajien maalinsuulle toivottavasti vielä seuraavan kymmenen vuoden ajan. Hradecky on loistava esimerkki onnistuneesta urasuunnittelusta, nuorena ulkomaille siirrtynyt ”Luke” on noussut pienin, tarkkaan harkituin askelein kohti maailman huippua ja hän on tällä hetkellä ilman kotiinpäinvetämistäkin maailman 20 parhaan maalivahdin joukossa. Hradecky on myös sillä listalla, mistä suurseurat etsivät mahdollisia maalivahtivahvistuksia lähitulevaisuudessa, joten Eintracht Frankfurt tuskin tulee olemaan slovakilähtöisen reaktiomestarin uran suurin seurajoukkue.
Vielä muutama vuosi sitten ounasteltiin vahvasti, että Rautjärven ylpeys, liki kaksimetrinen jättiläinen Jesse Joronen haastaisi lähitulevaisuudessa Hradeckyn kamppailusta maajoukkueen ykkösmaalivahdin paikasta. Jorosen viime vuodet ovat kuitenkin olleet todella vaikeita. Loukkaantumiset ovat hidastaneet kehitystä ja Joronen ei ole saanut nuorelle pelaajalle elintärkeitä minuutteja miesten peleissä. Tällä hetkellä pitkäaikainen nuorisomaajoukkueiden vakiokasvo on Fulhamin kakkos/kolmosmaalivahti ja 23-vuotiaana hän ei ole varsinaisesti mikään tulevaisuuden lupaus. Jotta Joronen pääsisi edes lähelle potentiaalinsa edellyttämää tasoa, tulisi hänen päästä mahdollisimman nopeasti ympäristöön, jossa hän saisi jatkuvasti isoja minuutteja. Potentiaalia hänellä on edelleen vaikka kuinka paljon, joskaan Hradeckyn tasoista maalivahtia hänestä tuskin koskaan kehittyy.
Ehdottomasti mielenkiintoisin nuori toivo maalivahtiosastolla on Arsenalin junnujoukkueissa erinomaisia otteita esittänyt 18-vuotias Hugo Keto. Keto solmi vuosi sitten monivuotisen ammattilaissopimuksen Arsenalin kanssa ja hän on esiintynyt edukseen nuorten kansainvälisissä otteluissa. Raporttien mukaan Arsenal arvostaa Kedon todella korkealle ja edessä onkin pelaajan kehityksen kannalta elintärkeät vuodet. Arsenal tuskin antaa nuorelle kokemattomalle suomalaiselle vastuuta ykkösjoukkueessa, mutta lainasopimukset Englannin alemmille sarjatasoille ovat oiva paikka näyttää seuroille omaa osaamistaan. Keto on oiva moderni maalivahti, joka taitaa myös pallollisen pelaamisen. Hän on jäänyt kotimaassa melko pienelle mediahuomiolle, vaikkakin hän kuuluu tämän hetken Suomen ehdottomasti kovimpien talenttien joukkoon.
Arvio:
Hradecky betonoi itselleen ykkösmaalivahdin paikan ja viiden vuoden päästä 32-vuotiaana hän toivottavasti pelaa jossain Euroopan ison sarjan hyvässä joukkueessa. Joronen lienee todennäköinen kakkosmaalivahti, joskin esimerkiksi Otso Virtanen ja Walter Viitala ovat potentiaalisia nimiä nousemaan A-maajoukkuerinkiin mukaan. Huuhkajat ei tule jatkossakaan kaatumaan maalivahtipeliin, sillä viiden vuoden päästä Hradecky kuuluu yhä Euroopan parhaiden maalivahtien joukkoon.
Topparit
Huuhkajien puolustuspää on elänyt viime vuosina monenlaisia muutoksia. Mixu Paatelaisen ja Hans Backen tärkein perintö on ehdottomasti Paulus Arajuuren nostaminen mukaan pelaavaan kokoonpanoon. Iso ja romuluinen Arajuuri nousi välittömästi Suomen avauskokoonpanoon ja on ollut viime aikoina ehkä jopa meidän paras kenttäpelaajamme. 28-vuotias Arajuuri siirtyi juuri Teemu Pukin seurakaveriksi Tanskan Bröndbyn riveihin ja hänen asemansa Huuhkajien avainpelaajana tulee vain vahvistumaan seuraavien vuosien aikana. Arajuuren topparipari Niklas Moisander on viiden vuoden päästä kypsässä 36-vuoden iässä ja hänen pelaaminen maajoukkueessa on pienoinen kysymysmerkki. Moisanderin tapaiset pallolliset topparit kuitenkin yleensä ikääntyvät hyvin, joten Nikke voi hyvinkin kuulua Huuhkajien avainpelaajien joukkoon vielä viidenkin vuoden kuluttua, jos maajoukkuepelit vain kiinnostavat maajoukkueemme nykyistä kapteenia.
Kokenut Niklas Moisander on toivottavasti Huuhkajien mukana myös viiden vuoden päästä. (Getty)
Ruotsin suurseura AIK:ssa ammatikseen pelaava Sauli Väisänen nousi räjähdysmäisesti Huuhkajien avauskokoonpanoon käynnissä olevissa karsinnoissa ja on erinomaisten otteiden jälkeen noussut Markku Kanervan kaavailuissa runkopelaajien joukkoon. 22-vuotias Väisänen tekee vielä paljon virheitä, mutta hän on moderni pallollinen ja kaksinkamppailuvahva puolustaja, jolle on helppo ennustaa hyvää tulevaisuutta. Viiden vuoden päästä Väisänen alkaa lähestyä topparin parhaita ikävuosia ja hän pelannee todennäköisesti huomattavasti AIK:ta kovemmassa seurajoukkueessa ja lähtökohtaisesti hän muodostaa puolustuslinjan selkärangan yhdessä Arajuuren ja Moisanderin kanssa.
Suomen topparitilanne tulevaisuutta ajatellen ei sanalla sanoen vakuuta, sillä nuorisomaajoukkueissa ei vaikuta olevan hurjasti potentiaalisia tulevaissuuden maajoukkueen runkopelaajia. Englannin neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelaavaa Cheltenham Townia edustava Daniel O´Shaughnessy on kiinnostava nimi. Entisen superlupauksen nousu aikuisten tasolle on sujunut huomattavasti odotettua rauhallisemmin, mutta nyt tilanne näyttää varsin lupaavalta ja epäseksikkäästä sarjatasosta huolimatta Hongan kasvatilla lienee jatkossa paljon annettavaa maajoukkueelle. Vastikään Ruotsin pääsarjaan siirtynyt Juho Pirttijoki on myös kehittynyt tasaisesti Ykkösen runkopelaajasta erinomaiseksi liigapelaajaksi ja hän lienee viiden vuoden päästä mukana maajoukkueringissä. Kotimaan kentiltä tutuista pelaajista Ilveksen Lauri Ala-Myllymäki ja HJK:n Aapo Halme ovat potentiaalisia pelimiehiä, jotka siirtynevät vielä lähitulevaisuudessa Veikkausliigaa kovempiin sarjoihin. Varsinkin Halmeella on kaikki edellytykset tehdä komea ura kansainvälisillä kentillä.
Arvio
Arajuuri ja Väisänen ovat ne nimet, joiden varaan Huuhkajat viiden vuoden päästä rakentaa oman puolustuspelaamisensa. Nykyisistä maajoukkuepelaajista ainakin Joona Toivio lienee mukana myös viiden vuoden päästä ja myös Valtteri Morenilla on paljon potentiaalia, jos hän vain löytäisi itselleen ympäristön, jossa hän saisi nykyistä enemmän peliaikaa. Nuorista pelaajista O´Shaughnessy on jo esiintynyt maajoukkueessa ja viiden vuoden päästä hän pelaa toivottavasti jossain muualla kun Englannin alasarjoissa. Suomella ei ole yhtään varsinaista superlupausta puolustuspäähän, mutta muutaman vuoden päästä materiaalin laajus on toivottavasti hieman nykyistä parempi.
Laitapuolustajat
Suomella on ollut läpi historian suuria vaikeuksia tuottaa edes etäisesti kansainvälistä tasoa olevia laitapelaajia. Tällä hetkellä laitapuolustajan paikat miehittävät Kari Arkivuo ja Jere Uronen, joista ensinnämainittu jalkapallojumala tuskin on enää mukana kuvioissa viiden vuoden päästä. Vasemman laidan erikoismies Uronen sen sijaan vasta lähestyy pelimiehen parhaita vuosia ja on hyvin mielenkiintoinen pelaajatyyppi Huuhkajien tulevaisuutta ajatellen. Uronen omaa kansainvälisen tason vahvuuksia, mutta jatkuvat loukkaantumiset ovat hidastaneet valitettavan paljon todella lupaavan pelaajan kehittymistä. Uronen on nopeasti noussut Belgian liigan suurseura Genkin vakioavaajaksi ja hän on toivottavasti viiden vuoden päästä nykyistä parempi ja monipuolisempi jalkapalloilija.
Arkivuon ja Urosen takana Jukka Raitala on ollut jo vuosia tärkeä rotaatiopelaaja maajoukkueessa. Raitala oli aikoinaan todella lupaava pelaaja ja hän siirtyikin hyvin menneiden U-21 EM-kisojen jälkeen kovin odotuksin Saksan Bundesliigan Hoffenheimiin, jossa vastuu jäi kuitenkin valitettavan pieneksi. Raitala siirtyi vastikään rapakon taakse Columbukseen ja hänen jatkamisensa maajoukkueessa on isohko kysymysmerkki. Vastikään Rovaniemeltä Hollantiin siirtynyt Janne Saksela nousi Backen aikana mukaan maajoukkuerinkiin ja hänestä varmasti kaavaillaan Arkivuon pitkäaikaista korvaajaa Huuhkajien oikealle laidalle. Saksela on erittäin hyökkäysorientoitunut pelaaja ja lähtökohtaisesti Hollannin Eredivisienin pitäisi sopia hyvin hänen vahvuuksilleen, vaikkakin alussa entisellä RoPS:n pelaajalla on ollut vaikeuksia mahtua Sparta Rotterdamin avauskokoonpanoon.
Nykyisten nimien takana ei todennäköisesti ihan hetkeen ole nousemassa uusia nimiä Huuhkajien matkaan, sillä laitapakkitilanne tulevaisuudenkaan osalta ei näytä erityisen positiiviselta. QPR:n parikymppinen Nico Hämäläinen on mielenkiintoinen pelimiehen alku, nuori mies pääsi jo maistelemaan Englannin toiseksi korkeimman sarjatason tunnelmia, mutta viime aikoina päävalmentajan vaihtumisen jälkeen vastuu edustusjoukkueessa on jäänyt vähäiseksi. Hämäläinen on kuitenkin Suomen mittakaavalla kovahko lupaus ja hänen kehityksensä olisi maajoukkueelle todella tärkeä asia. Mielenkiintoinen nimi on myös Saksan Kaiserslauterniin siirtynyt FC Jazzin kasvatti Tuure Mäntynen, joka pelasi nousi Ykkösessä isoon rooliin vasta 16-vuotiaana. Potentiaalinen maajoukkuerinkiin nouseva pelaaja on myös Italian korkeimmalle sarjatasolle Suomen mestari MIFK:stä siirtynyt Thomas Mäkinen, joka on koulutukseltaan keskikenttäpelaaja, mutta pelasi Marienhaminassa parhaat pelinsä oikeana laitapuolustajana.
Arvio
Uronen on varma avaaja vasemmalla laidalla ja oikealla viilettää todennäköisesti Janne Saksella, joskin myös Jukka Raitala pystyy ikänsä puolesta olemaan myös mukana kuvioissa. Sakselan ja Urosen takana Huuhkajien pitää toivoa, että joku nuorista pelaajista lyö läpi aikuisten tasolla, sillä muuten pelaajamateriaali on aivan yhtä ohut kuin tälläkin hetkellä.
Keskikenttä
Huuhkajien keskikenttätilanne tulevaisuutta ajatellen on varsin kutkuttava. Nykyisistä avainmiehistä kaikki voivat pelata myös viiden vuoden päästä, mutta erityisesti Roman Eremenkon ja Perparim Hetemajn mukanaolo on kaikkea muuta kuin varmaa. Alexander Ring jätti Euroopan kentät taakseen ja siirtyi Andrea Pirlon seurakaveriksi New Yorkiin. Ringillä on vielä paljon annettavaa maajoukkueelle, jos hän vain jaksaa reissata Euroopan ja USA:n välillä maajoukkue-edustusten aikaan. Nykyistä isompaa vastuuta on tarjolla Puolen toiseksi korkeinta sarjatasoa mielin määrin dominoineelle Petteri Forsellille. KPV:n kasvatin ongelmat ovat aina olleet kentän ulkopuolisissa asioissa, jos ammattilaiselämä maistuu jatkossakin yhtä hyvin, tulee hän pelaamaan viiden vuoden päässä aivan muualla kuin Puolan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
Robin Lod lienee viiden vuoden päästä Huuhkajien tärkein keskikenttäpelaaja. Fiksu ja oppimishaluinen Lod on noussut jopa hieman yllättäen Suomen keskikenttäpelaajien eliittiin, sillä nuorempana hän ei ollut aivan ikäluokkansa kärkilupauksia, mutta kovalla työllä hän on raivannut itsensä aina Kreikan suurseura Panathinaikosin avauskokoonpanoon asti. Lod on esiintynyt Kreikassa edukseen, hän kuuluu monipuolisena pelaajana päävalmentajan luottomiehiin ja pelaa käytännössä aina kunnossa ollessaan.
Lodin ohella myös Thomas Lam lienee Huuhkajien vakiokokoonpanossa viiden vuoden päästä. Lamin päätös siirtyä Englannin divarin Notthinghamiin vaikuttaa hieman virhetikiltä, mutta viime aikoina legendaarisen pelaaja-agentin Mino Raiolan asiakasta on huhuiltu useampaankin Serie A-seuraan. Myös hienosti Ruotsissa esiintynyt Simon Skrabb kuuluu varmasti Huuhkajien vakionimiin, joskin hän saattaa joutua pelaamaan paljon myös hyökkäyksessä Suomen kroonisen hyökkääjäpulan vuoksi.
Petteri Forsell on poikkeuksellinen suomalainen jalkapalloilija. (AOP)
Suomen tämän hetken mielenkiintoisimmat lupaukset ovat kaikki keskikenttäpelaajia. Kaan Kairinen, Sergej Eremenko, Abukar Mohamed ja Mikael Soisalo ovat kaikki Suomen mittakaavalla superlupauksia ja porukasta jokainen pelaa tällä hetkellä kovan kansainvälisen seuran nuorisoakatemiassa. Lähimpänä maajoukkueen portteja lienevät Kairinen ja Soisalo, jotka ovat jo osoittaneet pärjäävänsä Veikkausliigassa ennen siirtymistään ulkomaille. Kairinen on lähellä läpimurtoa Tanskan Midtjyllandissa ja tämän tapahduttua nousee hän välittömästi mukaan myös Huuhkajien pelaajarinkiin. Suomen Pogbaksi nimetty Mohamed on kehittynyt viime vuosian räjähdysmäisesti ja erinomaisen Ykkösen kauden jälkeen somalitaustainen nuori mies sai unelmasiirron erinomaisesta akatemiastaan tunnetun Lazion riveihin. Italia ei ole ollut suomalaisille pelaajille kovin otollinen maaperä, mutta fiksu ja erittäin motivoitunut Mohamed saattaa hyvinkin olla poikkeuksen sääntöön tekevä tapaus. Soisalon kehittyminen olisi Huuhkajien kannalta hyvin tärkeää, sillä hänellä on potentiaalia olla ensimmäinen oikeasti hyvä suomalainen laituri sitten Joonas Kolkan ja Mika Nurmelan. Krooninen laitapelaajien puute on vaikeuttanut maajoukkueen pelaamista ja Soisalo olisi taktisesti tärkeä ase, sillä hänen myötään Huuhkajien peliä olisi mahdollista monipuolistaa monella tavalla.
Arvio
Keskikentän tilanne tulevaisuutta ajatellen näyttää herkulliselta. Nykyiset avainpelaajat saattavat hyvinkin olla mukana viiden vuoden päästä ja heidän taustalla kehittymässä on hyvin mielenkiintoinen ikäpolvi oikeasti lupaavia pelimiehiä. Unohtaa ei myöskään saa Arsenalin Glen Kamaraa, jonka osakkeet ovat olleet viime vuodet ikävässä laskussa. Kamara ehti jo debytoida Arsenalin ykkösjoukkueessa, mutta nyt hänellä on vaikeuksia löytää itselleeen sopivaa lainaseuraa, sillä tie Arsenalissa on pahasti tukossa. Myös Matej Hradecky, Pyry Soiri ja Robert Taylor ovat mielenkiintoisia nimiä, mutta heistä kukaan tuskin nousee koskaan aivan maajoukkueen avainpelaajien joukkoon.
Hyökkääjät
Suomen hyökkäyspään tilanne tulevaisuuden osalta näyttää valitettavan samalta kuin nykyhetki. Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo ovat ehdottomasti ne kaksi nimeä, joiden varaan Suomen hyökkäyspelaaminen viidenkin vuoden päästä rakennetaan. Pohjanpalon tämänhetkinen tilanne Leverkusenissa vaatii pohtimista, sillä erinomaisista otteista huolimatta päävalmentaja Roger Schmidt ei tunnu luottavan suomalaiseen edes vähää alusta, vaikka moni HJK-kasvatin pahimmista kilpailijoista olisi sivussa loukkaantumisten vuoksi. Pohjanpalosta ei välttämättä koskaan kehity Leverkusenin tasoisen joukkueen vakioavaajaa, mutta hän tulee taatusti tekemään komean uran kansainvälisillä kentillä ja Suomen maajoukkueessa. Pukki on saanut uransa takaisin raiteilleen Tanskassa ja nykyisella maalitahdilla hän siirtyy lähitulevaisuudessa astetta kovempaan liigaan. Pukin kannattaa kuitenkin olla tarkkana seuraavan seuravalinnan kanssa, sillä hän on melko rajoittunut pelaajatyyppi, joka vaatii onnistuakseen tietynlaisen pelitavan ja formaation.
Nykyisen tehokaksikon takana ehdottomasti mielenkiintoisin nimi on Suomen Zlataniksi nimitetty Vahid Hambo. Hambo käväisi vuosi sitten Veikkausliigassa, pelasi kuusi ottelua, paukutti neljä maalia ja siirtyi Englannin divarjoukkue Brightonin riveihin. Hambo on ollut loukkaantuneena käytännössä koko viimeisen vuoden ja peliaika Englannissa on jäänyt minimiin. Tästä huolimatta Hambon perässä on useita seuroja, sillä hän on hyvin poikkeuksellinen, tiettyjä erikoisominaisuuksia omaava pelimies, joka taitaa viimeistelyn jalon taidon. Hambon kehityksen kannalta seuraava vuosi on äärimmäisen tärkeä, sillä miehen on saatava peliaikaa ja pysyttävä kasassa. Onkin mielenkiintoista nähdä, lähteekö Bosnian passinkin omistava kolossaalinen hyökkääjä johonkin lainalle vielä ennen kesää.
Arvio:
Pukki ja Pohjanpalo ovat hyviä hyökkääjiä ja viiden vuoden päästä ehdottomasti maajoukkueen kärkipelaajia. Huuhkajien ystävien pitää toivoa kädet ristissä Hambon loukkaantumisten loppumista ja sitä, että mies kehittyisi käyttökelpoiseksi vaihtoehdoksi maajoukkueen käyttöön. Nykyisistä nimistä Eero Markkanen ja Roope Riski lienevät käyttökelpoisia pelaajia myös viiden vuoden päästä ja myös Tim Väyrysellä saattaa olla paljonkin annettavaa maajoukkueelle. Nuoremmista pelaajista Skotlannin Rangersissa pelaava Serge Atakayi ja Stokeen Oulusta siirtynyt Niklas Jokelainen ovat mielenkiintoisia lupauksia, mutta kumpikaan on tuskin vielä maajoukkuetason pelaajia viiden vuoden päästä.
Kansikuva: Getty