Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Osallistu MM-futiksen viikkokisoihin – voita jopa 2500 euroa
Espanjassa kuohuu. Maan jalkapalloliittoa ravisteli puheenjohtaja Angel Maria Villarin korruptioskandaali, joka pakotti myös Fifan johtokunnassa toimineen 68-vuotiaan ex-maajoukkuepelaajan eroamaan. Pari viikkoa sitten pestissään aloittanut Luis Rubiales halusi lähettää viestin ja potki liiton selän takana Real Madridin kanssa neuvotelleen Julen Lopeteguin pihalle vain kaksi päivää ennen Espanjan kisa-avausta.
RFEF:n kanssa sopimuksen vuoteen 2020 asti solmineen Lopeteguin toiminta oli epäammattimaista, sillä hän tiedotti liittoa edustajia uudesta pestistään Real Madridin peräsimessä vain vartti ennen julkaisua. Siitä huolimatta Rubialesin antamat potkut olivat paha ylilyönti, varsinkin kun pelaajat ryhmittäytyivät tappioitta maajoukkuetta luotsanneen Lopeteguin taakse.
Oletettavasti Rubiales halusi tehdä itsensä tunnetuksi ja osoittaa auktoriteettinsa. Ironiaa lisää se, että tulevan Real Madrid luotsin tilalle palkattiin saman seuran ex-kapteeni ja legenda Fernando Hierro. Päävalmentajasekoilu juuri ennen kisojen alkua oli viimeinen asia, mitä poliittisesti jännittynyt maa kaipasi.
Ilta-Sanomien toimittaja Saku-Pekka Sundelin kirjoitti oivaltavan kommentin siitä, kuinka urheilun ja politiikan erottaminen on käytännössä mahdotonta ja asian jatkuva toistelu lähinnä itsensä huijaamista. MM-turnauksessa maajoukkueet pyrkivät mitä luultavammin sulkemaan ylimääräiset häiriötekijät pois, mutta voivatko maan poliittiset jännitteet olla vaikuttamatta kisojen ennakkosuosikkeihin kuuluvaan Espanjaan?
Katalonian umpisolmu on tiukasti kiinni
Katalonian vailla perustuslaillista pohjaa ollut kansanäänestys aloitti tapahtumasarjan, jonka kietomaa tiukkaa umpisolmua maassa auotaan edelleen. Moni kommentaattori on edelleen sitä mieltä, ettei katalaanien tavoite ollut missään vaiheessa itsenäistyä, vaan pyrkiä lisäämään itsehallintoalueen autonomiaa, ottamalla muun muassa verotusta enemmän omiin käsiin. Keskushallinnon voimakkaat vastatoimet ajoivat osapuolet tilanteeseen, josta kummankaan oli käytännössä mahdotonta poistui kasvojaan menettämättä.
Juuri ennen joulua pidetyt aluehallintovaalit eivät varsinaisesti avanneet pattitilannetta, sillä itsenäisyysmieliset saavuttivat niukan enemmistön. Katalaanit ovat saaneet runsaasti kansainvälistä sympatiaa Espanjan viranomaisten ylimitoitettujen vastatoimien johdosta, jotka veivät sadoittain ihmisiä sairaalahoitoon. Sympatiasta huolimatta lokakuussa tulleella itsenäistymisjulistuksella ei ole perustuslaillista pohjaa ilman keskushallinnon hyväksyntää ja näin ollen myös kansainvälisen tunnustuksen saaminen on käytännössä mahdotonta. Tilanne on ollut kiusallinen etenkin Euroopan unionille, joka on systemaattisesti vältellyt ottamasta kantaa ja pitänyt tilannetta jäsenmaan sisäpoliittisena ongelmana.
Pientä helpotusta saatiin, kun Espanjan keskushallintoa johtanut ja sitä kautta väkivaltaisista vastatoimista vastuussa ollut Mariano Rajoy oli pakotettu eroamaan pääministerin paikalta kesäkuun alussa. Rajoyn edustaman keskustaoikeistolaisen kansanpuolueen uskottavuus vajosi, kun puolueesta paljastui merkittävä korruptioskandaali, joka pakotti Rajoyn eroamaan.
FC Barcelonan kotipeleissä on nähty voimakkaita kannanottoja itsenäisyyden puolesta. (David Ramos/Getty Images)
Haastava tilanne heittää kysymysmerkkejä jalkapallon MM-kisoihin valmistautuvan Espanjan maajoukkueen ylle.
Lopeteguilta Hierrolle siirtyneessä ryhmässä ei ole kuin kolme katalaania, mutta he ovat sitäkin tärkeämpiä: Sergio Busquets, Gerard Pique sekä Jordi Alba ovat jo pitkään kuuluneet maajoukkueen tukipilareihin. Jokainen Barcelonaa edustavasta kolmikosta on takuuvarma avauskokoonpanon pelaaja.
Myrskyn silmässä on ollut erityisesti Pique, joka on julistautunut itsenäisyyden kannattajaksi. Barca-toppari sanoi taannoin lehtihaastattelussa, että hänet voidaan jättää ulos maajoukkueesta, jos tilanne sitä vaatii, mutta kantaansa Katalonian itsenäisyyteen hän ei ole muuttamassa. Hetkeä myöhemmin espanjalaislehdistö kertoi Piquen ja topparipari Sergio Ramosin suhteen olevan huonossa jamassa.
Espanjalaismedian mukaan katalaanitriosta Pique ja Busquets ajautuivat keskenään selkkaukseen. Maailman parhaisiin pohjapelaajiin pitkään kuulunut Busquets sanoi, ettei ymmärrä, miksi Pique asettaa poliittiset asiat urheilullisten velvollisuuksien edelle. Busquets itse on välttänyt ottamasta kantaa poliittisesti tulenarkaan tilanteeseen, joka taas on huhujen mukaan saanut Piquen suuttumaan.
Kaiken järjen mukaan tilanne on kuitenkin ratkennut parhain päin, sillä Lopetegui tuskin olisi ottanut Piqueta saastuttamaan joukkueen ilmapiiriä, mikäli tämä ei olisi täysillä mukana ja väleissä kaikkien joukkuetovereidensa kanssa.
Ikävää Lopeteguin yllättävissä potkuissa oli juuri se, että luotsi vaikutti joukkueelta saamansa tuen perusteella saaneen ryhmän yhtenäiseksi.
Juuri poliittiset jännitteet pitivät La Rojan pitkään varjoissa
Maata ja maajoukkuetta polarisoiva poliittinen tilanne tuo monille mieleen ikäviä muistoja menneisyydestä. Ennen vuodesta 2008 alkanutta kultamarssia, Espanja tunnettiin pitkään arvokisojen alisuorittajana. Viime vuosituhannen paras MM-sijoitus oli vuonna 1950 napattu neljäs sija. EM-kisoissa maa juhli kultaa vuonna 1964 ja oli loppuottelussa 20 vuotta myöhemmin.
Syitä heikkoon menestykseen on monia, mutta kenties suurin syy löytyy maan sisäisistä jännitteistä.
FC Barcelonan tunnuslause ”Més que un club” (suom. Enemmän kuin seura) kuulostaa tietämättömälle urheilulle ominaiselta kliseeltä, mutta se pitää täysin paikkansa. Valtaa maassa vuodet 1939-1975 pitänyt diktaattori Francisco Franco sorti katalaaneja muun muassa kieltämällä katalaanin kielen käytön. Planeetan kuuluisimpiin katalaaneihin kuuluva Pep Guardiola on sanonut Blaugranan olleen sortovuosina katalaaneille tapa ilmaista itseään. Camp Nou oli ainoa paikka, jossa katalaanit saivat olla katalaaneja.
Franco taas oli henkeen ja vereen Real Madridin mies. Kaikki kunnia Los Blancosin huimalle menestykselle 1960-luvun Eurooppa cupissa, mutta iso osa siitä on keskushallinnon ansiota, joka teki seurasta politiikkansa jatkeen. Juuri tästä syystä maailman kuuluisimpana otteluna tunnettu El Clasico on niin merkittävä. Jalkapalloviheriö oli vähemmistökansalle ainoa tapa taistella sortajaa vastaan. Toki vastakkain ovat planeetan suurimpiin kuuluvat ja monien mielestä kauneimmat seurat, mutta ottelun suuruutta korostaa yhtä lailla pitkälle historiaan ulottuva poliittinen jännite.
Kahden seuran vastakkainasettelu näkyi pitkään myös Espanjan maajoukkueessa, jolla oli kisajoukkueen julkaisun yhteydessä tapana kertoa ensin Real Madridin pelaajat, sitten Barcelonan edustajat ja lopuksi muut. Soppaan kun lisätään vielä terroristisia iskuja tehneet itsenäisyysmieliset baskit, oli tilanne kaikin puolin kaoottinen.
Francon kuoleman jälkeen tilanne rauhoittui, mutta arvet ja jakolinjat säilyivät pitkään maajoukkueessa. Tarina kertoo kahden suuren johtajan, Carles Puyolin ja Iker Casillasin tehneen lujasti töitä maajoukkueen yhtenäistämiseksi. Barcan ja Realin kapteenit onnistuivat mitä ilmeisemmin missiossaan, sillä duo juhli yhdessä EM- ja MM-kultaa vuosina 2008 ja 2010. Barca-ikoni missasi vuoden 2012 EM-kisat loukkaantumisen takia, mutta Casillas johti maan kolmanteen perättäiseen arvoturnauksen voittoon.
Patojen murtuminen kahden suuren välillä on näkynyt 2000-luvulla. Kentällä taistelu Espanjan herruudesta on ollut tiukkaa, mutta kun Casillas siirtyi kesällä 2015 FC Portoon 25:n Real Madridissa vietetyn vuoden jälkeen, riensi usea Barca-tähti ylistämään Espanjan pitkäaikaista ykköstorjujaa. Sama nähtiin toisin päin muutamaa vuotta aiemmin, kun Puyol jätti rakkaan kasvattajaseuransa.
Iker Casillas ja Carles Puyol olivat Espanjan menestyksen tärkeimmät tekijät. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Syksyllä vanhoja haavoja kuitenkin auottiin. Nurmella Lopeteguin ryhmä ei ole antanut poliittisten jännitteiden haitata. Lopetegui piti tiukasti kiinni pallonhallintapelin sanansaattajien identiteetistä, mutta onnistui puhaltamaan ryhmään hieman suoraviivaisuutta ja uutta ilmettä. Espanja ei hävinnyt tulevan Real Madrid -luotsin aikana kertaakaan. Sikäli, kun 88:n A-maaottelun Fernando Hierro jalkapallosta jotain ymmärtää, ei hän lähde tekemään mitään muutoksia liiton uuden puheenjohtajan kukkoilun uhriksi joutuneen Lopeteguin sapluunaan.
Lopeteguin potkuista huolimatta Espanjan menestymisen kannalta olennaisin kysymys on se, vaikuttaako Katalonian poliittinen umpisolmu ryhmän yhtenäisyyteen? Jokainen haluaa sulkea jalkapallon ulkopuoliset asiat pois mielestään ja voittaa MM-kultaa. Jalkapalloilijat ovat kuitenkin ihmisiä – eivät koneita – ja olisi sitä kautta utopistista väittää, ettei tämän kaltaisilla asioilla olisi minkäänlaista painoarvoa.
Siitä, kuinka paljon Katalonian tilanne ryhmään vaikuttaa, voidaan hakea osviittaa topparipari Ramos & Piquen yhteispelistä, kun Espanja kohtaa naapurimaa Portugalin perjantai-iltana Sotšissa. Kaksissa edellisissä kisoissa huipputopparien yhteistyö on jättänyt runsaasti toivomisen varaa.
Lähteet: The Guardian, Bloomberg, Express
Kansikuva: David Ramos/Getty Images