Faneille.com – Urheilumedian Zlatan.Karsintavoiton viimeksi 7. syyskuuta vuonna 2015 napannut Suomen jalkapallomaajoukkue nappasi, ei yhtä vaan kaksi voittoa syyskuun karsintapeleistä. Pelien antia kokoontui puimaan raadin muodossa Faneille.comin toimittajat Roope Liimatainen ja Jaakko Tiira, jotka iloitsivat voitoista, mutta muistuttivat, että pelillisellä puolella Suomella on vielä runsaasti tekemistä.
VOITTOPUTKI! Kuinka tärkeitä karsintavoitot olivat Huuhkajille vai kannattaako niistä liikoja innostua?
RL: Kyllähän onnistumiset aina ruokkivat onnistumisia, joten kenties jatkossa on lupa odottaa parempaa. Kisapaikka on kuitenkin se meidän kaikkien yhteinen unelma ja sen suhteen näistä voitoista ei ollut enää hyötyä. Sama nähtiin viime karsinnoissa, kun tuloksia alkoi tulemaan vasta kisapaikan mentyä ohi suun. Joka tapauksessa kaksi voittoa olivat hyvä kasvojenpesu ja ainakin meikäläisellä oli Islanti-voiton jälkeen todella hyvä ja huojentunut olo.
JT: Tottakai pitää innostua. Varsinkin kun maajoukkuemme yhteishenki on niin huono, että kaikki Huuhkajat eivät olleet katsomassa koripalloa. Ei vaan, liikoja ei kannata keulia, koska kuten Roope edellä totesi eivät nämä voitot vie Suomea yhtään lähemmäs kisaunelmaa. Takana oli kuitenkin kaksi vuotta ilman voittoa virallisesta pelistä, joten henkisesti nämä kaksi täyttä pistepottia tekevät poikaa, niin pelaajille kuin kannattajille. Voitot antavat uskoa paremmasta, sillä aiemmin Suomi pelasi ihan kelpo otteluita, mutta hävisi silti – esimerkiksi viime syksynä Ukrainaa ja Islantia vastaan. Ei lähdetä vielä keulimaan, mutta uskottavuuden kannalta voitot olivat tärkeitä ja niistä saa iloita.
Ennen otteluita kaipailtiin rakennetta ja kollektiivisuutta Huuhkajien peliin. Nähtiinkö sitä Islanti ja Kosovo -otteluissa?
RL: Kumpikaan ottelu ei ollut pelillisesti erityisen hyvä. Islantia vastaan jouduttiin todella tiukoille, vaikka ottelun lopussa pelattiin hyvän matkaa miehen ylivoimalla. Kosovoa vastaan peli oli rönsyilevää, eikä punaista lankaa oikein tahtonut löytyä. Tietysti täysin loukkaantumisten runtelema joukkue oli osasyynä jälkimmäisessä pelissä. Keskityspallojen puolustamisessa Huuhkajat olivat ottaneet ison harppauksen eteenpäin. Etenkin viime karsinnoissa lähes jokainen joukkue piti keskityksillään suomalaisia pilkkanaan ja kaiken maailman Kyle Laffertyt ja Zoltan Gerat iskivät palloa päällään maaliin. Islantia vastaan Huuhkajat olivat todella vahvoja omassa boksissa ja putsasivat hienosti Islannin keskitykset ja rajaheitot. Tätä edesauttoi Joona Toivion pelaaminen laitapuolustajana ja erikoistilanteissa Eero Markkanen toi kovuutta myös omaan laatikkoon.
JT: Samoilla linjoilla, eivät Huuhkajat mitään seksifutista pelanneet. Islantia vastaan puolustuspelaaminen oli kuitenkin hyvällä tasolla, eikä kokosuomen Islanti saanut juurikaan vaarallisia paikkoja luotua. Pallon kanssa tekeminen taas oli suurimmaksi osaksi kamalaa. Islantilaisten nostaessa prässiä, ei Suomella tuntunut löytyvän syöttösuuntia kuin alaspäin ja pallo palautui yleensä aina Lukas Hradeckylle asti, joka lähetti sen pitkänä kohti Markkasta. Siitä Huuhkajille täytyy kuitenkin antaa tunnustusta, että tilanteenvaihdoissa he olivat lauantaina erittäin teräviä. Esimerkiksi Alexander Ringin upeaan vaparimaaliin johtanut tilanne tuli juuri nopean vastahyökkäyksen jälkeen. Linjat pysyivät tiiviinä, mutta organisoitu eteneminen pelivälineen kanssa jätti runsaasti toivomisen varaa.
Kosovo-peli taas oli kaikin puolin melko heikkotasoinen jalkapallo-ottelu, toki Huuhkajien avauksesta tippui monta pelaajaa, joka hankaloitti pelaamista väistämättä. Albaniassa pelatussa ottelussa Suomi sai pelattua palloa laidoille, mutta sen jälkeen peliä edistävät syöttösuunnat usein loppuivat. Myöskään alakerta ei ollut niin hyvin organisoitu kuin lauantaina Ratinassa. Jos Huuhkajat pystyvät kuitenkin jatkamaan nähdyn kaltaista puolustuspelaamista ja ovat yhtä teräviä tilanteenvaihdoissa, on pelin rakennetta helppo kehittää myös hitaamman hyökkäämisen osalta.
Ketkä olivat Suomen suurimpia onnistujia yksilötasolla?
RL: Islantia vastaan kentän suvereeni hahmo oli Perparim Hetemaj, joka tuntui välillä tekevän kentällä mitä tahtoi. Hänen pelirohkeutensa ansiosta Suomi pääsi hyökkäysalueelle ja myös maaliin johtanut vapaapotku tuli Perpan nousun päätteeksi. Paulus Arajuuri oli vahva molemmissa otteluissa ja hän onkin omissa kirjoissani Huuhkajien ykköstoppari. Tim Sparvin paluu toi kesikentälle tasapainoa, jolla saattoi loppupeleissä olla hyvinkin suuri merkitys kahden voiton ja nollapelin takana. Molemmissa otteluissa pelannut Albin Granlund esiintyi varsin miehekkäästi oikealla laidalla.
Perparim Hetemaj oli kentän kuningas Islanti-ottelussa. (Kimmo Brandt/AOP/EPA)
JT: Kollegan ensimmäiseen lauseeseen on helppo yhtyä. Hetemaj’n esitys lauantaina oli yksi parhaista yksilötason otteluista Suomi-paidassa koko 2010-luvulla. Chievon kippari pystyi edistämään peliä kuljetuksilla ja ovelilla syötöillä, jonka lisäksi Perpalta nähtiin tuttua ja tärkeää raastamista. Myöskään Tim Sparvin roolia ei voi vähätellä. Edellä mainitun tasapainon ohella Sparv tuo konehuoneeseen pallollista johtajuutta, eikä hän juurikaan hasseja syöttele. Arajuuri oli loistava kuten Roope totesi, mutta myös Sauli Väisänen näytti miksi hän pelaa tällä hetkellä Serie A:ssa. Niklas Moisanderin poissaollessa Väisänen pystyi ottamaan alakerran pallollisen johtajan roolia jaellen muutamia loistavia passeja linjojen väleihin.
Onko maajoukkue nyt oikealla tiellä, joko voidaan alkaa haaveilemaan 2020 EM-kisoista?
RL: Voittojen tie on tottakai oikea tie, mutta ei tässä vaiheessa kannata antaa mopon keulia lainkaan. Myös viime karsintojen lopussa nähtiin pari voittoa, mutta eivät nekään kantaneet hedelmää näihin karsintoihin. Kuten sanottu, oli peli Islantia ja Kosovoa vastaan ajoittain melko heikkoa ja siihen on tultava muutos, jotta kisapaikasta kannattaa ruveta haaveilemaan.
JT: Itsekään en alkaisi vielä keulimaan, sillä Huuhkajien pelaamisessa on edelleen isoja puutteita. Pelkällä puolustamisella ja satunnaisilla vastaiskuilla ei mennä kisoihin, vaan peliä pitäisi pystyä myös avaamaan ja rakentamaan tilanteita sitä kautta. Mitä tulee 2020 EM-kisoista haaveiluun, niin kuukauden päässä häämöttävät karsintapelit Kroatiaa ja Turkkia vastaan antavat osviittaa, jonka lisäksi tietysti myös lohkoarpa on kriittinen. Oli kuitenkin tärkeää, että Huuhkajat saivat voittoja, sillä kisaunelmaan on vaikea uskoa jos koko ajan tulee turpaan. Sanotaanko, että menneiden pelien anti oli kuitenkin lupauksia herättävää.
Kansikuva: Kimmo Brandt/All Over Press/EPA