Kaksi kieltä, kaksi kulttuuria, yksi maajoukkue – onko Belgiasta kasvanut vihdoin yhtenäinen joukkue?

Osallistu MM-futiksen viikkokisoihin – voita jopa 2500 euroa!

Belgia on monin paikoin poikkeuksellinen maa. Vähemmistökansoja ja kieliä löytyy liki jokaisesta maasta, mutta harva on niin selvästi kahtia jakautunut kuin Belgia. Tämä luo omat haasteensa maan tähtiloistoa pursuavalle maajoukkueelle, joka ei ole aiemmissa turnauksissa kasvanut joukkueeksi.

Hollannin ja Ranskan välissä sijaitseva Belgian kuningaskunta jakautuu kolmeen provinssiin: hollantia puhuvaan Flanderiin, ranskaa puhuvaan Valloniaan sekä virallisesti kaksikieliseen Brysselin pääkaupunkialueeseen, jossa ranska on kuitenkin hallitsevampi kieli. Hollantia puhuu äidinkielenään arviolta 60 prosenttia ja ranskaa 40 prosenttia väestöstä. Maan kolmas virallinen kieli on saksa, mutta sitä puhuu äidinkielenään alle prosentti belgialaisista.

Kielikysymys jakaa maata. Belgialaiset voivat katsoa Venäjällä pelattavia MM-kisoja joko hollannin tai ranskan kielisiltä yleisradioyhtiöiltä. Kielen ohella Flanderia ja Valloniaa pidetään myös kulttuurisesti hyvin erilaisina. Vaikka provinssien välissä ei ole valtion rajaa, osa näkee kahden alueen olevan kulttuurisesti niin erilaisia, ettei niiden uskoisi muodostavan yhtenäistä valtiota.

Kulttuurinen jakolinja on näkynyt myös Belgian politiikassa, jossa Flanderin itsenäisyyttä ajava populistipuolue Vlaams Belang on saanut kannatusta. 2000-luvun puolivälissä VB sai parhaimmillaan noin 12 prosentin kannatuksen, mikä oikeutti 18 paikkaan Belgian 150-paikkaisessa parlamentissa ja viiteen paikkaan 40-henkisessä senaatissa. Edellisissä vuonna 2014 pidetyissä vaaleissa VB:n kannatus hiipui alle neljään prosenttiin.

Vlaams Belang on ollut Belgiaa jakava puhtaasti oikeistopopulistinen puolue. Puolueen alkuperäinen nimi oli Vlaams Blok, joka muutettiin, koska sitä pidettiin rasistisena. Flanderin itsenäisyyden ohella VB on ajanut tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa. Sen edustajia on istunut Euroopan parlamentissa vuodesta 1989 asti. Brysselissä VB kuuluu äärioikeistolaisena pidettyyn Kansakuntien ja vapauden Eurooppa -ryhmään, jossa vaikuttavat muun muassa Ranskan kansallinen rintama, Vaihtoehto Saksalle sekä hollantilainen Vapauspuolue.

Jalkapallosta on pyritty rakentamaan maata yhdistävää voimaa

Materiaalin puolesta Belgialle on helppo povata menestystä, mutta jalkapallojoukkueet ovat enemmän kuin osiensa summia. Belgian kohdalla joukkueen hitsaaminen yhtenäiseksi on maan jakautuneisuuden takia poikkeuksellisen haastava tehtävä. EU-maita mittaavassa eurobarometrissä Belgia erottui unionin vähiten isänmaallisena kansakuntana.

Kun joukkueesta puolet puhuu äidinkielenään ranskaa ja puolet hollantia, on pelille olennainen kommunikointi haastavampaa. Kielikysymystä ei kuitenkaan kannata liiaksi paisutella, sillä suurin osa Belgian nykyisestä kisajoukkueesta pelaa maan rajojen ulkopuolella ja sitä kautta kommunikointi eri kielillä on arkipäivää.

Maajoukkue on toiminut myös politiikan jatkeena. Osa on toivonut Punaisten paholaisten lempinimeä kantavasta ryhmästä yhtenäisen Belgian symbolia. Vastaavasti äärioikeistolaiset flanderilaiset ovat syyttäneet maajoukkuetta etnisestä tasapäistämisestä. Heidän mukaan maajoukkuevalmentajia on painostettu valitsemaan sama määrä ranskaa ja hollantia puhuvia.

Marc Wilmotsin aika maajoukkueen peräsimessä oli pettymys. (Claudio Villa/Getty Images)

VB:n johtohahmoihin kuuluva Filip Dewinter jopa ehdotti omien maajoukkueiden perustamista vuonna 2007. Tilaa Dewinterin ulostuloille syntyi ennen kaikkea maajoukkueen huonon menestyksen takia. Aikanaan arvokisojen vakiokävijäksi noussut Belgia missasi kaikki arvokisat Japanissa ja Etelä-Koreassa pelatun vuoden 2002 MM-turnauksen ja Brasilian neljän vuoden takaisten kisojen välillä.

Vaikka kulttuuriset jakolinjat ovat syvät, nykyisen ”uudeksi kultaiseksi sukupolveksi” tituleeratun joukkueen noustessa parrasvaloihin vuosikymmenen alussa, media sekä etelässä että pohjoisessa on pyrkinyt rakentamaan narratiivia yhtenäisestä Belgian maajoukkueesta.

Draama valmentajien ympärillä

Belgiaa valmensi edellisissä arvoturnauksissa maajoukkueen entinen kapteeni Marc Wilmots. Vuosituhannen alussa Wilmots oli kiistatta maan paras jalkapalloilija, mutta hän oli monin paikoin kontroversiaali nimitys Punaisten paholaisten päävalmentajaksi.

Wilmots oli paitsi kokematon päävalmentaja, hän oli aiemmin mukana politiikassa. Ex-keskikenttäpelaaja istui kaksi vuotta senaatissa ranskan kielisen Reformistisen liikkeen edustajana. Edeltävissä kisoissa Wilmotsin taktinen kyvyttömyys nosti päätään, sillä nimivahva maajoukkue ei näyttänyt missään vaiheessa joukkueelta. Wilmotsin täsmävalmennus oli pahasti ontuvaa, eikä hän saanut huippumiehistä juuri mitään irti.

Wilmotsin seuraajaksi palkattu Roberto Martinez oli outo nimitys. Pedantti espanjalainen on kokenut ja kohtalaista menestystä saavuttanut luotsi, jonka suurin saavutus oli piskuisen Wiganin johdattaminen FA Cupin voittoon vuonna 2013. Finaalissa Latics peittosi Manchester Cityn ja tippui seuraavalla viikolla Valioliigasta.

Martinezin kolmevuotinen pesti Evertonissa oli hyvin kaksijakoinen. Ajoittain Everton pelasi fantastista pallonhallintaan nojannutta jalkapalloa, mutta ajoittain ryhmä oli pahasti tuuliajolla. Lähteet joukkueen lähellä kertoivat Martinezin lepsun kurin olleen ongelma. Pelaajat saapuivat Finch Farmille usein myöhässä ja selvisivät ilman suurempi seuraamuksia.

Erinäisten lähteiden mukaan Belgian liitto päätyi Martinezin, koska tämä oli ykköskandidaatteja halvempi vaihtoehto. Poliittisesta näkökulmasta Martinezin nimitys oli kuitenkin oivallinen veto. Espanjalainen valmentaja ei assosioidu kumpaankaan valtakulttuuriin, eivätkä turhat jännitteet häiritse ainakaan valmentajan tasolla.

Roberto Martinez on saanut suojattinsa hyvään iskuun. (Shaun Botterill/Getty Images)

Belgialla on nyt kaikkien aikojen sauma menestyä

Belgian kisat ovat alkaneet vahvasti. Ryhmä kampesi Panaman helposti kumoon avauspelissä ja tyrmäsi Tunisian toisessa ottelussa. Maaliero on komea 8-2 ennen lohkon päätöspeliä Englantia vastaan.

Nurmella Martinezin Belgia on näyttänyt täysin eri joukkueelta, kuin edeltäjänsä Wilmotsin Punaiset paholaiset. Belgia on ollut yhtenäinen ja määrätietoinen. Se on osannut ajoittaa tilanneprässinsä ja on tehnyt sen yhtenäisesti. Hyökkäyksessä Eden Hazard ja kumppanit ovat löytäneet yhteisen sävelen. Belgit tekevät älykkäillä juoksuilla tilaa toinen toisilleen ja ovat myös osanneet hyödyntää liikkeistä syntyviä tiloja.

Vakuuttavat otteet ovat olleet tärkeitä, sillä ryhmän yhtenäisyydessä näytti olevan säröjä jo ennen turnauksen alkua. Harjoituksissa tähtipelaaja Kevin De Bruyne esitti eittämättä punaisen kortin arvoisen taklauksen, joka kohdistui Adnan Januzaj’n jalkoihin. De Bruyne ei jäänyt pahoittelemaan niittiään, vaan jatkoi pelaamista. Januzaj taas kertoi medialle, ettei taklaus haitannut häntä ollenkaan ja että se oli osa harjoitusten intensiteettiä.

Meneillään oleva turnaus saattaa hyvinkin olla Belgian kultaisen sukupolven paras sauma voittaa jotakin suurta. Hazard ja De Bruyne ovat ihanteellisessa 27 vuoden iässä. Romelu Lukaku on 25-vuotias, Vincent Kompany 32 ja loput avainpelaajat, kuten Jan VertonghenThibault CourtoisToby Alderweireld ja Dries Mertens siltä väliltä. Martinezin käytössä on tällä tukku parhaassa peli-iässä olevia huippupelaajia, joista lähes jokaisella on takanaan huippukausi.

Optimismia lisää isojen konttaaminen. Saksa putosi jo, Brasilia aloitti nihkeästi, Espanjaa vaivaa turha draama päävalmentajan ympärillä, Ranska on pelillisesti hajanainen ja Argentiina on ollut joukkueena pelaamisen irvikuva.

MM-kultaan on pitkä matka, mutta nyt belgeillä on kaikkien aikojen sauma. Punaisilla paholaisilla riittää silti epäilijöitä. Onko joukkue sittenkään yhtenäinen? De Bruyne, Vertonghen ja Mertens puhuvat äidinkielenään hollantia, Hazard ja Kompany ranskaa. Kieliasia ei kuitenkaan ole pelkkä kommunikaatio kysymys, vaan osa identiteettipolitiikkaa.

Menestyäkseen maajoukkueen täytyy olla yhtenäinen, mikä käytännössä tarkoittaa, että pelaajien täytyy tuntea olevansa belgialaisia. Aiemmissa turnauksissa näin ei ole ollut ja siksi Belgia on flopannut. Jos Martinez onnistuu yhdessä johtavien pelaajien kanssa ratkaisemaan haasteen, voi Belgia mennä pitkälle – aina päätyyn asti. Yhtäältä paletti voi levitä käsiin koska tahansa.

Lähteet: The Washington Post, Metro, BBC, The Guardian

Kansikuva: Francois Nel/Getty Images