Osallistu MM-futiksen viikkokisoihin – voita jopa 2500 euroa!
Kovalla joukkueella Venäjälle matkannut Ranska nostettiin kisojen alla ennakkosuosikkien joukkoon ja maa paineli odotetusti jatkoon C-lohkon voittajana. Les Bluesin pelaaminen on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin vakuuttavaa. Ongelmat juontavat juurensa päävalmentaja Didier Deschampsiin.
Ranska keräsi alkulohkosta mukavat seitsemän pistettä. Sen pelaaminen oli kuitenkin hidasta, lepsua ja sekavaa. Ranska oli itse asiassa todella onnekas. Sen kolmesta maalista kaksi oli onnenkantamoisia, kolmas syntyi pilkulta. Avauspelissä Australiaa vastaan voittomaali oli oma maali, kun puolustaja Aziz Behich onnistui roikottamaan pelivälineen yli oman maalivahdin.
Perua vastaan ottelun ainokaiseksi jäänyt Kylian Mbappen osuma oli niin ikään onnenkantamoinen. Olivier Giroudin laukaus boxin vasemmalta puolelta olisi tuskin tuottanut perulaismaalivahdille sen suurempia vaikeuksia, mutta pallo pomppasi kutia blokanneen puolustajan kautta veskarin yli ja suoraan Kylian Mbappen eteen, jolla oli helppo työ laittaa peliväline tyhjään rysään.
Lohkovaiheen kolmannessa pelissä Ranska oli vielä aiempaa aneemisempi, eikä saanut palloa Tanskan verkkoon, koko lohkovaiheen heikkotasoisimmassa ottelussa.
Ranskan tähtiloistoa pursuavassa ryhmässä pitäisi olla ennen kaikkea hyökkäysvoimaa, mutta laadukkaitten maalipaikkojen rakentaminen on tuottanut sille suurta tuskaa. Maaliodottamia laskevan Infogolin mukaan Ranskan alkulohkon xG oli 3,7. Lukemalla irtosi jaettu 18. sija yhdessä aussien kanssa.
Maaliodottama ei kerro koko totuutta, mutta jo sen perusteella voidaan todeta Ranskan hyökkäyspelaamisen näyttäneen myös tilastojen valossa yhtä heikolta, kuin miltä se on vaikuttanut nurmella.
Kolikolla on myös kääntöpuolensa, sillä omassa päässä Ranska on ollut vahva. Samainen Infogol arvioi yhden maalin päästäneen ryhmän päästettyjen maalien odottamaksi 1,8, mikä on Uruguayn jälkeen kisojen toiseksi paras lukema. Peru, Australia tai Tanska eivät kuitenkaan ole kummoisia mittareita lohkon ylivoimaisen ykkössuosikin alakerralle.
Deschamps on tuonut vakautta maajoukkueeseen
Deschamps saapui aikanaan sekavaan tilanteeseen. Laurent Blancin valmentama eripurainen ryhmä repeili liitoksistaan vuoden 2012 EM-kisoissa. Kahta vuotta aiemmin MM-kisat päättyivät täydelliseen katastrofiin, kun pelaajat Patrice Evran johdolla kyllästyivät päävalmentaja Raymond Domenechiin ja tie katkesi alkulohkoon ilman yhtään voittoa.
Ranskaa on Deschampsin alaisuudessa horjuttanut myös Mathieu Valbuenaan liittyvä seksivideo ja sitä seurannut kiristysskandaali, jonka takia tähtihyökkääjä Karim Benzema ei ole ollut pariin vuoteen maajoukkueen mukana.
Benzema oli myrskyn silmässä myös aiemmin, kun häntä ja hartaaksi muslimiksi julistautunutta Franck Riberyä syytettiin seksin ostamisesta alaikäiseltä prostituoidulta. Syytteet hylättiin, mutta skandaali varjosti maajoukkuetta pitkään.
Deschamps kipparoi 20 vuotta sitten Ranskan MM-kultaan. (Ben Radford /Allsport/Getty Images)
Deschampsille voi nostaa hattua siitä, että hän on tuonut vakautta maajoukkueeseen. Urheilullisessa mielessä esimerkiksi Benzeman jättäminen ulos kahden vuoden takaisista EM-kisoista tuntui pähkähullulta, mutta Deschamps piti päänsä, eikä Ranskalla ole ollut ryhmädynamiikan kanssa ongelmia hänen aikanaan.
Deschampsin kyky hallita persoonia juontaa juurensa hänen aikaansa pelaajana. Keskikentän pohjapelaaja kipparoi Ranskan MM- ja EM-kultaan vuosina 1998 ja 2000. Myös tuohon aikaan maajoukkue oli tulilinjalla, kun esimerkiksi äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman tuolloinen johtaja Jean-Marie Le Pen hyökkäsi sitä vastaan. Le Penin mukaan joukkueessa oli liikaa tummaihoisia pelaajia, eikä sillä ollut mitään tekemistä ihanteellisen Les Bluesin kanssa.
Pelaajavalinnat ja ryhmitys ovat puhuttaneet ranskalaisia
Deschampsin asema Ranskan päävalmentajana oli ensimmäiset vuodet melko stabiili. Kotikisojen finaalitappion jälkeen luotsin sädekehään on tullut viiltoja. Ranskassa ärsyttää ennen kaikkea Deschampsin pelaajavalinnat ja se kuinka hän tuntuu suosivan tiettyjä luottopelaajiaan.
Moni olisi nähnyt Adrien Rabiotin kisajoukkueessa Blaise Matuidin sijaan. Nuoret huipputopparit Aymeric Laporte ja Clement Lenglet eivät ole vieläkään debytoineet A-maajoukkueessa, mutta Adil Rami löysi kuin löysikin tiensä Deschampsin kisaryhmään.
Yhtälailla Olivier Giroudin asema on puhuttanut. Kookas Chelsea-hyökkääjä on ihanteellinen kakkoskärki, mutta Deschampsin papereissa hän on poikkeuksetta avauksessa. Rannalle jäivät huomattavasti kovempaa jälkeä seurajoukkueissaan tehneet Alexandre Lacazette ja Wissam Ben Yedder. Luotsin pitkäaikainen lempilapsi Moussa Sissoko sentään jäi ryhmän ulkopuolelle.
Pelaajavalintoja huomattavasti suurempi ongelma on ollut Deschampsin taktinen sekavuus. Luotsi on vaihdellut ryhmitystä ja avauskokoonpanoaan, eikä tällä hetkellä kenelläkään tunnu olevan visiota, miten Deschamps haluaisi ryhmänsä pelaavan.
Pelitapaongelma on kehittynyt parin viime vuoden aikana. Ennen kotikisoja Ranska pelasi poikkeuksetta 4–3–3-ryhmityksellä. Deschamps kuitenkin huomasi Antoine Griezmannin menevän hukkaan laidalla ja siirsi tämän keskelle. Ryhmitys muokkautui muotoon 4–4–1–1.
EM-karkeloiden jälkeen Deschamps on jumpannut kokoonpanoaan. Ranskan muodostelmat ja kokoonpanot ovat vaihdelleet. Deschamps on halunnut pitää Griezmann & Giroud -kärkiparista, mutta myös Mbappen tunkeminen avaukseen on ollut Les Bluesin entiselle kipparille lähes pakkomielle. Hyökkääjän koulutuksen saanut superlupaus on nähty neljän miehen keskikentän oikeassa laidassa.
Meneillään olevien kisojen avauspelissä Ranska oli ryhmittäytynyt 4–3–3-järjestelmään. Toisessa pelissä ryhmitys vaihtui 4–4–1–1-muotoon. Deschamps jätti kaikki huippulaiturinsa penkille ja Perua vastaan vasempana laiturina avasi Matuidi. Lohkon päätöspelissä ryhmitys oli sama kuin edellisessä, mutta kokoonpanossa nähtiin monia muutoksia Deschampsin lepuuttaessa monia avainpelaajiaan.
Deschampsilla riittää pähkäiltävää alisuorittaneen Antoine Griezmannin suhteen. (Matthias Hangst/Getty Images)
Tietääkö Deschamps itsekään, miten haluaa ryhmänsä pelaavan?
Ranskan eteneminen nurmella on ollut hyvin sekavaa. Vaikka ryhmästä löytyy tukku loistavia laitapelaajia, ovat nämä hyökkäävät pelaajat lähinnä pyörineet välitiloissa, kun nousevat laitapakit ovat täyttäneet laitakaistat.
Laitapakkien käyttö ei sinänsä olisi ongelma, mutta Ranskalta ei tällä hetkellä löydy järin hyvin ylöspäin pelaavia puolustajia. Etenkin vasemmalla ravanneen Lucas Hernandezin keskitykset ovat olleet toinen toistaan huonompia. Oikealla vastuuta sai enemmän topparia kuin laituria muistuttava Benjamin Pavard, joka ei ole tarjonnut hyökkäyspeliin minkäänlaista lisäarvoa. Ranskan parhaat laitapakit Djibril Sidibe ja Benjamin Mendy taas eivät vaikuta olevan täydessä pelikunnossa.
Jos Deschamps haluaa jatkaa Pavardilla ja Hernandezilla, on hänen pakko muuttaa pelaamistaan niin, että laitakaistoilta hyökkääminen ei ole ainoastaan laitapakkien vastuulla.
Taktinen sekavuus juontaa juurensa kahteen pelaajaan: Antoine Griezmanniin ja Paul Pogbaan. Kumpikin on fantastinen jalkapalloilija, mutta heidän uniikkiutensa tuo omat haasteensa.
Griezmann on kehittynyt Atletico Madridin kahden kärjen taktiikassa puhtaaksi hyökkääjäksi, mutta hän ei viihdy yksin piikissä. Aiemmin laiturina pelannut Griezmann taas jää laitakaistalla hieman varjoon, sillä hän elää ennen kaikkea pystypalloista. Yhden maalin pilkulta viimeistellyt Griezmann on kuitenkin ollut niin kuutamolla, ettei hänellä pitäisi olla mitään asiaa Ranskan avaukseen. Hänet aiemmissa peleissä korvannut Nabil Fekir on ollut huomattavasti terävämpi ja paremmin pelissä sisällä.
Pogba taas on parhaimmillaan box-to-box-roolissa, mutta pitkänhuiskean keskikenttäpelaajan kurittomuus puolustussuuntaan tekee hänestä ison riskin kahden miehen keskustaan. Sikäli, kun Deschamps haluaa Pogban ja Griezmannin yhtä aikaa kentälle, täytyy hänen tuoda Matuidin kaltainen työhevonen tasapainottamaan. Peru-ottelu kuitenkin osoitti kokeneen Juventus-pelaajan olevan hyökkäyspelaamisessa lähes täysin hyödytön hänelle oudossa roolissa.
Ranskan pelaajapakan tiedettiin taipuvan erilaisiin variaatioihin, joten ennen turnauksen alkua kellään ei ollut tarkkaa tietoa, miten Les Blues tulisi pelaamaan. Vastausten sijaan Deschampsin poppoo on lohkovaiheessa tarjonnut lähinnä lisää kysymyksiä – niin pelitavallisesti, kuin pelaajavalintojen suhteen.
Steven N’Zonzi kontrolloi keskikenttää tyylikkäästä Tanskaa vastaan. Fyysinen Sevillan pelaaja olisi huomattavasti Pogbaa turvallisempi ja stabiilimpi vaihtoehto. Vastaavasti Fekir on ollut Ranskan harvoja onnistujia ja hänen pitäisi kaiken järjen mukaan korvata Griezmann tulevassa neljännesvälierässä.
Uskaltaako Deschamps kuitenkaan penkittää kahta suurinta tähteään? Luotsi on ajanut itsensä puun ja kuoren väliin. Jos hän jättää tähtikaksikon penkille ja Ranska putoaa Argentiinalle, syytetään Deschampsia huonoista valinnoista. Jos Pogba ja Griezmann taas avaavat ja esiintyvät nähdyllä tasolla, saa Deschamps lokaa niskaansa samoihin pelaajiin luottamisesta.
Deschampsin ainoa tapa pelastaa kasvonsa on viedä Ranska pitkälle. Jos pelaaminen on kuitenkin yhtä hidasta ja sekavaa kuin alkulohkossa, ei Les Blues tule taistelemaan mestaruudesta, mihin sillä pitäisi materiaalinsa puolesta olla kaikki edellytykset.
Deschampsin sopimus jatkuu vielä seuraaviin EM-kisoihin. Jos Les Bluesin pelaamisessa ei tapahdu radikaalia parannusta, tulee tähtisikermää valmentamaan ensi syksystä alkaen joku muu. Galliassa sen jonkun muun toivotaan olevan Deschampsin kipparoiman kultajoukkueen paras pelaaja, Zinedine Zidane.
Kansikuva: Dean Mouhtaropoulos/Getty Images