Näkökulma: Tekopyhän Fifan pitäisi ymmärtää asemansa maailmanpolitiikassa, ei vältellä sitä

Osallistu MM-futiksen viikkokisoihin – voita jopa 2500 euroa!

Jalkapallon pahasti ryvettynyt kattojärjestö Fifa pyrkii asemoitumaan politiikan ulkopuolelle. Ajatus on jalo, mutta utopistinen ja saa järjestön näyttämään lähinnä tekopyhältä. Fifan pitäisi ymmärtää roolinsa ja sen tuomat mahdollisuudet maailmanpoliittisena toimijana, mutta se järjestöä ei näytä valitettavasti kiinnostavan.

Meneillään olevat MM-kisat ovat politisoituneimmat sitten Argentiinassa vuonna 1978 pelatun turnauksen. Tuolloin maailman ylivoimainen ykköspelaaja Johan Cruyff kieltäytyi pelaamasta sotilasjuntan hallitsemassa maassa.

Jo se, että kisat pelataan Vladimir Putinin silmien alla Venäjällä, tuo kisoihin poliittisen ulottuvuuden. Viheriöillä politiikka nosti päätään, kun kosovolaistaustaiset Granit Xhaka ja Xherdan Shaqiri tuulettivat heidän perheensä aikanaan pakolaiseksi lähettänyttä Serbiaa vastaan Albaniaa symboloivalla kaksipäisellä kotkalla.

Tuuletukset menivät Fifan tutkintaan ja BBC:n mukaan tuuletuksista on tulossa tuomiot: sakot ja kahden ottelun pelikiellot.

Sääntöjen puitteissa rangaistukset ovat legitiimit, vaikka futispiireissä niitä pidetään oikeusmurhina. Artikla 54 kieltää yleisön provosoimisen pelin aikana. Sveitsiläispelaajien tuuletukset ovat tulkittavissa juurikin poliittisiksi provokaatioiksi.

Se, ovatko Xhakan ja Shaqirin todennäköiset pelikiellot oikeudenmukaisia vai eivät, ei kuitenkaan ole mielenkiintoinen kysymys. Tapaus täytyy nähdä osana laajempaa politiikan ja urheilun välistä suhdetta. Mielekkäämpää olisi pohtia, miksi Fifa ylipäänsä pyrkii pysyttelemään politiikan ulkopuolella.

Granit Xhakan tuuletus on Fifan tutkinnan alla. (Clive Rose/Getty Images)

Fifan omat säännöt saavat sen näyttämään tekopyhältä

Artikla 54 on perusteltu ja hyvä sääntö siinä mielessä, että sen avulla voidaan estää turhia konfrontaatioita ja selkkauksia. Jalkapallon historia tuntee monta surullista tapausta, kun toisistaan provosoituneet kannattajat ovat ottaneet yhteen.

Artiklan heikkous on kuitenkin se, että se on rajattu koskemaan vain viheriöillä tapahtuneita asioita.

Egyptin supertähti Mohamed Salah on veljeillyt avoimesti Tsetsenian johtajan Ramzan Kadyrovin kanssa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Putinin lähipiiriin kuuluvan Kadyrovin oma armeija on vastuussa lukuisista murhista, raiskauksista, kidutuksista ja kaappauksista, joita sodan runtelemassa tasavallassa on tapahtunut. Salah jopa vastaanotti Tsetsenian kunniakansalaisuuden.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch varoitti Fifaa jo ennen turnausta, että Tsetseniaan majoittunutta Egyptin maajoukkuetta ja MM-kisoja yleisemminkin tullaan käyttämään Kadyrovin poliittisiin tarkoituksiin. Vihat niskaansa saanut Salah pohtii nyt maajoukkueuransa jatkoa, koska kokee tulleensa hyväksikäytetyksi.

Ennen kisoja myrskyn silmässä olivat saksanturkkilaiset Mesut Özil ja Ilkay Gündogan, jotka poseerasivat Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoganin kanssa. Aiemmin demokraattisena tunnettua Turkkia diktaattorin ottein johtava Erdogan on paitsi hiljentänyt poliittiset vastustajansa ja lehdistön, on maan itäosassa käynnissä monien mielestä kansanmurhan tunnuspiirteet täyttävä operaatio omasta valtiosta haaveilevaa kurdivähemmistöä kohtaan. Gündogan ja Özil saivat arvatenkin saksalaisten vihat niskaansa Erdoganin kanssa flirttailun jälkeen.

Kenties irvokkain näytelmä nähtiin kisojen avauspelissä, kun Fifan presidentti Gianni Infantino myhäili tyytyväisenä Putinin ja Saudi-Arabian kruununprinssi Mohamed bin Salmanin välissä. Ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen näkökulmasta Venäjä on hyvin kyseenalainen valtio, hiljattain naisille oikeuden ajokorttiin myöntäneestä Saudi-Arabiasta puhumattakaan.

Omia kansalaisiaan sortavien diktaattorien kanssa paistattelua Fifa ei näin ollen katso rangaistavaksi poliittiseksi provokaatioksi. Tekopyhyyden mielikuvaa pahentaa erityisesti se, että sveitsiläistähtien rangaistukset ovat tulossa symbolisesta eleestä, joka oli suunnattu juuri edellä mainittujen hirmuhallitsijoiden tavoin ihmisoikeuksia loukannutta sortajaa vastaan.

Sääntöjensä puitteissa Fifa siis toimii oikein. Sääntöjä kannattaisi kuitenkin viilata, mikäli järjestö haluaa säilyttää vähänkin uskottavuuden. Jos Xhaka ja Shaqiri saavat pelikiellot, satavat sympatiat heidän laariin, kun taas Fifasta tulee tarinan konna.

Fifan pitäisi ymmärtää maailmanpoliittinen roolinsa

Puhe urheilun ja politiikan erottamisesta on lähinnä itselleen valehtelua. Urheilu on ollut ja tulee aina olemaan osa politiikkaa ja päinvastoin. Qatarin valtion omistama PSG on käytännössä öljymaan PR-projekti, aivan kuten Manchester City on abudhabilaisille. Jalkapallon MM-kisat ja olympialaiset ovat monin paikoin poliittisia tapahtumia.

Kisoja hakevat maat satsaavat jo pelkkiin hakemuksiin useita kymmeniä miljoonia. Jos hakija saa kisat, ovat ne miljardien panostus. Eikä kisoja haeta pelkästään jalkapallon ilosta. Ne tarjoavat kansainvälisen valokeilan, jossa Putin nyt pönkittää asemaansa suurvaltajohtajana ja sitä kautta kasvattaa suosiotaan omiensa parissa.

Jalkapallo on maailman kansainvälisin kieli, jota puhutaan planeetan joka kolkassa. Kuningaspeli puhuttaa, yhdistää ja jakaa maailmaa. Sää on helppo jäänmurtaja tuntemattomien kanssa keskustellessa, mutta jalkapallo usein vieläkin tehokkaampi teema.

Tästä syystä Fifalla, jalkapallon kattojärjestöllä on väliä myös maailmanpolitiikassa.

Avauspelissä Fifan presidentti viihtyi saudien kruununprinssin ja Putinin seurassa. (Pool/Getty Images)

Kansainvälinen politiikka on anarkistinen kenttä, jota kukaan ei hallitse samalla tavoin kuin valtioiden sisällä. Jos oikeusvaltioperiaate toimii, rikoksesta saa rangaistuksen, esimerkiksi ylinopeudesta sakot. Kansainvälisellä tasolla tilanne on mutkikkaampi, sillä ei ole olemassa ylituomaria, joka jakaa rangaistuksia. Esimerkiksi huumekauppiaita kuolemanpartioilla teloittanut Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte on tehnyt vakavia ihmisoikeusrikoksia, mutta hän istuu edelleen tukevasti virassa.

Juuri ihmisoikeudet ovat puhuttaneet Fifan kohdalla. Nyt kisoja pelataan maassa, jossa vainotaan seksuaalivähemmistöjä. Maassa, joka on kansainvälisten lakien vastaisesti liittänyt toisen suvereenin valtion alueen itseensä ja on sen takia talouspakotteiden saartama. Maassa, joka ei saanut osallistua olympialaisiin valtiojohtoisen doping-ohjelman takia.

Neljän vuoden päästä kisoja pelataan maassa, jossa stadiontyömailla on raportoitu useista ihmisoikeusloukkauksista. Ammattiyhdistysliikkeiden maailmanjärjestö ITUC:n mukaan Qatarissa kuolee yli 4000 rakennustyöläistä ennen kisojen avauspotkua. Ruumiita on jo nyt toista tuhatta.

Venäjän osalta Fifalla olisi ollut mahdollisuus painostaa maata lopettamaan Itä-Ukrainan sota. Virallisesti Venäjä ei ole jäätyneen konfliktin osapuoli, mutta koko maailma tietää separatisteja tukevien vihreiden miesten olevan venäläisiä sotilaita. Fifalla olisi ollut oiva sauma käyttää valtaansa painostamalla Venäjää vetäytymään ja etsimään ratkaisua Ukrainassa kisojen poisottamisen uhalla. Sen sijaan järjestön presidentti on veljeillyt iloisena naapurimaan kärsimystä oman asemansa pönkittämiseen käyttävän Putinin kanssa.

Yhtäältä Fifa voisi painostaa Qataria kohentamaan stadioneita epäinhimillisissä oloissa rakentavien vierastyöläisten asemaa. Työläisten oloja kontroversiaalimpi asia, on pienen öljyvaltion yhteydet kansainvälisen terrorismin rahoittamiseen. Toistaiseksi Fifa ei ole osoittanut mitään viitteitä Qatarin painostamisesta – ei vaikka kisat siirrettiin kesältä marrasjoulukuulle, vaikka hakemuksessaan Qatar vakuutti järjestämisen onnistuvan kesällä.

Fifalla olisi aito mahdollisuus ottaa paikkansa merkittävänä maailmanpoliittisena toimijana. Sellaisena, joka ajaa muun muassa ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, solidaarisuutta, demokratiaa ja oikeusvaltiota. Lääkekin on yksinkertainen, kisoja ei anneta maihin, jotka näitä oikeuksia rikkovat. Äärimmäisissä tapauksissa maa voitaisiin sulkea kokonaan Fifan toiminnan ulkopuolelle.

Tähän asti Fifa on lähinnä naivisti pyrkinyt pysyttelemään politiikan ulkopuolella. Ainoa tapa joutua Fifan mustalle listalle on ollut maan poliittisen johdon liiallinen sekaantuminen jalkapalloliiton toimintaan.

Fifan johtoa on kiinnostanut lähinnä kaksi asiaa: rahavirran kasvattaminen ja vallassa pysyminen. Jakaessaan kisoja Venäjän ja Qatarin kaltaisille maille Fifa kuitenkin tekee politiikkaa. Katsomalla läpi sormien erilaisia kansainvälisen oikeuden rikkomuksia se legitimoi ne. Qatarissa kuolleiden työntekijöiden veri on Fifan käsissä.

Olen sanonut tämän ennenkin: Fifa on läpimätä organisaatio, joka pitäisi räjäyttää ja tilalle perustaa kokonaan uusi kattojärjestö. Jalkapallo ansaitsee parempaa. Maailma ansaitsee parempaa.

Lähteet: BBC, CNN, The Guardian, Human Rights Watch, ITUC

Kansikuva: Catherine Ivill/Getty Images

Aiheeseen liittyvät jutut