MM-futiksen panokset kasvavat: Jaossa 5000€ riihikuivaa rahaa 50 suomalaiselle!
Neljännesvälierät ovat nyt ohi ja heti ensimmäinen pudotuspelikierros tarjosi nipun yllätyksiä. Kalle Tamminen, Jaakko Tiira ja Eemeli Kosonen puivat MM-raadissa nyt annin pudotuspelikaavion toiselta puolelta, josta pääsivät jatkoon Venäjä, Kroatia, Englanti ja Ruotsi.
Venäjä tuomittiin etukäteen rajusti, mutta niin vain joukkue on puolivälierissä pudotettuaan Espanjan. Mitkä ovat kisaisäntien suurimmat vahvuudet ja heikkoudet?
JT: Tiivis ja sitoutunut puolustuspelaaminen, joka riitti lähinnä sivuttain syötelleen Espanjan kaatoon. Hyökkäyspelissä venäläiset eivät esittäneet juurikaan mitään ja tasoitusmaaliin johtaneesta pilkusta kisaisännät voivat lähettää kiitoskortit Gerard Piquen suuntaan. Venäjän linjat olivat tiiviit, eikä Espanja päässyt juurikaan murtautumaan. Pelitapa on hyvin inhorealistinen, mutta tuskin venäläiset muuten pärjäisivät.
KT: Venäjä on kyllä kaikin puolin mystinen joukkue. Ennen kisoja maa esiintyi hurjan sekavasti, mutta jollain uskomattomalla tavalla päävalmentaja Stanislav Cherchesov on saanut joukkueen iskuun juuri oikeana hetkenä. Venäjä hyötyy valtavasti kotiyleisönsä tuesta ja kisakiimaa itänaapurissamme alkaa lähestyä huippulukemia. Pelillisesti Venäjä ei vielä ole esittänyt ihmeellisyyksiä, mutta se on puolustanut tiiviisti ja tehnyt hyökkäyspäässä tarvittavat maalit, osittain tuurilla ja osittain taidolla.
EK: Fanaattinen kotiyleisö sekä joukkueen ympärillä oleva hurmos kuuluvat luonnollisesti Venäjän isoihin vahvuuksiin muihin joukkueisiin verrattuna. Alkulohkossa Venäjä takoi käsittämättömän kovalla prosentilla maaleja, mutta joukkue osoitti luonnettaan Espanjaa vastaan. Kisaisäntien peli ei ollut missään nimessä kaunista, mutta se oli ainoa tapa, millä Espanja oli kaadettavissa. 120 minuutissa vain yksi laukaus maalia kohtaan kuvastaa joukkueen esitystä hyvin. Tämä kertookin joukkueen suurimmasta heikkouksista: materiaalia on yksinkertaisesti todella vaatimaton, mikä näkyy erityisesti hyökkäyspäässä.
Oliko Espanjan turnaus ohi valmentajasotkujen myötä jo ennen kuin pelit ehtivät edes alkaa?
JT: Jossain tuli vastaan vertaus, jossa Espanjaa kuvattiin hyväksi kirjaksi ilman kunnollista editoijaa. Tuo metafora tiivistää La Rojan mielestäni osuvasti. Fernando Hierro ei tietysti tehnyt taktisia muutoksia pois potkitun Julen Lopeteguin sapluunaan, mutta etenkin Venäjä-pelissä vaikea tilanne nosti päätään. Hierron kaikki vaihdot olivat yksi yhteen, eikä hän edes yrittänyt muuttamaan pelin virtausta, vaikka Espanja ei näyttänyt missään vaiheessa pääsevän Venäjän puolustusmuodon sisään. Valmentajan täytyy kyetä tekemään muutoksia ja korjausliikkeitä, joihin Hierro ei kyennyt. Näin ollen näkisin valmentajasekoilun olleen ratkaiseva seikka Espanjan turnaukselle.
KT: On jotenkin lohdullista, että nämä kisat ovat muistuttaneet meille kaikille, mikä merkitys huippuvalmentajilla on. Espanja ja Argentiina ovat hyviä esimerkkejä valtavan nimivahvoista joukkueista, jotka floppasivat kisoissa pahemman kerran. Täytyy myöntää, että Espanjan kohdalla jopa salaa toivoin jotain tällaista lopputulosta, sillä nähdyn kaltaisella valmistautumisella päätyyn meneminen olisi ollut todella noloa kisojen kaikille muille maille. Hierro saa ottaa omalle kontolleen paljon, mutta täytyy muistaa hänen joutuneen aika tekemättömän paikan eteen.
EK: Itse en niinkään syyttäisi Hierroa, sillä Real Madrid-legenda joutui käytännössä lähes mahdottoman paikkaan. Syyttävä sormi osoittaa erityisesti Espanjan jalkapalloliittoon ja Luis Rubialesiin sekä osittain Madridiin. Oli myös kummallinen päätös Realilta julkistaa Lopeteguin sopimus juuri ennen kisoja. Vaikka Espanja esiintyi varsinkin Portugalia vastaan tasapelistä huolimatta mainiosti, niin kokonaisuudessaan turnaus oli pannukakku ja putoaminen neljännesvälierissä oli täysin oikein noin väsyneen esityksen jälkeen. Jälkikäteen voi todeta, että ajoittaisista väläytyksistä huolimatta Lopeteguin potkut olivat liian paha kolaus.
Erinomaisesti kisoissa esiintynyt Kroatia nappasi täpärästi jatkopaikan Tanskan kustannuksella. Voiko Kroatiaa kutsua kliseisesti näiden kisojen mustaksi hevoseksi?
JT: Onhan Kroatialla todella kova pelaajapakka, mutta ottaen huomioon kuohunnan kulisseissa, on sen vahvuus yllättänyt. Tanska-voiton myötä kansakunnan harteilta putosi valtaisa gorilla, sillä Kroatian edellinen voitto arvokisojen pudotuspelissä on vuoden 1998 MM-kisoista. Argentiinan täydellinen alistaminen alkulohkossa oli oiva työnäyte, enkä näe mitään perusteita sille, miksi Kroatia ei voisi edetä aina finaaliin asti.
KT: Ei Kroatia enää mielestäni ole mikään musta hevonen, vaan ihan aito ennakkosuosikki. Tanska-ottelu oli toki vaikea, mutta Tanska on hyvin puolustava joukkue, joka on pistänyt muitakin kovia maita tiukoille. Kroatian kohdalla hieman mietityttää puolustuksen pitävyys, sillä Tanskaa vastaan maa oli ajoittain pahoissa vaikeuksissa. Toisaalta maan vahvuudet ovat niin suuria, että ne hieman kompensoivat suurimpia heikkouksia. Kroatian keskikenttä vaan on aivan loistava ja epäonnistuneesta rangaistuspotkusta huolimatta Luka Modric tuntuu olevan elämänsä iskussa. Olen hyvin yllättynyt, jos Kroatia ei pelaa 15. heinäkuuta MM-finaalissa.
EK: Ennen kisoja Kroatia ei kuulunut omissa papereissani aivan terävimpien mestarisuosikkien joukkoon, mutta heti toiseksi korkeimpaan kategoriaan kyllä. Joukkueen laatu ja varsinkin Luka Modricin johtama timanttinen keskikenttä olivat toki hyvin tiedossa, mutta Zlatko Dalicin suojatit ovat esiintyneet äärimmäisen kurinalaisesti kisoissa. Tämä on Modricin, Mario Mandzukicin ja kumppaneiden sukupolven paras sauma niittää menestystä MM-viheriöllä, mikä tuo oman mausteensa turnaukseen. Mustaksi hevoseksi Kroatiaa ei voi kutsua, vaan joukkue kuuluu tällä hetkellä rehellisesti mestarisuosikkien joukkoon.
Vielä jatkoajalla Kasper Schmeichel pysäytti Luka Modricin pilkun. Kuva: Julian Finney/Getty Images
Ruotsi ponnisti puolivälieriin kaatamalla Sveitsin. Karsinnoissa jalkoihin jäivät Hollanti ja Italia, alkulohkossa Saksa ja Meksiko. Miten Ruotsi on tehnyt tämän?
JT: Ruotsi on joukkue isolla jiillä. Keltapaitainen kollektiivi tuntuu toimivan lähes saumattomasti yksikkönä ja jokainen tietää, mitä heiltä odotetaan. Zlatan sanoikin osuvasti ennen turnausta joukkueen olevan Ruotsin suurin tähti. Tämä on nähdäkseni täysin totta, sillä Ruotsin paras yksittäinen pelaaja Emil Forsberg ei ole pelannut erityisen hyviä kisoja. Päävalmentaja Janne Andersson tiimeineen on myös panostanut henkiseen valmennukseen, mikä näkyi muun muassa siinä, miten Ruotsi käänsi Saksa-pelin pettymyksen komeaksi voitoksi Meksikosta.
KT: Ruotsin suurin salaisuus on se, ettei mitään salaisuutta ole. Länsinaapurimme on äärimmäisen hyvin organisoitu joukkue, joka toteuttaa päävalmentaja Anderssonin pelitapaa hurjan tunnollisesti. Sveitsiä vastaan Ruotsi oli suorastaan dominoiva ja tiivis 4-4-2 -formaatio pysyi muodossa ihailtavan hienosti. Ruotsi olisi todella kova joukkue, jos sillä olisi kärjessä hieman Marcus Bergiä laadukkaampi viimeistelijä. Tästä huolimatta en usko, että maa olisi kyennyt nähdyn kaltaiseen yllätykseen Zlatanin kanssa, sillä hänen mukanaan olon myötä Ruotsi ei pystyisi pelaamaan nähdyn kaltaista futista. Ruotsin menestys on siis kollektiivin voitto. Kuluneita sanapareja käyttäen maa on paljon enemmän kuin yksilöidensä summa.
EK: Suomessa jauhetaan varsinkin sosiaalisessa mediassa paljon ”Hannu Hanhien tuurista”, mutta Ruotsin taival on ollut kaikkea muuta kuin sitä. Hollannin jättäminen taakse karsintalohkossa ja Italian kukistaminen jatkokarsinnassa olivat jo itsessään todella kovia temppuja, joten paikka kisoihin oli täysin ansaittu. Lisäksi liito on jatkunut hurjana Venäjälläkin eikä Ruotsia erityisen onnekkaaksi voi syyttää: esimerkiksi Saksa syötti Blågultille poikkeuksellisen karvasta kalkkia loppuhetkien voittomaalin myötä. Ruotsi on loistava esimerkki siitä, mitä erinomainen valmennus saa aikaan. Joukkueen materiaali ei ole varsinkaan hyökkäyksen osalta missään määrin erityinen, mutta niin vain Ruotsi saa raavittua kasaan tarvittavat osumat.
Englanti eteni MM-kisoissa historiallisesti rankkareilla jatkoon. Yllättikö tässä ottelussa joku muu asia?
JT: Englanti on näyttänyt hyvin valmennetulta ryhmältä koko kisat ja neljännesvälierä oli täysin lädien kontrollissa ensimmäiset 75 minuuttia. Englanti alkoi ehkä turhaan pakittelemaan ja antoi aloitteen Kolumbialle. Jatkoajalla Kolme leijonaa kaivoi kuitenkin uuden vaihteen, vaikka Gareth Southgaten vaihdot näyttivät jo rikkoneen kaikki pelin rakenteet. Jos voittoa peilaa isossa kuvassa, oli se valtaisan tärkeä koko lajin synnyinmaalle. Englannin edellinen voitettu pudotuspeli arvokisoissa on 12 vuoden takaa, kun maa kaatoi Ecuadorin samassa vaiheessa. Rankkarit Englanti oli ampunut ennen tätä seitsemän kertaa ja voittanut vain kerran, tästäkin pilkkukisan voitosta tuli kuluneeksi 22 vuotta.
KT: Kolumbia-ottelu oli varmaan kisojen sekavin, sillä tuomarilta karkasi matsi täysin käsistä. Koko toinen puoliaika oli täydellistä sekasortoa, sillä peli oli jatkuvasti poikki ja torikokoukset rikkoivat pelin rytmin. Englanti on ollut kisoissa paljon parempi kuin odotin ja Gareth Southgate on yllättänyt allekirjoittaneen, sillä en ole koskaan pitänyt miestä kovin kummoisena jalkapalloilijana. Englanti on kuitenkin hyvin organisoitu joukkue, joka puolustaa hyvin. Hyökkäyspäässä Harry Kane jää hieman liian yksin, sillä brittilehdistön ykkösvihollinen Raheem Sterling ei ole näissä kisoissa onnistunut. Englannin suurimmat kysymysmerkit liittyvät keskikenttään, sillä lädeiltä puuttuu aivan ykköskategorian pelinrakentaja. Dele Alli on ollut iso pettymys vammojensa jälkeen ja Jordan Hendersonkaan ei kaikella kunnioituksella ole mikään varsinainen keskikentän kapellimestari.
EK: Englannin olisi pitänyt naulata peli aiemmin, sillä Kolumbia oli vastaantulija valtaosan ottelusta. Voitto nimenomaan rankkareilla oli varmasti äärimmäisen helpottava asia varsinkin henkisellä puolella. Englannilla on kasassa nuori joukkue ja tällaiset kokemukset kasvattavat valtavasti turnauksen edetessä. Sumujen saarilla mopo on keulinut jo alkulohkosta lähtien, mutta tämän sukupolven aika koittanee vasta neljän vuoden kuluttua.
Mitä mieltä olet Kolumbian kisoista?
JT: Kolumbian kisoja leimasi James Rodriguezin pelikunto, joka määritti pitkälti Los Cafeterosin pelaamista. Kolumbian ylivoimaisesti paras peli oli vakuuttava Puola-voitto, jossa talismaani oli avauksessa. Ilman Jamesia Kolumbian hyökkääminen näytti tukkoiselta ja väkinäiseltä. Tähän vaikutti luonnollisesti myös konehuoneen hyvin rajallinen pallollinen osaaminen. Neljännesvälierissä putoaminen oli odotetuin skenaario. Sataprosenttinen James olisi saattanut viedä Kolumbian pidemmälle, mutta näillä realiteeteilla turnaus oli ihan hyvä.
KT: Jamesin ikävä loukkaantuminen ja puolikuntoisuus kieltämättä näkyivät Kolumbian pelissä. Englantia vastaan maa taisteli hyvin ja oli venyä jatkoon, mutta kyllä puolivälieriin silti eteni parempi joukkue. Kolumbian pelaajamateriaali on kuitenkin aika kapea ja Rodriquezin kaltaisen supertähden korvaaminen on käytännössä mahdotonta, varsinkin kun varamiehet olivat enemmän puolustuspään erikoismiehiä. Jatkopaikka vaikeasta alkulohkosta oli jo hyvä onnistuminen Kolumbialle ja kisaesitys Venäjällä oli mielestäni kaikin puolin odotettu.
EK: Lähtökohtaisesti odotin Kolumbialta paikkaa puolivälierissä, mutta Jamesin loukkaantumisten myötä odotukset laskivat välittömästi. Kolumbia viimeisteli karsinnoissa 21 maalia, ja James syötti tai viimeisteli näistä peräti kymmenen, mikä kuvastaa hänen arvoa joukkueelleen. Superonnistujia Kolumbian kisajoukkueesta on vaikea löytää, sillä pääseminen pidemmälle olisi vaatinut valtavia suonenvetoja useammilta pelaajilta. Joukkueessa on kuitenkin Yerry Minan ja Davison Sanchezin kaltaisia nuoria pelaajia, joten ei Kolumbian tulevaisuus synkältä näytä.
Kansikuva: Richard Heathcote/Getty Images