Laitoimme pari viikkoa sitten käyntiin kilpailun, jossa pääpalkintona oli loistava reissu New Yorkiin viiden tähden hotelliin ja kaksi paikallisottelua New York Rangersin kotiareenalla Madison Square Gardenissa. Tehtävänä oli kertoa tai näyttää meille paras tai rakkain urheilumuistonsa ja näitä tarinoita tulikin erittäin hyvä määrä.
Kävimme jokaisen osallistujan läpi ja viiden hengen raatimme valitsi näistä neljä parasta, finaaliin pääsivät seuraavat tarinat:
1. Tomi Porkka tarinallaan 2004 jääkiekon World Cupista
World Cupissa 2004 Leijonat voittivat USA:n vastoin kaikkia odotuksia St Paulissa, ja selviytyivät loppuotteluun Kanadaa vastaan Air Canada Centressä Torontossa. Innostuneena menestyksestä varasimme paikat Jääkiekkoliiton tilauslennolle joka lähti Suomesta finaaliaamuna. Saavuimme Leijonapaidoissa pelipaikalle hyvissä ajoissa ennen ottelun alkua ja pääsimme paikallis-TV:n haastatteluun kuvankauniit intiaanitytöt kainalossa kanukkipaidoissaan. Hallissa oli 18500 kanukkia ja alle 200 Leijonafania.
Ottelu oli tiukka, mutta hävittiin 3-2. Ottelun jälkeen mentiin kadulle, jossa oli täysi hulina. Hypättiin ekan pickupin kyytiin, ja siitähän riemu repesi. Heiluteltiin Kanadan lippua lavalla. Jonkun ajan päästä iski jano ja mentiin lähimpään sporttipubiin. Astuessamme sisään, puheensorina lakkasi, ja kaikki kääntyivät katsomaan meitä, olivat hetken hiljaa, kunnes saatiin korviahuumaavat aplodit ja vihellykset.
Tiskillä tilattiin kaksi olutta ja viskiä. Viereiset kaverit kysyivät, mitä kaksi vierasta tekee paikallisessa ravitsemusliikkeessä Suomen pelipaidat päällä. Vastattiin, että tultiin aamulla varta vasten finaalia varten ja aamulla kuudelta on tarkoitus lentää takaisin Suomeen. Kaverit katsoivat hetken hiljaa ja totesivat: ”Siinä on kaksi todellista hockey fania. Tänään mikään ei maksa teille mitään, me tarjotaan!”
Mielenkiintoisten keskusteluiden jälkeen oli aika siirtyä seuraavaan juottolaan. Matkalla minulle iski pakottava tarve helpottaa itseäni, vessaa ei missään, joten päätin laskea kadulle. Keskelle kaistoja. Virtsalla keskellä Bay streetiä. Big mistake! Ehdin just laskea housut alas, kun kuulin poliisiauton sireenin. Kohdistusvalo selässäni nostin kiltisti housut ja tottelin konstaapelin käskyjä. Valehtelematta kaksimetrinen musta konstaapeli käskytti minut katukiveykselle istumaan ja alkoi kuulustelun. ”Nimi ja osoite?” Kerroin nimeni ja osoitin pelipaitaa, kertoakseni mistä olen. Konstaapeli kysyi, virtsaisinko Suomessa avoimesti kadulle, sanoin että en tietenkään, siitähän joutuu putkaan! Keskustelimme hetken mun ja kaverini humala-asteesta, ja siitä selviäisimmekö illasta. Kaveri otti samalla kuvia tilanteesta! Talkin’ ’bout mug shots!
Tilanne kehittyi vielä tänäkin päivänä minulle epäselvästä syystä siihen, että kun olimme poliisiautossa, niin konstaapeli kysyi, että olemmeko ok ja käyttäydymmekö kunnolla, jos he vievät meidät siihen yökerhoon, jossa Suomen pelaajat juhlivat. Vastattiin kaverin kanssa, että tottahan toki. Mennään vaan. Lupasin vielä konstaapelille Selänteen nimmarin, jos saavat meidät sisään.
Vartin päästä olimme paikallisen yökerhon edessä. Mahtoi siinä olla paikallisilla daameilla iltapuvuissa ihmettelemistä kun kaksi reissussa rähjääntynyttä lätkäfania Suomipaidoissaan meni samettiköyden ali jonon ohi poliisisaattueessa yökerhoon. Hetken etsittyämme löydettiin pöytä, jossa Selänne ja muutama muu istui. Menin Teemun luokse ja huusin korvaan, että meidät pistetään putkaan, jos et anna konstaapeleille nimmareita. Teemu oli heti mukana. Ilta oli pelastettu!
Aamukuudelta kone Helsinkiin oli yli puolituntia myöhään, kunnes Teemu seurueineen astui juhlatunnelmissa koneeseen. Teemu huomasi mut ja tuli heti ensimmäiseksi kuiskaamaan korvaan. ”Et sitten joutunut putkaan?”
2. Jukka Mäki vuoden 1992 Teemu Selänteen mestaruuskypärästä nimikirjoituksin
Jukka kertoo asiasta seuraavaa:
Teemu selänne mestaruus hattu vuosi 92! 13 vuotiaana poikana tämän sain ja nyt 21 vuotta myöhemmin ja kypärää varjelleena lähden mieluusti sitä juhlistamaan
3. Harri Itkosen mahtava paitakokoelma
Ensimmäisiä osallistujia ja mies keräsi myös eniten tykkäyksiä muilta lukijoiltamme Facebookissa, Harri laittoi kuvaa paitakokoelmastaan, jonka suurin kerääntymä on Alexander Ruutun paidoista.
Harri on kerännyt kokoelmaansa jo pidempään ja häneltä löytyy oma webbisaittikin aiheen ympäriltä, käykää tutustumassa. http://itkonen.weebly.com
4. Miika Nuutisen sitoutunut lähestyminen jalkapalloon ja Italiaan
Kuva ei ihan ensimmäiseksi avautunut sen katsojalle, mutta mukana tullut tarina kertoi enemmän:
Ehkä tämän voi laskea fanimuistoksi, sillä jalkapallon EM-kisat 2012 eivät unohdu koskaan. Tarina sai alkunsa, kun kisojen alkulohkovaiheessa kiroilin huurteisen äärellä kaverille Azzurrin edesottamuksia – peli ei vakuuttanut. Sen kummempia ajattelematta heitin vitsilläni, että jos tämä orkesteri raivaa tiensä finaaliin, niin Nuutisen poika esiintyy finaalipäivän Mario Balotellina. Uskokaa tai älkää, tällaiset lupaukset muistetaan.
Italia paineli alkulohkosta jatkoon ja kaatoi puolivälierissä Englannin, kuinkas muuten kuin pilkuilla. Välierissä vastaan asettui kivikova Saksa, jonka piti pyyhkäistä helposti saapasmaa lauluun. Sitten kuvaan astui (yllätys, yllätys) huoleton tähtihyökkääjä, jolle tapaa sattua kaikenlaista. Balotelli heilutti Saksan verkkoa kahteen otteeseen ja vei Italian finaaliin Espanjan jyrättäväksi.
Finaalipäivä oli ikimuistoinen. Heti aamusta pari tuntia maalausta ja hiusten laittoa, sitten hyvissä ajoin kylille naurattamaan ihmisiä. Voin luvata, että salonkimaalarini ottivat tilanteesta kaiken irti. Sen pituinen se.
Äänestys tapahtui siten, että jokaisella raadissa oli mahdollisuus antaa pisteistä yhdestä neljään jokaiselle osallistujalle ja pisteet pystyi antamaan vain kerran. Voittajan valinta oli erittäin tiukka, mutta sellainen kuitenkin löytyi. Katso video alta ja ota selvää kuka voitti.
Suuri kiitos vielä kaikille osallistuneille ja onnea voittajalle. Nähdään New Yorkissa!
PS: Voittaja: Laitahan meille sähköpostia osoitteeseen [email protected] niin saamme yhteystietosi.