Perjantaina urheilun vetoomustuomioistuin (CAS) tuli ulos odotetun päätöksen kanssa. Siinä todettiin, että Suomen tämän hetken parhaimman jalkapalloilijan, Roman Eremenkon, valitus on hylätty ja alun perin langetettu kahden vuoden mittainen pelikielto pysyy voimassa. Vaikka päätös olikin odotettu ja täysin vallitsevan säännöstön mukainen, niin se ei tee siitä millään muotoa eettisesti hyväksyttävää tai edes järkevää.
Viime vuoden lokakuussa jysähti pommi. Moskovassa ammatikseen pelaava Roman Eremenko jäi pois maaotteluista johtuen Uefan langettamasta 30 päivän väliaikaisesta kilpailukiellosta. Aiemmin kilttinä ja ammattimaisena pidetty Roman joutui ennen näkemättömään pyöritykseen. Spekulaatiot Uefan langettaman väliaikaisen pelikiellon syistä kiihtyivät. Mediahiljaisuus pelaajan ja hänen sidosryhmiensä puolelta oli jopa silmiin pistävää.
Viimein marraskuun puolivälissä tiedotettiin, että Eremenko oli antanut kokaiinia sisältäneen doping-näytteen Leverkusenia vastaan pelatun Mestarien liigan ottelun yhteydessä. Tästä alkoi mediasirkus, jossa mielensäpahoittajatoimittajat pääsivät lyömään Eremenkoa kuin sitä kuuluisaa vierasta sikaa. Joissain kirjoituksissa tehtiin Eremenkosta pahaa huijaria, toiset taas perustelivat pelikieltoa täysin kestämättömällä esikuva-asemalla. Itse en ymmärrä kumpaakaan perustetta ollenkaan.
Ensinnäkin kokaiinia on lähes mahdotonta pitää varsinaisena suoritusta parantavana lääkeaineena. On tietenkin totta, että kokkelipöllyissä jaksaminen kasvaa ja henkiset ominaisuudet, itseluottamus etunenässä, kohenevat. Vaikutus on vaan kovin lyhyt ja testissä selvästi näkyvä, joten vastaavaan tarkoitukseen löytynee parempiakin aineita. On siis kaikin puolin epärehellistä väittää, että kokaiinista kärynnyt pelaaja olisi urheilun viitekehyksessä huijari ja siten epäkelpo yksilö. Tästä näkökulmasta on jopa hivenen väärin, että kokaiinin kaltainen huumausaine löytyy kiellettyjen aineiden listalta.
Vielä omituisempi peruste julkiselle pieksemiselle oli kuitenkin eriskummallinen esikuva-aseman väärinkäyttö. Tottahan toki Romania katsotaan ylöspäin suoritusten takia ja hänellä taatusti on monia nuoriakin faneja. Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä muistuttaa, että Roman Eremenko on ennen muuta urheilija. Hän on vastuussa työnsä jäljestään ennen muuta työnantajalleen ja toki myös itselleen. Kansakunnan kaapin päälle nostaminen on julkisuuden henkilöiden kuten huippu-urheilijoiden kohtalo, mutta on todellista idiotismia kivittää Romania sieltä alas, vain siksi, että hänellä on henkilökohtaisia ongelmia.
Huumeisiin sortuminen on aina merkki jostain. Koenkin, että Roman Eremenko on ennen muuta uhri. Näen sieluni silmin joukkueen tähtipelaajan suihkuseurapiirien juhlissa, joissa samppanjapullot poksuvat ja peilipöydät lainehtivat valkoisesta jauheesta. Vaatiikin melkoista itsekuria kieltäytyä kaikkien muiden vapaasti käyttämästä aineesta. Tässä suhteessa urheilijat ovat muutenkin erityisasemassa muuhun väestöön nähden. Vai missä muussa työssä langetetaan elinkeinon harjoittamiseen liittyviä tuomioita kemiallisten suoritusta parantavien aineiden takia?
Estämällä Roman Eremenkon pelaamisen Uefa ja myöhemmin CAS tulivat tuominneeksi pelaajan hylkiöksi. Sosiaalisen hyväksynnän puute on viimeinen asia, jota Roman tarvitsee. Todellinen vastuullinen rangaistus olisi ollut pelaajan ohjaaminen hoitoon ja kuntoutukseen. Jokainen meistä ansaitsee uuden mahdollisuuden ja tilaisuuden korjata tekemiään virheitä. Nyt voimaan astuvat tuomiot jättävät Romaniin ikuisen stigman, jonka parantumisesta ei ole mitään takeita. Ja kun menetettävä loppuu, niin vanhat kierteet palaavat mieliin yhä uudelleen. Katsonkin, että mikäli Roman Eremenko todella kärsii addiktiosta, niin nykyinen tilanne on omiaan vahvistamaan haitallista kierrettä. Mikäli taas tilanne on valoisampi ja Roman olisi vain hairahtunut kokeilemaan kolumbialaista ihmelääkettä, niin tuomio tuntuu liialliselta.
Kummassakin spekulaatiossa lopputulema on kuitenkin sama. Roman Eremenko kärsii tarpeettoman kovaa ja epäinhimillistä tuomiota, joka luultavimmin päättää hänen uransa absoluuttisella huipulla. Tämä ei ole mielestäni millään muotoa oikein. Toivotan vilpittömästi Romanille ja hänen läheisilleen jaksamista. Tilanne vaatii nyt läsnäoloa ja huolenpitoa.
Kansikuva: Petteri Paalasmaa / All Over Press