Harva pelaaja voi sanoa olleensa yhden seuran mies syntymästään lähtien. Paolo Maldinin kohdalla tämä kuitenkin pätee, sillä hän syntyi punamustaan milanolaiseen perheeseen. Paolon isä Cesare on yksi Milanin kunniakkaan historian legendaarisimmista pelaajista. 14 maaottelua komealla urallaan pelannut elegantti puolustaja edusti Milania yli kymmenen vuoden ajan ja toimi myös seuransa kapteenina usean kauden verran. Vanhempi Maldini johdatti seuransa 12 vuoden aikana neljään Italian mestaruuteen ja yhteen Euroopan Cupin voittoon. Cesare toimi pelaajauransa jälkeen usean kymmenen vuoden ajan menestyksekkäästi valmentajana ja hän luotsasi myös rakasta seuraansaa kahteen otteeseen.
AC Milan oli Paololle luonnollinen valinta
Olikin kovin luonnollista, että nuori Paolo-poika aloitteli oman uransa Milanin punamustassa seurassa. Milan on ainoa seura, jossa Paolo Maldini koko mittavan uransa aikana pelasi. Maldinin lahjakkuus tunnistettiin nopeasti ja kymmenvuotiaasta puolustajan alusta povattiin tulevaa huippupelaajaa. Maldini toimi Milanin A-juniorijoukkueen kapteenina ja debytoi 16-vuotiaana seuran ykkösjoukkueen riveissä kaudella 1984-85. Kyseisellä kaudella otteluita ei enempää kertynyt, mutta jo heti seuraavalla kaudella nuori puolustaja valloitti itselleen paikan avauskokoonpanossa. Jotain seuran luottamuksesta kertoi se, että 17-vuotiaalle suurlupaukselle annettiin heti kättelyssä legendaarinen numero kolme, jolla myös isä-Maldini aikoinaan pelasi.
Paolo Maldini on aina ollut monipuolinen pelaaja ja käytännössä jokainen mahdollinen pelipaikka puolustuksessa tuli hänelle tutuksi. Aikuisuransa Milanissa Paolo aloitti oikeana laitapuolustajana, mutta viimeistään seuraavana vuonna Milanin päävalmentajaksi nimitetty legendaarinen Arrigo Sacchi ymmärsi, että molempijalkaisen pelaajan paikka ei ole pelikentän oikealla laidalla. Sacchin alaisuudessa Milan nousi Euroopan mahtiseuraksi ja 1980-luvun loppupuolen Milania pidetään yleisesti yhtenä historian parhaista jalkapallojoukkueista. Maldinin, Franco Baresin, Alessandro Costacurtan ja Mauro Tassottin tähdittämä puolustuslinja tunnettiin maailman parhaana, vaikka Sacchin Milan tuli tunnetuksi ennen muuta upeasta hyökkäävästä jalkapallosta. Jotain puolustuslinjan toimivuudesta kertoo tilastot Baresin ja Maldinin yhdessä pelaamista otteluista. Ikoninen kaksikko esiintyi Milanin paidassa 196 kertaa avauskokoonpanossa ja joukkue päästi näissä otteluissa vaivaset 29 maalia.
Sacchin Milanin hyvyys perustui tiiviiseen puolustuspelaamiseen, mutta joukkueessa oli toki myös muita tähtiä muilla pelipaikoilla. Keskikentällä Milan luotti takuuvarmaan Carlo Ancelottiin ja Roberto Donadoniin. Hyökkäyksessä pelkoa ympäri Eurooppaa kylvi huikaisevan hyvin yhteen hitsautunut hollantilaiskolmikko Ruud Gullit-Marco Van Basten-Frank Rijkaard. Sacchin aikakaudella Milan juhlikin yhtä Italian mestaruutta ja harvinaista tuplamestaruutta Mestarien liigaa edeltäneessä Euroopan cupissa. Samaan saavutukseen on turnauksen historian aikana Milanin lisäksi pystynyt vain kaksi joukkuetta, Bayern Munchen 1970-luvulla ja Real Madrid Zinedine Zidanen valmennuksessa.
Sacchin aikakausi Milanissa jäi lopulta neljään kauteen, mutta seuran meno ei hiljentynyt Fabio Capellon tultua uudeksi päävalmentajaksi. Milan dominoi kotimaan kenttiä ja jatkoi menestystään myös eurokentillä. Kaudella 1992-93 Milan eteni jälleen kerran nimensä Mestarien liigaksi muuttaneeen Euroopan ykkösturnauksen finaaliin, mutta tuolla kertaa Rudi Völlerin, Didier Deschampsin ja Marcel Desaillyn tähdittämä Marseille oli parempi lukemin 1–0. Balsamia haavoille seurasi kuitenkin seuraavana vuonna, kun Milan murskasi Johan Cruyffin valmentaman Barcelonan Dream Teamin ylivoimaisen esityksen jälkeen peräti lukemin 4–0. Tuolloin myös Maldinin hyvyys alkoi olla kaikkien tiedossa ja hän sijoittuikin kyseisenä vuonna kolmanneksi Ballon d´Or -listauksessa.
Maajoukkueessa Maldini koki pahoja pettymyksiä
Maldini oli ehtinyt voittaa kaiken mahdollisen seurajoukkuepeleissä, mutta maajoukkueen kanssa tuloksena oli pelkkiä pettymyksiä. Milan-legenda debytoi kirkkaissa valoissa vuoden 1990 MM-kotikisoissa, joissa Italia eteni vakuuttavasti aina välieriin asti. Tuolloin Diego Maradonan tähdittämä Argentina oli kuitenkin parempi rangaistuspotkukilpailun jälkeen yhdessä MM-historian legendaarisimmista otteluista. Italia joutui pronssiotteluun, jossa se kaatoi Englannin Roberto Baggion ja kisojen maalikuninkaan Salvatore ”Toto” Schillacin maaleilla. Revanssimahdollisuus seurasi neljän vuoden päästä, jolloin rangaistuspotkut koituivat jälleen kerran Italian kohtaloksi. Tuolloin saapasmaa eteni aina MM-finaaliin asti, jossa kisojen paras pelaaja Roberto Baggio epäonnistui ratkaisevassa paikassa ja Brasilia juhli mestaruutta. Maldini pelasi urallaan vielä kahdesti MM-lopputurnauksessa, mutta tuolloinkin tuloksena oli pettymykset Italian lähdettyä laulukuoroon ennen mitaliotteluita.
1990-luvun lähestyessä loppuaan Milan ei enää ollut entisensä. Vuonna 1996 Cheslea teki silloisen valmentajansa Gianluigi Viallin johdolla rahakkaan tarjouksen Maldinista, johon mies omien sanojensa mukaan oli vähällä tarttua. Milan sai kuitenkin suostuteltua timanttinsa jäämään joukkueeseen ja Maldinista tuli seuran kapteeni seuraavana vuonna Franco Baresin lopetettua kaksikymmentä vuotta kestäneen Milan-uransa. Maldinin pelipaikka vaihtui jälleen vasemmasta laitapuolustajasta toppariksi, mutta elävä seuralegenda pelasi silti aina kunnossa ollessaan ottelussa kuin ottelussa. Maldinin ottelumäärät olivat hämmästyttävän kovia, sillä hän pelasi vähintään 25 liigaottelua peräti 16 peräkkäisen kauden ajan ennen kauden 2001 jalkavammaa.
Carlo Ancelottin aikakaudella Maldini voitti vielä kerran kaiken mahdollisen. (Getty Images)
Ancelottin alaisuudessa Milan niitti menestystä
Kesällä 2001 Milan nimesi uudeksi päävalmentajakseen seuraa jo pelaajana edustaneen Carlo Ancelottin. Don Carliton alaisuudessa Milan nousikin jälkeen Euroopan mahtiseuraksi ja Maldini pääsi jälleen kerran juhlimaan Mestareiden liigan voittoa. Uran neljäs UCL-pytty tuli, kun Milan kaatoi Juventuksen yhdessä turnauksen historian tylsimmistä finaaleista vuonna 2003. Viides ja viimeinen pysti päätyi mittavaan palkintokaappiin neljä vuotta myöhemmin, kun Milan otti maukkaan revanssin Liverpoolista Ateenan Olympiastadionilla pelatussa finaalissa. Liverpool oli kahta vuotta aikaisemmin noussut legendaarisessa finaalissa kolmen maalin takaa-ajoasemasta mestariksi ottelussa, jota Maldini on usein kuvannut uransa traumaattisimmaksi hetkeksi.
Maldini pelasi vielä kaksi kautta Milanin paidassa ennen uransa lopettamista 40-vuotiaana kauden 2008-09 päätteeksi. Monelle on jäänyt hyvin mieleen Maldinin jäähyväismatsi San Sirolla. Moni odotti seurahistorian suurpelaajan saavan lämpimät jäähyväiset, mutta yllättäen Milanin ultrien päätykatsomo vihelsi Maldinille ja lauloi seuran entisen kapteenin Franco Baresin nimeä. Komeasta urastaan huolimatta Maldinin ja seuran äärikannattajien välit eivät koskaan olleet kovin lämpimät ja kannattajat halusivat vihellyksillä muistuttaa Maldinia hänen aikaisemmista kannattajia pilkkaavista kommenteista. Ultrien mielestä Maldini ei ollut Milan-vuosiensa aikana kunnioittanut kannattajia riittävästi, joten he eivät myöskään halunneet kunnioittaa häntä, eivät edes miehen jäähyväisottelussa.
Miksi Maldinille ei ole löytynyt roolia Milanin organisaatiosta?
Moni seuralegenda on pelaajauransa jälkeen siirtynyt jouhevasti pelaajasta seuran toimihenkilöksi. Pavel Nedved ja Javien Zanetti toimivat vanhojen seurojensa varatoimitusjohtajina ja myös viime kauteen oman uransa lopettaneelle Francesco Tottille ollaan kaavailemassa isoa roolia AS Roman taustoilla. Myös Maldini varmasti odotti saavansa vastaavanlaista kohtelua, mutta vielä tänäkään päivänä, liki kymmenen vuotta uransa päättymisen jälkeen Milanista ei ole löytynyt Maldinille minkäänlaista roolia. Taustalla ovat Maldinin ja Milanin pitkäaikaisen varatoimitusjohtajan Adriano Gallianin viileät välit. AC Milanin taustat ovat pahimmillaan olleet Game of Thronesista tuttua valtataistelua, jonka palikaksi Maldini osittain tahtomattaan joutui. Uuden kiinalaisomistuksen alaisuudessa Maldinille huhuiltiin löytyvän työpaikka Milanin johtoportaassa, mutta ainakin vielä toistaiseksi Maldini on saanut rauhassa keskittyä tennisuraansa, jonka hän aloitti lopetettuaan jalkapallon pelaamisen.
Mikä teki Maldinista yhden kaikkien aikojen parhaan puolustajan? Milan-kasvatti oli ei ollut koskaan kentän nopein, eikä 186-senttisen puolustajan pitäisi myöskään automaattisesti dominoida ilmatilaa. Maldini teki eleettömyydestä ja vähäeleisesti puolustamisesta taidetta. Suuri yleisö usein huomioi David Luizin tai Nemanja Vidicin tapaisia vauhdilla tilanteisiin meneviä ja näyttäviä katkoja tekeviä pelaajia, mutta Maldinin kaltaiset kävelevät jalkapallotietokoneet jäävät valitettavan harvoin suurten hehkutusotsikoiden ulkopuolelle.
Jotain Maldinin pelityylistä kertoo se, että yli 1000 ottelun ammattilaisurallaan hän näki punaista korttia vain kolmesti, mikä on hurjan kova saavutus puolustuspään pelaajalle. Milanossa Maldinille annettiinkin varsin kuvaava lempinimi, ajatustenlukija, sillä usein Maldini tuntui tietävän hyvissä ajoin etukäteen, mitä häntä vastaan pelaava hyökkääjä aikoi tehdä. Sijoittumisellaan ja pelinluvullaan hän paikkasi uransa loppupuolella heikentynyttä fysiikkaansa niin hyvin, että hän olisi voinut pelata huipputasolla helposti vielä muutaman vuoden pidempäänkin.
Maldini oli pesunkestävä herrasmies kentällä ja sen ulkopuolella. Juuri kenelläkään ei tunnu olevan pahaa sanottavaa hänestä ja kuvaavaa on se, että Maldini tuntui saavan jäähyväiskaudellaan enemmän rakkautta vastustajajoukkueen kannattajilta kuin omiltaan. Pelaajien keskuudessa Maldini on myös aina ollut arvostettu, niin omien kuin vastustajien keskuudessa. Häneen henkilöityykin puhtaimmillaan kaikki se, mitä italialainen jalkapallo parhaimmillaan on. Tyylikkyys, itsevarmuus ja seurauskollisuus, myötä- ja vastoinkäymisissä.
Kansikuva: Claudio Villa/Gettyimages