Torinon ylpeys Juventus juhlii kolmatta perättäistä mestaruuttaan ennätyspistein. (Getty)
Kausi 2013-2014 on saatu Serie A:n osalta päätökseen, lopulta kovin yllätyksettömissä merkeissä. Juventus juhli kolmatta peräkkäistä mestaruutta rikkoen samalla ensimmäisenä italialaisena joukkueena sadan pisteen maagisen rajan. 102 pistettä on samalla Euroopan TOP-10 sarjojen ennätys ja Juventus on kyseisten sarjojen ensimmäinen joukkue sitten vuoden 2003, joka voitti jokaisen pelaamansa kotiottelun. Juventuksen takana myös Roma rikkoi seurahistoriansa yksittäisen kauden piste-ennätyksensä ja teki myös historiaa aloittamalla kautensa peräti 11 peräkkäisellä voitolla. Myös kolmanneksi sijoittunut Napoli kellotti historiansa parhaat liigapisteet ja rikkoi samalla seuran yhden kauden maaliennätyksensä. Toisessa päässä sarjataulukkoa nousijajoukkue Livorno sijoittui sarjajumboksi ja palaa takaisin Serie B:en. Kavereikseen sarjaporrasta alemmas Livorno saa perinteisen Serie A-joukkue Bolognan, sekä viime kauden kahdeksannelta sijalta 18. romahtaneen Sisilian ylpeyden Catanian.
Kausi oli täydellistä Juventuksen dominointia
Tämän kauden Serie A oli Roman vahvasta alkukaudesta huolimatta ylivoimaista Juventuksen näytöstä. Joukkue hävisi koko kaudella vain kaksi ottelua ja menetti koko kauden aikana vain 12 pistettä saavuttaen ensimmäisenä italialaisena joukkueena koskaan 100 pisteen haamurajan. Juventus vahvisti täksi kaudeksi kärkiosastoaan Carlos Tevezillä ja Fernando Llorentella. Kaksikkoon kului rahaa vaivaiset yhdeksän miljoonaa euroa, ja kärkipari paukutteli liigassa tehot 35+11. Juventus teki sarjassa eniten maaleja ja päästi vähiten, joten joukkue dominoi sarjataulukon lisäksi myös tilastoja. Rutinoitunut joukkue ei suinkaan ollut pelillisesti koko kauden vakuuttava, sillä varsinkin kevät-talvella peli takkusi, mutta se kuuluisa voittamisen kulttuuri riitti kaivamaan otteluista yhden maalin voittoja, vaikka pelillisesti joukkue oli alakynnessä. Varsinkin kapteeni ja Juventuksen seuraikoni Gianluigi Buffon osoitti epäilijöilleen olevansa yhä sarjan paras maalivahti. Buffon piti vaikeina hetkinä joukkuettaan pystyssä loistotorjunnoillaan ja oli vahvasti mukana varmistamassa tämän kauden selkeää mestaruutta. Keskikentällä vaatimattomasti Kuninkaaksi nimetty Arturo Vidal nousi viimeistään tällä kaudella todelliseen supertähteyteen. Vaikka me suomalaiset tiedämme, että olemassa on vain yksi Kuningas, niin varsinkin Vidalin alkukausi oli niin vahva, että sallikaamme vertaukset maailman historian parhaaseen pelaajaan Jari Litmaseen. Sir Alex Ferguson ja Manchester Unitedin siirtovastaavat ovat varmasti pyöritelleet päätään Juventuksen otteluita seuratessa. Paul Pogba ei ikinä saanut Englannissa näyttöpaikkaa, mutta on noussut nopeasti Juventuksessa seuran ehdottomaksi avainpelaajaksi. Andrea Pirlo painoi kaudella kuusi vapaapotkumaalia ja jälleen kerran hieman pelityyliään muuttanut Claudio Marchisio paikkasi keskikentällä avauksen kolmikkoa erinomaisin ottein.
Roma ja Napoli miehittivät seuraavat sijat
Loput kaksi Mestareiden liiga paikkaa menivät tänä vuonna Etelä-Italian ylpeyksille Romalle ja Napolille. Jos Juventus oli ylivoimainen, niin Roma oli lähes yhtä selkeällä marginaalilla Italian toiseksi paras joukkue tällä kaudella. Lillessä aikoinaan Ranskan mestaruuden voittanut Rudi Garcia nimitettiin joukkueen valmentajaksi ja ikuiselta kriisipesäkkeeltä vaikuttanut Roma sai vihdoin toimintaansa stabiliutta, joka näkyi aina kentälle asti. Ykkösmaalivahdiksi hankittu Morgan De Sanctis sai hankintahetkellä paljon kritiikkiä, mutta lopulta mies pelasi erittäin vakuuttavan kauden. Udinesestä siirtynyt toppari Mehdi Benatia nousi nopeasti liigan dominoivimmaksi puolustajaksi ollen mahdollisesti koko sarjan paras pelaaja. Keskikentällä Kevin Strootman oli suorastaan huikea ennen kauden päättänyttä vakavaa polvivammaa, jonka johdosta mies joutuu jättämään myös tulevan kesän MM-kisat väliin. Laituri Gervinho joutui Arsenalissa naurunalaiseksi nallipyssyilynsä vuoksi, mutta löysi itselleen henkisen kodin tutun valmentajan alaisuudessa. Gervinho ei ole vieläkään edes auttavan tason viimeistelijä, mutta aiheuttaa nopeudellaan vaikeuksia jokaiselle sarjan puolustukselle. Depyyttikauden tehoja 9+10 voidaan pitää erinomaisina kauden puolen välin kuivasta kaudesta huolimatta. Roma pelasi mahdollisesti koko sarjan viihdyttävintä jalkapalloa ja rikkoi ansaitusti seuran yhden kauden piste-ennätyksen.
Real Madridista siirtynyt Jose Callejon pelasi loistavan debyyttikauden Serie A:ssa. (Getty)
Napoli satsasi tähänkin kauteen vahvasti. Superkärki Edison Cavani vaihtoi hirmusummalla maisemaa, mutta hänen korvaajakseen hankittu Gonzalo Higuain pelasi ajoittain kovastakin kritiikistä huolimatta erinomaisen kauden. Maalivahti Pepe Reina on ehkä jo pelannut parhaat pelinsä, mutta joukkue ei hävinnyt ainakaan montaa pistettä miehen virheisiin. Puolustuksessa seuran oma kasvatti Paolo Cannavaro pistettiin vihdoin pihalle ja korvaajaksi hankittu Raul Albiol toi viimein suoritusvarmuutta epävarmaan puolustukseen. Joukkueen kapteeni ja seuraikoni Marek Hamsik kärsi jatkuvista loukkaantumisista ja ei yltänyt edelliskausiensa tasolle. Täksi kaudeksi hankittu laiturikaksikko Jose Callejon-Dries Mertens oli kuitenkin positiivinen yllätys, eikä vaihtomiehen rooliin usein joutunut lupaava Lorenzo Insigne myöskään jäänyt edellämainitun kaksikon tasosta paljoa, vaikka sortuikin liian usein yksinpelaamiseen. Napoli panosti vahvasti menestykseen Mestareiden Liigassa, mutta tällä kertaa tarina jäi kuolemanlohkossa lyhyeksi. Seura kuitenkin voitti lähinnä kentän ulkopuolisista tapahtumista muistetun Coppa Italian, joten Rafa Benitezin depyyttikautta voidaan pitää varsin onnistuneena.
Valtava loukkaantumissuma pilasi Fiorentinan kauden
Fiorentina taisteli aina tammikuun alkuun asti Mestareiden Liigan paikoista, mutta sen jälkeen syntynyt hirveä loukkaantumissuma alkoi näkymään joukkueen pelissä. Ykköskärjeksi isolla rahalla ja kohulla hankittu Mario Gomez pystyi pelaamaan vain yhdeksän ottelua loukkaantumisten vuoksi ja syyskauden kohukärki Giuseppe Rossi loukkaantui tammikuun ensimmäisellä kierroksella ollen poissa aina Coppa Italian finaaliin saakka. Rossi missasi edeltävät kaksi kautta lähes kokonaan polvivaivojen vuoksi, mutta teki tällä kaudella pelaamassaan 21 ottelussa 16 maalia ja olisi voittanut ilman loukkaantumisia liigan maalipörssin ylivoimaisella marginaalilla. Puolustuspäässä maalivahti Neto kehittyi selkein harppauksin ja olisi ansainnut mainion kauden päätteeksi paikan Brasilian maajoukkueeseen kotikisoihin. Keskikentällä Borja Valero on joukkueen tärkein yksitäinen pelaaja ja hän sai hyvää taustatukea Italian maajoukkuepelaaja Alberto Aquilanilta. Oikean laidan sähköjänis Juan Cuardado pelasi loistokauden ja on herättänyt melkein jokaisen planeetan suurseuran kiinnostuksen. Entinen maajoukkuekärki ja Roma-legenda Vincenzo Montella on aloittanut valmennusuransa vahvasti, mutta nyt näyttää siltä, että mies jatkaa hyvin alkanutta projektiaan Fiorentinan valmentajana myös ensi kauden verran.
Interin pelasi vaisun kauden uudistuneella joukkueella
310 liigaottelua Interissä pelannut Esteban Cambiasso vaihtaa maamiehiensä tapaan kesällä seuraa. (Getty)
Milanon suurseura Interin kausi ei ollut aivan yhtä kaaottinen kun paikallisvastustajansa vastaava, mutta kovasti uudistunut joukkue ei kuitenkaan kyennyt missään vaiheessa taistelemaan tosissaan europaikoista. Napolista tullut valmentaja Walter Mazzari sai paljon kritiikkiä peluutuksestaan, ja varsinkin loppukaudella tosissaan irti päästetty superlupaus Mateo Kovačić pelasi niin hyvin, että miehen vähäinen vastuu alkukaudella on vaikeasti perusteltavissa. Rodrigo Palacio pelasi joukkueen kärjessä jälleen vahvan kauden paukuttaen 17 liigamaalia. Hänen kärkiparinsa Mauro Icardi keräsi otsikoita lähinnä siitä syystä, että mies varasti vanhan joukkuekaverinsa Maxi Lopezin vaimon ja tästä draamasta italian lehdistö otti ilon irti koko rahan edestä. Interin osalta on vielä erikseen mainittava yhden aikakauden päätös, kun neljä legendaarista argentinalaista, Javier Zanetti, Esteban Cambiasso, Diego Milito ja Walter Samuel joko lopettivat uransa kokonaan tai vaihtavat seuraa ensi kaudeksi.
Viimeisestä europaikasta käytiin dramaattinen taisto
Sankarin ja petturin raja on joskus häilyvä, sen sai kokea Torinon Alessio Cerci karulla tavalla. (Getty)
Kuudennesta ja viimeiseen Eurooppa Liigaan oikeuttavasta paikasta käytiin kiivasta taistelua kirjaimellisesti viimeisille minuuteille saakka. 1990-luvun suurseura Parma pelasi Antonio Cassanon johdolla loistavan kauden napaten lopulta dramaattisten vaiheiden jälkeen kuudennen sijan. Entinen maajoukkuevalmentaja Roberto Donadoni sai tammikuussa joukkueen pelin uomiinsa ja Parma veti yli kymmenen pelin mittaisen tappiottomien otteluiden sarjan nousten haastamaan jopa Interiä viidennestä sijasta. Keskikenttäpelaaja Marco Parolo pelasi loistokauden ja nousi aina maajoukkueen avauskokoonpanoon saakka. Puolustuksessa pelaava Gabriel Paletta nousi niinikään maajoukkuekuvioihin vahvan kautensa vuoksi ja on kovasti yhdistetty huhuissa mm. AC Milanin riveihin. Sympaattinen Torinon kakkosseura Torino oli läpikauden kärkikahinoissa, kiitos loistavan kauden pelanneen kärkiparin Alessio Cercin ja Ciro Immobilen. Immobile voitti lopulta koko sarjan maalipörssin 22 maalillaan ja Cerci paukutteli tehot 13+10 ollen sarjan ainoa pelaaja, joka ylsi kaksinumeroisiin syöttö- ja maalimääriin. Jalkapallo on välillä raaka laji ja sen sai huomata nimenomaan Cerci äärimmäisen karulla tavalla. Torino sai kauden viimeisessä ottelussa Fiorentinaa vastaan lisäajan viimeisellä minuutilla rangaistuspotkun, jonka Cerci lopulta kuitenkin missasi. Maali olisi vienyt Torinon kuudenneksi ohi Parman, mutta ottelun jälkeen vuolaasti itkenyt Cerci ei lopulta kestänyt paineita ja epäonnistui ratkaisevalla hetkellä.
Täksi kaudeksi takaisin pääsarjaan useamman vuoden tauon jälkeen noussut Hellas Verona pelasi loistavan kauden uuden kevään urallaan löytäneen veteraanikärki Luca Tonin johdolla. 20 maalia paukuttanut Toni oli lopulta maalipörssin toinen ja suuri kansanliike oli vaatimassa miestä mukaan kesän MM-kisoihin. Italian päävalmentaja Prandelli kuitenkin ilmoitti, että nyt on aika uusien miesten nousta valokeilaan, vaikka Toni olisi melkein paikkansa esityksillään ansainnut. Toni sai hyvää taustatukea loistavan kauden pelanneelta nuorelta Juan Iturbelta, joka vaihtanee kesällä seuraa monen seuran ollessa miehen perässä. Myös piskuinen Bergamon ylpeys Atalanta oli pitkään mukana eurokamppailussa, mutta muutava yllättävä kotitappio tiputti seuran lopulta kymmenenneksi. Yksi sarjan parhaista kotijoukkueista kaatoi kuitenkin kotikentällään mm. Ac Milanin ja Napolin ja kausi oli kokonaisuudessaan todella suuri onnistuminen.
Ac Milan ja Lazio keskittyivät sekoilemaan kulisseissa
Ac Milanin kausi oli niin kentällä kuin kulisseissa täydellinen katastroofi. Päävalmentaja Massimiliano Allegri sai puolen kauden jälkeen potkut ja päävalmentajaksi nostettiin legendaarinen seuran vanha pelaaja Clarence Seedorf. Ac Milanin omistussuhteet ovat kovin kimurantit, eikä seuran sisälläkään kukaan tunnu tietävän kuka laivaa tällä hetkellä ohjaa. Seedorf oli nimenomaan värikkään Silvio Berlusconin valinta ja hän osoitti valtaansa kävelemällä seuran urheilutoimenjohtaja Adriano Gallianin mielipiteiden yli. Kauden mittaan Milanossa larpattiinkin Game Of Thronesia oikein kunnolla, sillä draamaa riitti taustoissa käynnissä olevan valtataistelun myötä. Menestyksekkään pelaajauransa valmennuspestin vuoksi lopettaneen Seedorfin tulevaisuus on tälläkin hetkellä täysin auki, vaikka hänen aikanaan Milan pelasi tuloksellisesti varsin hyvin. Toinen alisuorittanut suurseura oli Rooman kakkosseura Lazio, joka niinikään vaihtoi valmentajaa kesken kauden. Seuran pomo Claudio Lotito on avoimessa sodassa seuran kannattajien kanssa ja kaudella nähtiin jos jonkinlaista protestia ja seuran yleisömäärät tippuivat hävettävän alhaisiksi. Otteet kentällä olivat myös koko kauden todella vaihtelevia, eikä orastavien ylämäkien jälkeenkään joukkueen peli loksahtanut missään vaiheessa kohdilleen. Positiivisina asioina voidaan pitää Antonio Candrevan loistokautta, sekä nuoren 19-vuotaan superlupauksen Keita Balden läpimurtoa liigakentillä.
Sampdoria, Udinese ja Genoa tukevasti alemmassa keskikastissa
Veteraanikärki Antonio Di Natale on paukutellut vaatimattomat 120 Serie A -häkkiä viimeisen viiden kauden aikana. Tämäkin kausi päättyi hattutemppuun.(Getty)
Keskikastissa Sampdoria, Genoa ja Udinese pelasivat tasapaksut kaudet ilman huolta putoamistaistoon nousemisesta. Udinesen kautta voidaan tosin pitää suuremman luokan epäonnistumisena, sillä seura on totuttu näkemään aivan toisella puolella sarjataulukkoa. Ikoninen Antonio Di Natale ilmoitti kauden puolessa välissä lopettavansa uransa, mutta loistavasti menneen kevätkauden jälkeen mies pyörsi päätöksensä ja jatkaa ainakin yhden kauden verran joukkueessa. Di Natalella on kasassa 191 Serie A maalia ja 200 maalin haamuraja varmasti siintää miehen silmissä. Genovan seurat Sampdoria ja Geanoa eivät vakuuttaneet missään vaiheessa pelillisesti ja kannattajien pettymykseksi sijoitukseksi vakiintui alempi keskikasti.
Putoamiskamppailu tiukka aina loppukierroksille saakka
Putoamistaistossa mielenkiintoa riitti aina toiseksi viimeiselle kierrokselle asti, jolloin Catanian ja Bolognan kohtalo sinetöityi lopullisesti. Sarjanousija Livorno miehitti sarjan jumbopaikkaa käytännössä koko kauden ajan ja joukkue oli ensimmäinen matemaattisesti varma putoaja jo useampi kierros ennen kauden päättymistä. Kärjessä hienon kauden pelannut Paulinho paukutti 15 liigamaalia, mutta muuten joukkue oli kaukana Serie A tasosta. Bologna päätti ottaa helpot rahat Kiinasta ja myydä joukkueen ylivoimaisesti parhaan pelaajan Alessandro Diamantin tammikuussa Guangzhou Evergrandeen. Joukkue oli pitkään putoamisviivan yläpuolella, mutta lopulta kohtaloksi koitui putoaminen sarjaporrasta alemmas. Seuran kannattajien kärsivällisyys loppui kauden edetessä ja putoamisen varmistaneessa kotiottelussa nähtiinkin jos jonkinmoista protestia. Protestoinnin jalon taidon osasivat myös Catanian intohimoiset kannattajat, jotka pyrkivät polttamaan oman stadioninsa Napolille kärsityn tappio-ottelun puoliajalla. Kausi olikin täysi pannukakku ja joukkue meni peräkkäisten tappioiden myötä suureen pelilliseen lukkoon, joka aukesi käytännössä vasta aivan viimeisillä kierroksilla. Catania voitti neljä viimeisestä viidestä matsistaan, mutta kiri ei lopulta riittänyt ja putoamisviivaan jäi eroa pari pistettä. Kolmas nousijajoukkue Sassuolo veti myös erinomaisen loppukauden, joka riitti sarjapaikan säilyttämiseen. Seurapomo pisti rahaa palamaan tammikussa ja hankki joukkueeseen useamman rutinoituneen Serie A pelaajan. Suurimmat valopilkut olivat kuitenkin nuoret hyökkääjät Simone Zaza ja Domenico Berardi. Varsinkin Berardi oli alkukaudesta niin mainiossa vireessä, että mestariseura Juventus hankki itselleen puolet pojan oikeuksista. Loistavan alkukauden jälkeen Berardin fokus katosi hetkellisesti ja mies löysikin itsensä penkin puolelta. Loppukaudella vire palasi ennalleen ja kauden saldona oli mainiot 16 liigamaalia. Sarjan ainoan suomalaisen Perparim Hetemajn Chievo Verona on vasten kaikkia odotuksia säilynyt sarjassa pitkään, vaikka ennen jokaista kautta joukkuetta veikataan putoajien joukkoon. Trendi ei loppunut myöskään tällä kaudella, sillä seura kampesi itsensä loppukauden myötä sijalle 16. Hetemaj oli jälleen kerran seuran avainpelaajia ja yksi koko sarjan eniten rikkoneista pelaajista. Hetemajta voidaan määritellä klassisesti pelaajaksi, jota vastaan ei ole kiva pelata, mutta joukkuekaverit arvostavat Perpan korkealle. Hetemaj on Italiassa todella arvostettu pelaaja ja vaihtanee seuraa tulevan kesän aikana.