Pelaajia tulee ja menee, etenkin hektisessä Valioliigassa, jossa kova kilpailu ja alati kasvava ostovoima muovaavat seurojen kokoonpanoja tämän tästä. Pitkäaikaisia ja seuralle uskollisina pysyneitä palvelijoita löytyy onneksi edelleen. Niinpä, selvitimme jokaisen Valioliigajoukkueen pisimpään seuran värejä kantaneen pelaajan. Sivuhuomiona vielä se, että pois on rajattu junioreissa pelatut vuodet pois ja jakson katsotaan alkaneen edustusjoukkueessa tehdystä debyytistä. Pelaajat ovat aikajärjestyksessä lyhytaikaisimmasta pisimpään.
Huddersfield: Jonathan Hogg, 2013
Saksalaismanageri David Wagnerin vallankumous on näkynyt, sillä yllätysnousija Huddersfield on uudistunut vahvasti parin viime kauden aikana. Pisimpään seuraa on edustanut kippari Tom Smith, joka saapui Kirklees Stadiumille syyskuussa 2012 jäätyään ilman sopimusta Manchester Cityssä. Smith sai kuitenkin odottaa debyyttiään aina marraskuulle 2013, mikä tekee samana kesänä Watfordista saapuneesta ja edelleen seuran avainpelaajiin kuuluvasta Jonathan Hoggista, 28, pisimpään Terriereissä uurastaneen pelurin.
Chelsea: Gary Cahill, 2012
Tällä hetkellä Valioliigamestaruutta hallinnoivassa Chelseassa ovi on käynyt tiuhaan ja kun seuralegenda John Terry päätti vuonna 1998 alkaneen uransa seuran edustusmiehistössä, tuli kapteenin nauhan perineestä Gary Cahillista seuran pitkäaikaisin palvelija. Hiljalleen huipputoppariksi kehittynyt Villa-kasvatti saapui Stamford Bridgelle tammikuussa 2012, joten Cahillilla tulee tuota pikaa kuusi vuotta täyteen Länsi-Lontoossa.
Southampton: James Ward-Prowse, 2011
Edellisen vuosikymmenen lopulla syvällä käyneen Southamptonin kannattajat ovat saaneet nauttia laadukkaasta pelaajakasvatuksesta sekä erinomaisista pelaajarekrytoinneista. Nurja puoli on ollut se, että ykköstähdet on viety isompiin ympyröihin. Tämä näkyy myös edustusjoukkueen vaihtuvuudessa, sillä 23-vuotias oma kasvatti James Ward-Prowse on seuran pitkäaikaisin palvelija. Huippulupaus debytoi liigacupissa lokakuussa 2011 ollessaan vain 16-vuotias. Valioliiga-debyytti tuli elokuussa 2012, kun Pyhimykset palasivat korkeimmalle sarjatasolle. Samassa ottelussa ensiesiintymisensä seuran riveissä teki nykyinen kapteeni Steven Davis, 32.
Newcastle: Rob Elliot, 2011
Harakoiden ykköstorjuja, 31-vuotias Rob Elliot napattiin Koilis-Englantiin Charltonista kesällä 2011 ja mies debytoi saman vuoden syyskuussa liigacupissa. Pitkään kakkosmolarina toimineen Elliotin tilille on kertynyt vain 65 ottelua, vaikka kyseessä on jo torjujan seitsemäs kausi St. James’ Parkilla. Vuosissa mitattuna Elliot on turbulenssin ravistelemassa seurassa omassa kastissaan, sillä toiseksi pisimpään edustusmiehistössä on viihtynyt oma kasvatti Paul Dummett, joka debytoi tammikuussa 2013.
Liverpool: Jordan Henderson, 2011
Seuraikoni Steven Gerrardilta kipparin viran pari kautta sitten perinyt Jordan Henderson hankittiin Anfieldille kesällä 2011, kun seuran amerikkalaisomistus yritti saada Baseballista tuttua Moneyball-taktiikkaa toimimaan. Ei toiminut, mutta Sunderlandissa oikealla laidalla pelanneesta 27-vuotiaasta Hendersonista Pool on saanut oivat kapellimestarin keskikentälleen. Viikon Hendersonin Pool-debyytin jälkeen tulikasteensa sai oma kasvatti Jon Flanagan.
Burnley: Dean Marney, 2010
Tällä hetkellä pahasta polvivammasta kärsivä Dean Marney, 33, on ollut Burnleyn uskollinen palvelija kesästä 2010 lähtien. Yli 200 ottelua Clarets-paidassa pelannut keskikenttäpelaaja saapui Hullista vuotta ennen Man Cityssä ylijäämäksi jäänyttä Ben Meetä, 28.
Bournemouth: Harry Arter & Marc Pugh, 2010
Bournemouthia pidetään yhtenä 2010-luvun hienoimmista brittifutis-tarinoista, eikä syyttä. Pikkuseura on noussut Eddie Howen alaisuudessa Kakkosliigasta pääsarjaan ja pysynyt siellä pitkälti saman rungon ansiosta. Edelleen Kirsikoiden ykköspelaajiin kuuluva Harry Arter, 27 hankittiin samaan aikaan Marc Pughin, 30, kanssa seuran noustua Ykkösliigaan kaudeksi 2010-11. Arterin tilillä otteluita on 249 kappaletta ja Pughin lukema on 296.
Harry Arter on ollut Bournemouthin kantavia voimia jo Ykkösliigan ajoista asti. (Pete Norton/Getty Images)
Watford: Troy Deeney, 2010
Pozzon perheen omistamassa Watfordissa managerit ovat vaihtuneet ja pelaajisto on muuttunut tiheään. Yksi on kuitenkin pysynyt. Herhiläisten seuraikoni ja kippari Troy Deeney, 29, saapui Vicarage Roadille kesällä 2010 ja on pelannut seuran paidassa 313 ottelua, joissa on syntynyt 108 maalia. Vaikean ja ongelmien täytteisen nuoruuden läpikäynyt hyökkääjä onkin puhunut syvästä rakkaudesta seuraa kohtaan, joka uskoi suojattiinsa, vaikka tämä käväisi lukemassa tiilenpäitä vuonna 2012.
Tottenham: Danny Rose, 2009
Leedsin maineikkaan akatemian kasvatti siirtyi Pohjois-Lontooseen jo vuonna 2007, mutta ykkösjoukkueen debyyttiään Danny Rose sai odotella syksyyn 2009, jolloin Harry Redknapp heitti nuorukaisen kentällä liigacupin ottelussa. Valioliiga-debyytti tuli saman kauden kevätpuoliskolla ja sitä tuskin yksikään Spurs-fani on unohtanut, sillä Rose ampui upean voittomaalin paikallispelissä Arsenalia vastaan. Eurooppa-liigassa syyskuussa 2011 debytoineesta Harry Kanesta saattaa kuitenkin pian tulla pitkäaikaisin Spurs-pelaaja, sillä 27-vuotias Rose on ollut siirtohuhujen kohteena, kiitos viime kesän idioottimaisten lausuntojensa.
Manchester City: Vincent Kompany, 2008
Manchesterin itäisellä puolella puntia on poltettu runsain määrin Sheik Mansourin ostettua seuran vuonna 2008. Vincent Kompanyn hankinta vain 7,5 miljoonalla punnalla Bundesliigan HSV:stä kesällä 2008 jää seuran historiaan yhtenä sen parhaista kiinnityksistä. Cityzens-kannattajien rakastama 31-vuotias kippari on kärsinyt loukkaantumisista, mutta on siitäkin huolimatta kirjauttanut yli 300 peliä taivaansinisten takalinjoilla.
Stoke: Ryan Shawcross, 2008
30-vuotias Ryan Shawcross on yksi monista ManU-kasvateista, joille ura Old Traffordilla ei urjennut. Stoken kapteeni ja ehdoton luottomies siirtyi Britannia Stadiumille jo vuonna 2008 ja hätyyttelee pian 400 ottelun rajapyykkiä. Kovaotteinen toppari on yhdessä Peter Crouchin, Charlie Adamin ja Geoff Cameronin kanssa ainoita nykypelaajia, jotka edustivat Pottersia jo Tony Pulisin alaisuudessa.
Leicester: Andy King, 2007
Vuonna 1988 syntynyt Walesin maajoukkuepelaaja Andy King liittyi Leicesterin riveihin 16-vuotiaana. Debyytti edustusjoukkueessa nähtiin lokakuussa 2007. King ei ole koskaan kuulunut Kettujen avainpelaajiin, mutta luotettava rotaatiomies walesilainen on ollut. Otteluita toissa kauden mestarin paidassa Kingillä on 369 kipaletta.
Swansea: Angel Rangel, 2007
Elettiin kesää 2007, kun Ykkösliigassa pelannutta Swanseaa valmentanut Roberto Martinez hankki maanmiehensä Angel Rangel Walesiin vaivaisella 90 000 korvauksella. Tätä nykyä 35-vuotias laitapuolustaja on siis nähnyt pallonhallintapelillä hurmanneiden Joutsenten nousun Valioliigan kärkikymmenikköön asti – ja sitä seuranneen syöksyn sarjan peräpäähän.
West Bromwich: Chris Brunt & James Morrison, 2007
Jos joku pelaaja assosioituu seuraansa niin WBA-ikoni Chris Brunt. Pian 33 vuotta täyttävän pohjoisirlantilaisen kanssa samaan aikaan kesällä 2007 West Bromiin saapui myös skotlantilainen James Morrison. Työteliäät britit ovat näin ollen nostaneet seuran kahdesti Valioliigaan ja pelanneet siinä sivussa yli 300 ottelua mieheen. Hiljattain WBA:n peräsimeen palkattu Alan Pardew on jo kahdeksas kaksikkoa The Hawthronsilla luotsannut manageri, kun tilapäismanagerit jätetään pois laskuista.
Everton: Phil Jagielka & Leighton Baines, 2007
David Moyes teki Evertonissa loistavaa työtä rajallisilla resursseilla ja on jälkeen päin todennut jokaisen siirron olleen tarkkaan mietitty. Phil Jagielka, 35, sekä Leighton Baines, 32, ilmentävät Moyesin kykyä löytää pelimiehiä, sillä kummatkin kohosivat Englannin maajoukkueen luottomiehiksi, eikä kesällä 2007 saapuneeseen kaksikkoon uponnut kuin reipas 10 miljoonaa puntaa. Pelien määrässä 394 kertaa Toffeesia edustanut Baines on Jagielkaa 32 peliä edellä. Pitkien Toffees-urien ohella kaksikon seurauskollisuudelle täytyy nostaa hattua, sillä he ovat useampaan otteeseen kieltäytyneet suurempien seurojen kosiskeluista.
Leighton Baines ja Phil Jagielka ansaitsevat seuraikonin arvonimen Goodison Parkilla. (Alex Livesey/Getty Images)
Manchester United: Michael Carrick, 2006
Sydänvaivoista kärsivä ManU-kippari Michael Carrick, 36, tulee jäämään Valioliigahistoriaan kenties koko sarjan aliarvostetuimpana pelaajana. Sir Alex Ferguson raotti kukkaronnyörejä 25 miljoonan punnan verran hankkiessaan keskikenttämiehen Tottenhamista kesällä 2006. Viiden liigamestaruuden ja kevään 2008 Mestarien liiga -voiton takuumiehiin kuulunut Carrick on pukenut United-paidan päälleen 460 kertaa, joten häntä voi hyvällä omalla tunnolla kutsua seuralegendaksi.
Arsenal: Theo Walcott, 2006
Jonnet eivät välttämättä muista, mutta 16-vuotiaan Theo Walcottin siirto Southamptonista Arsenaliin tammikuussa 2006 ja vieläpä 10 miljoonan punnan hintaan herätti suurta kohua. Superlupaus nousi jopa Sven-Göran Erikssonin MM-kisaryhmään, vaikka ei ollut tuossa vaiheessa esiintynyt yhdessäkään Tykkimiesten ottelussa. Tätä nykyä 28-vuotias ex-superlupaus ei koskaan noussut odotetulle tasolle, mutta uskollisen palvelijan 393 peliä Tykkimiehiä edustaneesta Walcottista pohjoislontoolaiset saivat.
West Ham: Mark Noble, 2005
Itä-Lontoossa varttunut Mark Noble liittyi West Hamin akatemiaan jo 12-vuotiaana, kun keskikenttämiehen isä ei pystynyt kuskaamaan poikaansa Arsenalin junioreiden harjoituksiin. Ykkösjoukkueessa Noble, 30, debytoi 17-vuotiaana tammikuussa 2005. Surkeaa syksyä koko Hammersin tavoin pelaava kippari on luonnollisesti täysin omilla luvuillaan pelatuissa otteluissa, sillä toiseksi pisin palvelija Winston Reid on pelannut yli 200 ottelua vähemmän, mitä viime kaudella 400 ottelun rajapyykin rikkonut Noble.
Crystal Palace: Julian Speroni, 2004
Valioliigan ikänestoreihin kuuluva Julian Speroni on sarjan nykypelaajista ylivoimaisesti pitkäaikaisin palvelija. 38-vuotias argentiinalainen vaihtoi skottiseura Dundeesta Etelä-Lontooseen yli 13 vuotta sitten. Perspektiiviä Speronin Palace-uran pituudesta antaa muun muassa se, että hän oli Aki Riihilahden, Joonas Kolkan ja Shefki Kuqin joukkuekaveri. Eri managereita torjuja on Selhurst Parkilla nähnyt 12 kappaletta.
Paras tapa seurata Valioliigaa on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.
Kansikuva: Mike Hewitt/Getty Images