Chelsea on mestari, mutta ketkä nappaavat muut UCL-paikat. Seuraa Valioliigan jännittävä loppukiri Viaplay-palvelusta.Nyt se on varmaa myös matemaattisesti, Chelsea on Valioliigamestari vuosimallia 2017. Länsilontoolaisilla on mahdollisuus tehdä temppu, joka on onnistunut nykymuotoisessa Valioliigassa vain viisi kertaa, kerätä yli 90 pistettä. Se jos joku kertoo siitä kuinka kova Antonio Conten ryhmä on tällä kaudella ollut. Mistä Chelsean ylivoima sitten on johtunut?
Conten taktisesti ylivertainen kollektiivi
Karismaattinen Antonio Conte ihastutti kesän EM-kisoissa, mutta aivan samaan kastiin italialaista ei Jose Mourinhon ja Pep Guardiolan kaltaisten huippumanagerien kanssa laskettu. Alkukaudesta Conte puhui paljon siitä, kuinka kovaa työtä valmennusryhmä on saanut tehdä henkisellä puolella, jotta edellisen kauden traumat saatiin unohdettua.
Siinäkin valossa Conten tekemää työtä voi pitää uskomattoman upeana. Esimerkiksi Diego Costa on vähentänyt härväämistä ja keskittynyt pelaamiseen, mikä on nostanut espanjalaistuneen brassin jälleen huippukärkien joukkoon. Sinisten hyökkäyksen sielu Eden Hazard kärvisteli viime kaudella lähes vappuun asti ilman maaleja, mutta tällä kaudella belgialainen on ollut oma dominoiva itsensä. Alakerrassa Gary Cahill on herännyt Conten alaisuudessa henkiin, loistavaa kautta pelaavasta David Luizista puhumattakaan.
Se, mistä Chelsea ja Conte kuitenkin muistetaan, on kolmen alakerran lanseeraaminen ilmiömäisen hyvällä menestyksellä. 3–4–3-ryhmitykseen Arsenalilta saamaan ryöpytyksen jälkeen vaihtanut Conte johti joukkonsa peräti kolmeentoista perättäiseen voittoon syyskuun ja tammikuun välisenä aikana.
Eikä Conten taktinen nerous ole rajoittunut pelkästään ryhmitykseen. Tämän kauden Chelsea edustaa modernia huippujoukkuetta, joka on viimeisen päälle organisoitu ja kompakti. Eniten maaleja (76) koko sarjassa tehnyt Chelsea on luonut vasta kuudenneksi eniten maalipaikkoja (404), yli 50 tonttia vähemmän kuin eniten luonut Liverpool (459).
Sinisten hyökkäyspeli on perustunut pitkälti suoraviivaiseen hyökkäämiseen, mutta Mourinhon parin vuoden takaiseen sudenkuoppaan Conte ei astunut. Chelsealla on ollut heittää Cesc Fabregasin kaltainen syöttökone bussinsiirtelytalkoisiin ja vaikkei Conten ryhmä ole omimmillaan matalaan sumppua vastaan, on murtautumismalleja löytynyt myös sitä vastaan.
Gary Cahill on yksi Conten alaisuudessa takaisin huipputasolle nousseista pelaajista. (Laurence Griffiths/Getty Images)
Avainasemassa ovat olleet juoksuvoimaiset wingbackit, jotka ovat täyttäneet tiloja hyökkäävien keskikenttämiesten ajaessa sisään. Jos pallo ei liikahda kohti kulmalippua on Chelsealla ollut parhaimmillaan neljä miestä odottamassa murtavaa syöttöä linjan taakse. Italaialaismanageri on räätälöinyt Hazardille vapaan roolin, jossa mies on päässyt loistamaan ilman liian raskaita puolustusvelvoitteita. Yleisesti ottaen Chelsean hyökkäyspelin mallit ovat selvästi organisoituja ja jokainen pelaaja tietää miten missäkin tilanteessa pitää liikkua.
Avain menestykseen löytyy kuitenkin puolustuspelistä. Keskustasta Chelsea on ollut lähes mahdoton murtaa. Pelaajayhdistyksen kauden pelaajaksi valittu N’Golo Kante on tukkinut tiloja linjojen välissä ja kolmen topparin alakerta on hoitanut loput. Käytännössä Chelsean 10-alue on ollut täysin tukossa koko kauden, joten ainoa tapa hyökätä sitä vastaan on ollut laitojen kautta.
Conten pelitapa on äärimmäisen vaativa, sillä hyvin strukturoidussa ryhmässä jokaisen panos on korostetun tärkeä. Esimerkiksi tammikuussa voittoputken päättäneessä Tottenham-tappiossa wingbackien taakse avautui isoja tiloja, jotka Spurs kykeni hyödyntämään. Tämän kaltaisia herpaantumisia ei kuitenkaan olla kovin montaa nähty, mikä kertoo ensinnäkin Conten kyvystä saada pelaajistaan paljon irti, mutta myös kyvystä omaksua ja toteuttaa vaativaa pelitapaa.
Henkisesti vahva
Pelkkää ruusuilla tanssimista Chelsean kausi ei ole ollut. Alun hapuilu vaihtui vakuuttavaan marssiin ryhmityksen vaihduttua. Sittemmin joukkue on kärsinyt muutamia tappioita, mutta vastannut aina vahvasti niiden jälkeen. Se, jos joku on henkisesti vahvan joukkueen merkki.
Spurs-tappion jälkeen länsilontoolaiset kävivät kylvettämässä viime kauden mestari Leicesteriä vieraskentällä 0–3, josta alkoi kahdeksan ottelun tappioton putki. Huhtikuussa sinipaidat kokivat shokkitappion Crystal Palacen ryövättyä pinnat Stamford Bridgeltä. Heti seuraavassa pelissä Chelsea kaatoi Manchester Cityn kotonaan. Pääsiäisenä Conten miehistö jäi Old Traffordilla pahasti jyrän alle, mutta otti heti perään vakuuttavan voiton Southamptonista.
Hirmuvireeseen päässeen Tottenhamin lähestyttyä sarjataulukossa, tiedettiin vierailu Goodison Parkille loppukirin todelliseksi koetinkiveksi. Chelsea nylki hyvää kevättä pelaavan Evertonin peräti 3–0, eikä jättänyt mitään epäselvää omasta paineensietokyvystään.
Tappioaseman Chelsea on kääntänyt tällä kaudella voitoksi kolmesti ja tehnyt voittomaalin viimeisellä vitosella yhtä monta kertaa. Chelsea ei siis ole joutunut liiemmin venymään, koska sen rutiinitaso on ollut uskomattoman korkea. Vaikka maali ei ole pysynyt keväällä aivan syksyn tapaan puhtaana, on Conten miehistö löytänyt keinot tehdä tarvittavat osumat ja tyrehdyttää vastustajan loppurynnistykset.
Yksi koko sarjan historian parhaista joukkueista
Tällä hetkellä 87 pisteessä majailevalla ryhmällä on mahdollisuudet nousta 93 pisteeseen, mikä olisi Valioliiga-historian toiseksi kovin lukema. Viime kaudella Leicester juhli mestaruutta 81 pisteellä, mikä Chelsealla oli kasassa jo 35 ottelun jälkeen.
Länsilontoolaisten pistepottia voi pitää huimana ottaen huomioon Valioliigan laajentuneen tason. Putoamistaistossa tammikuussa ollut Crystal Palace poltti uusiin pelaajiin yli 30 miljoonaa puntaa pelkästään tammikuussa. Näin ollen ostovoimaa löytyy myös sarjataulukon alemmaltakin puoliskolta.
Myös Valioliigan kärki on poikkeuksellisen laaja. Kauteen lähdettäessä sarjassa oli kuusi potentiaalista mestarikandidaattia. Espanjassa niitä oli kolme, Italiassa yksi, Saksassa yksi ja Ranskassa piti olla vain yksi. Euroopan absoluuttisesta huipusta englantilaisseurat ovat kiistämättä perässä – mistä kertoo heikko UCL-menestys – mutta itse Valioliigassa kilpailu on poikkeuksellisen kovaa.
Karismaattinen Antonio Conte on ihastuttanut myös kentän laidalla.(Clive Brunskill/Getty Images)
Se, mikä Chelseasta lopulta tekee niin loistavan joukkueen on sen huiman laadukas kollektiivinen tekeminen. Jalkapallon hallitseva paradigma on vaihtunut pallonhallintapelistä hyvin organisoituun kollektiiviin, joka puolustaa tiiviisti ja hyökkää suoraviivaisesti. Chelsea on ollut isku vasten pallonhallintauskovaisten kasvoja. Muille top6-joukkueille Chelsea hävisi tällä kaudella kolme kertaa ja piti jokaisessa pelissä vastustajaa enemmän palloa. Toisin sanoen, aina kun Conten työteliäs ryhmä oli vähemmän pallossa, oli se huomattavasti vaarallisempi.
Toki on muistettava, ettei Chelsea pelannut tällä kaudella Euroopassa, mikä helpotti Conten miehistön urakkaa melkoisen paljon. Italialaisen ei tarvinnut juurikaan kierrättää kokoonpanoaan, joka hioutui etenkin syksyn voittoputken aikana vahvasti yhteen. Thibault Courtoisin, Gary Cahillin, Cesar Azpilicuetan, David Luizin, Victor Mosesin ja Marcos Alonson muodostama alakerran kuusikko hävisi ainoastaan Spursille ja sen saumattomuus näkyi etenkin siinä, että Chelsea oli monesti ongelmissa, kun joku kuusikosta puuttui.
Käytännössä Conte ei muuttanut avaustaan muuten kuin Fabregas oli toisinaan Nemanja Maticin tilalla ja Willian sekä Pedro vuorottelivat Hazardin vierellä. On sanomattakin selvää, että muuttumattoman kokoonpano oli iso etu Chelsealle. Pelaava ryhmä hioutui saumattomaksi kollektiiviksi, joka kykeni valmistautumaan jokaiseen sarjapeliin koko viikon. Ei mitään sinisiltä pois, mutta Conten on pakko laajentaa rinkiään, mikäli joukkue meinaa pärjätä myös Mestarien liigassa.
Vertailu eri aikakausien huippuryhmien välillä on tietysti haastavaa ja on lopulta makuasia, mikä on Valioliiga-historian paras joukkue. Sitä ei kuitenkaan voi kiistää, etteikö tämän kauden Chelsea menisi 2000-luvun taitteen ManU:n, tappiottoman Arsenalin tai Mourinhon ensimmäisen Chelsean kanssa samaan kategoriaan.
Merkille pantavaa Chelsean tämän kautisessa vyöryssä on erityisesti se, että Conte on muuttanut koko sarjaa. Kolmen linjoja ollaan nähty siellä täällä, eikä pallonhallinta ole enää muodissa. Murros on sikäli iloinen myös katsojan kannalta, että pelien tempo ja intensiteetti ovat nousseet entisestään.
Kun joku menestyy, tahtovat muut seurata perässä. Antonio Conten ja Chelsean viitoittama tie on todellakin seuraamisen arvoinen – niin ylivoimainen Chelsea on tämän kauden Valioliigassa ollut.
Kansikuva: Michael Regan/Getty Images