Turvaa Valioliigavetosi Unibetin 90+ lisäaikavakuutuksen turvin!
Tällä kaudella Arsenal-kannattajilla oli aihetta optimismiin. Valenciasta ostettu Shkodran Mustafi täytti kriittisen toisen topparin paikan ja Alexis Sanchezista tuli huomaamatta se maailmanluokan kärki, jota Pohjois-Lontoossa on monta vuotta haikailtu. Pelillinen monipuolistuminen ja voitot heikolla pelillä antoivat osviittaa, että kauden 2016-17 Arsenal olisi edeltäjiään vahvempi ja pystyisi vihdoin voittamaan himoitun Valioliiga-mestaruuden. Mutta kun ei niin ei.
Lontoon paikallispeli Chelsean vieraana oli Arsenalille monella tapaa surullinen. Ensinnäkin sarjakärki Chelsea karisti Arsene Wengerin miehistön 12 pisteen päähän, joka käytännössä tarkoittaa mestaruustaistosta putoamista. Teoriassa kaikki on vielä mahdollista, mutta 13 pistettä 24 peliin pudottanut Chelsea tuskin tulee sulamaan, eikä Arsenal todennäköisesti tule voittamaan loppuja pelejään.
Vielä mestaruushaaveiden kariutumistakin surullisempaa oli vieraiden esitys Stamford Bridgellä. Arsenal vaikutti hengettömältä ja lepsulta, eikä Chelsean tarvinnut 3–1-voiton eteen ihmeitä esittää. Marcos Alonson 1–0-johtomaali olisi toki pitänyt hylätä, mutta Arsenal-fanit huijaavat vain ja ainoastaan itseään, jos tappio sysätään ottelun tuominneen Martin Atkinsonin niskaan. Chelsea puolusti tiiviisti ja oli yksinkertaisesta parempi joukkue, minkä myös loppulukemat osoittavat.
Eikä Tykkimiesten mahalasku rajoitu pelkästään Chelsea-peliin. Tiistaina joukkueella oli oiva sauma kuroa piste-eroa kiinni länsilontoolaisten vieraillessa Anfieldilla. Lammaslaumaa omassa pelissään muistuttanut Arsenal onnistui kuitenkin pupeltamaan kotiottelun viimeksi joulukuun alussa voittanutta Watfordia vastaan. Puolitoista viikkoa aiemmin Wengerin ryhmä voitti vaivoin ja karmean tuomarivirheen avustuksella yhtä vaille kaikki vieraspelinsä hävinneen Burnleyn.
Ilmiö on jatkunut jo vuosia
Kriittisillä hetkillä sulaminen ei todellakaan ole uusi ilmiö Pohjois-Lontoossa. Viime kaudella Tykkimiehet olivat helmikuun puolivälissä kaksi pinnaa sarjakärki Leicesteriä perässä. Joukkue kuitenkin hävisi seuraavat pelinsä lähes reservimiehistöllä pelanneelle Manchester Unitedille ja kotonaan Swansealle. Tappioita seurasi derbytasuri Tottenhamin vieraana ja Leicester oli kiihdyttänyt jo 10 pisteen karkumatkalle.
Kaudella 2014-15 Arsenal putosi kaikkien muiden tavoin mestaruusjunasta jo syksyllä Chelsean jyrättyä voitosta voittoon. Vuotta aiemmin Tykkimiehet johtivat sarjaa vuoden vaihtuessa, mutta sulivat pahasti keväällä. Lopulta Arsenal jäi seitsemän pisteen päähän mestaruutta juhlineesta Man Citystä vaikka joukkue voitti kauden viisi viimeistä otteluaan.
Arsenalin edellisestä liigamestaruudesta tulee keväällä kuluneeksi jo 13 vuotta. Tappiottomana päättynyt kausi 2003-04 oli samalla edellinen, kun Arsenal on ylipäätään edes taistellut mestaruudesta vapun tienoilla.
Chelsea–Arsenal-pelin selostaneen maestro Tuomas Virkkusen pyöräilyvertaus sattui varmasti monen Arsenal-fanin sieluun, mutta maan johtava selostaja oli valitettavan oikeassa. Virkkunen vertasi Arsenalia pikkupoikaan, joka on oppinut pyöräilemään ja pääsee lupauksia herättävästi kovaankin vauhtiin, mutta aina kun isompien poikien selät alkavat lähestyä, pikkupoika kaatuu.
Mestaruusjunasta putoamista on vuosien saatossa laitettu ties minkä meriselityksen piikkiin, mutta karu tosiasia on se, että Arsenal sakkaa aina silloin kuin sen pitäisi olla parhaimmillaan. Toki viime pelien vaikeuksia voi selittää keskikentän poissaoloilla, mutta myös optimistisempien Arsenal-kannattajien kannattaa herätä todellisuuteen – trendi on jatkunut jo vuosia.
Tekosyyt lopussa
Tämän kauden sulamista ei voida selittää pelillisillä asioilla. Kokoonpano voisi olla aina parempi, mutta tämän kauden joukkueessa ei selviä pelipaikkakohtaisia heikkouksia ollut. Jokainen tämän kauden Arsenalissa pelannut peluri on ollut kärkijoukkueen tasoa.
Myös pelillisesti Wenger on oppinut uusia temppuja. Sanchezin peluuttaminen piikissä on tehnyt Gunners-hyökkäyksestä liikkuvan, nopean ja suoraviivaisen. Vastaavasti kookas Olivier Giroud on tuonut pääpelivoimaa ja mahdollisuuden hidastempoisempaan lyhytsyöttöpelaamiseen.
Pelin virtausta määrittävään konehuoneeseen Wenger on haalinut erilaisia pelaajatyyppejä, joiden ansiosta Tykkimiesten pelaamiseen on löytynyt variaatioita myös ennen murtautumisvaihetta. Toisen topparin tonttia ansiokkaasti miehittänyt Mustafi taas on lisännyt loistavien pitempien pystysyöttöjen ansiosta vielä ripauksen arvaamattomuutta Arsenalin pelaamiseen.
Arsene Wengerin luoma kulttuuri ei tunnu tuottavan kuin pettymyksiä vuodesta toiseen. Kuva: Michael Regan/Getty Images
Henkilökohtaisesti pyrin perustelemaan väitteitä aina faktoilla ja löytämään asioille aina jonkun järkevän perusteen. Arsenalin kohdalla faktat alkavat kuitenkin olla lopussa. Vuodesta toiseen ratkaisevalla hetkellä sulamisen taustalla on oltava jokin henkinen lukko. Pelilliset tekosyyt ovat loppuneet.
Näyttää siltä, että epäonnistumisesta on tullut osa Arsenalin DNA:ta. Wengerin viime vuosien ryhmät ovat pelanneet parasta jalkapalloaan aina kun mestaruus on jo karannut. Tuntuu ettei Arsenal-miehistö yksinkertaisesti kestä painetta.
Hengettömyys ja sulaminen juontavat auttamatta juurensa Arsene Wengeriin. Pelaaja ovat vaihtuneet, mutta Wenger on pysynyt, samoin tulokset. Arsenal-leiriä vahvasti jakava persoona ansaitsee kaikki ylistyssanat upeasta elämäntyöstään, ei pelkästään Arsenalin vaan koko englantilaisen jalkapallon parissa.
Valitettavasti näyttää kuitenkin siltä, ettei Wengeriä julkisesti vihaavan Jose Mourinhon piikikäs heitto kolleegastaan ”Epäonnistumisen mestarina” ole kovinkaan kaukana totuudesta. Viimeiset viikot ovat jälleen osoittaneet tämän väitteen paikkansa pitävyyttä.
Eikä Arsenalin seurakulttuurikaan tunnu olevan niin vahvoilla kantimilla kuin osa kuvittelee. Joukkueen ykköstähtien ja palkkakuninkaiden Mesut Özilin (150k/vk) ja Alexis Sanchezin (140k/vk) jatkosopimusneuvottelut tuntuvat olevan jumissa. Jos tähtikaksikko ei suostu jatkamaan kevääseen 2018 päättyviä sopimuksiaan saattaa kumpainenkin jättää Emiratesin tämän kauden päätteeksi.
Pahimmassa kilpakumppani Tottenhamissa joukkueen tähdet Harry Kanen johdolla ovat tehneet palkkakatosta (100k/vk) huolimatta pitkiä jatkopahveja, joka eittämättä antaa kuvan Spurs-tähtien uskovan seuran meneiellään olevaan projektiin. Jos jo lähtökohtaisesti enemmän tienaavat Arsenal-tähdet eivät suostu jatkoihin, kertoo se karua kieltä Arsenalin seurakulttuurista.
Toisaalta Öziliä ja Sanchezia ei sovi liikaa soimata. Kaksikko täyttää loppuvuonna 29 vuotta ja jos Espanjan jättiläisistä tulleet Gunners-tähdet haluavat vielä menestyä voi edessä olla muutto uuteen osoitteeseen. Loppuviimein niin Özilin kuin Sanchezin jatkosopimusneuvotteluissa punnitaan kaksikon usko siihen voiko Arsenalissa todella menestyä.
Näyttää kuitenkin valitettavan todennäköiseltä, ettei Arsenal tule voittamaan Valioliiga-mestaruutta Wengerin alaisuudessa. Väite on ikävä ja kuulostaa rajulta, mutta epäonnistumisen kulttuuri on pesiytynyt niin syvälle Emiratesin uumeniin, että Valioliigan mestaruuskanisteria on vaikeaa nähdä Wengerin käsivarsilla.
Viimeistä sopimuskauttaan vetävä ranskalaismanageri voisi tehdä seuralle viimeiset palvelukset, hoitamalla joukkueen ensi kauden Mestarien liigaan ja astumalla vihdoin syrjään. FA Cup ja ”Wenger Trophy” ovat nimittäin ainoat mitä Arsenal voi nykymanagerinsa johdolla saavuttaa.
Seuraa Arsenalin loppukauden otteita Viasatin kanavilta ja ViaPlay-palvelusta.
Kansikuva: Shaun Botterill / Getty Images