Kuka juhlii mestaruutta, entä ketkä putoavat? Seuraa huippujännittävää Valioliigaa koko kauden ajan Viaplay-palvelusta.Valioliigakausi 2017-18 starttasi ryminällä, eikä 31 maalin kierrokselta viihdearvoa puuttunut. Sarja-avauksissa nähdyt esitykset vaihtelivat aina fantastisista katastrofaalisiin. Liian suuria johtopäätöksiä yhden kierroksen perusteella ei kannata vetää, mutta ohessa muutamia havaintoja.
ManU vakuutti, Lukakulla maaleista huolimatta hakemista
Manchester United avasi kautensa kierroksen päätöspelissä, eikä jättänyt päivän kunnostaan mitään epäselvyyksiä. West Hamin peräti 4–0 nylkeneet Punaiset paholaiset olivat avauskierroksen vakuuttavin joukkue. Tapansa mukaan suuria satsauksia kesällä tehneen joukkueen hyökkäyspeli oli erittäin hyvällä tasolla, sillä ManU hyökkäsi jokaista kaistaa pitkin, luoden paikkoja niin hitailla kuin nopeillakin hyökkäyksillä. Etenkin vapaassa roolissa ympäri kenttää pyörinyt ja kaksi osumaa syöttänyt Henrikh Mkhitaryan oli fantastisella pelipäällä.
ManU:n paras pelaaja löytyi kuitenkin keskikentän pohjalta. Chelseasta tulleen Nemanja Maticin kohdalla ollaan arvuuteltu, saako United kaudella 2014-15 loistaneen, toissa kaudella flopanneen vai viime kaudella suht hyvin N’Golo Kanten vanavedessä uurastaneen pelaajan? Ainakin avauspelin perusteella vastaus osuu ensimmäiseen ruutuun. Kookas serbi soveltuu erinomaisesti keskikentän ankkuriksi ja juuri hänen erinomaisesta prässistään ManU sai katkon, joka päättyi avausmaaliin.
Myös toinen uusi hankinta, Romelu Lukaku oli pelipäällä, ainakin tilastojen valossa, mistä osoituksena kaksi osumaa. Hyökkääjältä odotetaan luonnollisesti täysosumia, mutta niiden jälkeen belgialaisen pelaaminen jätti toivomisen varaa. Härkämäinen Lukaku otti louhikkoisia kosketuksia, eikä hänen esitystään voi joukkueen pelin edistämisen näkökulmasta kehua.
Yleisesti ottaen ManU oli kuitenkin todella vakuuttava. Ajoittainen prässipelaaminen oli yhtenäistä ja sai West Hamin vaikeuksiin. Myös hyökkäyspelaaminen rullasi monipuolisesti, eikä vähille töille jääneen alakerrankaan organisointia voi moittia. Manchesterin punaisten sarja-avausta voisikin luonnehtia likipitäen täydelliseksi.
Cityltä tasapainoinen ja rutinoitunut esitys
Manchesterin toinen joukkue, eli City avasi kauden vieraissa ja sai toimi vieraana nousijajoukkue Brightonin seurahistorian ensimmäisessä Valioliigaottelussa. Jos naapuri United oli vakuuttava, ei Cityn esityskään jättänyt jossiteltavaa.
Brighton-manageri Chris Hughton organisoi joukkueensa odotetusti tiiviiseen puolustusmuotoon, jollaista vastaan on ikävä pelata, aivan sama kuinka hyviä hyökkääviä pelaajia käytöstä löytyy. City kuitenkin malttoi pitää palloa, syöttää pelivälinettä tyhjiin tiloihin, joka pakotti Lokki-pakan liikkumaan. Helpottava maali tuli lopulta pallonriiston jälkeen, jonka Sergio Agüero toimitti verkon perukoille vastahyökkäyksen päätteeksi.
Man Cityn esitys oli tasapainoinen ja varma. Brighton ei kuitenkaan ole sille tason mittari. (Dan Istitene/Getty Images)
Pep Guardiola käytti odotetusti 3–5–2-muotoa, joka toimi harjoituspelien tapaan erinomaisesti. Aina kun Brighton sai katkon, oli yhtä tai kahta Lokkia vastassa vähintään kolme Cityzens-puolustajaa. Näin ollen City sai pidettyä miesylivoiman omassa päässä, eivätkä isännät päässeet käytännössä yhteenkään maalipaikkaan.
Myös Cityn hyökkäyspelaaminen ansaitsee suitsutusta. Joukkue vaihteli painopistettä ja pystyi murtautumaan Brighton-bussin sisään nopeilla syöttökombinaatioilla. Kaiken kaikkiaan taivaansinisten esitys oli eleettömän varma ja vaikka kuparisen rikkominen vei 70 minuuttia, ei joukkueen tekeminen herpaantunut tai mennyt puskemiseksi missään vaiheessa. On kuitenkin huomioitava, että Brighton on monien papereissa sarjan suurin putoajakandidaatti. Näin ollen Cityn nykykunnosta saadaan parempia viitteitä ensi maanantaina Guardiolan poppoon isännöidessä Evertonia.
Lontoon orastavat kriisipesäkkeet
Hallitsevan mestarin kausi ei olisi juuri tahmeammin voinut alkaa. John Terryltä kapteeninnauhan perinyt Gary Cahill katseli punaista jo 13. minuutilla, englantilaisen taklattua holtittomasti Burnleyn Steven Defouria. Joidenkin mielestä joulukortti oli heppoinen, mutta täysin viime kaudella voimaan tulleiden linjausten mukainen ja jos Cahill olisi osunut kunnolla Defouria, saattaisi belgialaisen sääriluu olla kahdessa osassa.
Viime kaudella Chelsean erinomaisesti organisoitu oma pää oli lähes mahdoton murtaa, mutta lauantaina tuo oli kaukainen muisto menneisyydestä. Brittipallon nimeen vannovan Burnleyn aseiksi tiedettiin keskityspallot boksiin, mutta siitäkin huolimatta tankkimainen Sam Vokes onnistui jatkamaan kaksi keskitystä verkon perukoille. Etenkin 3–0-maalissa walesilainen sai kaikessa rauhassa nikata pallon ohi Thibault Courtoisin, kun Chelsea-puolustus valui kohti etualuetta.
Lopulta maalin päähän nousseen Chelsean hyökkäyspelaaminen oli niin ikään erittäin tahmeaa. Avauspuolikkaalla joukkue lähinnä seisoskeli ja antoi pallon joko Cesc Fabregasille tai Willianille toivoen, että jompikumpi tekisi taikojaan. Jälkimmäisellä nelivitosella Alvaro Moratan sisääntulo toi ryhtiä, mutta Eden Hazardin poissaolo näkyi karulla tavalla. Chelsealla ei ollut yhtäkään pelaajaa, joka olisi pystynyt liikkeillään rikkomaan Burnleyn bussia, mikä taas tarkoitti sitä, etteivät vieraat joutuneet liiemmin liikkumaan.
Antonio Conten pettymys seuran toimiin siirtomarkkinoilla on yleisesti tiedossa. Brittimediassa vedettiin johtopäätöksiä jopa italialaisen asuvalinnasta ja uskottiin sen olleen mielenosoitus seurajohdolle. Normaalisti karismaattinen Conte on totuttu näkemään mittatilauspuvuissa, mutta nyt luotsi heilui seuran verkkarit päällä.
Yhden ja suurimmaksi osaksi alivoimalla pelatun ottelun perusteella Chelseaa ei kannata lähteä dumaamaan, mutta helpolta joukkueen tilanne ei tällä hetkellä näytä. Ensi sunnuntaina mestarit matkaavat Wembleylle, jossa vastaan tulee Tottenham. Cahillin ohella pelikiellossa on punaista nähnyt Fabregas. Lisäksi Pedro kärsii nilkkavammasta, eikä Conte luultavasti uskalla peluuttaa mahdollisesti sunnuntaiksi kuntoutuvaa Tiemoue Bakayokoa.
Eikä Chelsea suinkaan ollut ainoa viikonloppuna kyntänyt lontoolaisseura. West Ham United oli täydellinen vastaantulija Old Traffordilla. Toisen vahva pelaaminen saa toisen näyttämään usein huonolta, mutta Hammersin laimeasta esityksestä ei voi juurikaan positiivista kaivaa. Peräpää vuoti keskeltä, vasemmalta ja oikealta, eikä hyökkäyspäässä löytynyt minkäänlaisia syöttösuuntia.
Sunnuntaina päättyneiden yleisurheilun MM-kisojen johdosta Hammers jatkaa myös seuraavat kaksi peliä reissun päällä. Vaikkei tappio Man Unitedille ollut mikään yllätys, täytyy Hammersin tehdä suuri pelillinen ryhtiliike, mikäli joukkue mielii napata pisteitä Southamptonin vieraana. Viime kausi meni sen verran penkin alle, ettei Slaven Bilicin elämänlanka ole järin pitkä.
Etelä-Lontoossa Crystal Palace lähti kauteen kovin odotuksin, kun joukkueen modernisointitalkoita johtamaan palkattiin entinen huipputoppari Frank De Boer. Hollantilaisluotsin Valioliigadebyytti oli karmaiseva, kun sarjanousija Huddersfield kävi hakemassa tyylipuhtaan 3–0-vierasvoiton. De Boer tuskin saa kenkää kovinkaan nopeasti, mutta mikäli seura haluaa palata putoamistaistosta haastamaan ylempää keskikastia, pitäisi Huddersfieldin kaltaiset joukkueet harjata kotona.
Palacen kausi ei olisi juuri huonommin voinut alkaa. (Christopher Lee/Getty Images)
Voidaanko yhden pelin perusteella vetää johtopäätöksiä?
Innokkaimmat ehtivät jo julistamaan Manchester Cityn mestariksi lauantai-iltana. Cityn esitys oli eittämättä vakuuttava, mutta ihan noin hätäisiä johtopäätöksiä ei kannata muodostaa. Esimerkiksi Arsenal voitti Leicesterin tiukkojen vaiheiden jälkeen 4–3. Tykkimiesten sarja-avauksen perusteella voitaneen todeta, ettei Arsene Wenger ole vieläkään oppinut puolustamaan erikoistilanteita, sillä Leicester rankaisi kahdesti kulmapotkuista. Yhtä lailla voidaan kehua Arsenalin hyökkäysvoimaa.
Ottaen kuitenkin huomioon, että Arsenalin alakerran kolmikko oli mallia Rob Holding, Nacho Monreal ja Sead Kolasinac, ei joukkueen puolustuspelaamisesta kannata vielä liian kovaan ääneen puhua. Vastaavasti ennätyshankinta Alexandre Lacazetten esitykseen Arsenal-fanit voivat olla tyytyväisiä. Ranskalaiselta kesti 95 sekuntia avata maalitili Valioliigassa. Pelillisesti Lacazette oli todella vahva ja etenkin hyökkääjän kova työmoraali säväytti sarja-avauksessa.
Myöskään Pohjois-Lontoon toisen joukkueen, eli Tottenhamin esityksestä ei kannata vetää sen suurempia johtopäätöksiä. Newcastlen vieraana kautensa avanneen Spursin meno oli avausjaksolla tahmeaa, joskin Harakat pysyivät poissa maalipaikoilta. Ottelun luonne muuttui totaalisesti toisen nelivitosen alkuun, kun isäntien kipparina toiminut Jonjo Shelvey päätti talloa Dele Allin nilkan päälle vapaapotkun viheltäneen Andre Marrinerin seisoessa muutaman metrin päässä. Miesylivoiman Spurs taas hyödynsi ja piti vajaalla taistelleen Newcastlen takataskussa koko toisen puoliajan.
Kolmas kärkiseura, jonka esityksestä jäi varsin sekava kuva, oli Liverpool. Jürgen Kloppin suojatit jäivät tasuriin Watfordin vieraana ja vaikka isäntien lisäajalla syntynyt tasoitus haiskahti vahvasti paitsiolta, ei pistejako ollut pelitapahtumiin nähden missään määrin epäoikeutettu lopputulos. Kloppin pelitavalle ominaisesti Pool hyökkäsi tyhjään tilaan tehokkaasti, mutta tiiviimmän sumpun aukominen tuotti jälleen ongelmia.
Poolin sarja-avauksesta voisikin sanoa, joukkueen väläytelleen vaarallisuuttaan, mutta näyttäneen myös heikkoutensa. Lehtitietojen mukaan Barca-siirtoa havittelevan Philippe Coutinhon poissaolo näkyi ja tuntui, sillä joukkueen hyökkäämisestä puuttui selkeä kapellimestari.
Avauskierroksella nähtiin näin ollen vahvoja, sekavia ja heikkoja otteita. On kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi Manchester City on kahtena edelliskautena avannut useamman ottelun voittoputkella, mutta ongelmat ovat alkaneet syksyn edetessä. Askelmerkit on otettu, mutta toden teolla Valioliigan suuntaviivat alkavat hahmottumaan vasta syys-lokakuun vaihteessa.
Kansikuva: Dan Mullan/Getty Images