Walesilaista Swansea Cityä on pidetty brittifutiksen mallioppilaana. Ei pelkästään sen takia, että joukkue nousi ja vakiinnutti paikkansa Valioliigassa viihdyttävällä pallonhallintapelillään, vaan seuraa on myös johdettu erinomaisesti. Toissa kesänä enemmistöomistajuuden ostaneiden amerikkalaisomistajien myötä Swansea näyttää kuitenkin menettäneen kunnianhimonsa.
Walesin etelärannikolla sijaitseva Swansea ei ole paikkakuntana järin hohdokas. Kaupunki on jotakuinkin Tampereen kokoinen, mutta kun mukaan lasketaan ympäröivät alueet, nousee metropolialueen asukasluku vajaaseen 500 000:n.
Näyttelijä Catherina Zeta-Jonesin kotikaupunki kuuluu globalisaation häviäjiin, sillä sen elinkeinoelämä on perustunut pitkälti kaivostoimintaan, joiden vetureina ovat olleet hiili ja kupari. Kaivokset ovat yksi toisensa jälkeen sulkeutuneet, joka on kasvattanut sosiaalisia ongelmia. Swansea tunnetaan tänä päivänä heroiinia piikittävistä narkomaaneista ja autovarkaista. Tämän kurjuuden keskellä menestynyt jalkapalloseura on noussut poikkeuksellisen merkittävään asemaan pahasti riutuneen kaupungin asukkaiden keskuudessa.
Ymmärtääkseen vuonna 1912 perustetun Swansea Cityn huimaa kehityskaarta, täytyy palata aina vuosituhannen alkuun. Vuonna 2002 bisnesmies ja koko ikänsä Joutsenia kannattaneen Huw Jenkinsin johtama, pääosin paikallisista liike-elämän vaikuttajista koostunut ryhmittymä osti neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen seuran.
Jenkins ja kumppanit investoivat omia rahojaan seuraan ja kolme vuotta myöhemmin Swansea nousi kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Samana vuonna se siirtyi nykyiseen kotiinsa Liberty Stadiumille, joka on kuitenkin kaupungin omaisuutta. Seuraa aina sen perustamisesta asti palvellut Vetch Field rakennettiin aikanaan kaasuyhtiöltä ostetulle maapläntille.
Kenties suurin syy menestyksen ja nousun takana on seuran itselleen luoma identiteetti. Kentällä tämä tarkoitti erityisesti pallonhallintaan nojaavaa jalkapalloa, jota toteuttamaan Jenkins ja kumppanit löysivät päteviä managereita.
Ykkösliigassa pelanneen seuran peräsimeen saapui helmikuussa 2007 tuntematon espanjalainen Roberto Martinez. Nykyään Belgian maajoukkuetta luotsaava Martinez nosti Swansean Championshipiin ennen häipymistään Wiganin peräsimeen. Martinezia seurannut Paulo Sousa ei ollut menestys, mutta hänen jälkeensä kesällä 2010 nimitetty Brendan Rodgers oli.
Nuori pohjoisirlantilainen nosti Swansean nousukarsintojen kautta Valioliigaan, kun Wembleyn finaalissa kaatui Reading lukemin 4–2. Joutsenet olivat näin ollen nousseet kuudessa vuodessa neljänneksi korkeimmalta sarjatasolta pääsarjaan. Siinä sivussa seura tahkosi voittoa vuosi toisensa jälkeen.
Swanselona
Ensimmäisenä walesilaisjoukkueena Valioliigaan nousseilta valkopaidoilta ei odotettu ihmeitä, sillä ryhmä oli managerista lähtien suurelle yleisölle tuntematon. Joutsenet kuitenkin yllättivät. Rodgersin poppoo keräsi 47 pistettä ja sijoittui komeasti yhdenneksitoista. Joukkueesta erottuivat nuoret tähdet kuten Joe Allen, Scott Sinclair sekä Hoffenheimista lainattu Gylfi Sigurdsson.
Rodgers häipyi Liverpoolin ja edellä mainittu kolmikko suurempiin seuroihin, mutta Swansea ei hyytynyt. Michael Laudrupin luotsaama ryhmä jatkoi pallonhallintapeliään, sijoittui yhdeksänneksi ja voitti komeasti Liigacupin. Viimeistään tässä vaiheessa Swanselona -käsitteen käyttö yleistyi. Tämä viittasi luonnollisesti Barcelonan lanseeraamaan tiki-takaan, jota niukoilla resursseilla operoinut walesilaisseura onnistuneesti jäljitteli. Liigacupin voittoa voi pitää aidosti kovana juttuna Swansean kokoiselle seuralle. Vaikka kilpailu ei nauti järin suurta arvostusta, ovat isojen seurojen ulkopuolelle menevät pokaalit erittäin harvinaisia.
Swansean tähtihetkenä erottuu liigacupin voitto keväällä 2013. (Tom Jenkins-Pool/Getty Images)
Joutsenten menestys ei rajoittunut pelkästään vihreälle veralle, vaan myös talouspuolella kulki. 65 miljoonan punnan liikevaihdolla avauskauden operoinut seura kellotti 14,6 miljoonaa plusmerkkisen tuloksen. Vauhtisokeus ei iskenyt hyvän tuloksen myötä, vaan liikevaihto kasvoi seuraavalle kaudelle kahdella miljoonalla punnalla ja voittoa tuli 15,3 miljoonaa.
Eurooppa-liigan pääsyn myötä seuran tulot kasvoivat ja Swansea siirtyi taloudellisestikin seuraavalle tasolle. Kaudella 2013-14 budjetti kasvoi lähes 30 miljoonaa puntaa, mutta siitäkin huolimatta seura jäi reippaan puolitoista miljoonaa voitolle. Kentän puolella ei kuitenkaan sujunut toivotulla tavalla, joten Laudrup korvattiin kesken kauden seuran pitkäaikaisella pelaajalla Garry Monkilla.
Monkin johdolla Swansea pelasi tähänastisen Valioliiga-taipaleen parhaan kautensa, kun 56 pistettä oikeuttivat 8. sijaan keväällä 2015. Myös liikevaihto kasvoi yli sataan miljoonaan puntaan, mutta kuten aiemminkin, jäi Swansea tilikaudesta voitolle. Kauden päätteeksi seurapomo Huw Jenkins sai Brittiläisen imperiumin upseerin (OBE) arvonimen työstään walesilaisen jalkapallon hyväksi.
Kaudeksi 2015-16 Swansean uumoiltiin kiilaavan jopa Eurocup-paikoille. Mainiosti alkanut kausi kääntyi syyskuussa jyrkkään laskuun ja Monk sai potkut joulukuussa. Tilalle tullut kokenut italialainen Francesco Guidolin piti Swansean helposti sarjassa ja nosti seuran lopulta sijalle 12. Guidolin vaihtoi pallonhallinan tiukasti organisoituun alakertaan, joka tuotti tulosta, mutta hylkäsi seuran aiemmin vaalimat arvot.
Ensimmäiset merkit Valioliigan mallioppilaan alamäestä nähtiin jo Guidolinin ajan alussa. Italialainen riitautui joukkueen ehdottomiin ykkösmiehiin kuuluneen Jonjo Shelveyn kanssa, joka kaupattiin Newcastleen. Kyseisen kauden tilinpäätös kertoi Swansean tehneen tappiota ensimmäistä kertaa pääsarjassa olonsa aikana. Tilikausi painui miltei 15 miljoonaa puntaa miinukselle.
Amerikkalaisomistus on ajanut Swansean alamäkeen
Elämä Walesissa muuttui kesällä 2016, kun amerikkalaiskaksikko Jason Levien & Steve Kaplan osti 68 prosentin osuuden seurasta yli 100 miljoonalla punnalla, mikä teki jenkeistä uusia pääomistajia. Kaksikon pitkä historia urheilun parissa ei kuitenkaan herättänyt suurempia uhkakuvia, varsinkin kun he vakuuttivat seuran jatkavan samalla pragmaattiseksi kuvailemallaan linjalla.
Kaplan on innokas Baseball-mies, joka on tehnyt rahansa sijoitusmaailmassa. Levienin hän tapasi NBA-seura Memphis Grizzliesissä, jossa kaksikko työskenteli. MLS-seura DC Unitedia johtanut Levien taas on tullut tunnetuksi urheiluoikeuden asiantuntijana ja pelaaja-agenttina. Lakitaustan omaava Levien on hoitanut kotimaassaan useita seurakauppoja.
Uudet omistajat jättivät kuitenkin Jenkinsin johtoon, jonka loistavaa siirtoikkuna-työskentelyä he erityisesti kehuivat. Omana lisänään jenkit halusivat tuoda mukaan datan käytön enenevissä määrin.
Kauniit puheet ovat näyttävät kuitenkin jääneen sanahelinän tasolle. Chairmanin titteliä edelleen hallinnoiva Jenkins on joko menettänyt otteensa tai sitten Mr. Swansea on jäänyt pelkäksi kulissiksi, sillä seura näyttää menettäneen kunnianhimonsa uuden omistuksen alaisuudessa.
Joutsenia ei olla koskaan tunnettu tuhlailevana seurana, vaikka kaudella 2012-13 se teki siirroissa miltei 25 miljoonaa puntaa nettotappiota. Valioliigaan viime kaudeksi voimaan tullut massiivinen tv-diili on kuitenkin nostanut seurojen ostovoimaa. Etenkin Swansean kaltaiselle seuralle lisääntynyt tv-raha pitäisi näkyä, sillä vanhan sopimuksenkin viimeisellä kaudella (2015-16) yli 80 prosenttia tuloista oli tv-rahaa.
Sen sijaan, että Swansea olisi investoinut lisätulot joukkueeseensa, näyttää seura valinneen täysin päinvastaisen tien – parhaiden pelaajien myymisen. Kesällä 2016 Joutsenet kauppasivat edelliskauden parhaan maalintekijänsä Andre Ayewin West Hamiin ja pitkäaikainen kippari Ashley Williams lahjoitettiin Evertoniin. Hyvät korvaajat löytyivät Alfie Mawsonin ja Fernando Llorenten muodossa, mutta missään nimessä plusmerkkiseksi Swansean ikkunaa ei voi kutsua.
Guidolin sai nopeat potkut heikentyneen joukkueen peräsimestä ja tilalle tuli uusien omistajien maanmies Bob Bradley, jonka muutaman kuukauden mittaiseksi jäänyt pesti oli yhtä kärsimysnäytelmää. Swansea näytti vuoden vaihtuessa lähes varmalta putoajalta, mutta vapahtajaksi saapunut Paul Clement nosti seuran lopulta kuiville.
Swans-kannattajien epäonneksi kesän 2016 myynnit olivat vain alkusoittoa kunnianhimottomuudelle. Everton piiritti Gylfi Sigurdssonia koko kesän ja lopulta islantilainen siirtyi Goodison Parkille 45 miljoonalla punnalla. Korvaus on 28-vuotiaasta pelaajasta kova, mutta ottaen huomioon kuinka kriittinen pelaaja erikoistilannespesialisti joukkueelleen oli, voi myynnin nähdä lopun alkuna. Lisää kylmää vettä tuli ikkunan päätöspäivänä, kun 15 maalillaan sarjapaikan pelastanut Fernando Llorente kaupattiin Tottenhamiin. Ennen tähtikaksikkoa häippäsi keskikentän luottomies Jack Cork, josta kilpailijaksi luettava Burnley pulitti 10 miljoonaa.
Toki seura myös hankki pelaajia. Viime kaudella läpi lyönyt Sam Clucas saapui Hullista, vanha tuttu Wilfried Bony Man Citystä sekä Roque Mesa Las Palmasista. Trion lisäksi Liberty Stadiumille lainattiin superlupaava kaksikko Renato Sanches & Tammy Abraham, joista kummatkin tulivat Clementin kontaktien kautta. Loppu viimein Swansea kuitenkin teki nettovoittoa lähes 30 miljoonaa puntaa.
Viime kausi painui siirtojen osalta pakkaselle, kun Clement hankki tarvittavat täsmäpelaajat sarjapaikan uusimiseksi. Amerikkalaisomistajien vajaan puolitoista vuotta kestäneen omistajajakson aikana Swansean nettokulutus on kuitenkin 20 miljoonaa puntaa plussan puolella. Vastaavassa ajassa esimerkiksi Bournemouth on investoinut ryhmäänsä myyntien jälkeen 43 miljoonaa puntaa, West Bromwich 49 miljoonaa ja Crystal Palace 76 miljoonaa.
Swansean jenkkiomistajat Steve Kaplan (2. vas) ja Jason Levien (oik,) kotipelissä. Vasemmassa alareunassa on Huw Jenkins. (Stu Forster/Getty Images)
Swansea ansaitsisi pudota
Swansea-kannattajien, tuttavallisemmin Jack Armyn harmiksi uudet miehet eivät ole onnistuneet. Kovalla kohulla tullut Renato Sanches on ollut suoraan sanottuna surkea. Mesa ei ole mahtunut avaukseen, eikä työteliäs Clucascaan ole säväyttänyt. Bony avasi kauden maalitilinsä viime viikonloppuna. Oikeastaan ainoa lisäarvoa Liberty Stadiumille tuonut pelaaja on Abraham, joka on osunut neljästi.
Abrahamin urotekoja kaivataan jatkossakin, sillä Swansean hyökkääminen alkaa olla jo surkuhupaisaa tasoa. Twitterissä kiersi viime viikolla hassuttelutilasto, jonka mukaan Stoke-puolustaja Kurt Zouma ampui marraskuussa maalia kohti useammin kuin maaleitta koko kuukauden pelannut Clementin miehistö yhteensä. Kovassa huudossa tällä hetkellä oleva maaliodottama (xG) näytti Swansean osalta pyöreää nollaa, kun joukkue kohtasi Chelsean viime viikolla Stamford Bridgellä.
Pakan pohjimmaiseksi yhdeksällä pisteellä päätynyt seura ei kuitenkaan ole yleinen vitsi. ManU pöllyytti Joutsenia elokuussa 4–0, muuten joukkue ei ole ryöpytyksiä kokenut. Swansean kymmenestä tappiosta peräti kahdeksan on tullut maalilla. Sympaattiset tappiot eivät kuitenkaan faneja lohduta ja tällä hetkellä ryhmä on seitsemän ottelun voitottomassa putkessa.
Hyökkäyspään ykkösnimien poistuminen on näkynyt karulla tavalla. Joutsenten hyökkäys ei sakannut pelkästään marraskuussa, vaan vaikeaa on ollut läpi kauden. 15 otteluun maaleja on syntynyt kahdeksan kappaletta, vähiten koko sarjassa. Maalia kohti Swansea ampuu keskimäärin 1,8 kertaa pelissä, mikä on sarjan heikoin lukema. Yksittäisistä pelaajista Mohamed Salah (31) sekä Harry Kane (28) ovat ampuneet Swanseaa (27) useammin kohti maalia.
Clementin ongelma on ennen kaikkea se, että hänen pelisuunnitelmansa pyrkivät välttämään tappioita. Kannattajien keskuudessa hyökkäyspelin surullisuus on kääntynyt jo ironian puolelle. Stamford Bridgelle matkanneet walesilaiskannattajat riemastuivat jo puolen kentän ylityksestä.
Manageri on luonnollisesti vastuussa joukkueen pelitavasta, mutta Clementiä ei sovi liiaksi parjata. Carlo Ancelottin oikeana kätenä tunnettu englantilainen veti heikon ryhmän viime keväänä kuiville ja vahvistumisen sijaan joukkue heikkeni entisestään. Clement ei ole myöskään vähätellyt joukkueen surkeaa tilannetta. Stoke-tappion jälkeen manageri sanoi ryhmänsä olevan ansaitusti viimeisenä.
Tämän kauden Swanseasta on vaikea yksilöidä yhtäkään selkeää profiilipelaajaa. Lukasz Fabianskin tai kippari Federico Fernandez ovat hyviä Valioliigapelaajia, mutta selkeät johtotähdet, jotka ryhmää hinaisivat ovat kadonneet. Swansea koostuukin pitkälti Leroy Ferin tai Kyle Naughtonin kaltaisista tusinapelaajista, joten kyntämistä ei voi edes pitää minkään sortin yllätyksenä. Sitä Walesissa on oikeastaan kerjätty.
Gylfi Sigurdssonia olisi toden teolla kaivattu. Myös kuvassa puolustava Joe Allen nousi huipulle Liberty Stadiumilla. (Stu Forster/Getty Images)
Mitä Walesissa tapahtuu seuraavaksi?
Kaplan ja Levien ovat myöntäneet tehneensä virheitä ensimmäisen omistajavuotensa aikana. Pelaajapuolella niistä ei selvästikään opittu, sillä kesän ikkuna oli surkea. Tällä hetkellä seuran touhu näyttää siltä, että se on kadottanut kunnianhimonsa. Siinä sivussa myös Swanselona-identiteetti on kuollut ja kuopattu.
Täydellisiä demoneita amerikkalaisomistajat eivät kuitenkaan ole olleet. Seura on panostanut scouttauspuoleen, palkannut data-analyytikkoja ja panostanut markkinointiin. Yksi omistajien ambitioista on saada kaupungin omistama Liberty Stadium omaksi, jotta seura voisi netota esimerkiksi myymällä nimioikeudet. Omistajat haluavat tehdä Swanseasta omavaraisemman ja Jenkinsin mukaan seura on tällä hetkellä Valioliigataipaleensa parhaassa taloudellisessa tilassa.
Swanseaa voi kuitenkin uhata taloudellinen katastrofi. Jo ennen Valioliigan massiivista tv-diiliä, seuran tuloista yli 80 prosenttia tuli tv-tuloista. Tv-sopimuksen merkitys on näin ollen korostetun tärkeä Swansean kaltaiselle seuralle, jonka viime kauden tuloista 79 miljoonaa puntaa tuli tv-rahasta, kymmenen miljoonaa mainostuloista ja kahdeksan miljoonaa pelipäivänmyynneistä.
Toisin sanoen Swansea luistelee tällä hetkellä erittäin ohuilla jäillä. Valioliigasta pudonneille maksetut laskuvarjorahat ovat mittavia, mutta seura joutuu kulukuurille jos edessä on putoaminen sarjaporrasta alemmas. Viime kauden 82 miljoonan punnan palkkakulut olivat korkeammat kuin toissa kauden mestari Leicesterillä. Joten jos jenkkiomistajat eivät kaiva kuvetta seuran pitämiseen kilpailukykyisenä, voi Joutsenia odottaa pidempi korpivaellus.
Toiminnan rakentaminen pidemmällä tähtäimellä on tietysti fiksua, mutta Walesissa hienot suunnitelmat todennäköisesti romuttuvat, mikäli seura ei uusi sarjapaikkaansa. Jos Joutsenet kauden päätteeksi putoavat, voi sen väittää olevan ansaittua.
Valioliigan persoonallisesta mallioppilaasta onkin tullut identiteettinsä ja kunnianhimonsa menettänyt seura. Se jos joku on surullista.
Lähteet: BBC, The Guardian, Wales Online, WhoScored, Transfermarkt
Kansikuva: Dan Mullan/Getty Images