Kuka vie Valioliigan nimiinsä tällä kertaa? Seuraa huippujännittävää brittifutiskautta Viaplay-palvelussa.Valioliigan mittava tv-sopimus on vaurastuttanut koko liigaa, mutta niin kuin kapitalistisessa järjestelmässä yleensä, ovat isot vaurastuneet enemmän ja sitä kautta kuilu kärkikuusikon ja muun liigan välillä on ollut kasvamaan päin.
Kuinka massiivinen kuilu kuuden suurimman ja neljäntoista jälkimmäisen seuran välillä on? Päätimme pohtia asiaa hieman erilaisesta näkökulmasta. Kasasimme kärkikuusikon ulkopuolisista seuroista pelipäivän joukkueen, johon kuuluvat avauskokoonpanon ja managerin lisäksi seitsemän vaihtomiestä. Pärjäisikö tämä fantasiajoukkue taistelussa kärkinelikon paikoista?
Manageri: Rafael Benitez, Newcastle
Kärjen takana luotsaa useita huippumanagereita, esimerkiksi Bournemouthin Eddie Howe tai Huddersfieldin David Wagner. Valinta kohdistui kuitenkin kokeneeseen Rafael Beniteziin, joka on tehnyt loistavaa työtä Newcastlessa. 58-vuotias espanjalainen osaa tunnetusti organisoida puolustuksen, mutta paremman materiaalin myötä myös hyökkääminen voisi olla astetta progressiivisempaa. Joka tapauksessa Benitez on huippumanageri ja lopulta melko helppo valinta.
Avauskokoonpano (4–3–3):
GK: Rui Patricio, Wolverhampton
Portugalin pitkäaikaisen ykkösvahdin naaraaminen ilmaisella siirrolla Wolverhamptoniin oli kesän ryöstö. 30-vuotias torjuja on näyttänyt välittömästi olevansa sarjan parhaita pelipaikallaan, sillä hän on esittänyt jo tukun ilmiömäisiä pelastuksia.
RB: Seamus Coleman, Everton
Pian kymmenen vuotta Goodison Parkilla viihtynyt Seamus Coleman kärsi pahan jalkavamman, mutta on palannut takaisin vahvasti. 29-vuotias oikea pakki hoitaa velvoitteensa myös omassa päässä, mutta irlantilainen on nopeutensa ja erinomaisten keskitysten ansiosta erittäin hyvä ylöspäin.
CB: Harry Maguire, Leicester
Luultavasti joukkueen helpoin valinta. Toista kauttaan Leicesterissä pelaava Harry Maguire, 25, nousi viime kaudella sarjan parhaiden topparien joukkoon ja sai Manchester Unitedin kintereilleen. Isokokoinen Maguire on kokonaisvaltainen huipputoppari, joka ennakoi ja katkoo terävästi, avaa peliä laadukkaasti ja on suuri pelote myös hyökkäyspään erikoistilanteissa.
CB: Nathan Ake, Bournemouth
Etelärannikolla 23-vuotiasta hollantilaista arvostetaan, mutta yleisesti ottaen Nathan Ake lienee yksi sarjan aliarvostetuimpia pelaajia. Chelseassa aiemmin pelannut puolustaja hoitaa tilanteet atleettisuudellaan ja avaa vasurillaan millintarkkoja palloja alakerrasta. Ake soveltuu mainiosti myös kolmen linjaan.
Bournemouthin Nathan Ake ja West Hamin Marko Arnautovic valtaavat paikat avauksesta. (Henry Browne/Getty Images)
LB: Ryan Bertrand, Southampton
Chelsean kasvatti on Southamptonissa vakiinnuttanut asemansa sarjan parhaiden laitapakkien joukossa. On jopa hieman yllättävää, että 29-vuotias Ryan Bertrand on edelleen Southamptonissa. Moderni laitapakki on helppo valinta puolustuksen vasemmalle sivustalle. Myös ohituksiin kykenevä vasuri luo hyökkäysuhkaa, mutta ehtii auttamaan omassa päässä.
DM: Ruben Neves, Wolverhampton
21-vuotias pohjapelaaja on vahvasti Man Cityn kiikarissa, mikä kertoo kaiken olennaisen Ruben Nevesin kyvyistä. Lusitaani operoi puolustuslinjan edessä, josta hän viiltää puolustuksia tarkoilla pitkillä syötöillään. Loistavan syöttötaidon ohella Nevesillä on erinomainen potkutekniikka ja hän on nuoresta iästään huolimatta kokonaisvaltainen keskikentän ankkuri.
CM: Abdoulaye Doucoure, Watford
Viime kaudella läpilyöneen Abdoulaye Doucoureen jäämistä Vicarage Roadille voi pitää yllätyksenä. 25-vuotias ranskalainen kehittyi puolustavasta raastajasta box-to-box-rooliin, jossa hän iski komeat 7+4 tehot. Doucoure tuo keskikentälle aimo annoksen fyysisyyttä ja juoksuvoimaa.
CM: Jean Michael Seri, Fulham
Fulham jysäytti siirtoikkunan maireimman pommin hankkiessaan suurseurojen jahtaamaan Jean Michael Serin Nicesta. 27-vuotias norsunluurannikkolainen on sopeutunut välittömästi Valioliigaan. Tilanteita luova keskikenttäpelaaja syöttää omille yli 90-prosentin tarkkuudella ja määrittää joukkueensa pelaamisen älykkäillä siirroilla.
RW: Marko Arnautovic, West Ham
West Ham -fanien suursuosikiksi noussut Marko Arnautovic, 29, on viihtynyt viime aikoina piikissä, mutta luonut uransa laiturina. Kookas, taitava ja röyhkeä itävaltalainen ei ole helppo persoona, mutta fantastinen jalkapalloilija, jonka avuilla voisi pelata huomattavasti Hammersia kovemmassakin joukkueessa.
ST: Jamie Vardy, Leicester
Entinen tehdasduunari on osoittanut, ettei ole yhden kauden ihme. 63 Valioliigamaalia viimeistellyt Jamie Vardy, 31, elää nopeudestaan. Erinomainen vastahyökkäyspelaaja spurttaa linjan selustaan ja viimeistelee terävästi. Pallonhallintafutiksessa peräänantamaton kärki ei ole omimmillaan, mutta vauhdikkaassa etenemisessä erittäin vaarallinen.
LW: Wilfried Zaha, Crystal Palace
Norsunluurannikkolaista on pidetty parhaana kärkikuusikon ulkopuolisena pelaajana, eikä syyttä. Sarjan parhaisiin ohittajiin kuuluva 25-vuotias Wilfried Zaha tekee maaleja, luo tilanteita ja hankkii rankkareita. Palace on voittaut sarjapelin ilman Zahaa viimeksi syyskuussa 2016.
Vaihtopelaajat
Jordan Pickford, Everton
Englannin ykköstorjuja pelasi vahvan debyyttikauden Goodison Parkilla, vaikka ryhmä edessä sakkasi. Omiaan aktiivisesti ohjaava Jordan Pickford, 24, venyy pallojen tielle ja avaa peliä laadukkaasti. Loistava nuori maalivahti, joka tuskin viihtyy Evertonissa kovin montaa vuotta.
Jamaal Lascelles, Newcastle
Kookas nottinghamilainen johtaa Newcastlen alakertaa. 24-vuotias Jamaal Lascelles oli vielä pari vuotta sitten epävarma kolmostoppari, mutta viime kaudella yksi sarjan parhaista keskuspuolustajista. Lascelles ei vakuuta jalalla, mutta hoitaa kaksinkamppailut kovalla prosentilla.
Jamaal Lascelles on kehittynyt Rafa Benitezin alaisuudessa huipputoppariksi. (Alex Livesey/Getty Images)
Arthur Masuaku, West Ham
Olympiacosista Itä-Lontooseen pari kautta sitten vaihtanut Arthur Masuaku, 24, löi läpi viime kaudella. Toisinaan jopa laiturina nähty kongolainen on erittäin hyvä ylöspäin ja löytää tarkoilla keskityksillä hyökkääjät boksista. Ihanteellinen wincback jos ryhmitys vaihtuu kolmen topparin linjaan.
Wilfred Ndidi, Leicester
21-vuotias nigerialainen on kehittynyt sarjan parhaiden puolustavien keskikenttäpelaajien joukkoon. Fyysinen Wilfred Ndidi taklaa ja katkoo ahkerasti. Nuorella pohjapelaajalla on kaikki edellytykset pelata tulevaisuudessa jonkun suurseuran keskikentällä. Tuo variaatioita jos keskikentän kolmio kääntyy tai johtoa täytyy turvata.
Manuel Lanzini, West Ham
Kokoonpanoon on hyvä valita yksi puhtaampi kymppipaikan pelaaja, jotta keskikentän kolmion voi tarpeen vaatiessa kääntää toisin päin. Kympiksi valikoitui polvivammaansa paranteleva 25-vuotias Manuel Lanzini, jonka poissaolo on kirpaissut Hammersia ikävästi. Taitava argentiinalainen kykenee luomaan tilanteita, mutta ratkaisemaan myös itse ja vieläpä hiukan kauempaa.
Richarlison, Everton
Evertonin hyökkääminen on sakannut pahasti, kun kolmesti osunut Richarlison on ollut sivussa. 21-vuotias brassi tykkää haastaa, mutta tekee myös tehoja. Juonikas laitapelaaja on väsyneiden laitapakkien painajainen ja sitä kautta mitä mainoin vaihtomies.
Aleksandar Mitrovic, Fulham
Variaatioiden lisäämiseksi penkille täytyy valikoida fyysisempi kakkoskärki. Kautensa neljällä maalilla aloittanut Aleksandar Mitrovic on tähän rooliin erinomainen. Tulisieluinen serbi on paitsi tehokas viimeistelijä, myös erittäin hyvä target-kärki, joka pystyy nopeisiin syöttökombinaatioihin selkä maaliin päin. Pääpelaajana 23-vuotias Mitrovic on alati vaarallinen.
Best of the Restin avaus näyttäisi tältä.
Pärjäisikö tämä ryhmä kärkikuusikolle?
Niin, pärjäisikö? Tähän hypoteettiseen kysymykseen ei tietenkään saada koskaan vastausta, sillä jalkapallojoukkue tarvitsee menestyäkseen paljon muutakin kuin tukun hyviä pelaajia.
Jos kysymystä lähestyy kuitenkin siitä näkökulmasta, että kuinka moni edellä mainituista pelaajista mahtuisi hallitsevan Valioliigamestarin Manchester Cityn avaukseen, olisi vastaus luultavasti nolla. Maguire menisi Liverpoolin avaukseen, Serikin mahdollisesti. Chelsean ja ManU:n avaukseen Maguire ja Seri mahtuisivat molemmat.
Kenties ainoa kärkijoukkue, jonka kuvitteelinen Best of the Rest -ryhmä voisi pidemmässä sarjassa haastaa, on muutoksen kourissa oleva Arsenal, joka vaikuttaa edelleen kärkikuusikon selkeästi heikoimmalta ryhmältä. Tykkimiesten avaukseen kelpaisi muutenkin useampi pelaaja, vaikka terävin kärki kalpenisi pohjoislontoolaisille merkittävästi.
Vaikka oheinen ryhmä on laadukas ja sisältää monia huippupelaajia, ilmentää se samalla kokoajan kasvamaan päin olevaa eroa kärkikuusikon ja muun liigan välillä. Yksittäisissä peleissä voi tapahtua yllätyksiä, mutta isossa kuvassa ero on valtaisa, mitä ilmentää osuvasti se, että neljästätoista joukkueesta löytyy vain muutama huippuseurojen avauksen paikkaa hätyyttelevä pelaaja.
Raha ei tuo onnea, mutta tässä kohtaa se tekee eron. Esimerkiksi Everton ja West Ham ovat liki tuplanneet liikevaihtonsa viidessä vuodessa, mutta puntamäärä huippujen liikevaihtoihin on kasvanut entisestään. Sama näkyy myös palkkapuolella, sillä kärkikuusikko käyttää palkkoihin enemmän rahaa kuin koko muu liiga yhteensä. Taloudellinen ero on sitä kautta valtava ja se kasvaa entisestään.
Kansikuva: Michael Regan/Getty Images