Paras tapa seurata Valioliigaa on tietysti katsoa pelejä. Se onnistuu parhaiten Viaplay-palvelussa.Tottenham Hotspur on joukkue, johon on vaikea suhtautua. Yhtäältä täytyy ihastella sitä tapaa, millä Mauricio Pochettino ja Daniel Levy ovat nostaneet Spursin ylemmästä keskikastista kärkijoukkueeksi. Toisaalta tämän vuosituhannen ainoasta pokaalista, keväällä 2008 voitetusta Liigacupista tulee kuluneeksi kymmenen kuivaa vuotta.
Pohjoislontoolaiset osoittivat viime kaudella, ettei toissa kauden vahva vire ollut yhden kauden suonenveto. Rohkeimmat povasivat liljanvalkoisia tämän Valioliiga-kauden suurimmaksi mestarisuosikiksi. Lopulta Manchester Cityn kyytiin ei ennättänyt Spurs, eikä kukaan muukaan.
Viime kaudella Spurs konttasi Euroopassa, mutta tämän syksyn lohkovaihe nostatti toiveita, samoin neljännesvälierien avaus Torinossa. Tuloksena oli kuitenkin putoaminen Juventukselle, vaikka Spurs hallitsi kenttätapahtumia 160 minuuttia.
Toiveet menestyksestä lyötiin FA Cupiin, jossa joukkue eteni viime kauden tapaan välieriin, mutta putosi Manchester Unitedille. Vuotta aiemmin tappio tuli Chelsealle.
Spursin viime vuosien tarina on brittifutiksen suurin paradoksi. Yleisellä tasolla Tottenhamia ihaillaan ja pokaalien voittaminen maalataan ajan kysymykseksi. Tappion hetkellä nostetaan kuitenkin esiin seuran taloudellinen takamatka Englannin ja Euroopan kärkiseuroihin, mikä tekee yksittäisistä tappioista hyväksyttäviä.
Taloudellisesti Tottenham on kaukana kilpailijoistaan
Urheilusivusto Sportskeeda listasi helmikuussa Euroopan kymmenen parasta palkanmaksajaa. Valioliigan kärkikuusikosta mukaan mahtuivat kaikki muut paitsi Tottenham. Brittilehti Mirror arvioi loppusyksystä Spursin maksaman keskimääräisen viikkopalkan olevan 60 000 punnan paikkeilla. Manchesterin seurat olivat selkeässä johdossa noin 100 000 punnan keskipalkallaan. Perässä seurasivat Chelsea (85k), Arsenal (77k), Liverpool (70k) ja kuudentena Tottenham.
Palkkojen perusteella keskimäärin 56 000 puntaa pelaajilleen viikossa maksava West Ham on huomattavasti lähempänä pohjoislontoolaisia, kuin nämä ovat manchesterilaisia. Perässä seuraa Everton 53 000:n punnan keskipalkallaan.
Taloudellinen takamatka näkyy myös nettokulutuksessa siirtomarkkinoilla, joka on Spursin osalta plussalla tällä vuosikymmenellä. Jose Mourinhoa on moitittu siitä, ettei hän kehitä pelaajiaan, mutta todellisuudessa hänen ei tarvitsekaan. Liikevaihdolla mitattuna maailman rikkain seura tarjoaa managerilleen mahdollisuuden ostaa valmiita huippupelaajia. Pochettinon taas on tyytyminen nuoriin lupauksiin, joista Spurs pyrkii kehittämään huippupelaajia.
Kun ManU peittosi Spursin FA Cupin välierissä, kuultiin tuttu tarina. United on rikkaampi seura, jolla on paremmat pelaajat, eikä tappio näin ollen ollut nuorelle Spurs-ryhmälle häpeä. Argumentti on validi. Alexis Sanchezin (350k) ja Paul Pogban (290k) viikkopalkoilla (640k) olisi maksanut lähes koko Spusin välierissä nähdyn avauksen (n. 715k) viikkoliksat.
Deloitten vuosittainen Football Money League -raportti kertoo ManU:n liikevaihdon olleen viime kaudella futismaailman kovin, 676 miljoonaa euroa. Manchester City (527M) löytyy listan viidenneltä sijalta, Arsenal kuudennelta (487M), Chelsea kahdeksannelta (428M) ja Liverpool yhdeksänneltä (424M) paikalta. Spurs ylsi 355 miljoonan euron liikevaihdollaan listan sijalle 11.
Liikevaihto, nettokulutus tai palkat eivät ole ainoita mittareita kuvaamaan seuran varallisuutta, mutta yhden asian niistä voi päätellä: Spurs on taloudellisesti muita Valioliigan kärkiseuroja selvästi perässä, etenkin Manchesterin jättejä.
Jose Mourinho ja Mauricio Pochettino luotsaavat huippujoukkueita, joiden taloudelliset realiteetit ovat kuitenkin täysin erilaiset. (Shaun Botterill/Getty Images)
Jossain vaiheessa seuran pitäisi myös voittaa
Rahavirtojen perusteella voisi väittää Spursin pärjäävän kokoaan paremmin. Pochettinon mopo ei ole hyytynyt moottoritiellä. Tottenhamia voi tässä suhteessa pitää rohkaisevana seurana keskellä pöhöttynyttä huippufutista. Jalkapallo on edelleen joukkuepeli, eikä otteluita ratkaista pelkästään rahapinkan korkeudella, vaikka ne monin paikoin menestyksen mahdollistavat.
Tottenhamin pärjääminen kulminoituu osaavaan valmennukseen, joka on paitsi organisoinut ryhmän yhtenäisesti pelaavaksi kollektiiviksi, myös kehittänyt nuorista lahjakkuuksista huippupelaajia. Paatuneinkaan Spurs-vihaaja ei voi väittää, etteikö Pochettinon ryhmä pelaisi loistavaa jalkapalloa.
Vahvat otteet viheriöllä eivät kuitenkaan ole tuoneet menestystä pokaalien muodossa. Hyvät sijoitukset ja loistavat otteet yksittäisissä otteluissa lupailevat valoisaa tulevaisuutta, mutta jossain kohtaa seuran pitäisi pystyä konkretisoimaan vahvat otteet myös pokaaleiksi. Mourinhon avauskausi Punaisissa paholaisissa ei ollut pelillisesti loistelias, mutta lusitaani johdatti ManU:n liigacupin ja Eurooppa-liigan voittoihin. Paljon parjattu Arsene Wenger nosti FA Cupin pystin kohti taivasta kauden päätteeksi.
Harry Kane totesi taannoin jäävänsä mielellään Spursiin, kunhan seura voittaa pokaaleja. Etsikkoaikaa on kulunut kolme vuotta, eikä palkintokaapin pölyisiä ovia ole vieläkään avattu.
Pokaalittomuus ja seuran käyttämä palkkakatto (100k/vk/pelaaja) alkavat turhauttamaan osaa pelaajista. Kyle Walker oireili viime keväänä ja lähti kesällä Cityyn. Loukkaantumisista tällä kaudella kärsinyt Danny Rose on kiukutellut ja häntä pidetään varmana lähtijänä. Siirtohuhuihin ovat nousseet myös Mousa Dembele ja Toby Alderweireld, jotka eivät ole uusineet ensi vuoteen päättyviä sopimuksiaan.
Seurapomo Levy ja Pochettino taiteilevat voimakkaassa ristituulessa. Spursilla on pelillisesti eväitä nousta jopa mestariksi, mutta samalla, kun kilpailijat vahvistavat ryhmiään, kamppailee Tottenham pitääkseen nykyiset tähdet ryhmässään. Karu tosiasia on se, ettei seura pysty nykyisellä palkkarakenteellaan kilpailemaan esimerkiksi Cityn ja Chelsean kanssa samoista pelaajista.
Tottenhamin paradoksaalisuutta lisää ensi syksynä käyttöön vihittävä uusi stadion. Upouudella areenalla pelaaminen lisää takuulla houkutusta kantaa valkoisia värejä. Arvioiden mukaan jopa miljardi puntaa maksava stadion rasittaa seuran taloutta siinä määrin, ettei taloudellinen takamatka ole kapenemassa, päin vastoin.
Niin kauan kun Kane, Dele Alli ja muut tähdet pysyvät Pohjois-Lontoossa, ei Spursilla ole hätää. Jossain vaiheessa alipalkattujen tähtien maltti tulee kuitenkin loppumaan, mikäli pokaaleja ei rupea tulemaan.
Jos joku olisi viisi vuotta sitten väittänyt Tottenhamin olevan lähitulevaisuudessa varteenotettava mestarikandidaatti, olisi tämä naurettu ulos keskustelusta. Nyt tilanne on kuitenkin toinen. Spurs on ansainnut paikkansa huipulla, mutta sen myötä myös odotukset ovat kasvaneet.
Lupaukset menestyksen täytteisestä tulevaisuudesta pitäisi pystyä pian lunastamaan. Taloudelliset realiteetit eivät kuitenkaan viittaa siihen, että näin tapahtuisi, sillä Spurs tuskin pystyy kaappaamaan kovia nimiä tulevanakaan kesänä. Ja juuri niitä laadukas ydinryhmä ympärilleen tarvitsisi, jotta se voisi ajaa terävimmän kärjen kiinni.
Keskeinen kysymys Tottenhamin suhteen on se, voiko seuralta odottaa menestystä? Pelillisestä näkövinkkelistä arvioituna voi, taloudellisesta ei. Nämä realiteetit tekevät Spursista paradoksin, jonka arvioiminen on huomattavasti muita haastavampaa.
Kansikuva: Shaun Botterill/Getty Images