Pelaajien taso heittelee, mikä on toki ihan inhimillistä. Huipulla ottelutahti on kova ja pelit ovat kuluttavia. Joskus heikot jaksot venyvät niin pitkiksi, että pelaajien kykyä pelata huipputasolla aletaan kyseenalaistamaan. Osa pelaajista nousee takaisin, kun taas osa hiipuu hiljalleen jalkapallokartan pimeämmälle puolelle. Faneille.com teki katsauksen viidestä selvästi tasoaan nostaneesta pelaajasta, joiden kaikkien voi kuvailla olleen enemmän tai vähemmän hukassa viime kaudella.
Eden Hazard
Chelsea-laiturin viime vuodet ovat olleet melkoista vuoristorataa. Länsilontoolaisten mestaruuskaudella 2014-15 Hazard pamautti 14 maalia, syötti 10 ja pokkasi ansaitusti Valioliigakauden parhaan pelaajan palkinnon. Viime kausi oli Hazardille, aivan kuten koko Chelsealle yhtä kärsimysnäytelmää. 25-vuotias belgialainen näytti lähinnä ahdistuneelta haamulta, joka avasi maalitilinsä Valioliigassa vasta huhtikuun lopussa 35. kierroksella.
Viitteitä vanhasta Hazardista nähtiin jo kesän EM-kisoissa, joissa kymppipaitaa Chelsean tavoin maajoukkueessa kantava laituri dominoi ajoittain. Esimaku ei ollut silmälumetta, vaan Hazard on Antonio Conten alaisuudessa palannut jalkapalloilevan maailman eliittiin. Tätä nykyä vapaassa roolissa hyökkäävänä keskikenttämiehenä pelaava Hazard on tehnyt seitsemän maalia ja ollut jos ei paras, niin ainakin yksi parhaista pelaajista koko liigassa.
Raheem Sterling
Manchester Cityä edustavan laiturin ura on aaltoillut laidasta laitaan. Kaudella 2013-14 Sterling oli Luis Suarezin vanavedessä yksi koko Valioliigan parhaita pelaajia vasta 19-vuotiaana. Seuraavalla kaudella meno hieman hyytyi, muttei niin paljoa etteikö öljyrahastaan tunnettu City olisi ollut valmis latomaan tähtitieteellistä summaa nuorukaisen palveluksista.
Lähes 5o miljoonaa puntaa maksanut Sterling avasi uransa Etihad Stadiumilla varsin kelvollisesti, mutta vaipui pahemman luokan syvähorrokseen viime keväänä. Kaiken kruunasivat täysin penkin alle menneet EM-kisat, joiden jälkeen Sterlingistä leivottiin tuttuun tapaansa arvokisoissa sukeltaneen Englannin syntipukki.
Kesällä on kuitenkin tapahtunut jotain, sillä tänä syksynä valioliigaviheriöillä on kirmannut täysin erilainen Raheem Sterling. Joulukuussa 22 vuotta täyttävä laituri itse jakoi kunniaa Pep Guardiolalle. Menee kunnia sitten City-luotsille tai jollekkin muulle taholle, on Sterling ollut välillä ilmiömäisen hyvä. Valioliigan elokuun pelaajan palkinnon napanneella laiturilla riittää vielä tekemistä tasaisuuden kanssa, mutta kaikki kilpailut mukaan lukien viisi maalia tehnyt ja seitsemän syöttänyt Sterling on todistanut pystyvänsä olemaan huippupelaaja.
Theo Walcott
Kymmenen vuotta Arsenalissa viihtyneen Theo Walcottin uraa ovat varjostaneet lukuisat loukkaantumiset. Hyökkääjä oli kuitenkin täydessä kunnossa viime keväänä, muttei mahtunut edes Englannin 26 pelaajan alustavaan EM-kisaryhmään. Eikä ihme. Yhdeksän maalia kaikissa kilpailuissa tehnyt Walcott oli helmikuun jälkeen avauksessa ainoastaan kolme kertaa.
Niinpä moni Arsenal-fani toivoi Walcottin siirtyvän kesän aikana muihin maisemiin. Arsene Wenger jaksoi kuitenkin uskoa 27-vuotiaaseen englantilaiseen ja siirsi miehen kärjestä takaisin oikeaan laitaan. Tällä kaudella ollaankin nähty entistä monipuolisempi Theo Walcott, joka puolustaa tunnollisesti.
Nopeudestaan tunnettu laituri on löytänyt tiensä takaisin maajoukkueeseen ja on jälleen selkeä avauksen pelaaja Tykkimiehissä. Loistavasti Alexis Sanchezin kanssa yhteen pelaava kiituri on tehnyt kauden 12 otteluun jo kahdeksan maalia ja alustanut kaksi. Kenties Walcottista tulee sittenkin huippupelaaja?
Joe Allen
Olisi vähättelyä kuvailla Joe Allenin syntyneen pelaajana uudelleen tällä kaudella, pienikokoinen keskikenttäpelaaja on noussut täysin uudelle tasolle. Ainoastaan viisi valioliigastarttia viime kaudella saanut walesilainen antoi viitteitä vahvasta virestään jo kesän EM-kisoissa, jossa komeasti välieriin yltäneiden Lohikäärmeiden 26-vuotias keskikenttämies arvostettiin UEFA:n valitsemaan tähdistökentälliseen.
Onnistuneiden kisojen jälkeen ”Walesin Pirlo” karisti Liverpoolin pölyt jaloistaan ja suuntasi Stokeen. 13 miljoonaa puntaa Pottersille maksanut keskikenttämies on alkukaudesta osoittanut olevansa jokaisen pennin arvoinen. Aiemmin keskikentän pohjan pelinrytmittäjänä tunnettu Allen on ottanut Stoken kymppipaikan haltuunsa ja tehnyt peräti neljä sarjamaalia. Vertailun vuoksi Allen oli maalannut ennen tätä kautta pelaamissaan 125 Valioliigapelissä kahdeksan kertaa, syksyllä 2011 alkaneella pääsarjaurallaan.
Kaksi maalia syöttäneen Allenin mainion alkukauden arvoa nostaa entisestään se, ettei Stoken startti ollut ruusuilla tanssimista. Sittemmin Mark Hughesin miehistö on päässyt vauhtiin ja ”uusi Joe Allen” on ollut prosessin keskiössä.
Nacer Chadli
Kesällä 2013 Valioliigaan ja Tottenhamiin saapunut Nacer Chadli ei häikäissyt White Hart Lanella missään vaiheessa. FC Twentestä siirtynyt hollantilainen kyllä väläytteli potentiaaliaan aina toisinaan, muttei kohonnut missään vaiheessa Tottenhamin avauskokoonpanon mieheksi.
Etenkin belgin viime kausi oli vaisu, sillä mies osui maalipuiden väliin vain kolmesti. Ei siis ihme, että Spurs kauppasi 27-vuotiaan laiturin eteenpäin. Seuraennätyksensä 13 miljoonaa puntaa pöytään latonut West Bromwich nappasi Chadlin pois kuljeksimasta ja ainakin alun perusteella siirto vaikuttaa onnistuneelta.
Seitsemässä pelaamassaan ottelussa Chadli on tehnyt neljä maalia ja syöttänyt kaksi. Toisin sanoen enemmän kuin koko viime kaudella Spurs-vuosista poiketen belgialaista ollaan käytetty myös kymppipaikalla. Se kuinka korkealla tasolla Chadli jatkaa kauden loppuun on kysymysmerkki. Uutena miehenä The Hawthornsille tulleelta hyökkäävältä pelaajalta nähdyn kaltainen vire on kuitenkin kunnioitusta herättävää. Keskuspuolustajia rakastavan Tony Pulisin joukkueessa, kun eivät hyökkääjät yleensä pääse loistamaan.
Yhteenveto: uuden valmentajan merkitys
Mitään korkealentoista yleistystä muutaman pelaajan perusteella ei kannata tehdä. On kuitenkin huomionarvoista, että listan viidestä pelaajasta neljä on uuden managerin alaisuudessa. Näin ollen managerin vaihdos näyttää piristävän hukassa olevia pelaajia. Sterling, Hazard, Allen tai Chadli tosin eivät ole ainoita, joita uusi manageri on vienyt eteenpäin. Esimerkiksi Hazardin seurakaveri Nemanja Matic on parantanut huomattavasti surkeasta viime kaudesta. Evertoniin siirtynyt Yannick Bolasie on pelannut hyvää jalkapalloa viime vuodet, mutta näyttää Ronald Koemanin alaisuudessa nousseen uudelle tasolle.
Kolmantena esitelty Theo Walcott taas on poikkeus sääntöön. Walcottin nousun taustalla on luultavasti Wengerin luottamus, joka on siivittänyt englantilaisen hyviin suorituksiin ja sitä kautta nostanut pelaajan itseluottamusta. Walcottin seurakaveri, niin ikään Southamptonista nuorena huippulupauksena Arsenaliin tullut Alex Oxlade-Chamberlain on hänkin petrannut aiempiin kausiin. Viisi maalia tehnyt fyysinen laituri on jo rikkonut oman yhden kauden maaliennätyksensä ja saanut lisää terävyyttä viimeisiin ratkaisuihin.
Yleistämisen tekee vielä hankalammaksi Adam Lallanan kaltaiset pelaajat. So’ton-kasvatti oli jo viime kaudella suht hyvä, etenkin Jürgen Kloppin tultua Liverpoolin peräsimeen. Aiemmin tehottomuudesta kärsinyt Englannin maajoukkue mies on kuitenkin pelannut uransa selvästi parasta jalkapalloa tällä kaudella. Näin ollen voitaneenkin todeta maiseman tai managerin vaihtumisen usein piristävän heikosti esiintyneitä pelaajia, muttei se ole missään nimessä ainoa tie onneen.
Kansikuva: Getty