1. Kuqi ja tuomaritoiminta
Isoilla kierroksilla peleissä käyvän FC Hongan päävalmentajan Shefki Kuqin valitusvirttä on saatu kuunnella lähes jokaisen ottelun jälkeen. Eräänlainen kliimaksi nähtiin Seinäjoella 8. toukokuuta, kun Kuqi kehtasi SJK-Honka ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa sanoa hävenneensä vastustajan tuomareille itkemistä. Pieni vilkaisu peiliin olisi ollut paikallaan. Veikkausliigan tuomaritoiminta saattaa ajoittain olla heikkoa, mutta ei joukkue tuomarivirheiden takia ole pisteitä menettänyt. Tuomarit tekevät työtään parhaansa mukaan, ja oman työnsä hoitamiseen kannattaisi Kuqinkin keskittyä: Harjoituttaa puolustuslinjaa niin, että se toimii kollektiivisesti yhdessä: pumppaa ylöspäin kun pallo on suljettu, vetäytyy kun pallo on avoinna, kaventaa kun yksi irtoaa linjasta. Synkronoida prässipelaaminen niin, että joukkue pysyy tiiviinä eikä muodon sisään synny nähdyn tapaisia koloja. Kehittää joukkueelle murtautumismalleja, jotka toistuvat kentällä. Vain muutama esimerkki mainittuna. FC Hongan alkukauden suurin ongelma ei ole todellakaan ollut tuomaritoiminta vaan pelillinen sekavuus.
2. Loukkaantumiset
Veikkausliigan alkukauden pelitahti on ollut epäinhimillisen tiivis. Loukkaantumiset ovat runnelleet ja huolettaneet ainakin Vaasan Palloseuraa, IFK Mariehamnia, FC Honkaa ja Rovaniemen Palloseuraa. Muun muassa RoPS:n Juha Malinen on harmitellut niitä ja todennut, että asialle ei voi mitään. Kyllä voi. On kylmää tieteellisten tutkimusten osoittamaa faktaa, että jalkapalloa ei pysty pelaamaan Veikkausliigan tahtiin, vaikka kaikki palautumistoimet tehtäisiin absoluuttisen täydellisesti. Ratkaisuksi erittäin arvostettu hollantilainen fysiikkavalmentaja Raymond Verheijen tarjoaa rotaatiomallia, jossa 27-30% kokoonpanosta, pääasiassa laidoilta ja keskikentältä, on vaihduttava joka peliin kovassa otteluruuhkassa. Suomalaiset valmentajat eivät vain ole viitsineet tai osanneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta aiheeseen perehtyä. Eikä selitykseksi käy se, että rinki on liian kapea. Onko parempi peluuttaa nuoria vaihtomiehiä pikku hiljaa muutamaa kerrallaan silloin tällöin vai odottaa että moni avainmies loukkaantuu ja peluuttaa heitä vasta sitten?
3. Valmentajanvaihdokset
Alkukaudella Veikkausliigassa on nähty kaksi valmentajanvaihdosta. HJK:ssa Sixten Boström vaihtui Mika Lehkosuohon ja KuPS:ssa Esa Pekonen Marko Rajamäkeen. Molemmat joukkueet ovat kokeneet täydellisen muutoksen niin pistetahdissa kuin peliesityksissäkin. Löyhä tai olematon pelin rakenne sekä ”luova” hyökkäyspeli on vaihtunut täsmälliseen organisointiin, selkeisiin rooleihin sekä toisteisiin toimintamalleihin. Muutoksen suunnan voi jokainen tarkistaa ottelutuloksista ja sarjataulukosta.
4. Sexy football MYPA
Sexy Footballin nimeen vannova Muurinen kohtaa laskevan tuloskäyrän haasteet. (All Over Press)
Suomen kautta aikojen menestyksekkäin valmentaja Antti Muurinen hyppäsi HJK:n pr-tehtävissä vietetyn sapattivuoden jälkeen Myllykosken Pallon peräsimeen. Kun noin kolmannes sarjaa on pelattu, joukkue keikkuu sarjataulukossa kakkosena, ja se on tehnyt yhdessä HJK:n kanssa eniten maaleja sarjassa. Toisaalta päästettyjenkin maalien sarake on mittava, koko sarjan kolmanneksi suurin. Sexy Football on saapunut Kouvolaan, ja kaikki on siis hyvin. Vai onko sittenkään? MYPA on kuntopuntarissa neljänneksi viimeisenä, ja jos katsoo alkukauden tulosten taakse, tilanne on vähemmän valoisa. Joukkueen peli on ollut sekavaa ja heikosti organisoitua, mistä kertoo maalierokin. Hienoja väläyksiä, mutta vain väläyksiä, ylöspäin ja sekasortoa alaspäin. Esimerkiksi HJK murskasi MYPA:n tuloksellisesti mutta ennen kaikkea pelillisesti Sonera Stadiumilla 16.5. Pitkässä sarjassa hyvin organisoidut ja systemaattisiin toimintamalleihin nojautuvat joukkueet pärjäävät yleensä ”luovia” ja intuitioon luottavia joukkueita paremmin. Siksi MYPA tulee pisteiden valossa hyvästä alusta huolimatta valumaan sarjataulukossa väistämättä alaspäin.
5. Roni Porokaran maalit
Maalipörssiä johtaa kaikkien yllätykseksi kuudella osumalla FC Hongan Roni Porokara. Surkean viime kauden perusteella jo ikuiseen kadotukseen tuomittu entinen maajoukkuetason laituri. Mika Lehkosuo teki talvella miehestä keskushyökkääjän, ja sillä paikalla edelleen jatkava Porokara on löytänyt itselleen uuden kevään. Mies on ollut läpi koko alkukauden todella vaarallinen. Hongan uuden valmentajan Shefki Kuqin suoraviivainen taktiikka on sopinut Porokaralle todella hyvin. Hän saa pysyä viimeisessä linjassa kyttäämässä nopeita pystypalloja, joilla ennen kaikkea Mehmet Hetemaj on miehen erinomaisesti löytänyt. Suurin osa maaleista on syntynyt keskitystilanteista, joissa hän hakeutuu ovelasti joko takimmaisen topparin tai laitapuolustajan selustaan heidän näkökenttänsä ulkopuolelle ja hyökkää sieltä oikea-aikaisesti kohti maalia. Osasyy pirteyteen on myös hyvä terveystilanne. Miestä vuosikausia kiusanneet lonkka- ja selkävaivat ovat helpottaneet vaikkeivät poistuneet. Porokara on tehnyt todella tunnollisesti ja pitkäjänteisesti huoltavia harjoitteita, ja sen sadon hedelmiä poimitaan nyt. Hän on loistava esimerkki ammattimaisuudesta ja –laisuudesta niin FC Hongan kuin muidenkin joukkueiden nuorille pelaajille.