Helsingin IFK on aloittanut kautensa 2017 sanalla sanoen surkeasti. Suomen cupissa joukkue on kerännyt lohkostaan vain yhden pisteen kolmesta ottelusta. Tulos on huolestuttava, sillä tukkaan on tullut Ykkösen Gnistanilta ja Hongalta maalierolla 0–5. Tasapelin punapaidat pelasivat niin ikään Ykkösessa pelaavan joukkueen GrIFK:n kanssa, ja tuossakin pelissä HIFK nousi tasoihin lisäajan viimeisellä minuutilla. Lyhyin tie Euroopan kentille on näin jo kolmen pelin jälkeen siis katkennut. Kertovatko tulokset joukkueen huonoudesta vai kunnianhimon puutteesta?
Jokainen huomasi jo viime kaudella Veikkausliigassa, että IFK:n edelliskauden raikkaus loisti poissaolollaan. Enää ei nähty kiivasta takaa-ajoaseman rokkenrollia tai viime hetken voittomaaleja etenkään kotiyleisön edessä, mikä oli joukkueen tavaramerkki kaudella 2015.
Tuolloin stadilaiset pelasivat jo panoksettomassa Liigacupissa täydellä sydämellä ja loppuun asti. Kaikki tämä on nyt yhtä kadoksissa kuin päävalmentaja Antti Muurinen, joka on missannut pari peliä Thaimaan matkansa vuoksi. Muurisella oli parin sapattivuotensa aikana varmasti aivan tarpeeksi aikaa lomailla kaukomailla. Onkohan moinen toiminta missään muualla mahdollista kuin Suomessa? Muurisen äänetön viesti joukkueelle kertoo siitä, ettei hän juuri cuppia arvosta. IFK:n on pakko parantaa peliään kahdessa jäljellä olevassa ottelussa KTP:ta ja HJK:ta vastaan. Seuran uskottavuus on palautettava. Muuten edessä on taas pitkä pitkä kausi ja joukkue taistelee Veikkausliigassa sijoista 10+.
IFK on hakenut jonkinmoista muutosta viime kauteen pelaajavaihdoksilla. Seura on värvännyt tukun pelaajia poikamaajoukkueista ja päästänyt muutaman luottoratsunsa uusien haasteiden pariin. Pelaajavaihdosten myötä joukkue ei kuitenkaan pelillisesti vahvistu tälle kaudelle. Se on fakta. Uudet junnut ovat sijoituksia tulevaisuuteen, eikä heidän tasostaan liigatasolla ole vielä todisteita.
Joukkueen materiaali on tällä hetkellä rahtusen suppea. Cupin peleihin ei ole saatu avaukseen tai penkille tarpeeksi laatua, joten joukkue kaipaa pitkää kautta ajatellen varmasti vahvistuksia. HIFK tunnetaan kuitenkin siitä, ettei se kuulu budjeteiltaan sarjan jättiläisiin. Voikin olla, että seura panttaa vahvistusten hankkimista aivan sarjan alkuun, jotta säästää palkkakuluissa parin kuukauden eurot.
Suomifutiksen legenda Mikael Forssell on harjoitellut seuran kanssa jo muutaman viikon. Olisiko hän ratkaisu sitten joukkueen ongelmiin? Vastaus on ei. Forsselin vahvuudet ovat viime vuosien iän tuoman kangistumisen myötä selkeästi boksipelaamisessa. Siellä hän on yhä peto. Ongelmana on kuitenkin se, että IFK:lla on jo yksi samantyyppinen kärkipelaaja. Juho Mäkelä on tehnyt valtaosan parin viime kauden maaleistaan muutaman metrin päästä maalista.
Forssell ei ehkä täten ole juuri se oikea hahmo palauttamaan sitä kadonnutta ”raikkautta” joukkueen peliin, vaikka lähes jokainen jalkapalloromantikko varmasti hänet haluaisi nähdä Veikkausliigassa tulevallakin kaudella. IFK:n vaihtoehdot vahvistusten suhteen ovat kuitenkin jo suhteellisen vähissä, mikäli se arvostettavaan tyyliinsä luottaa jälleen kotimaiseen osaamiseen. Fakta on kuitenkin se, että Suomen parhaat fanit ansaitsevat seuraltaan IFK:lta nähtyä enemmän tai syöksykierre on valmis.