Veikkausliiga on saatu vauhdilla käyntiin. Alkukauden otteluohjelma on joukkueille todella haastava, sillä lepoaika jää todella vähiin. Voimasuhteet alkavat hiljalleen hahmottua, joten Faneille.comin toimittajat Jaakko Tiira, Eemeli Kosonen ja Kalle Tamminen käyvät läpi alkukauden antia.
Veikkausliigakausi vuosimallia 2018 on käynnistynyt. Millaisin fiiliksin olet seurannut alkukauden otteluita?
JT: Veikkausliiga ei ole pelin tasoltaan maanosan kärkeä, mutta sarjan yllätyksellisyys on nostanut päätään heti alkukaudesta. Joukkueet ovat pelanneet 4-6 ottelua ja ainoastaan yksi ryhmä on ilman voittoa (FC Honka) ja yksi ilman tappiota (RoPS). Olosuhteet ja ottelusiirrot ovat varjostaneet alkukautta, mutta yleisesti ottaen kausi on startannut varsin positiivisissa merkeissä. Ainoa miinus on HJK:n isoimpien haastajien yskähtely, mutta myöskään Klubi ei ole täysin vakuuttanut, joten mestaruustaisto ei ole vielä paketoitu. Tiedän, että äsköinen lause kuulostaa hölmöltä näin aikaisin, mutta muutama viikko sitten näytti jo siltä, että HJK kävelee mestaruuteen muitta mutkitta.
EK: Alkukausi on ollut erittäin mielenkiintoinen ja käänteitä on riittänyt paljon. Sesonki on toki ensimetreillä, mutta vaikuttaa siltä, että kaudesta sopii odottaa erittäin tasaista. Sarjan mielenkiinnon kannalta olisi toki toivottavaa, että putoamistaistoon povatut FC Honka, TPS ja PS Kemi raapisivat alkukauden aikana hieman paremmalla tahdilla pisteitä. Kärkijoukkueet parantavat usein enemmän otteitaan kauden vanhetessa, joten mahdollisuus yllätyksiin on suurempi heti alkukaudella.
KT: Samaa mieltä siitä, että alkukausi on sujunut odotuksia tasaisimmissa merkeissä. Vaikuttaakin siltä, että tämän vuoden liigassa ei ole varsinaista heittopussia, sillä putoamiskamppailuun povatut joukkueet ovat esiintyneet varsin lupauksia herättävästi. Sarjataulukon toisessa päässä HJK ei ole vielä täysin vakuuttanut, vaikka pistepussi on kasvanut mukavalla tahdilla. Erityisesti Klubin laitapelaaminen on takunnut ja sisäisistä ristiriidoista olemme lukeneet aina lehdistä asti.
Napapiiriltä on kajahtanut, kun RoPS pisti kaikille meille asiantuntijoille jauhot suuhun pelaamalla huikaisevan hyvän alkukauden. Onko kyseessä Suomen Leicester? Miten pitkälle rovaniemeläisten lento voi kantaa?
JT: Ropponen viritteli preseasonilla kuuluisan ansan. Suomen Cup sujui nuhaisesti, mutta siitä vedettiin selvästi liian isoja johtopäätöksiä. Toni Koskelan taktiset muutokset ovat kantaneet hedelmää ja RoPS jyllää vahvan pelillisen identiteetin saattelemana. Ilahduttavinta napapiiriläisten menossa on ollut se, että ryhmää ovat johtaneet etupäässä nuoret suomalaislupaukset, kuten Klubi-hylkiöt Lassi Lappalainen ja Lucas Lingman. Myös Rovaniemen oma poika, 2000-syntynyt Juho Hyvärinen on nousemassa sarjan parhaiden laitapakkien joukkoon. RoPS:n seurajohdolle on annettava krediittiä joukkueen rakentamisesta, sillä Wato Kuate ja Taye Taiwo ovat olleet erinomaisia vahvistuksia nuoreen ryhmään. Suomen Leicesteriksi on pitkä matka, mutta olisi typerää dumata loistavaa futista pelaava RoPS vain alkukauden ihmeeksi. Mitali on nykyotteilla täysin realistinen tavoite. RoPS on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka vähän Suomen Cupista kannattaa lopulta vetää johtopäätöksiä. Finaaliin edennyt Inter on voittanut vain yhden sarjapelin ja suitsutusta kerännyt FC Honka on toiseksi viimeisenä ilman voiton voittoa.
EK: RoPS:ia povailtiin lähes kauttaaltaan vain sarjataulukon häntäpäähän ja kamppailemaan putoamista vastaan. Sarjapaikan säilyttäminen on vaatinut viime vuosina hieman yli 30 pistettä, kun rovaniemeläisillä on nyt kuuden ottelun jälkeen kasassa jo 16 pinnaa. Varsinkin oman maalin pitäminen puhtaana 540 minuuttia on huima saavutus ja kertoo erinomaisesti organisoidusta joukkueesta. Rovaniemeläisten akilleen kantapääksi voi muodostua kapea materiaali, ja jo yksittäiset takaiskut voivat jarruttaa menoa huomattavasti. Tähtien ollessa kohdillaan joukkue voi toki taistella mitaleista tällä kaudella, mutta tässä tapauksessa avainpelaajien loukkaantumisiin ei käytännössä olisi varaa.
KT: Pääsin viime viikonloppuna tarkastamaan RoPS:n nykykunnon livenä ja olin todella vakuuttunut. Joukkueen alkukauden otteet ovat kaikkea muuta kuin sattumaa, sillä napapiiriläiset ovat erittäin hyvin organisoitu joukkue. Olen harvoin nähnyt kotimaamme kentillä niin hyvin kollektiivisesti puolustavaa joukkuetta, kuin tämän kauden RoPS. TPS:ää vastaan otteluruuhka ja materiaalin kapeus kuitenkin alkoivat jo näkyä, joten mielenkiinnolla odotan, pystyykö päävalmentaja Koskela antamaan avainpelaajilleen riittävästi lepohetkiä raastavassa ja pitkässä sarjassa. Pelkästään nykyisen tapaisella puolustuksella RoPS tulee olemaan sarjataulukossa korkealla, mutta mitalitaistoon nouseminen vaatii vielä pientä parannusta hyökkäyspäähän, sillä RoPS ei pysty luomaan aivan riittävästi laadukkaita maalipaikkoja. Tämän kaltaisten otteiden myötä myös joukkueen nuorten pelaajien tilanne on pienoinen arvoitus, sillä useampikin kaveri saattaa vaihtaa maisemaa jo kesän siirtoikkunassa.
Ketkä yksittäiset pelaajat tai joukkueet ovat RoPS:n ohella yllättäneet alkukaudella positiivisesti?
JT: RoPS:n takaa en löydä isompia yllättäjiä. Muiden joukkueiden otteita on leimannut epätasaisuus. SJK on edelleen sekaisin ja Tommi Kautosen lähtölaskenta lienee käynnissä. KuPS on pelannut ihan kelvollisesti, mutta maalinteko tuntuu olevan Banzai-porukalle ylivoimainen haaste. Yksilöistä esiin on nostettava alkukauden komeetta Lassi Lappalainen, joka johtaa IS-tähtipörssiä yhdeksällä tähdellä. Kolmesti osunut Mika Ojala näyttää palanneen vanhalle huipputasolleen, vaikka Inter on muuten pelannut alakanttiin.
EK: Seitsemällä joukkueella on korkeintaan yksi voitto plakkarissa ja ainoastaan RoPS sekä HJK ovat voittaneet enemmän kuin kaksi ottelua, joten joukkueiden kohdalla positiiviset yllättäjät ovat vähissä. Yksittäisistä pelaajista yllättäneitä ovat esimerkiksi rovaniemeläisten Lassi Lappalainen ja Leo Väisänen, joilla on menossa todelliset läpimurtokaudet. On ollut myös mukavaa huomata, että sarjaan saapuneet kokeneet korkean profiilin pelaajat ovat olleet raudanlujia ammattilaisia heti ensimmäisiltä kierroksilta lähtien. Esimerkiksi KuPSin Abdall El Saidin yllä oli pieni epäilys, että tulisiko hän vain kevyesti höntsäilemään ja pitämään kuntoa yllä ennen MM-kisoja. Egyptiläinen on kuitenkin pelannut loistavasti, eikä löysäilystä ole mitään viitteitä. Samat sanat pätevät esimerkiksi RoPS:n Taye Taiwoon.
KT: Petteri Pennanen tulee ensimmäisenä mieleen. KuPS:n oma kasvatti ja kapteeni on ottanut pelillisen ja henkisen liiderin roolin ja kasassa on jo viisi liigamaalia. Lahden Henri Anier on myös vakuuttanut allekirjoittaneen fyysisellä preesensillään. Myös suurena kysymysmerkkinä pitämäni HJK:n uusi brassikärki João Klauss on jo osoittanut olevansa hyvä pelaaja liigakentille, vaikka yhteispeli seuratoverien kesken ei toimi vielä aivan ihanteellisesti. Yksittäisistä joukkueista ei RoPS:n lisäksi oikein kukaan ole päässyt yllättämään, sillä tämän hetken sarjataulukossa kärkipäässä ovat rovaniemeläisiä lukuunottamatta juuri ne joukkueet, joita etukäteen sinne myös odotettiin.
Petteri Pennanen on viidellä osumallaan alkukauden paras maalintekijä Veikkausliigassa. Kuva: AOP
Peräpäässä on odotettuja joukkueita, mutta IFK Mariehamnin kauden alku on ollut vielä odotettuakin vaikeampi. Voidaanko jo puhua kriisijoukkueesta?
JT: Jonkin asteisesta kriisijoukkueesta kyllä, vaikka viikonlopun Kemi-voitto oli erittäin tärkeä. Saarella nähtiin paljon vaihtuvuutta, eivätkä uudet hankinnat ole ainakaan toistaiseksi säväyttäneet. Etenkin Urheilulehden toimesta hehkutettu Simon Silverholt on ollut pettymys. IFK:n isoin ongelma on jo ennen kauden alkua heikoksi tiedetty maalivahtipeli, eikä nuori Marc Nordqvist ole alun perusteella pääsarjatason maalivahti. Maarianhaminassa on totuttu laadukkaaseen puolustuspeliin ja hyviin torjujiin, mutta nyt vapiseva veskari säteilee koko puolustuslinjaan. Jään mielenkiinnolla odottamaan, luottaako seura parikymppiseen omaan kasvattiin, vai hankkiiko se mitat täyttävän ykköstorjujan. Se voi olla käänteen tekevä peliliike.
EK: Ei saarella vielä tarvitse painaa paniikkinappulaa pohjaan. Joukkue on hävinnyt tällä kaudella vain hurjassa liidossa olevalle RoPS:lle sekä mestaruustaistoon povatuille KuPS:lle sekä HJK:lle. Alkukauden otteluohjelma on ollut erittäin haastava, vaikkakin IFK:n peli hakee vielä parasta teräänsä. Esimerkiksi Nicklas Maripuu on aloittanut mainiosti ja luonut tukun paikkoja muille pelaajille, kun taas Aleksei Kangaskolkan ruuti on ollut liian märkää.
KT: Ahvenanmaalaisten alkukausi on ollut odotettua hankalampi, mutta en myöskään minä vielä suuremmasta kriisistä puhuisi. IFK:n kaksi seuraavaa ottelua antavat jo parempaa tietoa joukkueen todellisesti iskukyvystä, kun vastaan asettuu kaksi nousijajoukkuetta eli TPS ja Honka. Jos IFK ei saa näistä kahdesta ottelusta vähintään neljää pistettä, voidaan Maarianhaminassa jo hieman huolestua. IFK:sta näkyy, että talvella tapahtui paljon muutoksia, sillä joukkueen peli on kaikkea muuta kuin valmiissa kunnossa. Potentiaalia on kuitenkin paljon nähtyä parempaan, sillä joukkueen pelaajamateriaalin pitäisi olla huomattavasti muita putoamiskamppailussa olevia kovempi.
Alkukauden yksi suurimmista puheenaiheista on ollut Mika Lehkosuon ja Filip Valencicin välirikko, joka huipentui siihen, kun viime viikolla Valencic avautui lehdistössä saamastaan kohtelusta. Kumman puolella tässä kohussa olet ja miksi?
JT: Toimittajana en haluaisi ottaa asiassa puolia, kun en tiedä koko totuutta. Olen kuitenkin ihmetellyt, miksi Lehkosuo on heittänyt tähtensä koirankoppiin. Omissa papereissani Valencic on edelleen sarjan paras hyökkäyspään pelaaja. Mieleen herää väistämättä ajatus, että haluaako Bana osoittaa auktoriteettiään kyykyttämällä yhtä tähtipelaajaa, mihin hänellä periaatteessa on varaa. Etenkin Jose Mourinho on tullut tutuksi tämän kaltaisesta toiminnasta. Toisaalta myös Valencicin toiminta on perin kummallista, sillä Hesarin jutussa hän peräänkuulutti omaa ammattimaisuuttaan, mutta pelaamasta kieltäytyminen ja lehtiin avautuminen on ainakin omissa papereissani jotain ihan muuta. Tilanne on kaiken kaikkiaan erikoinen, sillä HJK on tehnyt hyvää tiliä myymällä pelaajia isompiin ympyröihin ja 26-vuotias Valencic omaa kykyjä huomattavasti kotoista Veikkausliigaa tasokkaampiin peleihin. Tämän hetkinen konflikti ei ole kenenkään etujen mukaista – ei pelaajan, valmentajan, eikä seuran.
EK: Vaikeaa, ja turhaakin tällaisessa tilanteessa on ottaa kenenkään puolia, koska todellisuuden tietävät vain joukkueen jäsenet. Lehtiin huutelu joukkueen sisäisistä asioista on kuitenkin todella erikoinen ratkaisu Valencicilta ja vaikea ymmärtää, että mitä slovenialainen sillä tavoitteli. Tällaisella toiminnalla hän tuskin ainakaan parantaa omaa asemaansa.
KT: Ulkopuolisena sanoisin, että Valencicin ja Mika Lehkosuon välisessä kiistassa ei ole voittajia, joskin samalla tuntuu myös siltä, että yksi haastattelu on saamassa turhan kovia mittasuhteita. En itseasiassa yhtään ihmettelisi, jos HJK ja Valencic olisivat sopineet haastattelun sisällöstä sen jälkeen, kun internetissä ja sosiaalisessa mediassa alkoi leviämään erinäisiä huhuja tähtihyökkääjän ja valmentajan välisistä väleistä. HJK:n kannalta huolestuttavaa on se, ettei kyseessä ole ensimmäinen pelaaja, joka kyllästyy Banan hyvin autoritääriseen johtamistyyliin. Lehkosuo eittämättä tietää valtavasti jalkapallosta, mutta ihmissuhdejohtaminen on yksi tärkeimmistä valmentajan ominaisuuksista. Taitelijasielut vaativat tietyt vapaudet oman luovuutensa toteuttamiselle, mihin Lehkosuon kollektiivisessa pelitavassa ei välttämättä ole mahdollisuuksia.
EDIT: Pennasen maalimäärää korjattu. KuPS-kippari on iskenyt kahdella edelliskaudella yhteensä kahdeksan maalia. 2.5.2018 klo 18.20
Kansikuva: All Over Press