Veikkausliigakautta 2018 on paketoitu Faneille.comin toimesta muun muassa tähdistökentällisen ja kouluarvosanojen muodossa. Nyt vuorossa on palkintoraati, jossa istuivat Kalle Tamminen, Eemeli Kosonen ja Jaakko Tiira. Kauden flopin suhteen raati oli yksimielinen, mutta esimerkiksi Kauden pelaajan ja eläköityjän suhteen oli hajontaa.
Kauden pelaaja
KT: Taye Taiwo, Rovaniemen Palloseura oli koko kauden suurin yllättäjä. Esimerkiksi me rankkasimme RoPS:n kymmenenneksi parhaaksi joukkueeksi ja Marko Rajamäki julisti Urheilulehdessä napapiirin ylpeyden tämän kauden putoajajoukkueeksi. Rovaniemellä naurettiin ”asiantuntijoiden” hourailuille ja lopputuloksena oli hieno toinen sija uskomattoman tasaisen kauden jälkeen. Tästä syystä oma kauden pelaaja palkinto matkaa myös Rovaniemelle RoPS:n tärkeimmälle yksittäiselle pelaajalle Taye Taiwolle. 33-vuotias nigerialainen on paljon muuta kuin pelkkä puolustaja, sillä hänellä oli valtavan iso rooli myös RoPS:n pelinrakentelussa. Ilman Taiwon panosta ja mahtavaa kautta Roveniemellä tuskin olisi juhlittu Veikkausliigamitaleita kauden päätteeksi.
EK: João Klauss, HJK. Klubi voitti mestaruuden reilulla erolla, mutta joukkueella oli paljon haasteita varsinkin alkukauden aikana. Pitkä ja raskas kausi näkyi myös Klaussin otteissa kesällä, jolloin kookas hyökkääjä ei ollut aivan parhaimmillaan otteluruuhkan keskellä. Äärimmäisen laadukas puolustus oli Klubin mestaruuden tae, sillä joukkueella oli toisinaan haasteita hyökkäyspelaamisen kanssa. Helsinkiläiset onnistuivat kuitenkin usein kääntämään tiukat kamppailut edukseen ja tästä käy kiittäminen varsinkin Klaussia. 21 maalia viimeistellyt brasilialainen teki yli kolmanneksen Klubin maaleista ja nappasi maalikuninkuuden. HJK:n sisäisen maalipörssin toinen sija irtosi peräti kuudella osumalla, mikä korostaa Klaussin merkitystä joukkueelleen.
JT: Macoumba Kandji. Yksikään pelaaja ei noussut varsinaisesti ylitse muiden, mutta mielestäni Hongan talismaani oli sarjan absoluuttisesti paras pelaaja. Interissä flopanneen ja loukkaantumisten runteleman Kandjin hankinta hetki kauden alkamisen jälkeen oli erikoinen veto espoolaisilta, mutta osoittautui käänteentekeväksi. Kandjin juoksut puolustuslinjan selustaan, kyky ohittaa 1vs1-tilanteissa ja monipuolinen viimeistelyvalikoima olivat aina ilo silmälle. 16 maalia 26 peliin oli kova saldo, jonka lisäksi Kandji teki loistokauden senegalilaisen kärkiparina pelanneesta Borjas Martinista paremman.
Maalikuninkuuden 21 osumalla vienyt Klauss oli yksi kauden parhaita pelaajia. (AOP)
Kauden valmentaja
KT: Kauden parhaan valmentajan valinta on tänä vuonna paljon vaikeampaa kuin ennen, sillä palkinnon voisi huoletta jakaa monelle valmentajalle. Päädyn kuitenkin nousijajoukkue Hongan hienosti neljänneksi luotsanneeseen Vesa Vasaraan, joka on nousemassa Mika Lehkosuon oppipojasta kotimaiden kenttien johtavien valmentajien joukkoon. Honka toki vahvistui viime kauteen nähden, mutta iso kiitos hienosta kaudesta kuuluu juuri Vasaralle, joka sai ulosmitattua käytettävissä olevasta materiaalista kaiken mahdollisen irti.
EK: Myös allekirjoittanut oli hieman epäileväinen, kun Toni Koskela nimitettiin Juha Malisen työn jatkajaksi RoPS:n peräsimeen. Rovaniemellä oltiin kuitenkin ennakkoluulottomia ja valmiita luottamaan noviisivalmentajaan, mikä osoittautui loistavaksi valinnaksi. RoPS oli kauden suurin yllättäjä ja tästä suurin kiitos kuuluu Koskelalle, joka sai joukkueestaan aivan kaiken irti. Myös nuoret pelaajat saivat hyvin vastuuta ja monet pelurit ottivatkin valtavia kehitysaskeleita kauden aikana.
JT: Itsekin liputan Koskelan puolesta. Vasaralle toki kunniamaininta hienosta kaudesta Hongassa, mutta omissa papereissa Koskela on selkeä valinta. Pelitaparemontti oli merkittävä, jonka lisäksi napapiirillä laskettiin paljon nuorten ja ilman merkittäviä pääsarjanäyttöjä esittäneiden pelaajien varaan. Lopulta kausi oli huima. Pelien kontrollointi pallolla ja lyhyillä syötöillä on vaativa pelitapa, etenkin kun huomioi RoPS:n ennakkoon melko heppoisen materiaalin. Pelin toimivuus ja rovaniemeläisten tasaisuus kertoo, kuinka mainiota työtä Koskela teki. Koskelan ja Vasaran esiinmarssit ovat siinäkin mielessä hieno juttu suomalaiselle valmentajataivaalle, että uudemman polven nyanssitasoille menevät pelitapavalmentajat alkavat jyräämään pitkään mukana olleet pragmaatikot. Tämä kehitys varmasti valmistaa nuorista pelaajista taktisesti älykkäämpiä.
Kauden läpimurtopelaaja
KT: Helppo ei ole myöskään valita kauden läpimurtopelaajaa, sillä poikkeuksellisesti tänä vuonna kukaan yksittäinen nuori pelaaja ei marsinnut suoraan liigan tähtipelaajien joukkoon. Pyörittelin palkinnon saajaksi muutamaa eri vaihtoehtoa, mutta päädyin lopulta Ilveksen keskiakselilla mahtavan kauden pelanneeseen parikymppiseen Diogo Tomasiin, joka murtautui ensimmäisellä kunnollisella liigakaudellaan heti pelipaikkansa parhaiden pelaajien joukkoon. Tomas ei ole se näyttävin pelaaja eikä häntä usein nähdä otsikoissa, mutta kuluneella kaudella hän oli yksi viidenneksi sijoittuneen Ilveksen tärkeimmistä palasista ja päävalmentaja Jarkko Wissin ehdoton luottomies.
EK: Tähän olisi monia vaihtoehtoja, mutta allekirjoittaneen papereissa piikkipaikalle nousee Lassi Lappalainen ja Lucas Lingman. RoPS-duo oli jäänyt HJK:ssa jämäminuuteille, mutta pohjoisessa vastuuta tuli reilusti ja kaksikko osoitti olevansa sen arvoisia. Esimerkiksi 20-vuotias Lingman pelasi kolmen edellisen kauden aikana Klubissa yhteensä 611 minuuttia Veikkausliigassa, kun taas tällä kaudella peliminuutteja kertyi 2676 – toiseksi eniten RoPS:n kenttäpelaajista. Kaksikko viimeisteli yhteensä 13 osumaa ja antoi yhdeksän maaliin johtanutta syöttöä. Juuri tällaiset kasvutarinat mahdollistivat RoPS:n huiman kauden. Jos tässä pitää valita yksi nimi, niin ääni menee Lingmanille, joka oli valtavassa roolissa kuluvalla kaudella ja suoriutui siitä erinomaisesti.
JT: Tomas on viekas haku Kallelta. Kookas keskuspuolustaja pelasi erinomaisen kauden ja nousi Ilveksen ykköstoppariksi, tosin virheherkkyys vaivasi toisinaan. Myös RoPS:n ”klubihylkiöt” ansaitsevat ylistystä. Nostan silti esiin Hongan Robert Ivanovin, joka oli omasta mielestäni päättyneen kauden paras toppari. Kookas keskuspuolustaja ei ole mikään junioritähti, vaan on raivannut tiensä huipulle nöyrällä työnteolla. Ivanov lukee peliä erinomaisesti ja voittaa kaksinkamppailut kovalla prosentilla. Lisäksi hän kirjasi toiseksi eniten syöttöjä koko sarjassa, mikä kuvastaa, että myös modernin topparin ominaisuuksiin kuuluva jalalla pelaaminen luonnistuu. 25-vuotiaalla Ivanovilla on sopimus Honkaan myös ensi kaudeksi, mutta näillä näytöillä ulkomaat kutsuvat hyvinkin nopeasti.
Kauden floppi
KT: Moshtagh Yaghoubi on parhaimmillaan liigan paras keskikenttäpelaaja, mutta tällä kaudella afgaaninsuomalainen keskittyi lähinnä diivailuun ja turhien varoitusten ottamiseen. Yaghoubin ongelmia on aikaisemmin selitelty pelaajan nuorella iällä, mutta 23-vuotiaana Huuhkajien rinkiinkin noussut keskikenttämies ei näytä minkäänlaisia aikuistumisen merkkejä. Mika Lehkosuo on jaksanut uskoa ”Mosaan” kaikkien ongelmien ja riitojen jälkeen, mutta tällä kaudella kamelin selkä katkesi ja Yaghoubi sai lähtöpassit muutama kierros ennen kauden päättymistä. Nyt keskikenttäpelaajan ura on todellisessa vedenjakajassa. Vastaavanlaiseen käytökseen ei enää ole varaa, mikäli kunnianhimoinen pelimies haluaa joskus luoda uraa Veikkausliigaa kovemmissa sarjoissa.
EK: Pakko kompata kollegaa ja antaa ääni Mosalle. Latvian seikkailujen jälkeen siirto Klubiin vaikutti erinomaiselta valinnalta, varsinkin kun otteet sinivalkoisissa olivat hyviä. Mosa nousi myös maajoukkueeseen, jossa hän esiintyi ennakkoluulottomasti ja onnistui maalinteossakin. Kokonaisuudessaan tämä kausi oli kuitenkin iso taka-askel keskikenttäpelurille ja sesonki sai arvoisensa päätöksen futsal-sekoilujen ja sopimuksen purkamisen myötä. Mosa saalisti kahden kauden aikana Klubissa 38 ottelussa peräti 18 keltaista korttia ja oli usein pelikiellossa tärkeistä otteluista, mikä ei ole tietenkään toivottavaa joukkueen tähtipelaajan osalta.
JT: En lähde sooloilemaan. Myös täältä Kauden flopin titteli menee ansaitusti Yaghoubille. Ja jos tarkkoja ollaan Mosan olisi pitänyt olla pelikiellossa huomattavasti enemmän, mikäli Veikkausliigan tuomarit olisivat uskaltaneet nostaa suoria punaisia keskikenttäpelaajan vaarallisista taklauksista. Kaikista sekoiluista ja keskinkertaisista otteista huolimatta Allsvenskan-seura Örebro otti tuittupään testiin, mikä kertoo olennaisen hänen kyvyistään. Muita maininnan arvoisia floppeja ovat ehdottomasti KuPS:n pitkään ja hartaasti kartoitettu ykköskärki Deividas Matulevičius, joka oli täysin käyttökelvoton pelaaja. Myös kovalla kohulla Klubiin tullut ”Egyptin maajoukkuekärki” ja Instagram-julkkis Amr Gamal oli todella huono.
Mosa oli raatilaisten yksimielinen valinta Kauden flopiksi. (AOP)
Kauden aliarvostettu puurtaja
KT: FC Lahden kausi oli lähes täydellinen pannukakku, mutta joukkueen kapteenille Mikko Hauhialle ei voi kun nostaa hattua. Laitapuolustaja on pelannut täysin käsittämättömästi peräti 174 peräkkäistä liigaottelua alusta loppuun ja edellisen kerran hän oli sivussa ottelusta vuonna 2013. Tälläkin kaudella Hauhia pelasi jokaisen Lahden ottelun alusta loppuun ollen RoPS:n maalivahti Antonio Regueron ohella tämän kauden ainoa jokaisen ottelun alusta loppuun pelannut pelaaja.
EK: Tähän pitää sanoa Sebastian Dahlström. On yllätys, mikäli 21-vuotias peluri ei ole HJK:n kapteeni ensi kaudella. Dahlström ei pidä itsestään mitään numeroa, mutta tekee silti valtavasti töitä illasta toiseen. Ikäisekseen äärimmäisen kypsä pelaaja on kaikin puolin esimerkillinen urheilija, joka sopisi HJK:n kapteeniksi vuosiksi eteenpäin. Dahlström osoitti kapteenin elkeitä jo useaan otteeseen kuluvalla kaudella, esimerkiksi ripittäessään kapteeninnauhaa kantanutta Rafinhaa tämän lopettaessa pelaamisen kesken tilanteen Ilvestä vastaan. Dahlström kellotti HJK:n pelaajista isoimmat peliminuutit kuluvalla kaudella ja oli mestaruuden kannalta tärkeimpiä palasia, mutta isot otsikot loistivat poissaolollaan.
JT: Aliarvostetut puurtajat erottaa yleensä, kun menee paikan päälle. Niinpä valkkaan pelaajan seurasta, jota näin paikan päällä eniten, eli Ilveksestä. Keskikentän pohjalla operoiva Tuure Siira ei paistattele otsikoissa, mutta kun pippurisen keskikenttäpelaajan tekemistä seuraa tarkemmin, huomaa, miksi hän Wissin ehdottomia luottomiehiä. Siira on sarjan parhaita edestä riistäjiä, jonka lisäksi hän pystyy vaihtelemaan pelin painopistettä tarkoilla puolenvaihdoilla. Oululaislähtöisen keskikenttäpelaajan vahvuus on ennen kaikkea tasaisuus. Taso ei heittele, vaan hyvin ennakoiva pohjapelaaja suorittaa aina kovalla tasolla.
Kauden eläköityjä
KT: Suomessa vain yhtä seuraa edustaneet pelaajat ovat melkoinen harvinaisuus, mutta yli 400 ottelua Interin paidassa pelannut Ari Nyman on piristävä poikkeus sääntöön. Nyman debytoi Interin paidassa melko tarkalleen 18 vuotta sitten ja voitti komealla Inter-urallaan kaksi hopeamitalia ja kaksi Suomen cupia. Nyman itse olisi vielä halunnut jatkaa uraansa Interissä, mutta seura ilmoitti pari viikkoa ennen kauden päättymistä luottoratsulleen, ettei elävän seuralegendan sopimusta enää uusita. Luotettava Nyman vahvistaisi yhä 34 vuoden iässä useita liigaseuroja, mutta puolustavan keskikenttäpelaajan/puolustajan ura jatkunee korkeintaan alasarjoissa.
EK: On toki sääli, kun viiden viime kauden aikana 50 maalia Veikkausliigassa takonut hyökkääjä päättää uransa 30-vuotiaana, mutta Aleksei Kangaskolkan päätös on ymmärrettävä. Tämä kuvastaa osaltaan myös kotimaisen futiksen raakuutta. Pitäisi urheilla kuin ammattimaiset, mutta korvaukset eivät täysin korreloi uhrauksien kanssa. Päätös pistää nappulakengät rehdisti naulaan on kunnioitettava, mutta ikävä koko sarjan kannalta. Kangaskolkalla olisi ollut vielä paljon annettavaa kotimaiselle futikselle.
JT: Jos Nymanin jäähyväiset olivat lähinnä ruma farssi, niin RoPS:n Antti Okkonen sai kauniit hyvästit. Kokeneen kipparin jalka ei noussut enää entiseen malliin, mutta hän oli varmasti mittaamattoman arvokas mentori ja suunnannäyttäjä nuorelle joukkueelle. Tunnollisena puurtajana ja joukkuepelaajana oululaislähtöinen ”Suke” on ehdottomasti yksi tämän vuosituhannen suurimpia Veikkausliiga-legendoja.
Kansikuva: Matti Raivio / All Over Press