Urheilukauden päättyessä toimittajat ja kannattajat listaavat usein omia tähdistökentällisiään sarjan parhaita pelaajia pohtien. Faneille.com päätti lähestyä asiaa hieman toiselta kantilta miettien pelaajia, joiden lopullinen murtautuminen sarjan eliittiin jäi vielä näkemättä.
Muodostimme kokoonpanon niistä pelaajista, joiden odotamme nousevan tähtien joukkoon jo tulevalla kaudella. Osa pelaajista on tuttuja nimiä Veikkausliigan ystäville, mutta heillä on kaikki mahdollisuudet nostaa tasoaan entisestään tulevana kautena. Osan matka saattaa toki viedä jo nyt suurempiin ympyröihin,
Maalivahti: Otso Virtanen MIFK
Vuonna 1994 syntynyt Virtanen on iästään huolimatta jo melko rutinoitunut Veikkausliigamaalivahti. TPS:n kasvatti debytoi kotimaisessa pääsarjassa jo vuonna 2011, mutta Turussa tie oli kovasti tukossa liigan eliittivahteihin kuuluneiden Henrik Moisanderin ja Jukka Lehtovaaran takana. Virtanen teki uransa kannalta fiksun päätöksen siirtymällä vuosi sitten Maarianhaminaan, jossa mies nousi seuran ykkösmaalivahdiksi Simon Nurmeen vakavan loukkaantumisen myötä. MIFK vahvisti rivejään Peter Enckelmanilla, mutta nimekkäästä paluumuuttajasta huolimatta Virtanen säilytti pääasiallisen torjuntavastuun seuran ykkösmolarina. Täksi kaudeksi Nurme palasi takaisin pelaavaan kokoonpanoon ja yhdessä Virtasen kanssa he jakoivat melko tasaisesti MIFK:n maalivahtivastuun. Virtanen on isokokoinen maalivahti, jolla ei ole mitään selkeitä pelillisiä heikkouksia. Hänellä on kaikki eväät nousta jo seuraavalla kaudella MIFK:n kiistattomaksi ykkösmaalivahdiksi ja samalla Veikkausliigan maalivahtien eliittiin. Virtasella on edessään valoisa tulevaisuus vielä Veikkausliigaa huomattavasti kovemmissa sarjoissa, mutta nuorella maalivahdilla ei ole mikään kiire siirtyä liigaa kovempiin ympyröihin.
Vasen laitapakki: Joevin Jones HJK
HJK vahvisti Eurooppa Liigan lohkovaihepaikan varmistuttua rivejään useammalla mielenkiintoisella pelaajalla. Anthony Annanin ja Aristide Bancen kaltaiset Veikkausliigatason supertähdet veivät suurimmat otsikot, mutta kaikessa hiljaisuudessa Suomen mestareihin siirtynyt Trinidadin ja Tobagon maajoukkuepuolustaja Joevin Jones saattaa osoittautua pitkässä juoksussa Klubin elokuun tärkeimmäksi hankinnaksi. Jones esiintyi lopulta vain kuudessa liigaottelussa, mutta jätti ainakin allekirjoittaneeseen erittäin positiivisen vaikutelman. Kahdeksan ottelua maansa maajoukkueessa pelannut Jones oli vielä vähän turhan arka ymmärrettävistä syistä, sillä HJK on 23-vuotiaan miehen ensimmäinen seura kotimaansa ulkopuolella. Jones tarjoaa Mika Lehkosuolle kuitenkin täysin erilaisen vaihtoehdon kuin HJK:n pääasiallinen vasen laitapakki Veli Lampi, jonka pelirohkeus ei riitä pelitavan vaatimaan hyökkäyspelaamiseen. Kotimaansa sarjassa myös laiturina pelannut Jones on huomattavasti Lampea hyökkäysorientoituneempi pelaaja eikä hänellä ainakaan loppukauden Veikkausliigaotteluissa ollut suuria ongelmia myöskään puolustuspelissä. Tällä hetkellä Jonesin jatko HJK:ssa on vielä epävarmaa, mutta uskon ja toivon, että miehelle sorvataan pitkä jatkosopimus. Jos ja kun näin tapahtuu, syrjäyttänee mies jo ensi kaudella Veli Lammen HJK:n ykkösavauksesta.
Toppari: Gideon Baah HJK
Ghanassa superjulkkiksen asemassa oleva Baah nousi suuren yleisön tietoisuuteen voittamalla Ghanan television seuraavaa jalkapallotähteä etsineen tosi-tv ohjelman. Baah kävi voittonsa jälkeen testileirillä mm. Chelseassa, mutta ura Euroopassa alkoi toissakaudella miehen siirryttyä Mika Lehkosuon valmentamaan Honkaan. Baah ei vakuuttanut ”Banaa” harjoituksissa ja Honka oli vähällä lähettää Baahin kotimatkalle jo parin viikon testirupeaman jälkeen. Lehkosuon ja Hongan onneksi mies päätettiin pitää, ja hän muodosti yhdessä kokeneen Abdoulaye Meiten kanssa koko sarjan selvästi parhaan toppariparin. Baah siirtyi talvella kovin odotuksin HJK:n riveihin, mutta miehen alkukausi oli todella vaikea. Sixten Boström, ja hänet potkujen jälkeen korvannut Lehkosuo peluuttivat Baahia lähinnä laitapakkina, jossa mies oli hyökkäyspäässä aktiivinen, mutta puolustuspäässä kävelevä aikapommi. Oikeastaan vasta Eurooppa Liigan lohkovaiheessa Lehkosuo on uskaltanut peluuttaa Baahia topparina ja mies on ollut mahdollisesti koko HJK:n paras yksittäinen pelaaja. Baah on siitä harvinainen liigapelaaja, että hänen uskalluksensa ja tilannekovuutensa riittää helposti myös kansainvälisissä peleissä. Jos ja kun Baah saa Lehkosuon valmennuksessa hieman tasaisuutta otteisiinsa, tulee hän siirtymään kovalla siirtosummalla kansainvälisille kentille. HJK:n tämän kauden ykköstoppari Markus Heikkinen saattaa vaihtaa maisemaa talvella, joten Lehkosuo ja kaikki Klubin kannattajat odottavat ghanalaisesta seuran tulevaa ykköstopparia ja puolustuslinjan johtajaa.
Toppari: Teemu Honkaniemi VPS
23-vuotias Vantaalta lähtöisin oleva Teemu Honkaniemi nousi kaikkien yllätykseksi viime kaudella Olli ”Oka” Huttusen avainpelaajien joukkoon Vaasassa. Viimeiset kaudet Viikingeissä Ykköstä pelannut Honkaniemi siirtyi kaikessa hiljaisuudessa onnistuneen testileirin jälkeen Vaasaan ennen viime kautta ja esiintyi edukseen talven liigacup otteluissa. Monipuolinen Honkaniemi aloitti kautensa VPS:n pahimmassa loukkaantumissumassa topparina, mutta on loppukaudella pelannut myös oikeassa ja vasemmassa laidassa. Kaiken kaikkiaan debyyttikaudella otteluita kertyi 28 kappaletta ja mies avasi myös maalitilinsa Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Honkaniemi esiintyi alusta alkaen kuin mikäkin konkari ja piti tasonsa, vaikka pelipaikka ja miehet ympärillä vaihtelivat tiheään tahtiin kauden edetessä. Läpimurto liigakentille on nyt tehty, seuraavana edessä on pelipaikan vakiinnuttaminen VPS:n kovassa alakerrassa. Miehen paras pelipaikka lienee kuitenkin lopulta toppari ja Honkaniemellä on kaikki edellytykset vallata itselleen suuri rooli myös tulevan kauden VPS:stä.
Oikea laitapakki: Jerry Voutilainen KuPS (HJK?)
Vuonna 1995 syntynyt Voutilainen on ollut jo pitkään yksi ikäluokkansa kohutuimmista lupauksista Suomessa. Keskikenttäpelaajan koulutuksen saanut Voutilainen debytoi Veikkausliigassa 16-vuotiaana kaudella 2011 pelaten kolmessa liigaottelussa. Varsinainen murtautuminen ykkösjoukkueen vakiorooliin nähtiin seuraavalla kaudella, kun nuori mies taisteli tosissaan Kupsin avauspaikasta ja esiintyi lupauksia herättäen avaten myös maalitilinsä kotimaan pääsarjassa. Seuraava kausi oli loukkaantumisten sävyttävä, mutta tällä kaudella Voutilainen teki uutta tulemista uudella pelipaikallaan laitapakkina. 19-vuotias Voutilainen on pelannut jo yli 60 liigaottelua, mutta lopullinen läpimurto Veikkausliigassa on vielä antanut odottaa itseään. Viime kaudella, varsinkin Esa Pekosen tilalle nimitetyn Marko Rajamäen aikana, Voutilainen oli yksi sarjan parhaista hyökkäävistä laitapakeista ja nousi myös mukaan Tommi Kautosen U-21 maajoukkuerinkiin. Kaikki viittaa siihen, että ensi kaudella Voutilainen lyö itsensä toden teolla läpi kansan tietoisuuteen. Nuori mies on todennut, että haluaisi pelata ennen ulkomaille siirtymistä jossain toisessa kotimaisessa seurassa, joten mikään valtava yllätys ei olisi, jos HJK poimisi miehen Bana Lehkosuon nuorten pelaajien jalostuskouluun tulevien vuosien aikana.
Keskikentän keskusta: Matti Klinga FC Lahti
Lahtelaisen jalkapallokoulun uusin supertalentti Matti Klinga nousi koko kansan tietoisuuteen kaudella 2011, jolloin hän oli Veikkausliigaan nousseen kasvattajaseuransa FC Lahden tärkeimpiä yksittäisiä pelaajia. Kaudella 2012 Klinga oli jo Lahden Veikkausliigajoukkueen avainpelaajia hyökkäävän keskikenttäpelaajan paikalla, mutta sen jälkeen loukkaantumiset ja erikoiset peluutusratkaisut ovat hidastaneet miehen kehitystä. Viime kaudella poikamaajoukkueiden vakiokasvo siirtyi pelamaan entistä enemmän keskikentän pohjalle, jonne hänen ominaisuutensa saattavat sopia jopa paremmin kuin puhtaaksi hyökkääväksi keskikenttäpelaajaksi. Klinga omaa kaikki ominaisuudet nousta Veikkausliigan eliittipelaajien joukkoon jo ensi kaudella ja sitä lopullista kehitysaskelta on odoteltu jo viimeisen parin kauden ajan. Klingan pitää pystyä todistamaan olevansa valmis nousemaan jopa kansainväliselle tasolle toisin kuin edellinen lahtelainen keskikenttälupaus Eero Korte, joka on loukkaantumisten myötä taantunut superlupauksesta Veikkausliigan rivipelaajaksi. Klingan puolustukseksi on sanottava, että Tommi Kautosen ja Tomi Korkeakunnaan ratkaisut peluuttaa miestä esimerkiksi laiturina ovat olleet sanalla sanoen outoja. Nuori mies vaatii struktuuria ja sitä toivottavasti on tarjolla tulevalla kaudella Lahdessa. Tämän kauden kolmossija tietää myös sitä, että Lahti pelaa ensi vuonna europelejä. Karsintaottelut ovat todistetusti todellinen näyteikkuna pelaajille ja onnistumiset oikeissa otteluissa saattaisivat tuoda Klingalle mahdollisuuden siirtyä Veikkausliigaa tasokkaamille kentille.
Keskikentän keskusta: Petteri Pennanen RoPS -> KuPS
KuPS:n kasvatti Petteri Pennanen palaa ensi kaudeksi kotiin viiden vuoden tauon jälkeen. ”Pete” murtautui 17-vuotiaana KuPS:n edustusjoukkueen avaukseen kaudella 2007. Seuraavalla kaudella KuPS nousi liigaan ja Pennanen vakiinnutti pelipaikkansa Savon ylpeyden riveissä. Seuraavana vuonna Hollannin suurseura Twente kiinnostui Pennasesta ja mies siirtyi Hollantiin ensin kauden mittaisella lainasopimuksella yhdessä toisen kuopiolaisen Tuomas Rannankarin kanssa. Hollannissa Pennanen joutui tyytymään lähinnä reservijoukkueen peleihin ja mies halusi nopeasti palata takaisin Suomeen. Uudeksi osoitteeksi löytyi Turun TPS, jonka riveissä mies voitti mm. Suomen liigacupin ja yhden pronssin. Viime vuonna TPS kävi kuitenkin lähellä konkurssia ja seuralla ei ollut rahkeita jatkaa Pennasen umpeutuvaa sopimusta. Mies siirtyi napapiirille RoPS:n, mutta kausi loppui lyhyeen Pennasen loukatessa pahasti polveaan kauden seitsemännessä liigaottelussa. Pennanen nousi TPS:ssä Veikkausliigan pelinrakentajien eliittiin ja aina talvimaajoukkueeseen saakka. Kuopiossa odottaa tuttu valmentaja Marko Rajamäki, jota Pennanen kutsui uransa ylivoimaisesti parhaaksi valmentajaksi Savon Sanomien haastattelussa. Pennanen pystyy jo harjoittelemaan täyspainoisesti, ja mies uhkuu varmasti epäonnistuneen kauden jälkeen näyttöhaluja kotiyleisönsä edessä. Rajamäki tietää Pennasen vahvuudet ja hänelle on luvassa varmasti isoa roolia mitalitaistoon halajavassa KuPS:ssa. Pennanen on ollut toistaiseksi rooliinsa nähden melko tehoton ja ailahteleva, joten ensi kaudella pallon olisi löydyttävä maalista viime kausia useammin ja tasaisemmin. Parhaimmillaan Pennanen on yksi Veikkausliigan parhaimmista pelaajista, nyt olisi kuitenkin pikku hiljaa löydyttävä entistä enemmän tasaisuutta hyvän ja huonon päivän välille.
Keskikenttä: Fredrik Lassas HJK (HIFK?)
18-vuotias Lassas teki debyyttinsä Veikkausliigassa toissakaudella, mutta nousi käytännössä viime kaudella mukaan HJK:n edustusjoukkueen vakiorinkiin. Lopulta peliaikaa tuli jopa odotettua enemmän HJK:n kärsiessä pahoista loukkaantumisista. Kaikenkaikkiaan 14 ottelussa esiintynyt Lassas osoitti olevansa saamansa hypen arvoinen pelaaja ja tottui nopeasti Veikkausliigan pelitempoon vastuuta saadessaan. Lassasin tulevaisuus on tällä hetkellä pienoinen kysymysmerkki. Pojan sopimus loppui viime kauteen ja HJK ei ole välttämättä se helpoin tai paras paikka nuorelle keskikenttäpelaajalle kehityksen kannalta. Huhuissa Lassasta on viety liigaan nousseeseen HIFK:hon, mikä saattaisi olla hänen urakehityksensä kannalta paras vaihtoehto tähän paikkaan. Lassas kuitenkin solminee jatkosopimuksen HJK:n kanssa, sillä Mika Lehkosuo on varmasti huomannut pojan valtavan potentiaalin. Lainakausi isolla vastuulla tekisi tähän paikkaan hyvää, sillä Lassaksen taso nuoresta iästä huolimatta riittää varmasti isoonkin rooliin Veikkausliigan keskikastin seurassa. HJK:n keskikenttä muuttunee lähitulevaisuudessa radikaalisti Teemu Tainion, Rasmus Schullerin ja Robin Lodin lähtiessä muille maille. Vielä ensi kaudella HJK saattaa olla nuorelle miehelle liian iso pala purtavaksi, mutta yhden ehjän kauden jälkeen vain taivas on rajana. Lassas omaa potentiaalia aina maajoukkueeseen asti, mutta nuoren miehen kehityksen kannalta avainasemassa on pelata mahdollisimman paljon mahdollisimman tasokkaita otteluita. Mika Lehkosuo on ennenkin hiomattomista timanteista helmiä, eikä olisi mikään suuri yllätys, jos Lassas olisi seuraava Lehkosuon valmentama kansainvälisen läpimurron tekevä pelaaja.
Laituri: Sebastian Mannström HJK (VPS/SJK?)
Kokkolassa jalkapallo-oppinsa saanut Sebastian Mannström tuli alunperin tutuksi Veikkausliigan ystäville Pietarsaaren Jaron energisenä laiturina. Kaudeksi 2011 pienikokoinen laituri siirtyi HJK:hon, jossa hän oli voittamassa neljän pelaamansa kauden aikana neljää Suomen-mestaruutta. Mannström nousi Klubi-aikanaan jopa maajoukkuerinkiin ja tällä hetkellä miesten maaotteluita miehellä on vyöllään kaksi. HJK:ssa Mannström ei ollut missään vaiheessa optimiavauskokoonpanon mies, mutta monipuolinen hyökkäyspään erikoismies sai silti mukavasti vastuuta vaihtopenkin puolelta. Viime kaudella ”Sebu” esiintyi 25 liigaottelussa, joissa syntyi peliaikaan nähden mukavat tehot 4+3. Mannström julkaisi liigakauden päätyttyä twitterissä vaihtavansa seuraa ja miestä huhuillaan vahvasti takaisin Pohjanmaalle joko VPS:n tai SJK:n riveihin. Vaikka vastuu ja peliaika HJK:ssa jäi varsinkin viimeisellä kaudella pieneksi, on Mannströmillä kaikki mahdollisuudet nousta tulevalla kaudella roolin kasvaessa takaisin Veikkausliigan tähtien joukkoon. Mannströmin omin paikka on laituri, mutta varsinkin HJK:ssa mies pelasi usein myös kymppipaikalla yksinäisen hyökkääjän takana. Mannströmin vahvuudet ovat kuitenkin 1 vs 1 tilanteissa, sillä vikkeläkinttuinen ja tekninen mies on vaikea pysäyttää laillisin keinoin. Huhujen mukaan HJK:ssa miehellä meni sukset ristiin aikoinaan Antti Muurisen kanssa ja ilmeisesti tällä kaudella myös Mika Lehkosuon kanssa, joten sympaattisesta ulkomuodosta huolimatta kyseessä on vaativa persoona, joka tarvitsee itselleen sopivan roolin joukkueessa. Taso ei riittänyt HJK:n avauskokoonpanoon, mutta mies olisi ehdoton avainepelaaja missä tahansa muussa liigajoukkueessa.
Laituri: Eero Tamminen TPS
Vikkeläkinttuinen JJK:n kasvatti siirtyi suuremman vastuun perässä viime kaudeksi kovasti joukkuettaan heikentäneeseen TPS:ään. Tamminen oli toissa kauden kirjoilla vielä tuolloin divarissa pelanneen SJK:n riveissä, mutta sai vastuuta lähinnä seuran kakkosdivarissa pelanneen reservijoukkueen mukana. Tamminen on tiedetty lahjakkaaksi pelaajaksi, mutta JJK:ssa vastuuta tuli lähinnä seuran A-junnujoukkueessa. TPS:ssä Tamminen murtautui kuitenkin nopeasti seuran avauskokoonpanoon ja oli yksi seuran harvoista viime kauden valopilkuista. Röyhkeä ja suoraviivainen laituri teki debyyttikaudellaan liigassa viisi maalia ja antoi neljä maaliin johtanutta syöttöä. Tamminen omaa kaikki hyvän laiturin ominaisuudet, mutta nuorelle pelaajalle tyypillisesti hänen pelaamisen taso heittelee rajusti otteluiden välillä. Parhaimmillaan Tamminen oli kentän parhaimmistoa, oli vastassa sitten mikä liigajoukkue tahansa. Heikoimmillaan Tamminen oli itsekäs typeriä ratkaisuja tehnyt pelaaja, joka ennemmin heikensi oman joukkueen peliä kuin vahvisti sitä. TPS tippui tulevaksi kaudeksi divariin, mutta Tammisen sopimus kesti vain tämän kauden ja miehelle riittää varmasti kysyntää myös liigaseurojen joukossa. Nuori pelaaja ei ole pelannut hirveästi miesten pelejä, joten tuleva seuravalinta on erittäin tärkeä. Tammisen pitää pitää maltti mukana ja olla ottamatta liian isoa askelta yhdellä kertaa. Veikkausliigan alemman keskikastin seuroissa kiinnostusta varmasti löytyy nuorta laituria kohtaan eikä edes yksi kausi isossa vastuussa divarissa olisi minkään valtakunnan katastrofi. Nuorten maajoukkueeseen murtautunut Tamminen nousee ennemmin tai myöhemmin Veikkausliigan tähtien joukkoon, kunhan fokus tulevaisuudessa pysyy oikeissa asioissa.
Hyökkääjä: Steven Morrissey VPS
Jamaikalainen hyökkääjä Steven Morissey tuli Vaasaan kaudeksi 2011 ja oli välittömästi yksi joukkueen parhaista pelaajista. Todellinen läpimurtokausi oli kuitenkin kausi 2012, jolloin Morrissey paukutteli 28 pelaamassaan ottelussa peräti 15 maalia ollen mahdollisesti koko Veikkausliigan paras hyökkääjä. Kausi toi myös siirron tanskalaiseen Silkeborgiin, mutta vastuu jäi pieneksi ja mies palasi muutaman kuukauden jälkeen takaisin Vaasaan kahden ja puolen vuoden sopimuksella. Taloutensa kanssa tiukkaa linjaa pitävä VPS ei pystynyt yksin maksamaan Morrisseyn palkkaa, mutta paikallisen yritysmaailman tuki mahdollisti VPS-kannattajien suursuosikin paluun omaan henkiseen kotiinsa. Kausi 2013 meni vielä pelituntumaa hakiessa, mutta ennen viime kauden alkua hyvin menneen talven jälkeen odotukset Morrisseytä kohtaan olivat katossa. Kohtalo astui kuitenkin kehiin, sillä mies loukkaantui vakavasti kauden ensimmäisessä liigaottelussa RoPS:ia vastaan ja mies kuntoutti itseään pitkälle heinäkuulle saakka. Mies palasi täyteen pelikuntoon, mutta tehot antoivat odotuttaa itseään. Viime kauden saldona oli 16 pelattua ottelua, joissa syntyi vain kolme maalia. Maalimäärä on pieni, vaikka mies pelasi suurimman osan kaudesta puolikuntoisena. Huhujen mukaan mies on yksi koko VPS:n seurahistorian kovapalkkaisimmista pelaajista, joten taloudellisen suurpanostuksen myötä odotukset myös kentällä ovat kovat. Morrisseyn kaksi viime vuotta ovat olleet todella hajanaisia, joten toivottavasti Jamaikan lahja Vaasalle saa vetää tulevana talvena ehjän pre-seasonin ja löytää kateissa olevan maalivireensä. Veikkausliigassa ei ole kohteliaasti sanoen liikaa takuuvarmoja viimeistelijöitä, joten täydessä iskussa oleva Morrissey on yksi kovimmista ehdokkaista jopa maalipörssin voittajaksi. Ainoa este miehen dominoinnille on terveys, joten toivomme kädet ristissä loukkaantumishuolien olevan pelkkä muisto vain, ja että mies saisi harjoituttaa ammattiaan jatkossa terveiden kirjoissa.