San Francisco 49ers (8–8)
Kausi 2014
49ers aloitti viime syksynä kautensa ihan kohtalaisen hyvin, mutta viikolla 13 alkanut tappioputki lopulta kuvasti hyvin koko 49ersin kautta. Se ei nimittäin pystynyt missään vaiheessa viime kautta vakiinnuttamaan tasoaan kärjen tuntumaan ja siitä syystä joukkueen tekeminen näytti läpi kauden hyvin epävarmalta. Syitä romahtamiselle varmasti on monia, mutta suurimpina voidaan pitää Jim Harbaughia ja loukkaantumisia. Loukkaantumiset näkyivät varsinkin joukkuepuolustuksessa, joka joutui peluuttamaan läpi runkosarjan vaihtomiehen rooliin suunniteltuja pelaajia. Päävalmentajana toiminut Harbaugh taas yritti muuttaa aivan liian montaa asiaa edellisten kausien menestyksestä, ja se näkyi varsinkin pelinrakentaja Colin Kaepernickin tason romahtamisena. Kokonaisuutena kausi 2014 olikin 49ersille hyvin vaikea, ja siksi ei ollutkaan mikään ihme, että seurassa tapahtui isoja muutoksia heti kauden jälkeen.
49ers-hyökkäys
Viime kaudella ajoittain todella pahasti yskinyt hyökkäys voi olla joukkueen akileenkantapää myös tulevalla kaudella, ellei itseluottamuksensa kadottanut Kaepernick löydä itseään runkosarjan alettua. Huonosta itseluottamuksesta kärsivä Keapernick on nimittäin ollut todella huonossa vireessä harjoituskauden ajan ja samanlaisella pelaamisella ei edes aloittavan pelinrakentajan paikka ole varma kovin montaa viikkoa runkosarjassa. 49ers-fanien onneksi kuitenkin varapelinrakentajan paikalle hankittu Blaine Gabbert on esittänyt harjoituskaudella ilahduttavia otteita ja sitä myöten kevään 2011 ensimmäisellä kierroksella varattu pelinrakentaja on pystynyt kehittämään uralleen uuden alun. Jacksonville Jaguarista vuosi sitten 49ersiin siirtynyt pelimies voikin olla ensi kaudella monien yllätykseksi 49ersin aloittava pelinrakentaja jo ennen kauden puoliväliä. 49ers-fanien kannalta olisi silti suotavaa, että vielä toissa kaudella liigan vaarallisimpiin pelinrakentajiin kuulunut Kaepernick löytäisi itseluottamuksensa ja sitä kautta aloitavan pelinrakentajan paikalla olisi pelaaja, joka voisi tehdä pallon kanssa ajoittain ihmeitä. Näiden ihmeiden vuoksi 49ers oli yksi sarjan parhaista joukkueista 2012 ja 2013 kausien ajan.
Hankalan pelinrakentajatilanteen lisäksi 49ersin hyökkäämistä vaikeuttaa tulevalla kaudella välivuotta pitävän Anthony Davisin pelaamattomuus. Liigan parhaiden ulompien linjamiesten joukkoon kuuluvan Davisin korvaaminen ei ole mitenkään yksinkertainen asia. Davisin ilmoitus ei tullutkaan 49ersin kannalta kovin hyvään aikaan, sillä joukkueen vahvuudesta samana kesänä eläkkeelle jäivät ehkäpä sarjan paras sisempi tukimies Patrick Willis, loistavan rookie-vuoden pelannut tukimies Chris Borland ja sarjan ehdottomaan eliittiin kuulunut puolustuksen linjassa pelannut Justin Smith. Vaikka muut eläkkeelle jääneet pelaajat kuuluivat viime vuonna puolustuksen kantaviin voimiin, ei se ainakaan helpota hyökkäyksen kuormaa. Nyt 49ers hyökkäyksen pitää tehdä viime kautta enemmän pisteitä, sillä puolustus tuskin pystyy loistamaan eläköitymisten jälkeen aivan viime vuosien tapaan. Voittaminen vaatii nyt automaattisesti enemmän pisteitä hyökkäykseltä.
Näitä pisteitä joukkueeseen tuomaan hankittiin laitahyökkääjän paikalla viilettävä Torrey Smith. Vapaana agenttina San Franciscoon siirtynyt Smith voikin olla sellainen pelaaja, jota joukkueen hyökkäys on kaivannut jo vuosien ajan. Toisena laitahyökkääjänä pelaava Anquan Boldin ei nimittäin ole mikää tuulennopea pelaaja, mutta sitäkin parempi silloin, kun nopeampi kaveri tekee hänelle tilaa. Viime kaudella sitä tilaa yritti tehdä aikoinaan kovilla odotuksilla kaupunkiin varattu Michael Crabtree, mutta akilesjänteen repeämisen kaudella 2013 kärsinyt Crabtree ei ollut sellainen pelote, joka olisi pystynyt tekemään tilaa Boldinille omalla panoksellaan. Siksi on mielenkiintoista nähdä pystyykö viime vuonna uransa huonoimman kauden jaardeissa mitattuna pelannut Smith auttamaan 49ersin hyökkäystä Crabtreetä paremmin. Toinen hyvin mielenkiintoinen nimi on sisemmän laitahyökkääjän paikalla pelaava Vernon Davis. Entinen supertähti nimittäin näytti viime kaudella todella laiskalta ja haluttomalta. Jos Vernon Davis intoutuisi jälleen pelaamaan olisi 49ersin heittohyökkääminen jo yksistään hänen ansiostaan viime vuotta huomattavasti tehokkaampaa.
49ersin juoksuhyökkääminen on kokenut myös kesän aikana suuria muutoksia. Takuuvarmaa jälkeä viime vuosina tehnyt Frank Gore vaihtoi vapaana agenttina maisemaa maaliskuussa. Goren paikkaajaksi on kesän aikana noussut viime vuonna kelvollisen tulokasvuoden pelannut Carlos Hyde. Tulokaskaudella mukavalla 4 jaardin keskiarvolla edennyt Hyde ei kuitenkaan ole aloittavana pelaajana mikään kaikkein varmin kortti ja siksi 49ers hankki vapailta markkinoilta kokeneen Reggie Bushin. Bush ei ole Goren tapainen voimajuoksia, mutta avokentälle päästyään tämä aikoinaan varaustilaisuuden toisena varattu pelaaja on todella vaarallinen. Potentiaalia viime kaudella loukkaantumisista kärsineeltä Bushilta edelleen löytyy ja hyvän kauden sattuessa ei edes 1 000 jaardin kausi olisi täysi mahdottomuus. Hyde saakin Bushista hyvän kirittäjän, jonka voittaminen vaatii hyvin onnistunutta kautta.
NaVorro Bowmanin paluun ansiosta 49ersin puolustus ei ole heikentynyt merkittävästi viime kaudesta. (Getty)
49ers-puolustus
Kovasta puolustuksesta tunnettu joukkue tulee olemaan alkavalla kaudella todellisen haasteen edessä. Kolmen aloittavan pelaajan eläköityminen olisi nimittäin jokaiselle sarjan joukkueelle iso asia, mutta 49ersille se on erikoisen iso asia. Jokainen eläkkeelle jäänyt pelaaja oli liigan ehdotonta eliittiä ja sellaisen pelaajan korvaaminen on todella hankalaa. Jotta 49ersin tilanne ei näyttäisi liian ruusuiselta, eläkkeelle jääneiden pelaajien lisäksi joukkue antoi toistuvasti hölmöilleelle Aldon Smithille potkut elokuun alussa. Smith olisi voinnut nousta jo viime kaudella pelipaikkansa parhaaksi pelaajaksi, mutta silloin pitkä pelikielto häiritsi kauteen valmistautumista. Moni 49ers-fani varmasti odottikin Smithin ottavan sen viimeisen askeleen pelipaikkansa huipulle tulevalla kaudella, ja sen takia potkut olivat monelle suuri järkytyksen aihe. Potkujen taustalla on kuitenkin täysin järkevä syy, koska Smith ei ollut ottanut minkäänlaista oppia edellisen kesän sekoiluistaan ja tämän kesän valmistautuminen oli edellisen kaltaista. Elokuun alussa pidätetyksi tullut Smith olisikin varmasti kärsinyt jälleen kauden alettua pelikieltoa ja sen takia sopimuksen päättäminen oli 49ersin kannalta ainoa oikea ratkaisu. Smith on kieltämättä yksi sarjan lahjakkaimmista heittoryntääjistä, mutta siviilipuolen ongelmat eivät voi aina peittyä pelillisten asioiden alle ja siitä syystä 49ersin ratkaisu oli kokonaisuudessaan hatunnoston arvoinen suoritus.
49ers-fanien kannalta hyvä asia on se, että koko viime kauden revenneen hauiksen takia levännyt Glenn Dorsey on jälleen täydessä pelikunnossa. Dorsey tulee olemaan todennäköisesti se pelaaja, joka tulee täyttämään eläkkeelle jääneen Justin Smithin jättämän aukon. Toinen tärkeä paluun tekevä pelaaja on sisemmän tukimiehen paikalla pelaava NaVorro Bowman, joka tekee paluun pelikentille vuoden tauon jälkeen. 2013 kauden taklaustilaston viidenneksi sijoittunut Bowman on pelaaja, jota 49ers kaipasi kaikkein eniten eläköitymisten jälkeen. 49ers kärsi juuri sisempien tukimiesten päätöksistä ja siksi sarjan top 5 kuuluvan tukimiehen paluu pelikuntoon on loistouutinen jokaiselle hyvästä puolustuksesta syttyvälle katsojalle. Onhan omasta suosikkijoukkueesta riippumatta hienoa nähdä, että Bowmanin kaltaiset supertähdet voivat jatkaa uraansa vielä ikävien polvivammojen jälkeenkin.
Kokonaisuutena 49ersin puolustus ei olekaan heikentynyt niin paljoa kuin moni voisi luulla pelkkien lähtijöiden perusteella, koska joukkue on pystynyt suurimmat menetykset korvaamaan viime kaudella sivussa olleilla pelaajilla. Heittoryntääminen on kuitenkin asia, joka tulee olemaan viime kautta huonompaa ja se varmasti näkyy yksittäisissä otteluissa ajoittain räikeästi. Joten mistään takavuosien top 3 -puolustuksesta on turha 49ers-fanien ensi kaudella haaveilla. Tätä asiaa ei tule helpottamaan edes se, että keväällä ensimmäisellä kierroksella varattu Arik Armstead ei ole pystynyt ainakaan vielä nousemaan NFL:n vaadittavalle tasolle. Ennakkoonhan Armsteadia pidettiin jonkinlaisena projektina, joten minkäänlaisesta pettymyksestä ei vielä hänen kohdaallaan voida puhua.
Arvio
49ersin uusittu valmennus ei Jim Tomsulan johdolla pääse vielä ensimmäisellä kaudellaan nauttimaan menestyksestä, koska joukkueen hyökkäys on tällä hetkellä suurten muutosten edessä. Muutoksia ei tule helpottamaan itseluottamuksensa menettäneet pelinrakentajat, joten allekirjoittanut tarjoaa 49ersille 4–12-saldoa. Isoista asioista 49ers menestys ei kuitenkaan tule jäämään kiinni, joten joukkue pelaa varmasti läpi kauden viihdyttäviä otteluita ja tulee myös yllättämään jonkun hieman kovemman joukkueen.
St. Louis Rams (6–10)
Kausi 2014
Kausi 2014 meni Rams-fanien osalta pilalle jo ennen runkosarjan alkua, koska aloittavaksi pelinrakentajaksi kaavailtu Sam Bradford loukkasi polvensa kautta edeltävissä harjoitusotteluissa. Bradfordin loukkaantuminen ei kuitenkaan ollut yksittäinen syy siihen miksi Rams jäi viime kaudella vaatimattomaan tulokseen. Joukkueeen puolustuskaan ei ollut varsinkaan viime kauden alussa niin hyvä, mitä siltä odotettiin. Joten kokonaisuudessaan Ramsin kausi oli pettymys pelillisesti ja sillä ei yksinkertaisesti pärjää yhdessä NFL:n kovimmista divisioonista.
Todd Gurley tulee olemaan heti ensimmäisellä kaudellaan Ramsille erittäin tärkeä pelaaja.(Getty)
Rams-hyökkäys
Ramsin hyökkäys on ollut sekasorron vallassa jo useita vuosia, ja siksi ei ollut ihme, että viime kaudella hyökkäyksen koordinaattorina toiminut Brian Schottenheimer sai lähteä kauden jälkeen. Tilalle tulevalle kaudelle on noussut aiemmin pelinrakentajien kanssa hyvää työtä seurassa tehnyt Frank Cignetti. Cignettin nimityksen jälkeen St. Louisissa on puhaltanut muutenkin aivan uudenlaiset tuulet, koska joukkue hankki kevään aikana niin uuden pelinrakentajan kuin keskushyökkääjänkin. Pelirakentajaksi tuli kaupan kautta aiemmin Philadelphia Eaglesiä edustanut Nick Foles. Keskushyökkääjäksi valikoitui varaustilaisuuden kautta hurjan potenttiaalin omaava Todd Gurley. Pelkästään taitopelipaikkojen vahvistamiseen Rams ei kuitenkaan sortunut kevään ja kesän aikana, sillä joukkue käytti varaustilaisuuden viidestä ensimmäisestä varausvuorostaan peräti kolme hyökkäyksen linjaansa. Hyökkäyksen linja onkin ollut joukkueen heikoin lenkki jo useiden vuosien ajan, ja siksi panostaminen oli hyvin perusteltua. Onhan todennäköistä, että ainakin kaksi kolmesta kärkipään varauksesta lyö itsensä läpi NFL:ssä ja nousee sitä kautta aloittavaksi pelaajaksi, jolloin myös joukkue pystyy parantamaan heikointa osa-aluettaan.
Uusittu hyökkäyksen linja näyttääkin paperilta katsottuna huomattavasti viime vuosia paremmalta. Hyökkäyksen linjan oikea puoli näyttää olevan rakentumassa heti kauden alusta asti kahden rookie-pelaajan varaan. Harjoitusotteluiden perusteella aloittaviksi pelaajaksi oikealle tulevat nousemaan Jamon Brown ja Rob Havenstein. Havenstein oli Ramsin kevään toisen kierroksen varaus ja Brown taas saman varaustilaisuuden kolmannen kierroksen varaus. Joten jonkinlaisista osumista pitää puhua näiden varausten kohdalla, koska paikka avauksesta on löytynyt heti runkosarjan ensimmäisellä kierroksella. Hyökkäyksen linjan vasemman päädyn tulee tukkimaan toissa keväänä varaustilaisuuden toisena pelaajana varattu Greg Robinson. Kovilla odotuksilla liigaan varattu Robinson ei vielä viime kaudella lunastanut kaikkia häneen kohdistettuja odotuksia, mutta pienenä projektina varatun pelaajan pitikin kypsyä pelipaikkansa eliittiin. Sen takia on hyvin todennäköistä, että Robinson tulee nostamaan tasoaan alkavalla kaudella huomattavasti ja samalla koko Ramsin linja nostaisi tasoaan. Potentiaalista ei ainakaan Ramsin linjan kohdalla ole puutetta, ja siksi on mielenkiintoista nähdä kuinka hyväksi linja voi muodostua alkavan kauden aikana.
Potentiaalisen hyökkäyksen linjan takana taitopelipaikalla operoivien pelaajien pitäisi saada viime vuosia parempi rauha, ja sitä kautta tehojakin pitäisi alkaa löytymään viime vuosia enemmän. Se menikö Ramsin pelinrakentajatilanne parempaan vai huonompaan suuntaan vaihtamalla Sam Bradford Nick Folesiin varmasti jakaa mielipiteitä, mutta allekirjoittaneen mielestä kauppa voi osottautua Ramsin kannalta hyvin tappiolliseksi. Foles nimittäin ei ole mikään häikäisevä pelinrakentaja, vaikka kausi 2013 oli tilastojen valossa herralta erinomainen. Folesin käsi nimittäin ei ole mitenkään erikoisen vahva ja usein Foles joutuukin pakottamaan pidempiä heittoja ja sitä kautta pallonmenetyksiä tulee aivan liian paljon. Toinen Folesin suuri heikkous on hänen liikkuvuutensa, joka on maailman urheilullisimman liigan mittapuulla surkeaa. Folesin huono liikkuvuus näkyy usein kiireenä, ja se taas aiheuttaa jonkinlaista henkistä painetta, jonka seurauksena Foles tekee kohtuuttoman paljon huonoja ratkaisuja. Tästä syystä on hyvin mielenkiintoista nähdä minkälaista pelikirjaa Rams aikoo Folesin kanssa rakentaa, ja lähteekö Rams pelaamaan enemmän juoksupainoitteista hyökkäystä, joka vain maustetaan lyhyillä heitoilla, joihin myös Folesin käsi riittää.
Monipuolisen juoksuhyökkäämisen puolesta puhuu Todd Gurleyn varaus. Kevään varaustilaisuudessa 10. pelaajana varattu Gurley on pelaaja, joka pystyy jo henkilökohtaisella osaamisellaan ratkomaan otteluita ja tekemään isoja pelejä, jotka usein päätyy tulostaululle saakka. Pienen kysymysmerkin Gurleyn uralle antaa kuitenkin viimeisenä yliopistovuotena sattunut polvivamma, jonka seurauksena viimeinen kausi jäi kokonaan pelaamatta. Polven pitäisi kaikkien uutisten mukaan olla nyt kunnossa ja Gurleyn täydessä iskussa heti kauden alusta saakka. Siksi on mielenkiintoista nähdä pääseekö nuorimies heti kauden alusta täyteen vauhtiin ja taistelemaan jopa vuoden tulokkaan tittelistä. Gurleyä voidaankin pitää yhtenä vahvimmista ehdokkaista kyseiseen titteliin. Ennakkoon ajatellen hänen roolinsa tulee olemaan vähintään yhtä suuri kuin muidenkin ensimmäisen kierroksen kärjessä varattujen pelaajien.
Rams-puolustus
Ramsin loisteliaan puolustuksen salaisuus on ollut viime vuosina puolustuksen linja, ja sitä se tulee olemaan myös tulevalla kaudella. Vaikka viime kauden alku ei ollutkaan linjalta totutun kovaa, nousi se kauden mittaan jälleen yhdeksi sarjan parhaimmista. Varsinkin tulokasvuottaan pelannut Aaron Donald paransi tekemistään läpi kauden ja siitä syystä häneltä voidaan odottaa tulevalla kaudella paljon. Onhan Donaldin kaltaisen 130-kiloisen ja 185-senttisen järkäleen pysäyttäminen suhteellisen haastavaa, jos samainen järkäle on vielä taidoiltaan yksi pelipaikkansa parhaista. Ramsin puolustuksen linjan pysäyttämistä vaikeuttaa myös se, että jokainen neljästä aloittavasta pelaajasta on pelipaikkansa ehdotonta eliittiä. Sen takia vastassa olevien hyökkäyksen linjamiesten pitäisikin pärjätä tätä nelikkoa vastaan ilman vieressä olevan kaverin tukea, koska tuplaamiseen Ramsin puolustuksen linjaa vastaan ei ole varaa.
Ramsin muu puolustus ei ole aivan puolustuksen linjan tasoinen, mutta huonoista pelaajista ei silti voida puhua. Onhan esimerkiksi ulomman tukimiehen paikalla pelaava Alec Ogletree yksi pelipaikkansa tehokkaimmista taklaajista eikä keskimmäisen tukimiehen paikalla pelaava James Laurinaitis mikään täytemies ole. Rams-puolustuksen ongelmat kasaantuvat takakentän pelaajiin, joista yksikään ei ole nimeltään vähemmän lajia seuraaville tuttu. Ramsin ongelmaksi voikin puolustuksen puolella muodostua juuri heittopuolustus, elleivät nämä nimettömämmät pelaajat yllätä ja pelaa yli monien odotuksien. Puolustuksen takakentän pelaamista kyllä helpottaa puolustuksen linja, joka pystyy monipuolisuutensa ansiosta antamaan myös heittopuolustamiselle oman panoksensa.
Arvio
Nick Foles ei tule olemaan sateentekijä joksi hänet St. Louisiin hankittiin, mutta vahvan juoksuhyökkäyksen rinnalla Foles pystyy heittämään välttämättömät kerrat. Tästä syystä Rams pystyy hieman parantamaan viime vuodesta ja hankkimaan tällä kaudella 7 voittoa. Arvelemme siis Ramsin loppusaldoksi 7–9.
Arizona Cardinals (11–5)
Kausi 2014
Arizona Cardinalsin kausi 2014 oli lähtökohtiin nähden loistava ja isoin kiitos siitä kuuluu päävalmentaja Bruce Ariansille. Arians pystyi säilyttämään loukkaantumisista kärsineen joukkueensa tason läpi kauden, ja edes kahden ensimmäisen pelinrakentajan loukkaantuminen ei romuttanut nerokkaasti valmennetun joukkueen kautta. Lopulta joukkueen lento kyllä loppui pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella, mutta siitä huolimatta yli 10 voiton kausi joukkueelle, jonka ei pitänyt päästä pudotuspeleihin, on loistava suoritus. Ilman pelinrakentaja Carson Palmerin loukkaantumista Cardinalsista olisi voinut tulla jopa NFL:n historian esimmäinen joukkue, joka olisi päässyt pelaamaan Super Bowlin omalla koti stadionillaan.
Suomessa koripalloa 2010-2011 kaudella pelannut Darren Fells nousi viime kesän aikana Cardinalsin aloittavaksi sisemmäksi laitahyökkääjäksi
Cardinals-hyökkäys
Viime kauteen ilman kunnollista keskushyökkääjää lähtenyt Cardinals pääsee lähtemään tulevaan kauteen hieman paremmista asetelmista. Joukkueella riveissa viime kaudella aloittavan keskushyökkääjän roolia kantanut Andre Ellington ja takavuosien supertähti Chris Johnson. Johnsonin parhaista päivistä on kulunut jo useita vuosia, mutta nyt saatu tilaisuus Arizonassa voi olla herran viimeinen, ja sen takia ei olisi ihme, vaikka Johnson heräisi taistelmaan vielä yhdestä kunnon sopimuksesta. Viime vuosi oli Johnsonin uran huonoin ja siitä kertoo myös tilastot, jotka näyttivät viime kauden jälkeen ensimmäistä kertaa alle 1 000 jaardin etenemistä runkosarjan aikana. Johnsonin tehoja kuitenkin viime vuonna söi myös vähentynyt peliaika, koska vapailta markkinoilta Jetsiin siirtynyt Johnson ei ollut enää joukkueensa tärkein, tai edes pelipaikkansa tärkein pelaaja. Titansissa Johnson oli vielä vuotta aikaisemmin ollut joukkueensa selkeästi tärkein pelaaja, ja sitä kautta kantoja oli kertynyt lähes puolet enemmän kun viime kaudella. Ei Johnson tulevallakaan kaudella ole joukkueensa tärkein pelaaja, mutta ei olisi ihme, vaikka tämä rastatukkainen pikakiituri hommaisi itselleen aloittavan keskushyökkääjän roolin jo kauden ensimmäisten otteluiden aikana.
Cardinalsin heittohyökkääminen oli hyvää läpi koko viime kauden, vaikka aloittavana pelinrakentajana tosiaan toimi peräti kolme pelaajaa. Isoin kiitosta tästä kuuluu loistaville laitahyökkääjille, joista nimeltä on pakko mainita konkari Larry Fitzgerald, viime vuosina konkarin varjoista parrasvaloihin marssinut Michael Floyd ja hyvän tulokasvuoden pelannut John Brown. Kolmikko muodostaakin yhdessä todella hyvän ja monipuolisen trion, jonka pysäyttäminen tuntuu olevan ajoittan todella vaikeaa. Samainen kolmikko saa ensi kaudella tukea sisemmän laitahyökkääjän paikalla viihtyvältä Darren Fellsiltä. Fells on suomalaisille tuttu nimi koripallokentiltä, sillä herra pelasi Joensuun Katajassa kotimaista koripalloliigaa kaudella 2010-11. Sittemmin parketit unohtanut Fells sai ensimmäisen NFL-sopimuksensa jo maaliskuussa 2013, mutta silloin Seattle Seahawksin kanssa tehty 3 vuoden sopimus purettiin ennen ensimmäistä runkosarjaottelua. 2014 tehty sopimus olikin vasta se, joka antoi Fellsille mahdollisuuden pelata NFL:ssä. Ensimmäinen vuosi pelaavassa kokoonpanossa meni Fellsin osalta enemmän kuvioihin tottumiseen ja uran ensimmäinen TD syntyikin vasta pudotuspeleissä. Viimeiseksi tuo TD ei varmasti jää, koska alkavalla kaudella Fells tulee olemaan joukkueensa aloittava pelaaja, ja sitä kautta TD:itä varmasti tulee enemmänkin. Toisena sisempänä laitahyökkääjä on myös mielenkiintoinen pelaaja, koska ennakkotietojen mukaan kahden sisemmän laitahyökkääjän setillä hyökkäävä Cardinals aikoo käyttää yli kaksimetristä Ifeanyi Momahia. Momah on mielenkiintoinen pelaaja siitä syystä, että hän on ensimmäinen pelaaja, joka sai sopimuksen Veteran combinen kautta. Vanhoille pelaajille tarkoitettu testitilaisuus käytiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä ja monista kokeilijoista huolimatta Momah oli ainoa pelaaja, joka onnistui herättämään tarpeeksi kiinnostusta, jotta uusi mahdollisuus NFL:ssä aukesi.
Hyvistä heittokohteista tulee tulevalla kaudella nauttimaan jälleen sairastuvalta pelikentille palannut Carson Palmer. Isoista loukkaantumisistaan urallaan kärsinyt Palmer on parhaimmillaan liigan top 5 kuuluva pelinrakentaja, mutta pieniä kysymysmerkkejä herran ylle pitää heittää loukkaantumisten takia. On nimittäin ihme, jos Palmer pystyy jatkamaan vakavan polvivamman jälkeen siitä mihin hän viime kaudella ennen loukkaantumistaan jäi. Pelinrakentajan pelaaminen perustuu hyvin pitkälti koko kropan työskentelyyn ja tarkkojen heittojen tekeminen vaatii niin tervettä kättä kun jalkaakin. Joten tästä syystä on mielenkiintoista nähdä onko vakava polvivamma jättänyt jälkensä Palmeriin, ja jos niin kuinka suuret jäljet.
Linjan osalta Cardinalsin hyökkäys on parantunut hieman viime kaudesta, vaikka aloittavien pelaajien kokemus on vähäisempää kuin ennen viime kautta. Tason noususta nimittäin vastaa sisemmän linjamiehen paikalle hankittu Mike Iupati. Kolme kertaa peräkkäin tähtistöotteluun valittu Iupati on jo yksistään niin kova pelaaja, että lähes jokaisen NFL-joukkueen hyökkäyksen linja ottaisi askeleen eteenpäin saadessaan Iupatin riveihinsä.
Cardinals-puolustus
Viime kaudella hyvin toiminut Cardinals-puolustus menetti kevään aikana johtajansa, kun puolustuksen koordinaattorina toiminut Todd Bowles siirtyi New York Jetsin päävalmentajan paikalle. Tilalle nostettu James Bettcher ei varmasti tiedä yhtä paljon takakentän pelaamisesta kuin Bowles, mutta hyvien yksilöiden varaan on helppo laskea ensi kaudella paljon mietittäessä Cardinalsin heittopuolustusta. Onhan Cardinalsin takakentällä sellaiset nimet kuin Patrick Peterson ja Tyrann Mathieu. Petersonia voidaan pitää helposti yhtenä sarjan parhaimmista kulmapuolustajista ja Mathieu taas on yksi sarjan aliarvostetuimmista pelaajista. Mathieu nimittäin oli tulokasvuonnaan yksi sarjan parhaimmista pelaajista, ja silloin kauden päättänyt polvivamma pilasi vielä viime vuodenkin. Viime vuonna Mathieyn pelaamista haittasi vanhan polvivamman lisäksi myös sormivamma, jonka pitäisi olla kunnossa, joten vammojen ei pitäisi olla enää lopullisen läpimurron esteenä. Tästä syystä ei olekaan ihme, että arizonalaisten valmennus on ehtinyt jo kesän aikana hehkuttamaan, kuinka Mathieu tulee tekemään alkavalla kaudella lopullisen läpilyöntinsä NFL:n huipulle.
Hyvien yksilöiden varaan osittain rakennettu heittopuolustus on joukkueen juoksupuolustuksen vastakohta. Cardinalsin puolustuksen boksista ei nimittäin löydy yhtäkään todella nimekästä pelaajaa, ellei sellaiseksi lasketa Calais Campbellia, jota voidaan pitää yhtenä sarjan parhaimmista 3–4-puolustuksen ulommista linjamiehistä. Järkelemäinen Campbellinkin vahvuudet ovat silti enemmän heittopuolustamisessa, ja siksi häntä ei voida laskea miksikään huippujuoksupuolustajaksi. Muista nimistä ensimmäisenä silmään monille varmasti pistää LaMarr Woodley, takavuosien tähti oli Steelers aikoinaan hyvin nimekäs pelaaja, mutta hänen pelaamisensa on ollut selvässä laskusuhdanteessa jo kaudesta 2011 lähtien. Joten Woodleykään tuskin tulee olemaan mikää sateentekijä Carinals puolustuksessa. Tästä syystä juoksupuolus voi olla jonkinlainen ongelma Cardinalsille alkavalla kaudella.
Arvio
Viime kauden jälkeen uuteen valmennukseen siirtynyt puolustus tuskin pystyy viimekautiseen supersuoritukseen, ja se tulee näkymään heti voittosarakkeessa. Carson Palmerin paluu kuitenkin samalla nostaa Cardinalsin osakkeita, joten voittojen määrä ei tule romahtamaan ensi kauden aikana. Arvioimme siis Cardinalsin päättyvän 10–6 lopputulokseen ja taistelemaan sitä kautta pudotuspelipaikasta.
Seattle Seahawks (12–4)
Kausi 2014
Kaikki lajia seuraavat henkilöt varmasti muistavat Seattle Seahawksin viime kauden päätöksen. Lähes jokaisen Super Bowlia seuranneen henkilön mielestä Seahawksin päävalmentajana toimiva Pete Carroll teki elämänsä virheen ottelun viimeisillä sekunneilla. Monet nimittäin olisivat vaihtaneet Seahawksin viimeisen hyökkäyksen pelikutsun heittopelistä juoksuksi, ja hakeneet voittoa keskushyökkääjä Marshawn Lynchin avulla. Moni kuitenkin samalla unohti, kuinka vaikeaa TD:n tekeminen on aivan maaliviivan tuntumasta, jolloin vastustaja myös miehittää puolustuksensa juoksua vastaan. Allekirjoittanut haluaakin muistuttaa jutun lukijoita siitä kuinka UPEAAN suoritukseen viime vuoden Seahawksin kausi päättyi. Nimittäin tulokas vuottaan New England Patriotsissa pelannut kulmapuolustaja Malcolm Butler teki häikäisevän hienon suorituksen sinetöidessään Seahawksin kauden päättymään Super Bowl -tappioon. Kausi kokonaisuudessaan oli kuitenkin Seahawksille todella menestyksekäs, ja sen pohjalle joukkueen on helppo rakentaa myös alkavaa kautta.
Russell Wilson saa nauttia jälleen tulevalla kaudella hyvistä heittokohteista. (Getty)
Seahawks-hyökkäys
Seahawksin hyökkäys näyttää ennakkoon katsottuna pelottavan hyvältä. Se on nimittäin vahvistunut kesän ja kevään aikana merkittävästi, ja siitä syystä Seahawksin hyökkäys ei ole enää niin ennalta-arvattavissa. Samasta syystä myös pelinrakentaja Russell Wilsonin pitäisi pystyä pelaamaan elämänsä kausi. Onhan Seahawksin b-luokan vastaanottajat vaihtuneet offseasonin aikana Jimmy Grahamin kaltaiseen huippupelaajaan. Yksin sisemmän laitahyökkääjän paikalla pelaava Graham ei kuitenkaan pysty kaikkea tekemään, ja siksi esille pitää nostaa myös kevään varaustilaisuudesta kolmannella kierroksella varattu Tyler Lockett. Lockettin pitäisi olla se pelaaja, joka tulee nopeutensa ansiosta venyttämään puolustuksia, ja sitä kautta aukaisemaan Grahamille lisää tilaa puolustuksen keskustoihin. Kyseisen kaksikon lisäksi Wilsonin työtä tulee helpottamaa myös jo viime kaudella mukavat tilastot tehnyt Doug Baldwin. Baldwin ei ole varmasti liigan parhaimpia laitahyökkääjiä, mutta oikeanlaisessa roolituksessa hieman pienikokoisempi Baldwin kyllä pystyy täyttämään ruutunsa kelvollisesti.
Kaikesta hehkutuksesta ja ylistämisestä huolimatta heittohyökkääminen ei varmasti tule olemaan ensi kaudellakaan Seahawksin hyökkäyksen tärkein osa-alue. Joukkueen viime vuosien menestys on perustunut vahvaan juoksuhyökkäämiseen, joka on pystynyt kuluttamaan kelloa ja sitä kautta helpottamaan kiven kovan puolustuksen tekemistä. Näin asiat tulevat varmasti olemaan myös tulevalla kaudella, koska Seahawksin jyrämäisenä keskushyökkääjänä tulee jatkamaan jo aiemmin mainittu Marshawn Lynch. Mediaa halveksiva Lynch onkin se pelaaja, jota voidaan pitää yhtenä Seahawksin viime vuosien menestyksen takuumiehenä. Hänen varaansa joukkue on voinut laskea lähes jokaisessa tilanteessa ja yleensä koskaan tulos ei ole ollut joukkueen menestyksen kannalta negatiivinen. Lynchin arvostuksesta kertoo myös hieman se, että herra sai omilla suosituksillaan hommattua Seahawksin toiseksi keskushyökkääjäksi kokeneen Fred Jacksonin. Lynchin kanssa aikoinaan Buffalo Billsissa pelannut Jackson ei ole enää aivan takavuosien kunnossa, mutta oikeanlaisella peluutuksella Seahawks kyllä varmasti saa vielä tästä konkarista muutamia hyviä juoksuja irti. Joten myös Seahawksin juoksuhyökkääminen on viime kautta paremmissa kantimissa, vaikka Lynch kärsisi kauden aikana pienistä vammoista.
Seahawks-puolustus
NFL-puolustusten välisiä tilastoja viime vuoden hallinnut Seahawks-puolustus ei paljon esittelyjä kaipaa. Varmasti jokainen lajia seuraava tuntee sen melkoisen hyvin. Kaikki ei varmasti silti ole huomannut kuinka paljon tuo menestys on maksanut joukkueelle ja nyt dollarit alkavat olemaan loppu palkkakaton puitteissa. Sen on saanut huomata esimerkiksi kesän kotona istunut takamies Kam Chancellor ja vielä viime kaudella loistavaa työtä toisena aloittavana kulmapuolustajana tehnyt Byron Maxwell. Maxwell sai nimittäin lähteä paremman sopimuksen perässä Philadelphiaan ja Chancellor taas ei ole saanut yrityksistään huolimatta uutta sopimusta Seattleen. Juuri palkkakaton aiheuttama rahan loppuminen on syy, joka voi lopulta hieman heikentää tämän vuosikymmenen kovinta puolustusta. Ei olisi maailman suurin ihme, vaikka kotonaan aikaa viettänyt Chancellor joutuisi lähtemään isomman tilipussin kanssa muualle ja sen jälkeen Seahawksin kuuluisasta takakentästä olisi poistunut jo puolet.
Vaikka nämä uhkakuvat kävisivät toteen, ei Seahawks-fanien kannata laittaa päätään pusikkoon, koska heidän rakastamansa joukkueen kivenkovan puolustuksen tärkeimmät pelaajat on sidottu vuosiksi eteenpäin. Siksi mitään merkittävää romahtamista Seahawksin puolustamisen osalta tuskin tullaan näkemään alkavallakaan kaudella.
Vahvasta heittopuolustuksesta tulee tulevaisuudessakin huolehtimaan maailman parhaiden kulmapuolustajien joukkoon kuuluva Richard Sherman ja maailman paras takapuolustaja Earl Thomas. Tämän kaksikon ympärille Seahawks-johdon on helppo rakentaa hieman nimettömämpi takakenttä, koska niin Sherman kun Thomaskin pystyy jo yksin pimentämään vastustajan parhaat heittokohteet, jolloin muu Seahawksin heittopuolustus pääsee hieman helpommalla.
Seahawksin puolustuksen linja on ennen kauden alkua pienoinen kysymysmerkki ja siksi joukkueen juoksupuolustus on myös kysymysmerkkien alla. Seahawksin tukimiehet ovat liigan keskikastia huomattavasti paremmat ja heidän tekemisestään juoksupuolustaminen ei tule jäämään kiinni, mutta ilman kunnollista puoluksen linjaa tulee lyhyiden juoksujen pysäyttäminen olemaan todella hankalaa. Joten juoksupuolustus tulee hyvin pitkälti olemaan kiinni siitä kuinka hyvin aloittaviksi linjamiehiksi nostetut Brandon Mebane ja Demarcus Dobbs onnistuvat tehtävissään.
Arvio
Seahawksin alkavan kauden menestys tulee riippumaan molempien linjojen toimivuudesta, mutta ennakkoon ajatellen joukkueen selvästi vahvistunut hyökkäys tulee pitämään joukkueen kärjen tuntumassa. Se, riittääkö joukkueen lento enää Super Bowliin saakka, jää nähtäväksi, mutta divisioonan voittoon joukkueen pitäisi vielä yltää saldolla 13–3. Ellei sitten Cardinals pysty kääntämään tilannetta itselleen divisioonan sisäisten otteluiden perusteella.